No mitäs tänään.. Herättiin hyvin nukutun yön jälkeen lämpöisestä huoneesta jo ennen herätyskellon soittoa. Aamu taisi sujua ilman mitään erityistä säätöä, mutta päivä oli vasta aluillaan. Päätimme aamupalan jälkeen suunnitelmienmukaisesti suunnata kohti Lissabonia. Uuden asuntomme vuoksi emme tienneet mistä lähin bussi lähtisi kohti Cascaisia, josta oli tarkoitus sittemmin hypätä junaan. Lähdimme jolkottelemaan pitkin tienvarsia ja löysimmekin bussipysäkin. Tovin ihmeteltyämme tulimme siihen tulokseen, että parempi lähteä kävelemään kohti Cascaisiin vievää tietä ja ottaa bussi lennosta! Nerokasta! Sattumalta satuimme juuri erään bussipysäkin kohdalle kun paikalle kurvasikin Cascaisiin menevä bussi. Mikä tuuri! Bussi kierteli ja kaarteli pikkukujia ties missä, mutta aikaa matkaan kuluin vain noin 20min. Fiksuina tyttöinä nähtyämme juna-aseman painoimme hädissämme STOP nappulaa. Ihmettelimme kun etupenkkien mammat mulkoili meitä kummissaan ja bussinkuljettajakin sammutti STOP-valon saman tien. Asiahan selvisi hyvinkin pian, kun pysähdyimme seuraavalle pysäkille joka oli päättäri. Ei siitä sen enempää.
Junamatka onki sitten jo ihan toinen juttu..Huomattiin juna-asemalle tultuamme, että muutaman minuutin päästä lähtee juna kohti Caís do Sodréa (Lissabonin juna asema), hyppäsimme siis pikimmiten kyytiin. Junassa aloimme miettiä lipputilannettamme. Ei ole. Tuumimme joskos sieltä joku lipunmyyjä perästä tulisi lippuja kauppaamaan. Ei tullut. Pienessä paniikinpoikasessa mulkoilimme jokaista asemaa, eikai vaan tarkastajat hyppää kyytiin. No ei pelkoa, tulihan ne. Onneksemme olemme niin subliikkeja likkoja, että minkä tahansa tilanteen selvittäminen ei tuota kovinkaan isoa ongelmaa. Lipuntarkastajasetä sitte kysäsi lippuja… ”Sorry, but we are foreigners and we thought that we can buy tickets in the train, because in Finland we can!” Lipuntarkastajasetä sanoi, että Portugalissa näin ei toimita. Ahaa. Lippu tulee ostaa aina asemalta ja mikäli sitä ei ole, saa penaltya. Noh, hän kuitenkin tuumasi että, koska te olette niin kauniita ja pihalla maan tavoista (tyhmiä), se ei tällä kertaa ole ongelma matkustaa liputta. Matkustimme siis loppumatkankin pummilla ja ilman penaltya. Ei huono, eiiiikä huonon näkönen lipuntarkastaja!
Eli Lissaboniin seuraavaksi… Heti juna-asemalla kaivelimme turistikarttaa laukusta. Noh, sitä siinä hetki väänneltiin ja käänneltiin, eikä oikein tiedetty mihin suuntaan pitäisi lähteä.
Tarkoituksena oli siis löytää joko Lissabonin keskusta tai sitten jokin Lissabonin neljästä suuremmasta ostoskeskuksesta, jotka kartalta olimme bonganneet. Eli kartta sivuun ja intuitiolla lähdettiin matkaa jatkamaan. Nää akat vissiin haistaa kaupat, koska melkein heti osuimme kultasuoneen! :D Hullu mäki vaan ylös ja mikä se siellä mäen päällä odottikaan: Pienehkö kauppakeskus, jonka ovensuusta loisti iso Puman liike!! Voi helvetin helvetti. Niin kuin arvata saattaa arvovatteita hyppäsi syliimme jostakin hyllyiltä aivan yllättäen ja kutsumatta! Siinä piti hieman puntaroida, mitä kaikkea niistä TÄLLÄ KERTAA ottaa mukaan ja mitä on tultava myöhemmin noutamaan. Voi olla että sieltä jotain myös jäi matkaan (150 euroa). Ja äideille tiedoksi, tilille voi edelleenkin laittaa rahaa lisää.. Ja tiedoksi kaikki oli alennuksessa. Ei tultu yhtään hullumpaan aikaan tähän maahan, sillä täällä on joka puolella alet käynnissä. Ja täällä halvennukset ovat vielä kohtuullisen hyviä verrattuna Suomen alennuksiin.Kun kassit alkoivat pikkuhiljaa painaa, päätimme etsiä jonkin kahvilan. Koska olisi kiva hengähtää ja juoda kahvit jollain aurinkoisella terassilla. No, joku muukin oli ajatellut samalla tavalla ja kaikki terassit oli täynnä kahvinlipittäjiä. Jouduimme alentumaan (Hukkikselle tiedoksi) Lissabonin MäkDonaldsiin. Täällä ei ilmeisesti saa kahviä mäkkäristä, joten jouduimme tyytymään pieniin jäätelöihin. (huom. dieetti) Mentiin aukiolle istumaan aurinkoon jäätelöinemme ja nauttimaan kauniista nähtävyyksistä. Ei aikaakaan kun Amazonilta karannut hombre tuli höpöttämään kaikennäköistä sontaa, kysellen Suomesta erinäisiä faktoja. Kaikkea emme ihan ymmärtäneet, mutta nyökyteltiin kuitenkin. Mutta palataksemme edellisen lauseen sonta-kohtaan, saammekin siitä aasinsillan seuraavaan päivän kohokohtaan. Joku kerjäläismamma tuli ensin uikuttamaan meiltä jotain killinkejä (näytettiin varmaan niin rikkailta Puman ja Benettonin kassien kanssa) eikä tajunnut mennä pois. Mamma varmaan manasi viereiset pulut tekemään taikoja, sillä saman tien Mäksyn olkapäälle räjähti kunnon pommi pulun paskaa!! huti, ei osunut päähän. Jenni siinä vaan nauroi eikä voinut pyyhkiä sitä vihreän puklun väristä mönjää heti pois! Joutu pari kertaa kehottamaan, ennen ku muija suostu toimimaan! Ja meinas viel ottaa valokuvan ensin! Vittu, mikä turisti! Ja hetkeä aiemmin oltiin hieman mulkoiltu sitä hombrea, kun se levitti sateenvarjon siinä aurinkoisessa säässä. Noh, ainakin Mäksyllä olisi myös ollut tarvetta varjon käyttöön! Jaahas, eiköhän sitä juttua oo tässä väritelty. Eli hombrelle moikat ja matka jatkuu..
Kuten jo aikaisemmin olemme ohimennen saattaneet mainita, ollaan aika fiksuja. Astuttiin taksiin sisään ja sanottiin kuljettajalle: ”To the biggest shopping center, thank you”. Hienosti. Ja taas mentii. Eeei välttämättä olis tarvinnu pyytää ihan isoimpaa.. Cascais shopping on löytänyt vertaisensa! Jumalauta mikä building! Siinä se kyyhötti ihan Benfican stadionin kyljessä. (Stadionkaan ei muuten näyttänyt hullummalta) Ei olla ikinä nähty NIIN isoa ostoskeskusta! Voitte luetella lähes kaikki maailman merkkiliikkeet, niin sieltä varmasti löytyy kaikkea ja vähän lisää! Nää oli kuin Liisat ihmemaassa. Tosi paljon sellaisia putiikkeja, mistä ei Suomessa ole edes kuultu. Vaikka me oltiin siellä n.3 tuntia, jäi suuri osa vielä näkemättä. Ei vaan millään jaksettu pidempää siellä vaeltaa koska: 1. jalkoja alkoi painaa perkeleesti, 2. kädet ei olisi riittäneet yhdellekään lisänyssykälle, 3. rahatkin saattoi mahdollisesti olla hieman vähissä. Päätettiin siitä sitten vain lähteä kotia kohti. Mutta suuri osa Lissabonista jäi vielä näkemättä ja kokematta, eli palaamme vielä sinne.
Kovan pohdinnan jälkeen mietimme miten menisimme kotiin. Ensimmäinen vaihtoehto oli: taksilla Lissabonin juna-asemalle, junalla Cascaisiin ja Cascaisista bussilla kodin lähelle ja siitä jolkotus kotiin. Toinen vaihtoehto: taksilla kotiin. Päädyimme vaihtoehtoon kaksi, koska olimme jo todella väsyneitä. Siinä vaiheessa, kun taksamittari näytti 32, 28 euroa taksikuski ilmoitti olevansa eksyksissä. Pientä paniikkia saattoi puskea siinä vaiheessa. Onneksemme hän kuitenkin tässä vaiheessa sulki taksamittarin ja taas mentiin ”ilmaisiksi”. Lopulta löysimme kotikulmille: Cascais shoppingcenterin parkkihalliin! Pappa ilmoitti iloksemme pulittavansa VAIN 30 euroa kyydistä. Olipa ystävällistä ja halpaa kuin saippua. Pientä yhteenvetoa: menomatka (yhteensä molemmilta) 3,60 euroa, tulomatka 30 euroa. Hyvä tytöt!
Kerran nyt olimme siinä Ostoskeskuksen kupeessa, päätimme käydä täydentämässä pakollisia tarvikkeita (esim. 6 pyyhettä), mutta siis vain ihan pakollisia. Kävimme myös kysymässä internetistä, jotta saisimme sellaisen toimintaan myös kotona. No, eipä ne taas ymmärtäneet. Jotain ne selitti, että olis pitäny tehdä vuoden sopimus. Eli täytyy paremmalla ajalla raahata Mariana mukaan tulkkaamaan. Tai on tietysti toinenkin vaihtoehto: meidän pitää olla täällä koko vuosi! Ihan vaan nettiliittymän takia.
Ihme ja kumma, löydettiin lopulta myös kämpille. Purettiin kassit lattialle ja aloimme sovittaa lumppuja Kanarian matkaa varten. Ihan siis vähän vaan otetaan tavaraa mukaa! Uskoo kuka tahtoo. Eli kassit on jo almost pakattu sitäkin retkeä varten.
Aika rankka päivä, koska joutui koko päivän olemaan niin helvetin valppaana, ettei mikään kauppa tai lumppu mene ohi silmien. Silmäluomia painaa, huomiseen! (Huomioikaa: olemme lauantai-iltana menossa nukkumaan ennen puolta yönä, kuten jokaisena iltana tähän mennessä!)
PS. Miguel, how rich you are? We need some money…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti