Aamulla herättiin hyvinkin lämpöisistä olosuhteista: Mäksyllä päällä ainoastaan 2 housut ja 2 paitaa + villasukat ja Jennillä vain toppi (possupaita oli kyllä saatavilla tarvittaessa). Aika siistiä! No mutta, palauduttiin hyvinkin nopeasti maanpinnalle… Teimme siinä maittavaa aamiaista ja päätimme kyytipojaksi lämmittää mikrossa kaakaota! Noh, kyllähän sen tietää että mikro kuluttaa aivan törkeitä määriä sähköä, niinpä maidot ehtivät lämmitä vain noin 3,5 sekuntia mikrossa, kun sähkönkulutus nousi aivan liian suureksi (päällä oli samaan aikaan liikaa sähkölaitteita: 2 patteria ja jääkaappi!) ja näin ollen sähköt pamahtivat poikki koko torpasta… Loppupäivänä emme saaneet siis sähköä.. Kertauksena: Lämmin vesi ei toimi tai siis tällä hetkellä vesi ei toiminut ollenkaan, sähköt ei toimi, mutta gas is still working! jihuu!
No, mutta ei siinä mitään jatkoimme päivää suunnitelmien mukaan.. eli aamiaisen jälkeen jolkottelimme (edelleen hyvinkin saastaisina) kohti Marianan asuntoa. Silti taisimme olla suhteellisen hehkeä näky, sillä joka toinen auto tööttäili peräämme ja ukot vilkuttelevat ja mulkoilevat ohi ajaessaan. Keskittyisivät vaan siihen ajamiseen, etteivät aja ojaan.. ja sitä paitsi voidaan tässä puoliksi valmiina fysioterapeutteina kertoa, että tollasesta pään veivaamisesta tulee kaikenlaisia jännitystiloja niskan alueelle! Voi hyväntähen… No nii, sori taas meinas mennä jaaritteluks :) Ja jatketaan ”asiaa”… Eli mentiin siis Marianalle kyläilemään (lue:suihkuun). Oli aika hieno fiilis, kun pääsi neljän hyvinkin paskaisen päivän jälkeen peseytymään! Fiilikset nousivat hyvinkin korkealle, lämmin suihku on yllättävänkin kova juttu.
Suihkun ja nopean netissä piipahtamisen jälkeen palasimme takaisin kotiin, jossa tajusimme, että ne sähköt tuskin palautuvat itsestään takaisin… ei paljon tukkaa föönailtu, saatikka että oltais lämmitetty edellisen illan gourmet-ateriaa mikrossa! Päätimme lähteä tutustumaan Estorilliin. Ei ihan osattu lukea Marianan antamia bussiaikatauluja (yllättävä käänne!:) ). Siinä sitten niitä tavattiin ja venailtiin, josko bussi tulisi… Tulihan niitä, mutta Estorillin bussia saimme venata tunnin verran sateessa. Siinä pysäkillä kyyhöttäessämme tapahtui muutama mielenkiintoinen tapaus. Ensin pysäkille pysähtyi auto ja kaksi portugalilaista miestä kysyi MEILTÄ neuvoa Cascaisin Shoppingcenteriin! Noh, eipä siinä mitään. Onneksi ollaan jo melkein paikallista väestöä, niin kyllähän me osattiin neuvoa! (hei haloo, kyl nää martat tietää, missä alueen parhaat kaupat sijaitsee! sitä paitsi Cascais Shopping on jotain ihan parasta <3) Jenni sönkötti niille muutaman lauseen erittäin sujuvaa englantia ja äijät nyökytteli ja esitti ymmärtävänsä. (luultavasti kysy neuvoa heti seuraavan pysäkin kohdalla!;) )Ja sit toinen juttu oli, kun yksi pikkupoika kysyi meiltä jotain, mutta ei olla vielä ihan niin hyviä portugalin kielessä, et oltais ymmärretty… mut yritettiin siinä rupatella pojalle hieman englantia, mut ei tainnu poika ymmärtää meitä sen paremmin ku me sitä… Mut raukka luuli vissii et osataa paremminki kieliä, koska seuraavaksi siihen pysäkille tuli nainen, jolle poika tohkeissaan selitti, että ollaa englantilaisia!
Juuh, mutta kyllähän se bussikin sieltä lopulta tuli… Mutta aivan törkeetä kiskontaa täällä noi bussimaksut! Mariana kertoi meille, että bussitaksat ovat kovia. Ja ei ollut väärässä, jopa 1,80 Estorillii! :D :D Voin kertoa, että Estoril oli pienoinen pettymys (lue: ei löydetty mitään lumppukauppoja, mihin olisi voinut laittaa rahaa haisemaan!). Casino oli ainoa upea asia koko paikassa, mutta se kieltämättä korvasi alueen monet muut puutteet..
Noh siinä sitten parin tunnin etsimisen jälkeen löysimme siedettävän näköisen paikan, jossa uskalsimme ruokailla. Siinä pastaa rauhalliseti nautiskellessamme Jennin puhelimeen napsahti viesti Marianalta: ”Girls! The better solution to avoid problems now and in future is to MOVE other place. Can u be ready at 8pm today? With everything? I just have a car at 8pm!” No eihän siinä mitään, seuraavalla bussilla takaisin Alcoitaoon ja pakkaamaan!
Eikä tultu yhtään liian myöhään kämpille, sillä alkoi tulla pimeä ja sähköthän ei tosiaan toiminu (kertauksena, jos oli päässyt unohtumaan). Oli nopeasti pakattava kaikki rojut ja tiskattava kaikki kertyneet tiskit. Ette todellakaan halua tietää miten me ne paskaset tiskit tiskattiin ja millä määrällä vettä. Oltiin yllättävänkin nopeita ja meille jäi pari tuntia aikaa odottaa Marianan saapumista autoineen. Siinä pimeässä viimeisiä pakkauksia tehdessämme Jenni sai loistavan idean: ”laitetaa tv päälle, ni saadaa vähän valoa”, ei vaan jostain syystä ihan toiminu.. ihme. Siinä pimeässä istuskellessamme aika tuntui menevän tooodella hitaasti, joten päätimme lähteä hieman iltakävelylle ja kahville jonnekin.. Kävelimme aika pitkän matkaa ja joimme hyvin pienet ja hyvin pahanmakuiset paikalliset kahvit. Marianakin ehti jo soitella ja kertoi odottavansa jo meitä. Mitä!?! Portugalilaiset ovat kerrankin ajoissa!?
Tässä vaiheessa kannattaa huokaista ja hakea jääkaapilta jotain välipalaa, sillä tekstiä riittää vielä! Mariana odotteli asunnolla asunnon omistajan kanssa… Valot oli päällä! Tässä vaiheessa selvisi, että sähkönkulutuksemme oli ollut aivan liian suuri (tosiaan!), Ja vesikin virtasi! (kuulemma oven ulkopuolella oleva vipu oli ollut off-asennossa!), ja lämmintä vettäkin tuli suihkusta…! Kaikki ei kuulemma ollut meidän vikaa, vaan asunto oli ollut viime aikoina aika vähän käytössä, koska Miguel on vain muutamia päiviä viikossa kotona! (Älä! Ei oo uskaltanu ees meille näyttäytyy!) No nää muijat oli saanu koko huoneiston kolmessa päivässä ihan sekasin :). No siinä sitten päädyttiin siihen, että ei me mihinkään muutetakaan, koska kaikki oli saatu toimimaan. Näin ollen riisuttiin siinä takkeja pois ja Mäksy roudasi pikkuista matkalaukkuaan jo peremmälle huoneistoon… Hetken Mariana keskusteli omistaja-äijän kanssa, tulos: Aletaanki roudaamaa kamoja autolle, joku kaasu homma ei toimikkaa täysin (tai jotain sellasta). Ja omistaja-äijä otti meiltä vuokaran neljältä päivältä, 37,5 euroa PER MUIJA! Aika kovaa kiskontaa siihen nähden, että ollaa 4 päivää paleltu, 3 päivää oltu ilman kaasua, 4 päivää ilman lämmintä vettä (ja suihkua), 1 päivä ilman tippaakaan minkään sortin vettä + 1 päivä ilman sähköjä! Mutta maksettiin äijälle rahat ilman vastaväitteitä ja jatkoimme matkaa kohti uutta kotia! Eihän tässä ollakaan muutettu; Mäksyllä kolmas muutto kuuden päivän sisään ja Sundiksella vasta toinen. Mutta pikkujuttuja, kyllä näihin pitää huumorilla suhtautua, muuten tästä ei todellakaan tulis yhtää mitää!
Noniin, rankan punttitreenin jälkeen saatiin vihdoin kamat ahdattua autoon. Autohan oli vielä pienempi kuin edellinen! Innolla ja hieman jännittynein fiiliksit ajelimme kohti uutta kotia. Kämppä osoittautui melko namuksi. Matkan varrella, noin 20m kodistamme on KUNTOSALI ja UIMAHALLI ja toiseen suuntaan mentäessä kulman takana näkyy CASCAIS SHOPPING!! Ei paskempi nakki! Nyt siis alkaa kuntoilu..diettihän meillä edelleen on päällä. Koululle matkaa kertyy suunnilleen saman verran kun edellisestä puljusta. Ja sitten asuntoo. Vittu mikä linna! OMA TALO..ei siis mikään kerrostalo vaan oikeesti oma..ainaki melkeen. Ulko-ovelta johtaa rappuset aulaan, josta pääseekin suoraa meidän kattokruunulla varustettuun lukaaliin. Tilaa huoneessamme on huomattavasti paljon enemmän kuin edellisessä ja mikä parasta, lisäksi vessa vetää kunnolla (lue: tästä lähtien voimme käydä kotona jopa paskalla!), voimme käydä lämpimässä suihkussa, kaasu toimii, sähkö toimii, meillä on oma pesukone(!!!), ruokatuotteille oma säilytyshuone, parveke jossa voi ottaa brunaa, portugalilainen opiskelija joka puhuu yhtä paskaa englantia kuin me (miinuksena, hän on nainen..) mutta ymmärrämme toisiamme erittäin hyvin ja olikos muuta..ei tässä mielentilassa pysty kaikkea muistamaan. Joutu korkkaa smirret ”tupareiden” kunniaksi.
Että sellasta tänään, mielenkiinnolla kohti huomista..mitä vaan voi tapahtua. Suunnitelmissa olis aamupuntti, mutta katellaan mitä aamu tuo tullessaan. On huomattu ettei kannata liikaa tehä suunnitelmia, tähän mennessä mikään ei ole vielä pitänyt..
Ps. Byebye Miguel, it was nice to almost meet you... no hard feelings!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti