Almost normipäivä

DAY 5 (18.1.2008)

Aamuherätys oli 8.41, kun kaikki lähikulmien hurtat aloittivat räksytyksensä! Eli seinien paksuudessa ja talon äänieristyksissä olisi parannettavaa… Mutta muuten päivä lähti käyntiin suhteellisen hyvin. Illalla, kun saavuimme tänne, oli jo hyvin pimeää, joten emme juurikaan nähneet talon ulkopuolista maastoa… Noh, avasimme sitten aamulla ikkunat, josta tulvi sisään ihanaa auringonvaloa! Jess! Siinä samalla sitten huomasimme, että meillä on oma parveke! juu, oma! Se ympäröi melkein kokonaan meidän huonetta. Eilinen parvekelöytö on edelleen olemassa, mutta se on toisella puolella asuntoa ja on yhteinen muiden asukkaiden kanssa. Sää näytti erittäin lupaavalta, sillä parvekkeella tarkeni t-paidassa jo aamulla ennen kymmentä.

Hyvinkin vähäisen aamupalan jälkeen suuntasimme kulkumme kohti naapurissa olevaa kuntosalia, joka on asuntoamme vastapäätä, tien toisella puolella. Eli vihdoinkin pääsimme kuntoilun makuun! On tätä jo odotettukin. Kävimme ohi kulkiessamme tarkistamassa myös uimahallin ja totesimme sen varsin käyttökelpoiseksi myöskin. Kuntosali sijaitsee isossa hallissa, jossa on myös iso sali, jossa tällä kertaa koululaiset harjoittelivat lentopallon alkeita (tai siltä se erehdyttävästi näytti). Kuntosali oli melko pieni, mutta se oli tumpattu täyteen kaikenlaisia kuntosalilaiteita ja salin perällä oli toinen ”huone”, joka puolestaan oli rahdattu täyteen spinningpyöriä. Ihan hyvin siellä sai puntin vedettyä ja jalat täristen poistuttiin sieltä kotiin LÄMPIMÄÄN suihkuun. Tosin ennen suihkua oli ihan pakko hetki istua aurinkoisella parvekkeella jääteet ja koulukirjat kädessä, ja ihan hyvin siinä toppi päällä tarkeni… Ei paskemmat talvikelit täällä (> +20 astetta)!

Suihkun jälkeen lähdimme lähikauppaan Cascais shoppingii, ostamaan hieman diettiruokaa (60 euroa) ja koska innostuttiin niin kovasti urheilusta kävimme myös luontaistuotekaupassa ostamassa muutamia urheilun vaikutusta edistäviä tuotteita :) . Ja sitten kävimme ottamassa valokuvausliikkeessä kuvia meistä molemmista, jotka Patricialle piti toimittaa. Luultavasti hänen perhealbumiinsa.

Aikataulutus meinasi hieman pettää, vaikka ainoa sovittu tapaaminen oli Patrician huoneessa vierailu. Mutta jos pari minuuttia myöhästyy, niin sehän on tässä maassa ihan normaalia, ollaan siis opittu täkäläisille tavoille. No se Patrician luona viettämämme 5 minuuttia ei muutenkaan ollut elämämme loisteliaimpia… Toki se alkoi tutuksi tulleella tavalla eli lahjuksilla. Mutta sitten selvisi että ensimmäisessä harjoittelussa meidän pitää tehdä clinical report, ja voidaa kertoa et siihen liittyen on niin helvetin tarkat ohjeet kansilehden tekstin asetteluja myöten, ei mikää pikkutyö voidaan kertoa! mut onneks on helpotettu sen verran et ei tartte kirjottaa portugaliks vaan saadaa käyttää jo lähes äidinkieleksemme muodostunutta englantia!! moro! voidaa kertoa, et se saa sitte kelvata myös meijän koulun harjoittelun tehtävästä, ei todellakaa aleta tekemää 10-Korhoselle Suomee mitää toista raporttia. Noh, toi oli viel aika iisi verrattuna siihen toisee harjotteluu. Patricia pitää meille jonku käytännön kokeen (practical exam) heti harjoittelun alussa! Siinä sitten testataan meijän taitoja… Ei uskallettu kysyy, et miten käy jos ei läpästä sitä koetta :(. Siinäpä saa erittäin hyvän kuvan suomalaisesta fysioterapian ammattitaitoisen osaamisen tasosta...saati kielitaidosta :D:D

Patrician tapaamisen jälkeen ”piipahdimme” (3h) tietokoneluokassa tekemässä erinäisiä tärkeitä töitä. Muutama viesti lähti jopa opettajille, koskien koulutehtäviä, joita kursseille kuuluisi eikä nyt jostakin syystä pystytä tekemään. Kovin harmillista! Piti ostaa lentoliput Kanarialta (koska tällä hetkellä meillä on vain menoliput) takas Portugaliin, mutta ei nyt nähty sitä vielä kovinkaan ajankohtaiseksi ongelmaksi, joten lykättiin sitäkin tuonnemmas. Lähtöhän on vasta ensi keskiviikkona. Tänään ei enää auringonvaloa nähty, koska kello näytti jo sen verran paljon, että siivoojat kolusivat koulun nurkkia ja hälyttimiä viriteltiin jo viikonloppua varten. Kelatkaa, nää muijat koulussa PERJANTAINA noin klo:19.00 asti ja vielä vapaaehtoisesti!

Iltapalaksi taiottiin erittäin maittava ateria, lämpimiä voileipiä (tonnikala ja kinkku) sekä kuorittuja porkkanoita. Hei, maistu paremmalta, kun ehkä kuulostaa! Kun oltiin siinä sapuskaa vääntämässä rauhassa lepposissa merkeissä niin tämä meidän kämppis pamahti paikalle: ”We have to discuss about few things..” Vittu se halus jakaa jotain siivousvuoroja! Jollain on pöntön jynssäämistä joku viikko ja toisella tiskialtaan kiillottamista. On täällä tavat!? Eikö sitä voi ite siivota jälkiänsä ja that’s it. Muija on alle vuorokauden katellu meijän käyttäytymistä ja ilmeisesti pienessä päässään tullu siihen tulokseen, että tää ois toimiva ratkasu. Hohhoi, aika emäntä! Ilmotettiin, että me valitaan keittiö tosin ei kyllä olla ensi viikolla paikalla :D

Tätä oli varmaan lähestulkoon tylsä lukea, koska päivä meni yllättävänkin hyvin suunnitelmien mukaan. Mutta hei, kyllä te voitte rohkeasti antaa meille palautetta ja kehittämisehdotuksia jatkon varalle. Tosin ottaa huomioon, että nää martat pysyy samoina, joten tekstin taso tulee tuskin paranemaan!

Ps. Miguel we miss you! (Miguel ei koskaan napissut mistään!)