Day 9 (22.1.2008)
Aamulla herättiin suht aikasin, ysiltä. Koska oli paljon asioita, joita tuli tehdä ennen seuraavan päivän Kanarian starttia. Ja heti aamupalan jälkeen starttasimme vaihteeksi uimahallille. Round 3. No arvatkaa uitiinko? No ei uitu! Yleensä kolmas kerta toden sanoo, mutta ei tässä tapauksessa, valitettavasti. Ne ei vissiin halua meitä niitten altaaseen lillumaan. Ne ei taaskaan vastaanotossa tajunnu meijän sujuvaa englantia ja vasta kolmas henkilö osasi jollain tavoin neuvoa meitä. Täytettiin ja allekirjotettiin siinä kaikenlaisia lomakkeita ja lappusia ja jaeltiin taas omia valokuviamme siinä toivossa, että tällä kertaa tärppäisi. Ei tärpännyt. Rahaa meni kuitenkin molemmilta 45 euroa. Hyvä keikka! Kysyttiin siinä, että kai me voidaan mennä uimaan nyt, kun kerran on maksettu. No ei voitu. (Pitäishän tyhmemmänki se käsittää) Kuulemma vasta ens viikolla on mahdollista mennä uimaan, koska silloin ne on saanut meille valmiiksi jotkut kortit ja ilman niitä ei voi mennä altaaseen. Varsin nerokasta! Mutta kun saadaan kortit ensi viikolla (Kanarian keikauksen jälkeen) niin voidaan mennä uimaan milloin vain!! …Paitsi maanantaisin, keskiviikkosin, lauantaisin ja sunnuntaisin. Ja muina päivinä ainostaan klo.21 ja 23 välillä. Eli yhteenvetona äsköiseen: Ei taaskaan päästy uimaan, täytettiin lomakkeita, maksettiin 45 euroa (per nuppi, tietysti!) ja saatiin kaikesta tästä kuitti!! uuuu, Aivan mahtavaa.
Noh, kiskaistiin uimakamppeet kämpän nurkkaan (Äiti: aseteltiin siististi vaatekomeroon), koulukamat messiin ja koulun atk-luokkaan dataamaan. Lukaistiin (lue: poistettiin) opettajien mailit, häirittiin muutamia avuttomia ystäviämme Internetin palstojen välityksellä ja muuten vaan hengailtiin koululla pari tuntia. Sitten Cascais shoppingii ostamaan muutamia elintärkeitä tarvikkeita Kanarianmatkaa edesauttamaan. Ohikulkiessa saatettiin mahdollisesti löytää siitäkin puljusta muutamia uusia liikkeitä… Mutta ei hätää, ei ostettu juuri mitään!! Eipä niin…
Kotiin tultuamme pakkailimme loput kamat matkaa varten… Kyllähän sitä kertyi taas. Mutta huomattavasti vähemmän kuin yleensä Etelään päin suunnattaessa. Toivottavasti siellä ei olisi kovin kylmä, sillä pitkät housut ja paidat jouduttiin karsimaan matkasta pois tilanpuutteen vuoksi. Bikineillä ja muilla lärpäkkeillä ajateltiin pärjätä. Hope ei olis kovinkaan kylmä.
Ja kerta ei uimaan päästy, niin oli pakko vääntäytyä lenkille. Päätettiin, että tällä kertaa ei juosta minkään parkkihallien läpi. Noh, juostiin kuitenkin. Väkisinki näköjää askel painaa siihen suuntaan. No ei tääl muutenkaa oo kovinkaa hyvät lenkkimaastot. Buu. N. 40 minuutin lenkki rykästii ja siihen päälle muutamat lihaskuntoliikkeiden tapaset setit. KKK= kessi kuntoon kesäksi! :D Harmi vaan, että näitten muijien kesä alkaa jo huomenna.
Kuntoilun jälkeen suihkuun ja päivän ensimmäisen lämpimän aterian valmistukseen. Koska ruokakauppaan ei olla viitsitty rahojamme laittaa, muonavarastomme olivat jokseenkin vähissä. Tehtiin iltapalaa Hukkiksen tapaan. Olipa kuivaa. Siis herne-maissi-paprika-settiä, lisäksi niinkin yllättäviä elintarvikkeita kuin tonnikalaa ja pastaa. Jotain kastiketta olis ehkä kaivannut. Lisukkeina jogurttia ja porkkanaa. Pikkuhiljaa alkaa porkkanat maistuu puulta, mitä ihmettelemme kovasti. Ei olla syöty kuin vaivaiset 3 kiloa porkkanoita täällä ollessamme. Tehtiin myös eväät aamuksi, koska ei ehditä kotona ruokailemaan. Kuivia leivän känttyröitä ja porkkanaa. Siinä huomisen ruokalista.
Näin lopetamme tänään, koska huomenna on aikainen herätys…
Ps. Joo joo Miguel, varmaan tulee ikävä, koeta kestää.. Tullaan kyllä takasin!
torstai 31. tammikuuta 2008
tiistai 22. tammikuuta 2008
Cascais <3
Day 8 (21.1.2008)
Aamulla yritettiin laittaa pesukonetta taas päälle. Ei onnistunu. Ja kämppiskin oli lähteny kai kouluun, koska ei rientänyt apuun, kun hakkasimme pyykkykonetta. Eli jätimme koneen rauhaan ja toivoimme, että se taas itsestään käynnistyisi. Ei käynninstyny. Noh, ehtiihän sen. Eli aamupalan jälkeen koululle tietokoneille. Ensin haimme koulun toimistosta jotku ihme kortit. Siinä meijän pärstät pällistää ja nimet on alla. Kai ne pitäis roikkua harjoittelussa rinnuksissa, ei tietoa, hmmm…
Tietokoneilla meidän piti vain pikaisesti käväistä varaamassa paluulennot Kanarialta, lukemassa opettajien kutsuhuudot sähköpostista sekä päivittämässä rakasta päiväkirjaa, koska luultavasti olette koko viikonlopun malttamattomina odotelleet infoa uusista hölmöilyistä :) Harmiksenne olimme viikonlopun suhteellisen asiallisesti. Kaikki opettajat eivät olleet vaivautuneet vastaamaan meille tiedonhaluisille opiskelijoille, näin ollen harmiksemme joidenkin tehtävien ja tenttien tekeminen ja palautus luultavimmin viivästyy. Kyllä meitä harmitti! Ja eihän se paluulentojen varaaminenkaa ihan helposti ja heti onnistunu. Halvimmat ja parhaiten meijän aikatauluihin sopivat lennot olis ollu AirEuropalla, mut ne pyys niin ihmeellisiä numeroita ja tunnuslukuja, ettei osattu keksiä niihin hyväksyttäviä vastauksia. (Kiitos Valtsu, että yritit meitä auttaa Suomesta käsin… ei ollut hyötyä) Eihän nää tumpiot osannu niitäkään lippuja varata. Joten hylättiin ne ja siirryttiin varasuunnitelmaan, jossa joudumme nukkumaan yhden yön Barcelonan lentokentällä ennen jatkolentoa Lissaboniin. Aivan mahtavaa. Eli Portugaliin palaudumme (näillä näkymin) torstaina 31.1.2008. Koskaan ei voi tietää :) seikkailut jatkuu…
Noh, tietokoneilla meni aikaa tarkoitettua enemmän ja näin ollen uimahallikeikka siirtyi illalle. Eli jolkotimme kämpille ruuan valmistukseen. Voidaan sen verran mainita, että jos jossain asiassa ollaan täällä onnistuttu niin ruuanlaitossa! (siis tähän asti) Ja se ruoka jopa näytti terveelliseltä, oli salaattia ja vihanneksia sun muuta (tonnikalaa ja makaroonia). Jos nyt jollain käy mielessä ajatus, että miten se ruoka voi aina olla pirun hyvää vaikka se on lähes joka toinen päivä tonnikalaa, niin hei, mehän ollaan dieetillä ja sitä paitsi kala on terveellistä! Ainaki tonnikala! Nautimme siis erittäin maittavan ja terveellisen aterian parvekkeella auringon lämmittäessä mukavasti. Ei jakseta sitä joka päivän kohdalle kirjoittaa, ettei teitä vituttaisi, mutta sää jatkuu melko lämpimänä ja aurinkoisena. Ei täällä tosin muualla tarkene vielä t-paidassa, ainoastaan suojaisessa paikassa.. Ollaan ohikulkijoissa hieman herätetty hilpeyttä, kun otetaan parvekkeella topit päällä aurinkoa. Muut näes kulkevat täällä vielä untuvatakeissa ja huopikkaissa. Urpot. …Jos taas palaisimme ”oleelliseen”, eli aterioinnin jälkeen tiskasimme (!) nopeasti hutaisten ja sitten lähdimme Cascaisia kohti… Pesukone ei edelleenkään toiminut.
Eli tämän päivän matkakohteena oli Cascais, josta lauantaina lähdimme junalla Lissaboniin. Mutta tämän päivän tavoitteeksemme olimme asettaneet taksitolpan löytämisen, sillä keskiviikkona olisi tarkoitus napata sieltä taksi, jottei myöhästytä Kanarian koneelta. Cascaisiin tuntuu menevän täältä suhteellisen tiuhaan busseja. Hyvä, että ehdimme pysäkille asti kun bussi sieltä jo tulla porhalsi. Saatoimme vahingossa ottaa muutaman juoksuaskeleenkin. Tämä bussi ei kiertänyt kaikkia pikkuteitä niin kuin viime kerralla, joten reilussa 10 minuutissa olimme perillä. Siinä asemalla taas seisoimme kartta kädessä ja varmaan helvetin eksyneen näköisinä. Eli kartta sivuun, päät pystyyn ja, kuten edelliselläkin kerralla, intuitiolla :) Ja yhden lumppukaupan vaatiman pysähdyksen jälkeen löysimmekin taas perille. Hianosti! Siinä vaiheessa taidettiin myös avata silmät, sillä rakastuttiin ensisilmäyksellä. Ja tuskin kenelläkään edes käväisi mielessä, että kyseessä olisi ollut joku vastakkaisen sukupuolen edustaja. Joopa joo, ei ollut. Ei pelkoa :D Mutta yllätykseksenne kyseessä ei ole nyt myöskään mikään tekstiilituotteita kauppaavan yrityksen liike eikä Puman kengät. Vaan jotain paljon parempaa: CASCAIS! Todella kaunis mesta! Ihan jotain muuta, kun mitä ollaan täällä aikasemmin nähty. Ei ihme että on suosittu matkailukohde, kuulemma. Todella mahtavat näköalat. Kaikki pikkukujatkin suorastaan kutsuvat itseään kohti. Eräällä laiturilla käytiin hieman mulkoilemassa maisemia ja rantoja; voidaan kertoa, että täällä tullaan viettämään jatkossa enemmänkin aikaa! Ja, Hukkikselle tiedoksi, parhaat biitsit on löytyny (eli Welcome)! Ja jos tänne tulee jok
u suurempi rykmentti (meillä on kämpässämme tilaa n.yhdelle majoittujalle) meitä moikkaamaan, suosittelemme ehdottomasti Cascaisia majoittumiskohteeksi. Se on suhteellisen lähellä (myös meitä) ja nähtävää ja tekemistä riittää enemmän kuin esimerkiksi Estorillista. Mutta siis, tällä kertaa suoritimme vain pientä katsausta eikä ehditty tutustua paikkaan tarkemmin. Tällä kertaa! Mutta löysimmepäs tästäkin kyläpahaisesta ostoskeskuksen. Mutta viimekertaisiin verrattuna tämä yksilö oli hyvinkin säälittävä. ”Eihän täältä mitään löydy”, ”No mut hyvä, ei tuu ainakaa ostettua mitää täl kertaa!”… Joopa joo. Väärä vastaus. Löytyi (120e). Yläkerrasta löysimme kahvilan, mistä ostimme melkein jopa kahvin makuista kahvia!! Nää paikalliset urpot juo kahvia shotteina! ( ei hölmöt tiiä et siinä pitää lisäks olla Galliaanoa ja kermavaahtoa!) hihii.. Ostoskeskuksen yläparvella nautimme kahvimme, oli todella siistit näkymät.
Aamulla yritettiin laittaa pesukonetta taas päälle. Ei onnistunu. Ja kämppiskin oli lähteny kai kouluun, koska ei rientänyt apuun, kun hakkasimme pyykkykonetta. Eli jätimme koneen rauhaan ja toivoimme, että se taas itsestään käynnistyisi. Ei käynninstyny. Noh, ehtiihän sen. Eli aamupalan jälkeen koululle tietokoneille. Ensin haimme koulun toimistosta jotku ihme kortit. Siinä meijän pärstät pällistää ja nimet on alla. Kai ne pitäis roikkua harjoittelussa rinnuksissa, ei tietoa, hmmm…
Tietokoneilla meidän piti vain pikaisesti käväistä varaamassa paluulennot Kanarialta, lukemassa opettajien kutsuhuudot sähköpostista sekä päivittämässä rakasta päiväkirjaa, koska luultavasti olette koko viikonlopun malttamattomina odotelleet infoa uusista hölmöilyistä :) Harmiksenne olimme viikonlopun suhteellisen asiallisesti. Kaikki opettajat eivät olleet vaivautuneet vastaamaan meille tiedonhaluisille opiskelijoille, näin ollen harmiksemme joidenkin tehtävien ja tenttien tekeminen ja palautus luultavimmin viivästyy. Kyllä meitä harmitti! Ja eihän se paluulentojen varaaminenkaa ihan helposti ja heti onnistunu. Halvimmat ja parhaiten meijän aikatauluihin sopivat lennot olis ollu AirEuropalla, mut ne pyys niin ihmeellisiä numeroita ja tunnuslukuja, ettei osattu keksiä niihin hyväksyttäviä vastauksia. (Kiitos Valtsu, että yritit meitä auttaa Suomesta käsin… ei ollut hyötyä) Eihän nää tumpiot osannu niitäkään lippuja varata. Joten hylättiin ne ja siirryttiin varasuunnitelmaan, jossa joudumme nukkumaan yhden yön Barcelonan lentokentällä ennen jatkolentoa Lissaboniin. Aivan mahtavaa. Eli Portugaliin palaudumme (näillä näkymin) torstaina 31.1.2008. Koskaan ei voi tietää :) seikkailut jatkuu…
Noh, tietokoneilla meni aikaa tarkoitettua enemmän ja näin ollen uimahallikeikka siirtyi illalle. Eli jolkotimme kämpille ruuan valmistukseen. Voidaan sen verran mainita, että jos jossain asiassa ollaan täällä onnistuttu niin ruuanlaitossa! (siis tähän asti) Ja se ruoka jopa näytti terveelliseltä, oli salaattia ja vihanneksia sun muuta (tonnikalaa ja makaroonia). Jos nyt jollain käy mielessä ajatus, että miten se ruoka voi aina olla pirun hyvää vaikka se on lähes joka toinen päivä tonnikalaa, niin hei, mehän ollaan dieetillä ja sitä paitsi kala on terveellistä! Ainaki tonnikala! Nautimme siis erittäin maittavan ja terveellisen aterian parvekkeella auringon lämmittäessä mukavasti. Ei jakseta sitä joka päivän kohdalle kirjoittaa, ettei teitä vituttaisi, mutta sää jatkuu melko lämpimänä ja aurinkoisena. Ei täällä tosin muualla tarkene vielä t-paidassa, ainoastaan suojaisessa paikassa.. Ollaan ohikulkijoissa hieman herätetty hilpeyttä, kun otetaan parvekkeella topit päällä aurinkoa. Muut näes kulkevat täällä vielä untuvatakeissa ja huopikkaissa. Urpot. …Jos taas palaisimme ”oleelliseen”, eli aterioinnin jälkeen tiskasimme (!) nopeasti hutaisten ja sitten lähdimme Cascaisia kohti… Pesukone ei edelleenkään toiminut.
Eli tämän päivän matkakohteena oli Cascais, josta lauantaina lähdimme junalla Lissaboniin. Mutta tämän päivän tavoitteeksemme olimme asettaneet taksitolpan löytämisen, sillä keskiviikkona olisi tarkoitus napata sieltä taksi, jottei myöhästytä Kanarian koneelta. Cascaisiin tuntuu menevän täältä suhteellisen tiuhaan busseja. Hyvä, että ehdimme pysäkille asti kun bussi sieltä jo tulla porhalsi. Saatoimme vahingossa ottaa muutaman juoksuaskeleenkin. Tämä bussi ei kiertänyt kaikkia pikkuteitä niin kuin viime kerralla, joten reilussa 10 minuutissa olimme perillä. Siinä asemalla taas seisoimme kartta kädessä ja varmaan helvetin eksyneen näköisinä. Eli kartta sivuun, päät pystyyn ja, kuten edelliselläkin kerralla, intuitiolla :) Ja yhden lumppukaupan vaatiman pysähdyksen jälkeen löysimmekin taas perille. Hianosti! Siinä vaiheessa taidettiin myös avata silmät, sillä rakastuttiin ensisilmäyksellä. Ja tuskin kenelläkään edes käväisi mielessä, että kyseessä olisi ollut joku vastakkaisen sukupuolen edustaja. Joopa joo, ei ollut. Ei pelkoa :D Mutta yllätykseksenne kyseessä ei ole nyt myöskään mikään tekstiilituotteita kauppaavan yrityksen liike eikä Puman kengät. Vaan jotain paljon parempaa: CASCAIS! Todella kaunis mesta! Ihan jotain muuta, kun mitä ollaan täällä aikasemmin nähty. Ei ihme että on suosittu matkailukohde, kuulemma. Todella mahtavat näköalat. Kaikki pikkukujatkin suorastaan kutsuvat itseään kohti. Eräällä laiturilla käytiin hieman mulkoilemassa maisemia ja rantoja; voidaan kertoa, että täällä tullaan viettämään jatkossa enemmänkin aikaa! Ja, Hukkikselle tiedoksi, parhaat biitsit on löytyny (eli Welcome)! Ja jos tänne tulee jok
u suurempi rykmentti (meillä on kämpässämme tilaa n.yhdelle majoittujalle) meitä moikkaamaan, suosittelemme ehdottomasti Cascaisia majoittumiskohteeksi. Se on suhteellisen lähellä (myös meitä) ja nähtävää ja tekemistä riittää enemmän kuin esimerkiksi Estorillista. Mutta siis, tällä kertaa suoritimme vain pientä katsausta eikä ehditty tutustua paikkaan tarkemmin. Tällä kertaa! Mutta löysimmepäs tästäkin kyläpahaisesta ostoskeskuksen. Mutta viimekertaisiin verrattuna tämä yksilö oli hyvinkin säälittävä. ”Eihän täältä mitään löydy”, ”No mut hyvä, ei tuu ainakaa ostettua mitää täl kertaa!”… Joopa joo. Väärä vastaus. Löytyi (120e). Yläkerrasta löysimme kahvilan, mistä ostimme melkein jopa kahvin makuista kahvia!! Nää paikalliset urpot juo kahvia shotteina! ( ei hölmöt tiiä et siinä pitää lisäks olla Galliaanoa ja kermavaahtoa!) hihii.. Ostoskeskuksen yläparvella nautimme kahvimme, oli todella siistit näkymät. Ja sitten kaupasta hieman ruoka-aineksien näköisiä tuotepakkauksia sekä”tuliaisia” Kanarian mimosoille ja bussilla kotia kohti. Oli muutama muukin ajatellut palautua kotikulmille, koska bussi oli tumpattu hyvinkin täyteen. Siinä sitten seisoimme tasapainoilimme ostoskassien ja vesipäniköiden kanssa. Oliko pakko ajaa niin kovaa niissä mutkissa?!
Selvisimme kuitenkin kotiin. Ostokset kaappiin ja uusi yritys (eilisen jälkeen) kohti uimahallia. Ja yritykseksi jäi. Kuinka paljon jaksoi yllättää? Eka paukautettii uimahallille, josta vastaanottotyyppi ohjasi meidän kuntosali-urheiluhallin vastaanottoon. Ja tää toinen vastaanottoäijä ei sitte osannu sanaakaa englantia. Mikä näit ihmisiä vaivaa: Jos ei osaa englantia, ne yrittää väkisin vaa väntää portugalia. Ei hei ymmärretä! Englanninki kanssa tekee joskus (lue:joka kerta) tiukkaa. No sit se äijä käski jonku asiakkaan tulkkaa meille. Kertamaksu ei kuulemma käy. Jaahas, pitäs ostaa 10 kerran kortti (25 euroa) ja lisäks joku kausimaksu tammi-maaliskuulle (19 euroo). Halpaa ku mikä. Ei vaa oltu varauduttu noin suurilla summilla yhtä uintikertaa varten. Eli kokeillaan huomenna uudestaan.. Paremmalla onnella ja suuremmalla euromäärällä. Mainittakoon, että kuntosalille pitää maksaa omat kuukausikortit. Ja meillä kaikilla oli niiiiin mukavaaa…
Vähän taas nyppi, kun tultiin kotiin. Ei uitu tänäänkään. Kuntoilun tiellä on ollut muutamia esteitä lähiaikoina, buu. Mutta arvatkaa, nää tekniikan ihmelapset sai pesukoneen toimimaa. Ihan itse. Hurraa, liput liehumaan. Eihän siinä muuta ku jaksaa vaa odottaa pari minuuttia, että kone ehtii käynnistyä.
Ps. Miguel, can u please buy a house from Cascais to us?
Muistutuksena, jos jollekin on jäänyt vielä epäselväksi, poistumme keskiviikkona Gran Canarialle. Joo ajateltiin siellä intensiiviseti opiskella ja suorittaa joitakin etätehtäviä (paskat). Näin ollen rakkaan päiväkirjan päivitys viivästyy jonkin verran ja toivomme teiltä kärsivällisyyttä tämän vuoksi. Lupaamme jatkaa tätä paskanjauhantaa palattuamme. Koettakaa keksiä jotain muuta tekemistä siksi aikaa. Sivua päivitetään todennäköisesti seuraavan kerran perjantaina 1.2.2008 (noooiin klo: 13:37 paikallista aikaa), jos ollaan satuttu pääsemään takaisin Portugalin maaperälle. Noh, se nyt on aika epätodennäköistä.
Lisäksi toivomme, etteivät nämä sivustot joudu opettajien tarkkailun alle. Jos joutuvat, todettakoon, että kaikki mitä täällä lukee, ei ole oikeasti tapahtunut vaan olemme keksineet ne kavereita hauskuuttaaksemme. Se on Adeus!
Selvisimme kuitenkin kotiin. Ostokset kaappiin ja uusi yritys (eilisen jälkeen) kohti uimahallia. Ja yritykseksi jäi. Kuinka paljon jaksoi yllättää? Eka paukautettii uimahallille, josta vastaanottotyyppi ohjasi meidän kuntosali-urheiluhallin vastaanottoon. Ja tää toinen vastaanottoäijä ei sitte osannu sanaakaa englantia. Mikä näit ihmisiä vaivaa: Jos ei osaa englantia, ne yrittää väkisin vaa väntää portugalia. Ei hei ymmärretä! Englanninki kanssa tekee joskus (lue:joka kerta) tiukkaa. No sit se äijä käski jonku asiakkaan tulkkaa meille. Kertamaksu ei kuulemma käy. Jaahas, pitäs ostaa 10 kerran kortti (25 euroa) ja lisäks joku kausimaksu tammi-maaliskuulle (19 euroo). Halpaa ku mikä. Ei vaa oltu varauduttu noin suurilla summilla yhtä uintikertaa varten. Eli kokeillaan huomenna uudestaan.. Paremmalla onnella ja suuremmalla euromäärällä. Mainittakoon, että kuntosalille pitää maksaa omat kuukausikortit. Ja meillä kaikilla oli niiiiin mukavaaa…
Vähän taas nyppi, kun tultiin kotiin. Ei uitu tänäänkään. Kuntoilun tiellä on ollut muutamia esteitä lähiaikoina, buu. Mutta arvatkaa, nää tekniikan ihmelapset sai pesukoneen toimimaa. Ihan itse. Hurraa, liput liehumaan. Eihän siinä muuta ku jaksaa vaa odottaa pari minuuttia, että kone ehtii käynnistyä.
Ps. Miguel, can u please buy a house from Cascais to us?
Muistutuksena, jos jollekin on jäänyt vielä epäselväksi, poistumme keskiviikkona Gran Canarialle. Joo ajateltiin siellä intensiiviseti opiskella ja suorittaa joitakin etätehtäviä (paskat). Näin ollen rakkaan päiväkirjan päivitys viivästyy jonkin verran ja toivomme teiltä kärsivällisyyttä tämän vuoksi. Lupaamme jatkaa tätä paskanjauhantaa palattuamme. Koettakaa keksiä jotain muuta tekemistä siksi aikaa. Sivua päivitetään todennäköisesti seuraavan kerran perjantaina 1.2.2008 (noooiin klo: 13:37 paikallista aikaa), jos ollaan satuttu pääsemään takaisin Portugalin maaperälle. Noh, se nyt on aika epätodennäköistä.
Lisäksi toivomme, etteivät nämä sivustot joudu opettajien tarkkailun alle. Jos joutuvat, todettakoon, että kaikki mitä täällä lukee, ei ole oikeasti tapahtunut vaan olemme keksineet ne kavereita hauskuuttaaksemme. Se on Adeus!
maanantai 21. tammikuuta 2008
Pyhäpäivä
DAY 7 (20.1.2008)
Pyhitä lepopäiväsi. Näin teimme ja päätimme noustuamme sängystä ilman herätyskellon ärsyttävää pärinää (klo: 11.40) ja viettää hieman leppoisamman päivän. Ajattelimme laittaa samalla pyykkiä pesukoneeseen, kun loihdimme aamupalaa itsellemme. Sullottiin pyykit koneeseen ja pesuaineet sisään. Lieneekö kellekään enää tässä vaiheessa yllätys, että käynnistysnappulaa emme jostakin kumman syystä löytäneet. Siinä mammat toljottivat huulet pyöreänä konetta, mutta mitään ei osattu tehdä. Kämppiksen huoneestakaan ei kuulunut pihahdustakaan, joten emme viitsineet häntä häiritä. Ehkä se kone alkaa itsekseen pyörimään jossain vaiheessa, näin voisi ainakin kuvitella.
Ilma vaikutti jälleen sen verran hienolta, että raahasimme penkit parvekkeelle ja päätimme nauttia maittavan aamiaisen auringonvalossa. Ilma tosiaan oli LOISTAVA. Lähes pilvetön taivas ja aurinko porottaa suoraan partsillemme. Voidaan kertoo ettei paljon vituttanu! Käytiin heittää pienempää ryijyä päälle ja eikun grillaamaan. Kyllä siinä muutama tunti vierähti oikeinkin kepeästi ja tulihan siitä jo jonkinmoista pienehköä rusketusraidan tapaista näkyviin! JES! Mites siellä Suomessa?!
Ettei päivä olisi ihan makailuksi mennyt, aateltiin tehdä myös urheilusuoritus. Vastapäisen urheiluhallin uimahalli kutsui (mukamas) meitä houkuttelevasti. Kamat kasaan ja uimaan! Noh, täällä vietetään ilmeisesti sunnuntaisin kokopäiväistä siestaa sillä uimahalli ei ollut auki. Huomenna sitten! Älkääkä nyt kuvitelko että menimme kämpille takaisin mutustamaan karamelleja (HUOM: yhtään karkkia/suklaata ei ole syöty sitten tänne tulon! Tiukkaa on kyllä tehny välillä) sillä vaihdoimme hieman kamppeita ja lähdimme lenkille. Yllättävä käänne. Selvisipä sitten sekin, että jos sunnuntai ei ole darrapäivä (harvemmin), se on lenkkipäivä! Koska lähimiljööt ainakaan uuden kämpän ympärillä ei ole vielä kovin tutut päätimme suunnata lenkkimme kohti Cascais shoppingia ja vanhaa kämppäämme ja sieltä koulun kautta takaisin kotiin. Vaikka luulette, että eksyimme taas matkalla Cascais shoppingin ihmeellisien kauppojen lumoukseen, näin ei käynyt. Hölkkäilimme siis koko matkan (kylläkin kauppakeskuksen parkkihallin lävitse, oi mikä näky). Kotosalla teimme vielä urheasti lihaskuntoliikkeitä ennen lämmintä suihkua. Hienosti tytöt!
Keittiössä loihtiessamme erittäin hyvää ruokaa (tonnikalakastiketta ja pastaa -> ei tarkempaa selostetta, ettette tuu kateellisiks ;) ) kämppiksemme tuli kysymään, onko meillä ongelmia pesukoneen käytön kanssa. Ai kuinka niin? Noh, hän sitten vetäsi yhdestä vivusta ja kone oli päällä..ainaki melkein. Jotain oltiin taas sössitty siihen malliin, ettei koko paska enää toiminut. Olishan tämä päivä ollut jo liian onnistunu jos oltais vielä puhtaita vaatteitaki saatu kaiken muun hyvän lisäksi! Ruokahan siis oli erittäin onnistunutta! Ja koska jääkaapista löytyi litra viiniä (0,43 euroa) päätimme testata, onko se tuliaiskelpoista. Siinä ja siinä onko, mutta eikai ton hintaselta viiniltä voi palon vaatia.
Kun oltiin menossa tiskaamaan astioita niin jestas mikä surina keittiöstä kuului. Pyykkikone oli käynnissä! Kämppis pamahti saman tien paikalle (se vissiin salakuuntelee meitä millon ollaan loihtimassa safkaa millon vessassa kusella) selittämään, että oli kokeillu uudestaan laittaa sitä konetta päälle ja onnistui siinä. Ei siinä muuta kun thanks a lot! Ohan se nyt pirun hienoo saada puhtaita lumppuja huomenna päälle. ...Jos se kone siis vielä tän illan aikana lopettaa ton hurinan ja huutamisen, sillä on taidettu valita kaikista pisin pesuohjelma mitä valikosta löytyy!! Mutta kaiken kaikkiaan harvinaisen onnistunu päivä vois sanoo! Ja kaiken lisäks: Ensimmäinen päivä, kun ei kulutettu yhtää euroa!! Ohhoh!
Ps. Tänään ei häiritä Miguelia, koska on pyhäpäivä.
Tähän loppuun vielä pientä yhteenvetoa ensimmäisestä viikosta, eli plussat ja miinukset:
Miinukset (top5)
1. Ei suihkua neljään päivään
2. Dieetti, kun saa syödä niin vitun vähän!
3. Ei ihan vielä käsitetä paikallisia käytäntöjä (mikä kaasuhana? mikä junalippu? Mikä sähkönlulutus?)
4. Rahan meno. Valuuttaa kuluu, vaikka melkein koko viikko on kyyhötetty kämpillä. Käsittämätöntä!
5. Harjoittelun tehtävät ja käytännön kokeet. Vaikka harjoitteluun on vielä pari viikkoa, niin ahistaa jo nyt! Ja saattaa olla mahdollista, että meillä roikkuisi vielä muutama muukin koulutehtävä tässä, ehkä..
Plussat (top5)
1. Crocsit. Ei oltais millään tultu toimeen ilman niitä! Nää kivilattiat on aivan törkeen kylmät, eikä parit sukat jalassa tarkene. Siis villasukat ja Crocsit. Jess!
2. Muutto. Tää toinen asunto on tuhat kertaa parempi kuin edellinen. Sähköt, vesi (erityisesti lämmin sellainen), kaasu ja patterikin on tähän asti toimineet. Lisäksi kuntosali ja uimahalli naapurissa.
3. Loma. Kanaria kutsuu kahden päivän päästä! Ja vaikka alkuviikosta olikin kylmää (n.15 astetta), sateista ja tuulista niin tän loppuviikon aikana sekin on jo unohtunu. Ei oltais tullessamme uskottu että loppuviikosta istutaa topit ja shortsit (+Crocsit) päällä parvekkeella ja otetaa arskaa!
4. Cascais Shopping. Eiköhän sitä oo jo tarpeeks hehkutettu. Ei paskempi lähikauppa.
5. Halvat juomat!!
(6. Tequila-puu. Ai ei olla vielä mainittu?!? Tosiaan tossa parveella oleskellessamme huomasimme että Tequila-puu ojentaa oksiaan parvekkeemme suuntaan. Näin ollen voimme poimia tuoreet Tequila-ainekset ihan ilmaisiksi… (Kunhan alakerran mamma ei nää)
Pyhitä lepopäiväsi. Näin teimme ja päätimme noustuamme sängystä ilman herätyskellon ärsyttävää pärinää (klo: 11.40) ja viettää hieman leppoisamman päivän. Ajattelimme laittaa samalla pyykkiä pesukoneeseen, kun loihdimme aamupalaa itsellemme. Sullottiin pyykit koneeseen ja pesuaineet sisään. Lieneekö kellekään enää tässä vaiheessa yllätys, että käynnistysnappulaa emme jostakin kumman syystä löytäneet. Siinä mammat toljottivat huulet pyöreänä konetta, mutta mitään ei osattu tehdä. Kämppiksen huoneestakaan ei kuulunut pihahdustakaan, joten emme viitsineet häntä häiritä. Ehkä se kone alkaa itsekseen pyörimään jossain vaiheessa, näin voisi ainakin kuvitella.
Ilma vaikutti jälleen sen verran hienolta, että raahasimme penkit parvekkeelle ja päätimme nauttia maittavan aamiaisen auringonvalossa. Ilma tosiaan oli LOISTAVA. Lähes pilvetön taivas ja aurinko porottaa suoraan partsillemme. Voidaan kertoo ettei paljon vituttanu! Käytiin heittää pienempää ryijyä päälle ja eikun grillaamaan. Kyllä siinä muutama tunti vierähti oikeinkin kepeästi ja tulihan siitä jo jonkinmoista pienehköä rusketusraidan tapaista näkyviin! JES! Mites siellä Suomessa?!
Ettei päivä olisi ihan makailuksi mennyt, aateltiin tehdä myös urheilusuoritus. Vastapäisen urheiluhallin uimahalli kutsui (mukamas) meitä houkuttelevasti. Kamat kasaan ja uimaan! Noh, täällä vietetään ilmeisesti sunnuntaisin kokopäiväistä siestaa sillä uimahalli ei ollut auki. Huomenna sitten! Älkääkä nyt kuvitelko että menimme kämpille takaisin mutustamaan karamelleja (HUOM: yhtään karkkia/suklaata ei ole syöty sitten tänne tulon! Tiukkaa on kyllä tehny välillä) sillä vaihdoimme hieman kamppeita ja lähdimme lenkille. Yllättävä käänne. Selvisipä sitten sekin, että jos sunnuntai ei ole darrapäivä (harvemmin), se on lenkkipäivä! Koska lähimiljööt ainakaan uuden kämpän ympärillä ei ole vielä kovin tutut päätimme suunnata lenkkimme kohti Cascais shoppingia ja vanhaa kämppäämme ja sieltä koulun kautta takaisin kotiin. Vaikka luulette, että eksyimme taas matkalla Cascais shoppingin ihmeellisien kauppojen lumoukseen, näin ei käynyt. Hölkkäilimme siis koko matkan (kylläkin kauppakeskuksen parkkihallin lävitse, oi mikä näky). Kotosalla teimme vielä urheasti lihaskuntoliikkeitä ennen lämmintä suihkua. Hienosti tytöt!
Keittiössä loihtiessamme erittäin hyvää ruokaa (tonnikalakastiketta ja pastaa -> ei tarkempaa selostetta, ettette tuu kateellisiks ;) ) kämppiksemme tuli kysymään, onko meillä ongelmia pesukoneen käytön kanssa. Ai kuinka niin? Noh, hän sitten vetäsi yhdestä vivusta ja kone oli päällä..ainaki melkein. Jotain oltiin taas sössitty siihen malliin, ettei koko paska enää toiminut. Olishan tämä päivä ollut jo liian onnistunu jos oltais vielä puhtaita vaatteitaki saatu kaiken muun hyvän lisäksi! Ruokahan siis oli erittäin onnistunutta! Ja koska jääkaapista löytyi litra viiniä (0,43 euroa) päätimme testata, onko se tuliaiskelpoista. Siinä ja siinä onko, mutta eikai ton hintaselta viiniltä voi palon vaatia.
Kun oltiin menossa tiskaamaan astioita niin jestas mikä surina keittiöstä kuului. Pyykkikone oli käynnissä! Kämppis pamahti saman tien paikalle (se vissiin salakuuntelee meitä millon ollaan loihtimassa safkaa millon vessassa kusella) selittämään, että oli kokeillu uudestaan laittaa sitä konetta päälle ja onnistui siinä. Ei siinä muuta kun thanks a lot! Ohan se nyt pirun hienoo saada puhtaita lumppuja huomenna päälle. ...Jos se kone siis vielä tän illan aikana lopettaa ton hurinan ja huutamisen, sillä on taidettu valita kaikista pisin pesuohjelma mitä valikosta löytyy!! Mutta kaiken kaikkiaan harvinaisen onnistunu päivä vois sanoo! Ja kaiken lisäks: Ensimmäinen päivä, kun ei kulutettu yhtää euroa!! Ohhoh!
Ps. Tänään ei häiritä Miguelia, koska on pyhäpäivä.Tähän loppuun vielä pientä yhteenvetoa ensimmäisestä viikosta, eli plussat ja miinukset:
Miinukset (top5)
1. Ei suihkua neljään päivään
2. Dieetti, kun saa syödä niin vitun vähän!
3. Ei ihan vielä käsitetä paikallisia käytäntöjä (mikä kaasuhana? mikä junalippu? Mikä sähkönlulutus?)
4. Rahan meno. Valuuttaa kuluu, vaikka melkein koko viikko on kyyhötetty kämpillä. Käsittämätöntä!
5. Harjoittelun tehtävät ja käytännön kokeet. Vaikka harjoitteluun on vielä pari viikkoa, niin ahistaa jo nyt! Ja saattaa olla mahdollista, että meillä roikkuisi vielä muutama muukin koulutehtävä tässä, ehkä..
Plussat (top5)
1. Crocsit. Ei oltais millään tultu toimeen ilman niitä! Nää kivilattiat on aivan törkeen kylmät, eikä parit sukat jalassa tarkene. Siis villasukat ja Crocsit. Jess!
2. Muutto. Tää toinen asunto on tuhat kertaa parempi kuin edellinen. Sähköt, vesi (erityisesti lämmin sellainen), kaasu ja patterikin on tähän asti toimineet. Lisäksi kuntosali ja uimahalli naapurissa.
3. Loma. Kanaria kutsuu kahden päivän päästä! Ja vaikka alkuviikosta olikin kylmää (n.15 astetta), sateista ja tuulista niin tän loppuviikon aikana sekin on jo unohtunu. Ei oltais tullessamme uskottu että loppuviikosta istutaa topit ja shortsit (+Crocsit) päällä parvekkeella ja otetaa arskaa!
4. Cascais Shopping. Eiköhän sitä oo jo tarpeeks hehkutettu. Ei paskempi lähikauppa.
5. Halvat juomat!!
(6. Tequila-puu. Ai ei olla vielä mainittu?!? Tosiaan tossa parveella oleskellessamme huomasimme että Tequila-puu ojentaa oksiaan parvekkeemme suuntaan. Näin ollen voimme poimia tuoreet Tequila-ainekset ihan ilmaisiksi… (Kunhan alakerran mamma ei nää)
Almost penaltya!
DAY 6 (19.1.2008)
No mitäs tänään.. Herättiin hyvin nukutun yön jälkeen lämpöisestä huoneesta jo ennen herätyskellon soittoa. Aamu taisi sujua ilman mitään erityistä säätöä, mutta päivä oli vasta aluillaan. Päätimme aamupalan jälkeen suunnitelmienmukaisesti suunnata kohti Lissabonia. Uuden asuntomme vuoksi emme tienneet mistä lähin bussi lähtisi kohti Cascaisia, josta oli tarkoitus sittemmin hypätä junaan. Lähdimme jolkottelemaan pitkin tienvarsia ja löysimmekin bussipysäkin. Tovin ihmeteltyämme tulimme siihen tulokseen, että parempi lähteä kävelemään kohti Cascaisiin vievää tietä ja ottaa bussi lennosta! Nerokasta! Sattumalta satuimme juuri erään bussipysäkin kohdalle kun paikalle kurvasikin Cascaisiin menevä bussi. Mikä tuuri! Bussi kierteli ja kaarteli pikkukujia ties missä, mutta aikaa matkaan kuluin vain noin 20min. Fiksuina tyttöinä nähtyämme juna-aseman painoimme hädissämme STOP nappulaa. Ihmettelimme kun etupenkkien mammat mulkoili meitä kummissaan ja bussinkuljettajakin sammutti STOP-valon saman tien. Asiahan selvisi hyvinkin pian, kun pysähdyimme seuraavalle pysäkille joka oli päättäri. Ei siitä sen enempää.
Junamatka onki sitten jo ihan toinen juttu..Huomattiin juna-asemalle tultuamme, että muutaman minuutin päästä lähtee juna kohti Caís do Sodréa (Lissabonin juna asema), hyppäsimme siis pikimmiten kyytiin. Junassa aloimme miettiä lipputilannettamme. Ei ole. Tuumimme joskos sieltä joku lipunmyyjä perästä tulisi lippuja kauppaamaan. Ei tullut. Pienessä paniikinpoikasessa mulkoilimme jokaista asemaa, eikai vaan tarkastajat hyppää kyytiin. No ei pelkoa, tulihan ne. Onneksemme olemme niin subliikkeja likkoja, että minkä tahansa tilanteen selvittäminen ei tuota kovinkaan isoa ongelmaa. Lipuntarkastajasetä sitte kysäsi lippuja… ”Sorry, but we are foreigners and we thought that we can buy tickets in the train, because in Finland we can!” Lipuntarkastajasetä sanoi, että Portugalissa näin ei toimita. Ahaa. Lippu tulee ostaa aina asemalta ja mikäli sitä ei ole, saa penaltya. Noh, hän kuitenkin tuumasi että, koska te olette niin kauniita ja pihalla maan tavoista (tyhmiä), se ei tällä kertaa ole ongelma matkustaa liputta. Matkustimme siis loppumatkankin pummilla ja ilman penaltya. Ei huono, eiiiikä huonon näkönen lipuntarkastaja!
Eli Lissaboniin seuraavaksi… Heti juna-asemalla kaivelimme turistikarttaa laukusta. Noh, sitä siinä hetki väänneltiin ja käänneltiin, eikä oikein tiedetty mihin suuntaan pitäisi lähteä.
Tarkoituksena oli siis löytää joko Lissabonin keskusta tai sitten jokin Lissabonin neljästä suuremmasta ostoskeskuksesta, jotka kartalta olimme bonganneet. Eli kartta sivuun ja intuitiolla lähdettiin matkaa jatkamaan. Nää akat vissiin haistaa kaupat, koska melkein heti osuimme kultasuoneen! :D Hullu mäki vaan ylös ja mikä se siellä mäen päällä odottikaan: Pienehkö kauppakeskus, jonka ovensuusta loisti iso Puman liike!! Voi helvetin helvetti. Niin kuin arvata saattaa arvovatteita hyppäsi syliimme jostakin hyllyiltä aivan yllättäen ja kutsumatta! Siinä piti hieman puntaroida, mitä kaikkea niistä TÄLLÄ KERTAA ottaa mukaan ja mitä on tultava myöhemmin noutamaan. Voi olla että sieltä jotain myös jäi matkaan (150 euroa). Ja äideille tiedoksi, tilille voi edelleenkin laittaa rahaa lisää.. Ja tiedoksi kaikki oli alennuksessa. Ei tultu yhtään hullumpaan aikaan tähän maahan, sillä täällä on joka puolella alet käynnissä. Ja täällä halvennukset ovat vielä kohtuullisen hyviä verrattuna Suomen alennuksiin.
Kun kassit alkoivat pikkuhiljaa painaa, päätimme etsiä jonkin kahvilan. Koska olisi kiva hengähtää ja juoda kahvit jollain aurinkoisella terassilla. No, joku muukin oli ajatellut samalla tavalla ja kaikki terassit oli täynnä kahvinlipittäjiä. Jouduimme alentumaan (Hukkikselle tiedoksi) Lissabonin MäkDonaldsiin. Täällä ei ilmeisesti saa kahviä mäkkäristä, joten jouduimme tyytymään pieniin jäätelöihin. (huom. dieetti) Mentiin aukiolle istumaan aurinkoon jäätelöinemme ja nauttimaan kauniista nähtävyyksistä. Ei aikaakaan kun Amazonilta karannut hombre tuli höpöttämään kaikennäköistä sontaa, kysellen Suomesta erinäisiä faktoja. Kaikkea emme ihan ymmärtäneet, mutta nyökyteltiin kuitenkin. Mutta palataksemme edellisen lauseen sonta-kohtaan, saammekin siitä aasinsillan seuraavaan päivän kohokohtaan. Joku kerjäläismamma tuli ensin uikuttamaan meiltä jotain killinkejä (näytettiin varmaan niin rikkailta Puman ja Benettonin kassien kanssa) eikä tajunnut mennä pois. Mamma varmaan manasi viereiset pulut tekemään taikoja, sillä saman tien Mäksyn olkapäälle räjähti kunnon pommi pulun paskaa!! huti, ei osunut päähän. Jenni siinä vaan nauroi eikä voinut pyyhkiä sitä vihreän puklun väristä mönjää heti pois! Joutu pari kertaa kehottamaan, ennen ku muija suostu toimimaan! Ja meinas viel ottaa valokuvan ensin! Vittu, mikä turisti! Ja hetkeä aiemmin oltiin hieman mulkoiltu sitä hombrea, kun se levitti sateenvarjon siinä aurinkoisessa säässä. Noh, ainakin Mäksyllä olisi myös ollut tarvetta varjon käyttöön! Jaahas, eiköhän sitä juttua oo tässä väritelty. Eli hombrelle moikat ja matka jatkuu..
Kuten jo aikaisemmin olemme ohimennen saattaneet mainita, ollaan aika fiksuja. Astuttiin taksiin sisään ja sanottiin kuljettajalle: ”To the biggest shopping center, thank you”. Hienosti. Ja taas mentii. Eeei välttämättä olis tarvinnu pyytää ihan isoimpaa.. Cascais shopping on löytänyt vertaisensa! Jumalauta mikä building! Siinä se kyyhötti ihan Benfican stadionin kyljessä. (Stadionkaan ei muuten näyttänyt hullummalta) Ei olla ikinä nähty NIIN isoa ostoskeskusta! Voitte luetella lähes kaikki maailman merkkiliikkeet, niin sieltä varmasti löytyy kaikkea ja vähän lisää! Nää oli kuin Liisat ihmemaassa. Tosi paljon sellaisia putiikkeja, mistä ei Suomessa ole edes kuultu. Vaikka me oltiin siellä n.3 tuntia, jäi suuri osa vielä näkemättä. Ei vaan millään jaksettu pidempää siellä vaeltaa koska: 1. jalkoja alkoi painaa perkeleesti, 2. kädet ei olisi riittäneet yhdellekään lisänyssykälle, 3. rahatkin saattoi mahdollisesti olla hieman vähissä. Päätettiin siitä sitten vain lähteä kotia kohti. Mutta suuri osa Lissabonista jäi vielä näkemättä ja kokematta, eli palaamme vielä sinne.
Kovan pohdinnan jälkeen mietimme miten menisimme kotiin. Ensimmäinen vaihtoehto oli: taksilla Lissabonin juna-asemalle, junalla Cascaisiin ja Cascaisista bussilla kodin lähelle ja siitä jolkotus kotiin. Toinen vaihtoehto: taksilla kotiin. Päädyimme vaihtoehtoon kaksi, koska olimme jo todella väsyneitä. Siinä vaiheessa, kun taksamittari näytti 32, 28 euroa taksikuski ilmoitti olevansa eksyksissä. Pientä paniikkia saattoi puskea siinä vaiheessa. Onneksemme hän kuitenkin tässä vaiheessa sulki taksamittarin ja taas mentiin ”ilmaisiksi”. Lopulta löysimme kotikulmille: Cascais shoppingcenterin parkkihalliin! Pappa ilmoitti iloksemme pulittavansa VAIN 30 euroa kyydistä. Olipa ystävällistä ja halpaa kuin saippua. Pientä yhteenvetoa: menomatka (yhteensä molemmilta) 3,60 euroa, tulomatka 30 euroa. Hyvä tytöt!
Kerran nyt olimme siinä Ostoskeskuksen kupeessa, päätimme käydä täydentämässä pakollisia tarvikkeita (esim. 6 pyyhettä), mutta siis vain ihan pakollisia. Kävimme myös kysymässä internetistä, jotta saisimme sellaisen toimintaan myös kotona. No, eipä ne taas ymmärtäneet. Jotain ne selitti, että olis pitäny tehdä vuoden sopimus. Eli täytyy paremmalla ajalla raahata Mariana mukaan tulkkaamaan. Tai on tietysti toinenkin vaihtoehto: meidän pitää olla täällä koko vuosi! Ihan vaan nettiliittymän takia.
Ihme ja kumma, löydettiin lopulta myös kämpille. Purettiin kassit lattialle ja aloimme sovittaa lumppuja Kanarian matkaa varten. Ihan siis vähän vaan otetaan tavaraa mukaa! Uskoo kuka tahtoo. Eli kassit on jo almost pakattu sitäkin retkeä varten.
Aika rankka päivä, koska joutui koko päivän olemaan niin helvetin valppaana, ettei mikään kauppa tai lumppu mene ohi silmien. Silmäluomia painaa, huomiseen! (Huomioikaa: olemme lauantai-iltana menossa nukkumaan ennen puolta yönä, kuten jokaisena iltana tähän mennessä!)
PS. Miguel, how rich you are? We need some money…
No mitäs tänään.. Herättiin hyvin nukutun yön jälkeen lämpöisestä huoneesta jo ennen herätyskellon soittoa. Aamu taisi sujua ilman mitään erityistä säätöä, mutta päivä oli vasta aluillaan. Päätimme aamupalan jälkeen suunnitelmienmukaisesti suunnata kohti Lissabonia. Uuden asuntomme vuoksi emme tienneet mistä lähin bussi lähtisi kohti Cascaisia, josta oli tarkoitus sittemmin hypätä junaan. Lähdimme jolkottelemaan pitkin tienvarsia ja löysimmekin bussipysäkin. Tovin ihmeteltyämme tulimme siihen tulokseen, että parempi lähteä kävelemään kohti Cascaisiin vievää tietä ja ottaa bussi lennosta! Nerokasta! Sattumalta satuimme juuri erään bussipysäkin kohdalle kun paikalle kurvasikin Cascaisiin menevä bussi. Mikä tuuri! Bussi kierteli ja kaarteli pikkukujia ties missä, mutta aikaa matkaan kuluin vain noin 20min. Fiksuina tyttöinä nähtyämme juna-aseman painoimme hädissämme STOP nappulaa. Ihmettelimme kun etupenkkien mammat mulkoili meitä kummissaan ja bussinkuljettajakin sammutti STOP-valon saman tien. Asiahan selvisi hyvinkin pian, kun pysähdyimme seuraavalle pysäkille joka oli päättäri. Ei siitä sen enempää.
Junamatka onki sitten jo ihan toinen juttu..Huomattiin juna-asemalle tultuamme, että muutaman minuutin päästä lähtee juna kohti Caís do Sodréa (Lissabonin juna asema), hyppäsimme siis pikimmiten kyytiin. Junassa aloimme miettiä lipputilannettamme. Ei ole. Tuumimme joskos sieltä joku lipunmyyjä perästä tulisi lippuja kauppaamaan. Ei tullut. Pienessä paniikinpoikasessa mulkoilimme jokaista asemaa, eikai vaan tarkastajat hyppää kyytiin. No ei pelkoa, tulihan ne. Onneksemme olemme niin subliikkeja likkoja, että minkä tahansa tilanteen selvittäminen ei tuota kovinkaan isoa ongelmaa. Lipuntarkastajasetä sitte kysäsi lippuja… ”Sorry, but we are foreigners and we thought that we can buy tickets in the train, because in Finland we can!” Lipuntarkastajasetä sanoi, että Portugalissa näin ei toimita. Ahaa. Lippu tulee ostaa aina asemalta ja mikäli sitä ei ole, saa penaltya. Noh, hän kuitenkin tuumasi että, koska te olette niin kauniita ja pihalla maan tavoista (tyhmiä), se ei tällä kertaa ole ongelma matkustaa liputta. Matkustimme siis loppumatkankin pummilla ja ilman penaltya. Ei huono, eiiiikä huonon näkönen lipuntarkastaja!
Eli Lissaboniin seuraavaksi… Heti juna-asemalla kaivelimme turistikarttaa laukusta. Noh, sitä siinä hetki väänneltiin ja käänneltiin, eikä oikein tiedetty mihin suuntaan pitäisi lähteä.
Tarkoituksena oli siis löytää joko Lissabonin keskusta tai sitten jokin Lissabonin neljästä suuremmasta ostoskeskuksesta, jotka kartalta olimme bonganneet. Eli kartta sivuun ja intuitiolla lähdettiin matkaa jatkamaan. Nää akat vissiin haistaa kaupat, koska melkein heti osuimme kultasuoneen! :D Hullu mäki vaan ylös ja mikä se siellä mäen päällä odottikaan: Pienehkö kauppakeskus, jonka ovensuusta loisti iso Puman liike!! Voi helvetin helvetti. Niin kuin arvata saattaa arvovatteita hyppäsi syliimme jostakin hyllyiltä aivan yllättäen ja kutsumatta! Siinä piti hieman puntaroida, mitä kaikkea niistä TÄLLÄ KERTAA ottaa mukaan ja mitä on tultava myöhemmin noutamaan. Voi olla että sieltä jotain myös jäi matkaan (150 euroa). Ja äideille tiedoksi, tilille voi edelleenkin laittaa rahaa lisää.. Ja tiedoksi kaikki oli alennuksessa. Ei tultu yhtään hullumpaan aikaan tähän maahan, sillä täällä on joka puolella alet käynnissä. Ja täällä halvennukset ovat vielä kohtuullisen hyviä verrattuna Suomen alennuksiin.Kun kassit alkoivat pikkuhiljaa painaa, päätimme etsiä jonkin kahvilan. Koska olisi kiva hengähtää ja juoda kahvit jollain aurinkoisella terassilla. No, joku muukin oli ajatellut samalla tavalla ja kaikki terassit oli täynnä kahvinlipittäjiä. Jouduimme alentumaan (Hukkikselle tiedoksi) Lissabonin MäkDonaldsiin. Täällä ei ilmeisesti saa kahviä mäkkäristä, joten jouduimme tyytymään pieniin jäätelöihin. (huom. dieetti) Mentiin aukiolle istumaan aurinkoon jäätelöinemme ja nauttimaan kauniista nähtävyyksistä. Ei aikaakaan kun Amazonilta karannut hombre tuli höpöttämään kaikennäköistä sontaa, kysellen Suomesta erinäisiä faktoja. Kaikkea emme ihan ymmärtäneet, mutta nyökyteltiin kuitenkin. Mutta palataksemme edellisen lauseen sonta-kohtaan, saammekin siitä aasinsillan seuraavaan päivän kohokohtaan. Joku kerjäläismamma tuli ensin uikuttamaan meiltä jotain killinkejä (näytettiin varmaan niin rikkailta Puman ja Benettonin kassien kanssa) eikä tajunnut mennä pois. Mamma varmaan manasi viereiset pulut tekemään taikoja, sillä saman tien Mäksyn olkapäälle räjähti kunnon pommi pulun paskaa!! huti, ei osunut päähän. Jenni siinä vaan nauroi eikä voinut pyyhkiä sitä vihreän puklun väristä mönjää heti pois! Joutu pari kertaa kehottamaan, ennen ku muija suostu toimimaan! Ja meinas viel ottaa valokuvan ensin! Vittu, mikä turisti! Ja hetkeä aiemmin oltiin hieman mulkoiltu sitä hombrea, kun se levitti sateenvarjon siinä aurinkoisessa säässä. Noh, ainakin Mäksyllä olisi myös ollut tarvetta varjon käyttöön! Jaahas, eiköhän sitä juttua oo tässä väritelty. Eli hombrelle moikat ja matka jatkuu..
Kuten jo aikaisemmin olemme ohimennen saattaneet mainita, ollaan aika fiksuja. Astuttiin taksiin sisään ja sanottiin kuljettajalle: ”To the biggest shopping center, thank you”. Hienosti. Ja taas mentii. Eeei välttämättä olis tarvinnu pyytää ihan isoimpaa.. Cascais shopping on löytänyt vertaisensa! Jumalauta mikä building! Siinä se kyyhötti ihan Benfican stadionin kyljessä. (Stadionkaan ei muuten näyttänyt hullummalta) Ei olla ikinä nähty NIIN isoa ostoskeskusta! Voitte luetella lähes kaikki maailman merkkiliikkeet, niin sieltä varmasti löytyy kaikkea ja vähän lisää! Nää oli kuin Liisat ihmemaassa. Tosi paljon sellaisia putiikkeja, mistä ei Suomessa ole edes kuultu. Vaikka me oltiin siellä n.3 tuntia, jäi suuri osa vielä näkemättä. Ei vaan millään jaksettu pidempää siellä vaeltaa koska: 1. jalkoja alkoi painaa perkeleesti, 2. kädet ei olisi riittäneet yhdellekään lisänyssykälle, 3. rahatkin saattoi mahdollisesti olla hieman vähissä. Päätettiin siitä sitten vain lähteä kotia kohti. Mutta suuri osa Lissabonista jäi vielä näkemättä ja kokematta, eli palaamme vielä sinne.
Kovan pohdinnan jälkeen mietimme miten menisimme kotiin. Ensimmäinen vaihtoehto oli: taksilla Lissabonin juna-asemalle, junalla Cascaisiin ja Cascaisista bussilla kodin lähelle ja siitä jolkotus kotiin. Toinen vaihtoehto: taksilla kotiin. Päädyimme vaihtoehtoon kaksi, koska olimme jo todella väsyneitä. Siinä vaiheessa, kun taksamittari näytti 32, 28 euroa taksikuski ilmoitti olevansa eksyksissä. Pientä paniikkia saattoi puskea siinä vaiheessa. Onneksemme hän kuitenkin tässä vaiheessa sulki taksamittarin ja taas mentiin ”ilmaisiksi”. Lopulta löysimme kotikulmille: Cascais shoppingcenterin parkkihalliin! Pappa ilmoitti iloksemme pulittavansa VAIN 30 euroa kyydistä. Olipa ystävällistä ja halpaa kuin saippua. Pientä yhteenvetoa: menomatka (yhteensä molemmilta) 3,60 euroa, tulomatka 30 euroa. Hyvä tytöt!
Kerran nyt olimme siinä Ostoskeskuksen kupeessa, päätimme käydä täydentämässä pakollisia tarvikkeita (esim. 6 pyyhettä), mutta siis vain ihan pakollisia. Kävimme myös kysymässä internetistä, jotta saisimme sellaisen toimintaan myös kotona. No, eipä ne taas ymmärtäneet. Jotain ne selitti, että olis pitäny tehdä vuoden sopimus. Eli täytyy paremmalla ajalla raahata Mariana mukaan tulkkaamaan. Tai on tietysti toinenkin vaihtoehto: meidän pitää olla täällä koko vuosi! Ihan vaan nettiliittymän takia.
Ihme ja kumma, löydettiin lopulta myös kämpille. Purettiin kassit lattialle ja aloimme sovittaa lumppuja Kanarian matkaa varten. Ihan siis vähän vaan otetaan tavaraa mukaa! Uskoo kuka tahtoo. Eli kassit on jo almost pakattu sitäkin retkeä varten.
Aika rankka päivä, koska joutui koko päivän olemaan niin helvetin valppaana, ettei mikään kauppa tai lumppu mene ohi silmien. Silmäluomia painaa, huomiseen! (Huomioikaa: olemme lauantai-iltana menossa nukkumaan ennen puolta yönä, kuten jokaisena iltana tähän mennessä!)
PS. Miguel, how rich you are? We need some money…
Almost normipäivä
DAY 5 (18.1.2008)
Aamuherätys oli 8.41, kun kaikki lähikulmien hurtat aloittivat räksytyksensä! Eli seinien paksuudessa ja talon äänieristyksissä olisi parannettavaa… Mutta muuten päivä lähti käyntiin suhteellisen hyvin. Illalla, kun saavuimme tänne, oli jo hyvin pimeää, joten emme juurikaan nähneet talon ulkopuolista maastoa… Noh, avasimme sitten aamulla ikkunat, josta tulvi sisään ihanaa auringonvaloa! Jess! Siinä samalla sitten huomasimme, että meillä on oma parveke! juu, oma! Se ympäröi melkein kokonaan meidän huonetta. Eilinen parvekelöytö on edelleen olemassa, mutta se on toisella puolella asuntoa ja on yhteinen muiden asukkaiden kanssa. Sää näytti erittäin lupaavalta, sillä parvekkeella tarkeni t-paidassa jo aamulla ennen kymmentä.
Hyvinkin vähäisen aamupalan jälkeen suuntasimme kulkumme kohti naapurissa olevaa kuntosalia, joka on asuntoamme vastapäätä, tien toisella puolella. Eli vihdoinkin pääsimme kuntoilun makuun! On tätä jo odotettukin. Kävimme ohi kulkiessamme tarkistamassa myös uimahallin ja totesimme sen varsin käyttökelpoiseksi myöskin. Kuntosali sijaitsee isossa hallissa, jossa on myös iso sali, jossa tällä kertaa koululaiset harjoittelivat lentopallon alkeita (tai siltä se erehdyttävästi näytti). Kuntosali oli melko pieni, mutta se oli tumpattu täyteen kaikenlaisia kuntosalilaiteita ja salin perällä oli toinen ”huone”, joka puolestaan oli rahdattu täyteen spinningpyöriä. Ihan hyvin siellä sai puntin vedettyä ja jalat täristen poistuttiin sieltä kotiin LÄMPIMÄÄN suihkuun. Tosin ennen suihkua oli ihan pakko hetki istua aurinkoisella parvekkeella jääteet ja koulukirjat kädessä, ja ihan hyvin siinä toppi päällä tarkeni… Ei paskemmat talvikelit täällä (> +20 astetta)!
Hyvinkin vähäisen aamupalan jälkeen suuntasimme kulkumme kohti naapurissa olevaa kuntosalia, joka on asuntoamme vastapäätä, tien toisella puolella. Eli vihdoinkin pääsimme kuntoilun makuun! On tätä jo odotettukin. Kävimme ohi kulkiessamme tarkistamassa myös uimahallin ja totesimme sen varsin käyttökelpoiseksi myöskin. Kuntosali sijaitsee isossa hallissa, jossa on myös iso sali, jossa tällä kertaa koululaiset harjoittelivat lentopallon alkeita (tai siltä se erehdyttävästi näytti). Kuntosali oli melko pieni, mutta se oli tumpattu täyteen kaikenlaisia kuntosalilaiteita ja salin perällä oli toinen ”huone”, joka puolestaan oli rahdattu täyteen spinningpyöriä. Ihan hyvin siellä sai puntin vedettyä ja jalat täristen poistuttiin sieltä kotiin LÄMPIMÄÄN suihkuun. Tosin ennen suihkua oli ihan pakko hetki istua aurinkoisella parvekkeella jääteet ja koulukirjat kädessä, ja ihan hyvin siinä toppi päällä tarkeni… Ei paskemmat talvikelit täällä (> +20 astetta)!
Suihkun jälkeen lähdimme lähikauppaan Cascais shoppingii, ostamaan hieman diettiruokaa (60 euroa) ja koska innostuttiin niin kovasti urheilusta kävimme myös luontaistuotekaupassa ostamassa muutamia urheilun vaikutusta edistäviä tuotteita :) . Ja sitten kävimme ottamassa valokuvausliikkeessä kuvia meistä molemmista, jotka Patricialle piti toimittaa. Luultavasti hänen perhealbumiinsa.
Aikataulutus meinasi hieman pettää, vaikka ainoa sovittu tapaaminen oli Patrician huoneessa vierailu. Mutta jos pari minuuttia myöhästyy, niin sehän on tässä maassa ihan normaalia, ollaan siis opittu täkäläisille tavoille. No se Patrician luona viettämämme 5 minuuttia ei muutenkaan ollut elämämme loisteliaimpia… Toki se alkoi tutuksi tulleella tavalla eli lahjuksilla. Mutta sitten selvisi että ensimmäisessä harjoittelussa meidän pitää tehdä clinical report, ja voidaa kertoa et siihen liittyen on niin helvetin tarkat ohjeet kansilehden tekstin asetteluja myöten, ei mikää pikkutyö voidaan kertoa! mut onneks on helpotettu sen verran et ei tartte kirjottaa portugaliks vaan saadaa käyttää jo lähes äidinkieleksemme muodostunutta englantia!! moro! voidaa kertoa, et se saa sitte kelvata myös meijän koulun harjoittelun tehtävästä, ei todellakaa aleta tekemää 10-Korhoselle Suomee mitää toista raporttia. Noh, toi oli viel aika iisi verrattuna siihen toisee harjotteluu. Patricia pitää meille jonku käytännön kokeen (practical exam) heti harjoittelun alussa! Siinä sitten testataan meijän taitoja… Ei uskallettu kysyy, et miten käy jos ei läpästä sitä koetta :(. Siinäpä saa erittäin hyvän kuvan suomalaisesta fysioterapian ammattitaitoisen osaamisen tasosta...saati kielitaidosta :D:D
Patrician tapaamisen jälkeen ”piipahdimme” (3h) tietokoneluokassa tekemässä erinäisiä tärkeitä töitä. Muutama viesti lähti jopa opettajille, koskien koulutehtäviä, joita kursseille kuuluisi eikä nyt jostakin syystä pystytä tekemään. Kovin harmillista! Piti ostaa lentoliput Kanarialta (koska tällä hetkellä meillä on vain menoliput) takas Portugaliin, mutta ei nyt nähty sitä vielä kovinkaan ajankohtaiseksi ongelmaksi, joten lykättiin sitäkin tuonnemmas. Lähtöhän on vasta ensi keskiviikkona. Tänään ei enää auringonvaloa nähty, koska kello näytti jo sen verran paljon, että siivoojat kolusivat koulun nurkkia ja hälyttimiä viriteltiin jo viikonloppua varten. Kelatkaa, nää muijat koulussa PERJANTAINA noin klo:19.00 asti ja vielä vapaaehtoisesti!
Iltapalaksi taiottiin erittäin maittava ateria, lämpimiä voileipiä (tonnikala ja kinkku) sekä kuorittuja porkkanoita. Hei, maistu paremmalta, kun ehkä kuulostaa! Kun oltiin siinä sapuskaa vääntämässä rauhassa lepposissa merkeissä niin tämä meidän kämppis pamahti paikalle: ”We have to discuss about few things..” Vittu se halus jakaa jotain siivousvuoroja! Jollain on pöntön jynssäämistä joku viikko ja toisella tiskialtaan kiillottamista. On täällä tavat!? Eikö sitä voi ite siivota jälkiänsä ja that’s it. Muija on alle vuorokauden katellu meijän käyttäytymistä ja ilmeisesti pienessä päässään tullu siihen tulokseen, että tää ois toimiva ratkasu. Hohhoi, aika emäntä! Ilmotettiin, että me valitaan keittiö tosin ei kyllä olla ensi viikolla paikalla :D
Tätä oli varmaan lähestulkoon tylsä lukea, koska päivä meni yllättävänkin hyvin suunnitelmien mukaan. Mutta hei, kyllä te voitte rohkeasti antaa meille palautetta ja kehittämisehdotuksia jatkon varalle. Tosin ottaa huomioon, että nää martat pysyy samoina, joten tekstin taso tulee tuskin paranemaan!
Ps. Miguel we miss you! (Miguel ei koskaan napissut mistään!)
perjantai 18. tammikuuta 2008
Muutto
DAY 4 (17.1.2008)
Aamulla herättiin hyvinkin lämpöisistä olosuhteista: Mäksyllä päällä ainoastaan 2 housut ja 2 paitaa + villasukat ja Jennillä vain toppi (possupaita oli kyllä saatavilla tarvittaessa). Aika siistiä! No mutta, palauduttiin hyvinkin nopeasti maanpinnalle… Teimme siinä maittavaa aamiaista ja päätimme kyytipojaksi lämmittää mikrossa kaakaota! Noh, kyllähän sen tietää että mikro kuluttaa aivan törkeitä määriä sähköä, niinpä maidot ehtivät lämmitä vain noin 3,5 sekuntia mikrossa, kun sähkönkulutus nousi aivan liian suureksi (päällä oli samaan aikaan liikaa sähkölaitteita: 2 patteria ja jääkaappi!) ja näin ollen sähköt pamahtivat poikki koko torpasta… Loppupäivänä emme saaneet siis sähköä.. Kertauksena: Lämmin vesi ei toimi tai siis tällä hetkellä vesi ei toiminut ollenkaan, sähköt ei toimi, mutta gas is still working! jihuu!
No, mutta ei siinä mitään jatkoimme päivää suunnitelmien mukaan.. eli aamiaisen jälkeen jolkottelimme (edelleen hyvinkin saastaisina) kohti Marianan asuntoa. Silti taisimme olla suhteellisen hehkeä näky, sillä joka toinen auto tööttäili peräämme ja ukot vilkuttelevat ja mulkoilevat ohi ajaessaan. Keskittyisivät vaan siihen ajamiseen, etteivät aja ojaan.. ja sitä paitsi voidaan tässä puoliksi valmiina fysioterapeutteina kertoa, että tollasesta pään veivaamisesta tulee kaikenlaisia jännitystiloja niskan alueelle! Voi hyväntähen… No nii, sori taas meinas mennä jaaritteluks :) Ja jatketaan ”asiaa”… Eli mentiin siis Marianalle kyläilemään (lue:suihkuun). Oli aika hieno fiilis, kun pääsi neljän hyvinkin paskaisen päivän jälkeen peseytymään! Fiilikset nousivat hyvinkin korkealle, lämmin suihku on yllättävänkin kova juttu.
Suihkun ja nopean netissä piipahtamisen jälkeen palasimme takaisin kotiin, jossa tajusimme, että ne sähköt tuskin palautuvat itsestään takaisin… ei paljon tukkaa föönailtu, saatikka että oltais lämmitetty edellisen illan gourmet-ateriaa mikrossa! Päätimme lähteä tutustumaan Estorilliin. Ei ihan osattu lukea Marianan antamia bussiaikatauluja (yllättävä käänne!:) ). Siinä sitten niitä tavattiin ja venailtiin, josko bussi tulisi… Tulihan niitä, mutta Estorillin bussia saimme venata tunnin verran sateessa. Siinä pysäkillä kyyhöttäessämme tapahtui muutama mielenkiintoinen tapaus. Ensin pysäkille pysähtyi auto ja kaksi portugalilaista miestä kysyi MEILTÄ neuvoa Cascaisin Shoppingcenteriin! Noh, eipä siinä mitään. Onneksi ollaan jo melkein paikallista väestöä, niin kyllähän me osattiin neuvoa! (hei haloo, kyl nää martat tietää, missä alueen parhaat kaupat sijaitsee! sitä paitsi Cascais Shopping on jotain ihan parasta <3) Jenni sönkötti niille muutaman lauseen erittäin sujuvaa englantia ja äijät nyökytteli ja esitti ymmärtävänsä. (luultavasti kysy neuvoa heti seuraavan pysäkin kohdalla!;) )Ja sit toinen juttu oli, kun yksi pikkupoika kysyi meiltä jotain, mutta ei olla vielä ihan niin hyviä portugalin kielessä, et oltais ymmärretty… mut yritettiin siinä rupatella pojalle hieman englantia, mut ei tainnu poika ymmärtää meitä sen paremmin ku me sitä… Mut raukka luuli vissii et osataa paremminki kieliä, koska seuraavaksi siihen pysäkille tuli nainen, jolle poika tohkeissaan selitti, että ollaa englantilaisia!
Juuh, mutta kyllähän se bussikin sieltä lopulta tuli… Mutta aivan törkeetä kiskontaa täällä noi bussimaksut! Mariana kertoi meille, että bussitaksat ovat kovia. Ja ei ollut väärässä, jopa 1,80 Estorillii! :D :D Voin kertoa, että Estoril oli pienoinen pettymys (lue: ei löydetty mitään lumppukauppoja, mihin olisi voinut laittaa rahaa haisemaan!). Casino oli ainoa upea asia koko paikassa, mutta se kieltämättä korvasi alueen monet muut puutteet..
Noh siinä sitten parin tunnin etsimisen jälkeen löysimme siedettävän näköisen paikan, jossa uskalsimme ruokailla. Siinä pastaa rauhalliseti nautiskellessamme Jennin puhelimeen napsahti viesti Marianalta: ”Girls! The better solution to avoid problems now and in future is to MOVE other place. Can u be ready at 8pm today? With everything? I just have a car at 8pm!” No eihän siinä mitään, seuraavalla bussilla takaisin Alcoitaoon ja pakkaamaan!
Eikä tultu yhtään liian myöhään kämpille, sillä alkoi tulla pimeä ja sähköthän ei tosiaan toiminu (kertauksena, jos oli päässyt unohtumaan). Oli nopeasti pakattava kaikki rojut ja tiskattava kaikki kertyneet tiskit. Ette todellakaan halua tietää miten me ne paskaset tiskit tiskattiin ja millä määrällä vettä. Oltiin yllättävänkin nopeita ja meille jäi pari tuntia aikaa odottaa Marianan saapumista autoineen. Siinä pimeässä viimeisiä pakkauksia tehdessämme Jenni sai loistavan idean: ”laitetaa tv päälle, ni saadaa vähän valoa”, ei vaan jostain syystä ihan toiminu.. ihme. Siinä pimeässä istuskellessamme aika tuntui menevän tooodella hitaasti, joten päätimme lähteä hieman iltakävelylle ja kahville jonnekin.. Kävelimme aika pitkän matkaa ja joimme hyvin pienet ja hyvin pahanmakuiset paikalliset kahvit. Marianakin ehti jo soitella ja kertoi odottavansa jo meitä. Mitä!?! Portugalilaiset ovat kerrankin ajoissa!?
Tässä vaiheessa kannattaa huokaista ja hakea jääkaapilta jotain välipalaa, sillä tekstiä riittää vielä! Mariana odotteli asunnolla asunnon omistajan kanssa… Valot oli päällä! Tässä vaiheessa selvisi, että sähkönkulutuksemme oli ollut aivan liian suuri (tosiaan!), Ja vesikin virtasi! (kuulemma oven ulkopuolella oleva vipu oli ollut off-asennossa!), ja lämmintä vettäkin tuli suihkusta…! Kaikki ei kuulemma ollut meidän vikaa, vaan asunto oli ollut viime aikoina aika vähän käytössä, koska Miguel on vain muutamia päiviä viikossa kotona! (Älä! Ei oo uskaltanu ees meille näyttäytyy!) No nää muijat oli saanu koko huoneiston kolmessa päivässä ihan sekasin :). No siinä sitten päädyttiin siihen, että ei me mihinkään muutetakaan, koska kaikki oli saatu toimimaan. Näin ollen riisuttiin siinä takkeja pois ja Mäksy roudasi pikkuista matkalaukkuaan jo peremmälle huoneistoon… Hetken Mariana keskusteli omistaja-äijän kanssa, tulos: Aletaanki roudaamaa kamoja autolle, joku kaasu homma ei toimikkaa täysin (tai jotain sellasta). Ja omistaja-äijä otti meiltä vuokaran neljältä päivältä, 37,5 euroa PER MUIJA! Aika kovaa kiskontaa siihen nähden, että ollaa 4 päivää paleltu, 3 päivää oltu ilman kaasua, 4 päivää ilman lämmintä vettä (ja suihkua), 1 päivä ilman tippaakaan minkään sortin vettä + 1 päivä ilman sähköjä! Mutta maksettiin äijälle rahat ilman vastaväitteitä ja jatkoimme matkaa kohti uutta kotia! Eihän tässä ollakaan muutettu; Mäksyllä kolmas muutto kuuden päivän sisään ja Sundiksella vasta toinen. Mutta pikkujuttuja, kyllä näihin pitää huumorilla suhtautua, muuten tästä ei todellakaan tulis yhtää mitää!
Noniin, rankan punttitreenin jälkeen saatiin vihdoin kamat ahdattua autoon. Autohan oli vielä pienempi kuin edellinen! Innolla ja hieman jännittynein fiiliksit ajelimme kohti uutta kotia. Kämppä osoittautui melko namuksi. Matkan varrella, noin 20m kodistamme on KUNTOSALI ja UIMAHALLI ja toiseen suuntaan mentäessä kulman takana näkyy CASCAIS SHOPPING!! Ei paskempi nakki! Nyt siis alkaa kuntoilu..diettihän meillä edelleen on päällä. Koululle matkaa kertyy suunnilleen saman verran kun edellisestä puljusta. Ja sitten asuntoo. Vittu mikä linna! OMA TALO..ei siis mikään kerrostalo vaan oikeesti oma..ainaki melkeen. Ulko-ovelta johtaa rappuset aulaan, josta pääseekin suoraa meidän kattokruunulla varustettuun lukaaliin. Tilaa huoneessamme on huomattavasti paljon enemmän kuin edellisessä ja mikä parasta, lisäksi vessa vetää kunnolla (lue: tästä lähtien voimme käydä kotona jopa paskalla!), voimme käydä lämpimässä suihkussa, kaasu toimii, sähkö toimii, meillä on oma pesukone(!!!), ruokatuotteille oma säilytyshuone, parveke jossa voi ottaa brunaa, portugalilainen opiskelija joka puhuu yhtä paskaa englantia kuin me (miinuksena, hän on nainen..) mutta ymmärrämme toisiamme erittäin hyvin ja olikos muuta..ei tässä mielentilassa pysty kaikkea muistamaan. Joutu korkkaa smirret ”tupareiden” kunniaksi.
Että sellasta tänään, mielenkiinnolla kohti huomista..mitä vaan voi tapahtua. Suunnitelmissa olis aamupuntti, mutta katellaan mitä aamu tuo tullessaan. On huomattu ettei kannata liikaa tehä suunnitelmia, tähän mennessä mikään ei ole vielä pitänyt..
Ps. Byebye Miguel, it was nice to almost meet you... no hard feelings!
Aamulla herättiin hyvinkin lämpöisistä olosuhteista: Mäksyllä päällä ainoastaan 2 housut ja 2 paitaa + villasukat ja Jennillä vain toppi (possupaita oli kyllä saatavilla tarvittaessa). Aika siistiä! No mutta, palauduttiin hyvinkin nopeasti maanpinnalle… Teimme siinä maittavaa aamiaista ja päätimme kyytipojaksi lämmittää mikrossa kaakaota! Noh, kyllähän sen tietää että mikro kuluttaa aivan törkeitä määriä sähköä, niinpä maidot ehtivät lämmitä vain noin 3,5 sekuntia mikrossa, kun sähkönkulutus nousi aivan liian suureksi (päällä oli samaan aikaan liikaa sähkölaitteita: 2 patteria ja jääkaappi!) ja näin ollen sähköt pamahtivat poikki koko torpasta… Loppupäivänä emme saaneet siis sähköä.. Kertauksena: Lämmin vesi ei toimi tai siis tällä hetkellä vesi ei toiminut ollenkaan, sähköt ei toimi, mutta gas is still working! jihuu!
No, mutta ei siinä mitään jatkoimme päivää suunnitelmien mukaan.. eli aamiaisen jälkeen jolkottelimme (edelleen hyvinkin saastaisina) kohti Marianan asuntoa. Silti taisimme olla suhteellisen hehkeä näky, sillä joka toinen auto tööttäili peräämme ja ukot vilkuttelevat ja mulkoilevat ohi ajaessaan. Keskittyisivät vaan siihen ajamiseen, etteivät aja ojaan.. ja sitä paitsi voidaan tässä puoliksi valmiina fysioterapeutteina kertoa, että tollasesta pään veivaamisesta tulee kaikenlaisia jännitystiloja niskan alueelle! Voi hyväntähen… No nii, sori taas meinas mennä jaaritteluks :) Ja jatketaan ”asiaa”… Eli mentiin siis Marianalle kyläilemään (lue:suihkuun). Oli aika hieno fiilis, kun pääsi neljän hyvinkin paskaisen päivän jälkeen peseytymään! Fiilikset nousivat hyvinkin korkealle, lämmin suihku on yllättävänkin kova juttu.
Suihkun ja nopean netissä piipahtamisen jälkeen palasimme takaisin kotiin, jossa tajusimme, että ne sähköt tuskin palautuvat itsestään takaisin… ei paljon tukkaa föönailtu, saatikka että oltais lämmitetty edellisen illan gourmet-ateriaa mikrossa! Päätimme lähteä tutustumaan Estorilliin. Ei ihan osattu lukea Marianan antamia bussiaikatauluja (yllättävä käänne!:) ). Siinä sitten niitä tavattiin ja venailtiin, josko bussi tulisi… Tulihan niitä, mutta Estorillin bussia saimme venata tunnin verran sateessa. Siinä pysäkillä kyyhöttäessämme tapahtui muutama mielenkiintoinen tapaus. Ensin pysäkille pysähtyi auto ja kaksi portugalilaista miestä kysyi MEILTÄ neuvoa Cascaisin Shoppingcenteriin! Noh, eipä siinä mitään. Onneksi ollaan jo melkein paikallista väestöä, niin kyllähän me osattiin neuvoa! (hei haloo, kyl nää martat tietää, missä alueen parhaat kaupat sijaitsee! sitä paitsi Cascais Shopping on jotain ihan parasta <3) Jenni sönkötti niille muutaman lauseen erittäin sujuvaa englantia ja äijät nyökytteli ja esitti ymmärtävänsä. (luultavasti kysy neuvoa heti seuraavan pysäkin kohdalla!;) )Ja sit toinen juttu oli, kun yksi pikkupoika kysyi meiltä jotain, mutta ei olla vielä ihan niin hyviä portugalin kielessä, et oltais ymmärretty… mut yritettiin siinä rupatella pojalle hieman englantia, mut ei tainnu poika ymmärtää meitä sen paremmin ku me sitä… Mut raukka luuli vissii et osataa paremminki kieliä, koska seuraavaksi siihen pysäkille tuli nainen, jolle poika tohkeissaan selitti, että ollaa englantilaisia!
Juuh, mutta kyllähän se bussikin sieltä lopulta tuli… Mutta aivan törkeetä kiskontaa täällä noi bussimaksut! Mariana kertoi meille, että bussitaksat ovat kovia. Ja ei ollut väärässä, jopa 1,80 Estorillii! :D :D Voin kertoa, että Estoril oli pienoinen pettymys (lue: ei löydetty mitään lumppukauppoja, mihin olisi voinut laittaa rahaa haisemaan!). Casino oli ainoa upea asia koko paikassa, mutta se kieltämättä korvasi alueen monet muut puutteet..
Noh siinä sitten parin tunnin etsimisen jälkeen löysimme siedettävän näköisen paikan, jossa uskalsimme ruokailla. Siinä pastaa rauhalliseti nautiskellessamme Jennin puhelimeen napsahti viesti Marianalta: ”Girls! The better solution to avoid problems now and in future is to MOVE other place. Can u be ready at 8pm today? With everything? I just have a car at 8pm!” No eihän siinä mitään, seuraavalla bussilla takaisin Alcoitaoon ja pakkaamaan!
Eikä tultu yhtään liian myöhään kämpille, sillä alkoi tulla pimeä ja sähköthän ei tosiaan toiminu (kertauksena, jos oli päässyt unohtumaan). Oli nopeasti pakattava kaikki rojut ja tiskattava kaikki kertyneet tiskit. Ette todellakaan halua tietää miten me ne paskaset tiskit tiskattiin ja millä määrällä vettä. Oltiin yllättävänkin nopeita ja meille jäi pari tuntia aikaa odottaa Marianan saapumista autoineen. Siinä pimeässä viimeisiä pakkauksia tehdessämme Jenni sai loistavan idean: ”laitetaa tv päälle, ni saadaa vähän valoa”, ei vaan jostain syystä ihan toiminu.. ihme. Siinä pimeässä istuskellessamme aika tuntui menevän tooodella hitaasti, joten päätimme lähteä hieman iltakävelylle ja kahville jonnekin.. Kävelimme aika pitkän matkaa ja joimme hyvin pienet ja hyvin pahanmakuiset paikalliset kahvit. Marianakin ehti jo soitella ja kertoi odottavansa jo meitä. Mitä!?! Portugalilaiset ovat kerrankin ajoissa!?
Tässä vaiheessa kannattaa huokaista ja hakea jääkaapilta jotain välipalaa, sillä tekstiä riittää vielä! Mariana odotteli asunnolla asunnon omistajan kanssa… Valot oli päällä! Tässä vaiheessa selvisi, että sähkönkulutuksemme oli ollut aivan liian suuri (tosiaan!), Ja vesikin virtasi! (kuulemma oven ulkopuolella oleva vipu oli ollut off-asennossa!), ja lämmintä vettäkin tuli suihkusta…! Kaikki ei kuulemma ollut meidän vikaa, vaan asunto oli ollut viime aikoina aika vähän käytössä, koska Miguel on vain muutamia päiviä viikossa kotona! (Älä! Ei oo uskaltanu ees meille näyttäytyy!) No nää muijat oli saanu koko huoneiston kolmessa päivässä ihan sekasin :). No siinä sitten päädyttiin siihen, että ei me mihinkään muutetakaan, koska kaikki oli saatu toimimaan. Näin ollen riisuttiin siinä takkeja pois ja Mäksy roudasi pikkuista matkalaukkuaan jo peremmälle huoneistoon… Hetken Mariana keskusteli omistaja-äijän kanssa, tulos: Aletaanki roudaamaa kamoja autolle, joku kaasu homma ei toimikkaa täysin (tai jotain sellasta). Ja omistaja-äijä otti meiltä vuokaran neljältä päivältä, 37,5 euroa PER MUIJA! Aika kovaa kiskontaa siihen nähden, että ollaa 4 päivää paleltu, 3 päivää oltu ilman kaasua, 4 päivää ilman lämmintä vettä (ja suihkua), 1 päivä ilman tippaakaan minkään sortin vettä + 1 päivä ilman sähköjä! Mutta maksettiin äijälle rahat ilman vastaväitteitä ja jatkoimme matkaa kohti uutta kotia! Eihän tässä ollakaan muutettu; Mäksyllä kolmas muutto kuuden päivän sisään ja Sundiksella vasta toinen. Mutta pikkujuttuja, kyllä näihin pitää huumorilla suhtautua, muuten tästä ei todellakaan tulis yhtää mitää!
Noniin, rankan punttitreenin jälkeen saatiin vihdoin kamat ahdattua autoon. Autohan oli vielä pienempi kuin edellinen! Innolla ja hieman jännittynein fiiliksit ajelimme kohti uutta kotia. Kämppä osoittautui melko namuksi. Matkan varrella, noin 20m kodistamme on KUNTOSALI ja UIMAHALLI ja toiseen suuntaan mentäessä kulman takana näkyy CASCAIS SHOPPING!! Ei paskempi nakki! Nyt siis alkaa kuntoilu..diettihän meillä edelleen on päällä. Koululle matkaa kertyy suunnilleen saman verran kun edellisestä puljusta. Ja sitten asuntoo. Vittu mikä linna! OMA TALO..ei siis mikään kerrostalo vaan oikeesti oma..ainaki melkeen. Ulko-ovelta johtaa rappuset aulaan, josta pääseekin suoraa meidän kattokruunulla varustettuun lukaaliin. Tilaa huoneessamme on huomattavasti paljon enemmän kuin edellisessä ja mikä parasta, lisäksi vessa vetää kunnolla (lue: tästä lähtien voimme käydä kotona jopa paskalla!), voimme käydä lämpimässä suihkussa, kaasu toimii, sähkö toimii, meillä on oma pesukone(!!!), ruokatuotteille oma säilytyshuone, parveke jossa voi ottaa brunaa, portugalilainen opiskelija joka puhuu yhtä paskaa englantia kuin me (miinuksena, hän on nainen..) mutta ymmärrämme toisiamme erittäin hyvin ja olikos muuta..ei tässä mielentilassa pysty kaikkea muistamaan. Joutu korkkaa smirret ”tupareiden” kunniaksi.
Että sellasta tänään, mielenkiinnolla kohti huomista..mitä vaan voi tapahtua. Suunnitelmissa olis aamupuntti, mutta katellaan mitä aamu tuo tullessaan. On huomattu ettei kannata liikaa tehä suunnitelmia, tähän mennessä mikään ei ole vielä pitänyt..
Ps. Byebye Miguel, it was nice to almost meet you... no hard feelings!
Lomapäivä nro.1
DAY 3 (16.1.2008)
Herättiin puolen päivän aikoihin lämpöisestä huoneesta! Siistiä! Illalla löydettiin Miguelin huoneen nurkasta lämpöpatteri ja roudattiin omaan huoneeseen. :) Ei yhtään palellut, tosin päällä oli edelleen kolmet housut ja kolme paitaa + villasukat ja Jennillä possupaita. Lämmintä vettä emme edelleenkään saaneet hanasta tulemaan, joten aloimme suunnitella matkaa johonkin uimahalliin tai puntille, jossa voisi urheilun lomassa myös peseytyä! Voin kertoa, että tällä hetkellä on TODELLA paskanen fiilis!
Suunnitelmia ei juuri tälle päivälle ollut. Paitsi että piti tavata joku Joao koululla, jotta saataisiin tunnukset koulun koneille. Tarttee varmaan vierailla koululla päivittäin, sillä joka kerta, kun sinne menee saa jotain lahjoja :). Tällä kertaa saatiin tältä Joaolta hands freet, jotka saa liitettyä tietokoneisiin. Ihmeitä tapahtuu edelleen ja saatiin tunnukset toimimaan koneilla. Internetin ihmeelliseen maailmaan päästyämme, tuli tehtyä kaikenlaista. Ensin saimme tän paskanjauhannan julkaistua ihan netissäkin. Eikö olekin ihanaa saada kuulla meistä?! (ollaan täällä paskasina, eikä nää urpot saa mitään täällä toimimaa ilman apua!) varmaan todella siistiä! Käytiin huutelemassa ihmisille törkeyksiä Internetin julkisissa viestintäverkostoissa ja ilmoittamassa että harmiksenne olemme edelleen hengissä ;). Aikaa tietokoneluokassa vierähti useampi tunti ja loppuhuipennuksena varattiin matkat Kanarialle! eli hölmöilyt jatkuu.. viikon päästä nää muijat suuntaa (Barcelonan kautta) viikoksi etelän aurinkoon, hurraa. Pakko hakea aurinkoa muualta, koska täällähän kesä alkaa vasta noin kuukauden kuluttua, ja nyt täällä on vielä täysi talvi (ulkona tänään vaivaiset +17, puolipilvistä ja tuulta -> sisätiloissa edelleen melkein pakkasen puolella). Pakkohan näille lomaviikoille oli jotain kehitellä, Estorillin ja Lissabonin nähtävyydet (putiikit ja baarit sekä Cascaisin biitsit) ehitää kyllä kiertää loppuviikon ja viikonloppujen aikana… Gran Ganaria, here we come!
Mariana lupasi tulla asunnon omistajan kanssa illalla käymään, jos vaikka saataisiin lämmintä vettä pikkuhiljaa!! Siinä on vaan oli sellanen riski, että jouduttais ehkä samalla maksamaa vuokra!! :( Ja olis ihan kiva, että ne myös samalla hieman opastais kaasun käytössä. Kohta pitää muuten alkaa järsiä näitä jäisiä sormia, koska lämmintä ruokaa ei olla saatu vähään aikaan. Meillä ei meinaa ollu tarkoituksena pitäytyä kokonaan ruuasta tän dieetin aikana!
Jippiaijijee, jumala on kai sittenkin olemassa! Mariana tuli piipahtamaan. Kävi ilmi, että kaasuhana oli ollut off-asennossa koko ajan. Aika outoa.. Noh, liekithän leimahteli hellaan niin iloisesti että suuta alkoi hyvinkin nopeasti napsaamaan: ”Saadaanko me tänään lämmintä ruokaa?!” Totesimme jo aamulla, että paikallista maitoa ei voi juoda kuin kaakaon kera, joten päätimme kaivaa jääkaapin uumenista ruokajuomaksi skumppapullon. Ei paskempi idea! Oli siinä gourmet ateria kuulkaas. Kokit Mäkelä ja Sundvall taikoivat makaroonista (terveyspasta) ja jauhelihasta (siltä se ainakin meistä näytti) oikein maittavan
lounaan/päivällisen/välipalan/iltapalan klo:22.00..ei hullumpi saavutus :D Ainiin, sitten se vesihomma. Lämpimän veden puuttuminen ei ollutkaan pelkästään meidän tyhmyydestä johtuva ongelma. Lämminvesihana on oikeasti rikki. JOTEN olemme edelleen paskasina, emme nälkäisinä ja paskasina vaan pelkästään PASKASINA. Kun lämminvesi saadaan toimimaan niin täällä asunnossahan voi melkeen asua!
Lopetetaan katsaus tältä päivältä tähän, ettei tule liikaa jaariteltua. Skumppapullo ei ole vielä tyhjä..
Ps. Kiitos Miguel kaikesta tuottamastasi lämmöstä! <3
Suunnitelmia ei juuri tälle päivälle ollut. Paitsi että piti tavata joku Joao koululla, jotta saataisiin tunnukset koulun koneille. Tarttee varmaan vierailla koululla päivittäin, sillä joka kerta, kun sinne menee saa jotain lahjoja :). Tällä kertaa saatiin tältä Joaolta hands freet, jotka saa liitettyä tietokoneisiin. Ihmeitä tapahtuu edelleen ja saatiin tunnukset toimimaan koneilla. Internetin ihmeelliseen maailmaan päästyämme, tuli tehtyä kaikenlaista. Ensin saimme tän paskanjauhannan julkaistua ihan netissäkin. Eikö olekin ihanaa saada kuulla meistä?! (ollaan täällä paskasina, eikä nää urpot saa mitään täällä toimimaa ilman apua!) varmaan todella siistiä! Käytiin huutelemassa ihmisille törkeyksiä Internetin julkisissa viestintäverkostoissa ja ilmoittamassa että harmiksenne olemme edelleen hengissä ;). Aikaa tietokoneluokassa vierähti useampi tunti ja loppuhuipennuksena varattiin matkat Kanarialle! eli hölmöilyt jatkuu.. viikon päästä nää muijat suuntaa (Barcelonan kautta) viikoksi etelän aurinkoon, hurraa. Pakko hakea aurinkoa muualta, koska täällähän kesä alkaa vasta noin kuukauden kuluttua, ja nyt täällä on vielä täysi talvi (ulkona tänään vaivaiset +17, puolipilvistä ja tuulta -> sisätiloissa edelleen melkein pakkasen puolella). Pakkohan näille lomaviikoille oli jotain kehitellä, Estorillin ja Lissabonin nähtävyydet (putiikit ja baarit sekä Cascaisin biitsit) ehitää kyllä kiertää loppuviikon ja viikonloppujen aikana… Gran Ganaria, here we come!
Mariana lupasi tulla asunnon omistajan kanssa illalla käymään, jos vaikka saataisiin lämmintä vettä pikkuhiljaa!! Siinä on vaan oli sellanen riski, että jouduttais ehkä samalla maksamaa vuokra!! :( Ja olis ihan kiva, että ne myös samalla hieman opastais kaasun käytössä. Kohta pitää muuten alkaa järsiä näitä jäisiä sormia, koska lämmintä ruokaa ei olla saatu vähään aikaan. Meillä ei meinaa ollu tarkoituksena pitäytyä kokonaan ruuasta tän dieetin aikana!
Jippiaijijee, jumala on kai sittenkin olemassa! Mariana tuli piipahtamaan. Kävi ilmi, että kaasuhana oli ollut off-asennossa koko ajan. Aika outoa.. Noh, liekithän leimahteli hellaan niin iloisesti että suuta alkoi hyvinkin nopeasti napsaamaan: ”Saadaanko me tänään lämmintä ruokaa?!” Totesimme jo aamulla, että paikallista maitoa ei voi juoda kuin kaakaon kera, joten päätimme kaivaa jääkaapin uumenista ruokajuomaksi skumppapullon. Ei paskempi idea! Oli siinä gourmet ateria kuulkaas. Kokit Mäkelä ja Sundvall taikoivat makaroonista (terveyspasta) ja jauhelihasta (siltä se ainakin meistä näytti) oikein maittavan
lounaan/päivällisen/välipalan/iltapalan klo:22.00..ei hullumpi saavutus :D Ainiin, sitten se vesihomma. Lämpimän veden puuttuminen ei ollutkaan pelkästään meidän tyhmyydestä johtuva ongelma. Lämminvesihana on oikeasti rikki. JOTEN olemme edelleen paskasina, emme nälkäisinä ja paskasina vaan pelkästään PASKASINA. Kun lämminvesi saadaan toimimaan niin täällä asunnossahan voi melkeen asua!Lopetetaan katsaus tältä päivältä tähän, ettei tule liikaa jaariteltua. Skumppapullo ei ole vielä tyhjä..
Ps. Kiitos Miguel kaikesta tuottamastasi lämmöstä! <3
keskiviikko 16. tammikuuta 2008
Lämpimissä lomatunnelmissa..
DAY 2 (15.1.2008)
Joopajoo..ja mistähän sitä taas alottais tän päivän kohdalla?! Noh, jos vaikka ihan aamusta. Herättiin klo:9.30 sen moisesta horkasta ettei moista oo edes Siperialla nähty. Havaittiin tosiaan jo iltasella, että huoneen lämpötila on kylmä..vai miten te luokittelisitte sellaset 16 astetta sisätiloissa? Helmi! Käytiin kyllä kunnon varusteissa petiin, mutta ei se fiilis kovin KUUMA aamulla ollu. Nou hätä, kylmä suihku virkistää ja nimenomaisesti KYLMÄ! Luuleeko joku että nää muijat osaa käyttää jotain kaasulla (ehkä) toimivaa lämminvesivaraajaa? No ei osaa. Se oli jo sinänsä saavutus, että saatiin vedet yleensäkin päälle koko kämppään. Kuka menee ensimmäisenä katsomaan ulko-oven ulkopuolella olevasta kaapista että jaaaaah, täälähän se veden on-off hana on? Ei siitä enempää mutta kyllä vituttaa!
Mentiin sitte tapaamaan meidän International Coordinatoria. Ihan mukava tyyppi ei siinä mitään, mutta kaikki mitä se oli hädintuskin jaksanu meille vastata Suomessa vielä ollessamme kääntyi aivan päälaelleen. Harjoitteluhan piti alkaa huomenna, mutta eipä nyt alakkaan. Tässä lomasuunnitelmia kovasti koitetaan tehdä, kun tosiaan ensimmäinen clinical post alkaa vasta helmikuun ekalla viikolla. Kuinka siistiä! Tämähän tarkottaa sitä, että lomat on lomailtu jo ennen helmikuuta ja loppuaika pistetään mammoja ja pappoja hyvinkin liikkeelle. On tässä kyllä jo mietitty kuviot valmiiksi, että jos tässä kova helle iskee loppureissun kohdalla, niin se on hyvinkin nopeasti mentävä siestalle ihan vaan sen kuumuuden takia..Saatiin me hienoja tervetuliaislahjoja ESSA:lta (Escola Superior de Saúde do Alcoitão..ette ois kuitenkaa tienny) Se täti tykkäs meistä kuitenki niin paljon, että se pyys tuomaan perjantaiks kolme kuvaa kummastakin koululle :D
Päätettin sitte tutustua lähimaastoon. Yllättäen rauhallisen kävelyn ja rupattelun keskeytti vitun ärhäkäs koira, joka yritti väkisin tulla aidan läpi ja tukka meinas irrota kummaltaki. Jos auto ois ajanu siinä vieressä samaan aikaan ni voin valehtelematta sanoa että ei meitä enää olis, sen verran huikeet loikat otettiin kyllä autotielle päin siinä vaiheessa. Ei siinä mitään. Käytiin Marianan kämpillä pyörähtää ja heittää muutamat Olát kehiin. Siitä jatkettiin kohti Cascaisin kauppakeskusta. Odotukset ei ollu suuret ku oltiin muuten tähän Alcoitãon maastoon jo hieman tutustuttu. Yllättäen kierrettiin kortteli varmaan viiteen kertaan ennen ku löydettiin sisäänkäynti tähän hulppeeseen centeriin. Noh, se oli kieltämättä ihan positiivinen yllätys kun sisälle vihdoin päästiin. Tollasia perus liikkeitä sieltä löytyy kuten esim. Hugo Boss, (H&M), Timberland, Triump, Lacoste, Ferrari jne. Mut sitte se tapahtu. Nähtiin jotain niin mieletöntä että sydän heitti volttia useemman kerran ku ehit cooperin aikana juosta kentän ympäri. Hyvä ettei kustu hunajaa ku nähtiin NE! Maailman hienoimmat Puman tennarit!!! Kukaan ei voi uskoo kuinka jumalaisen kauniit ne on ja kuten arvata saattaa halvat ku Alepan alennusmyynneillä..vaaaaivaset 100e (pssst. Äiti voisitko laitaa tilille muutaman sata euroa lisää? :) ) Eikai muuta, käytiin me ruokakaupassa ja pissalla.
Hitto, unohdettiin ostaa juomat! Päätettiin sitte piipahtaa paikallisessa Lidlissä, joka on yllättävänkin lähellä..oikeesti vaan reilu 5 min kävelymatkan päässä. Ensinhän me ladattiin kärryihin reilu 10 litraa vettä, mutta arvatkaa! Taivas on löytynyt! Kun nää muijat rantautu alkoholihyllylle oltiin ku kakarat karkkikaupassa. Litra viiniä 0,75e, Beezerit 0,99e, Skumppa 1,99e, Vodka 3,99e jne. Ja koska loma oli alkanut, päätimme lastata käryihin HIEMAN alkoholipitoisia juomia veden kyytipojaksi. Yllättävän kepeästi meni kotimatka.
Tarkoitus oli lähteä lenkille ja sen jälkeen käydä suihkussa MUTTA tarkistimme suihkun tilan vaan ihan varmuuden vuoksi ennen lenkkiä. Noh, eihän se vesi ollut edelleenkään lämmennyt, joten katsoimme parhaaksi keskittyä tänään nestetankkaukseen. Urheilu aloitetaan heti huomenna! Diettihän meillä on jo päällä..
Eipä tässä varmaan enää tänään ihmeempiä. Perehdymme alkoholituotteiden hinta-laatusuhteiden tarkkailuun huikean lämpimissä fiiliksissä! Kyllä lomailu on ihanaa! :) Huomenna päästään jo ehkä nettiin, jippii pääsette lukemaan tätä paskaa :D
Ps. Miguel, if you read this..please come home!!!
Hirveän ihana päivä
DAY 1 (14.1.2008)
Näin alkoi Mäkelän ja Sundvallin matka kohti Portugalia:
Check-in Helsinki-Vantaalla: Mäksyn laukku 25 kg ja Jennin 30,4kg, käsimatkatavaroita ei (onneksi!) punnittu. Sitten sattui niinkin omituinen juttu, että eksyimme OIKEALLE lennolle. Lento sujui eritäin hyvin! (paitsi, että Mäksyn toinen korva kuuroutui :) ) Joku oli heittänyt meidän matkatavarat samaan clikcairin koneeseen ja roudasimme niitä sitten ympäri Barcelonan terminaalia ja pyörimme siellä kuin ryssät Anttilassa, kun henkilökunta ei voinut kertoa heti, missä tavaransäilytys sijaitsi!
”next to the toilet”, ”in b-terminal”, ”fourth door to the left”…
Näin alkoi Mäkelän ja Sundvallin matka kohti Portugalia:
Check-in Helsinki-Vantaalla: Mäksyn laukku 25 kg ja Jennin 30,4kg, käsimatkatavaroita ei (onneksi!) punnittu. Sitten sattui niinkin omituinen juttu, että eksyimme OIKEALLE lennolle. Lento sujui eritäin hyvin! (paitsi, että Mäksyn toinen korva kuuroutui :) ) Joku oli heittänyt meidän matkatavarat samaan clikcairin koneeseen ja roudasimme niitä sitten ympäri Barcelonan terminaalia ja pyörimme siellä kuin ryssät Anttilassa, kun henkilökunta ei voinut kertoa heti, missä tavaransäilytys sijaitsi!
”next to the toilet”, ”in b-terminal”, ”fourth door to the left”…
Barcelona tunnetaan näppäristä taskuvarkaista. ..Ja tuskin lienee yllätys, että mekin jouduimme näiden lipevien tyyppien ”uhreiksi”. Hetken kaupungilla kierreltyämme huomasimme, että rahamme ovat aivan yllättäen hävinneet ja kätemme ovat täynnä jotain helvetin roskapussin näköisiä nyssyköitä! Onpa ovelaa! Ps. (Hukkikselle tiedoksi :) ) Myös Barcelonan Mäkkäri on nähty! Pikkuhiljaa askel alkoi painaa enemmän kuin muijat yhteensä, joten taksilla takaisin lentokentälle.
Koska meillä oli runsaasti aikaa Barcelonan lentokentällä ennen seuraavaa lentoa, tutustuttiin tarkemmin Jennin laukkuun… Mutta joku oli tainnut tutustua siihen jo aikaisemmin, sillä järeä munalukko oli revitty rikki ja vetoketju irvisti iloisesti.
Seuraavaksi Lissabonin lennon check-in:iin. Tuloksena 3 heavy-tarraa ilman lisäkustannuksia (vaikka molempien laukuille oli kertynyt kg:n lisäpainot :) ) Tähän asti ollaan (luultavasti tuurilla) selvitetty kaikki ongelmat ja päästy oikeille lennoillekin. Mutta tämä päivä ei päättynyt vielä tähän!
Seuraava koettelemus oli Lissabonin lentokentällä, kun 4 muijaa ja 70kg matkatavaroita yritettiin ahtaa pieneen Nissan Micraan. :D Lopulta saimme kuitenkin sullottua kaikki autoon ja lähdimme ajamaan Lissabonin ja Estorillin läpi kohti Alcoitaoa, jossa meidän olisi tarkoitus asua seuraavat 3 kuukautta. Kiersimme monien Lissabonin upeiden nähtävyyksien läpi ja samalla heitimme tytöille vähän small talkkia! (Kuten: ”aaah”, ”ok”… no, kyl te tiiätte! :) ) Lissabonin nähtävyyksistä etenimme rannikon (biitsit) kautta Estorillin hulppealle Casinolle, joka muuten oli todella hieno!
Muuuutta pikkuhiljaa lähestyimme ”kotikulmia” ja alue alkoi näyttää kymmeniä kertoja pahemmalta kuin Liipola, vittu mikä skutta!! Onneksi meillä oli kuitenkin lämmin vastaanotto, sillä kulkukoira mulkoili ovella. Seuraava positiivinen yllätys oli, kun avasimme kotioven ja Mariana kertoi, että asuntomme on ylimmässä kerroksessa eikä talossa tietenkään ole hissiä. Mikä onnenpotku! olimme ajatelleet, että ensimmäisenä päivänä emme aloita vielä kuntoilua, mutta punttitreeni tuli kuitenkin vedettyä, kun kiskoimme kaikki 70kg:n matkatavarat sisään. Tiellä oli lisäksi esteitä… joka helvetin askelmalla oli vähintään 1 hamppuviljelmä + muutama liaani! Kämppä oli onneksemme tilava: 3 huonetta + keittiö ja muutenkin suht viihtyisä. Tosin ihan pienenä miinuksena asunto on hieman viileähkö: ehkä n.20 astetta vähemmän kuin ulkona! Eli Barcelonan tuliaiset voi vielä toistaiseksi jättää varikolle ja laukusta jouduttiin kaivamaan jopa villasukat ja Jennin possufleece!!
Näinkin iloisissa merkeissä lopetamme tämän ensimmäisen päivän katselmuksen!
PS. Tähän vuokran hintaan sisältyy kuulemma joku mieskin!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
