DAY 91 (14.4.2008)
Viimeistä viedään! Lyhyesti ensin tästä päivästä… Uamulla klo.12 herättiin aviovuoteesta, jossa joku H.Hiltunen lahnasi meijjjän välissä. Herättiin, koska Mäksyn puhelin aloitti pauhauksen.. Yritettiin kuitenkin vielä nukkua.. Klo.14:sta jälkeen päätettiin kerätä ihtemme kassaan ja lähteä markkinoille. Olishan se pitäny arvata ettei tänä sunnuntaina mitään markkinoita ole, joten ajettiin tyhjän markkinapaikan ohi bussilla ja suunnattiin viettämään tätä markkinapäivää C.Shoppingii. Toisaalta oli hyvä että mentiin bussilla, koska nähtiin bussin ikkunoista vähän MotoGP-humua. Helvetisti autoja ja moottoripyöriä sekä ihmisiä.. Olis tietysti voinu ajatella että oltais pyörähdetty ihan paikan päälläki, mut eihän näillä martoilla ihan sytyttännynnä ajoissa… Eli shoppingii syömää ja ”markkinoille”. H. Hiltunen ei ihan ollu ihan parhaassa shoppailu hapessa, joten se jäi aina vaan nojjaillemmaa erinäisiin tolppiin. Ollaan aika tyytyväisiä ostosten saldoon, ei ostettu ihan kaikkea itelle! Tultiin meille takas. Kämppä on niin hirveessä kunnossa, pitäsköhän tehhä jotttain? Ei tehty. Jenni poistui himasta joillekkii rehvien tapasille ja Heini ja Hanna jäivät pyykkäämmään ja siivoommaan. No ei hyökään sitä hommoo kauaa jaksant vuan päätti lähtee shoppinkkii mulukkoillee lehvvaa. Ei siinä illassa sitten paljon muuta… Ei ihan jaksettu kirjottaa oppimispäiväkirjoja, huomenna sitte… ehkä.
Siinä oli viimeinen tarkkaakin tarkempi selostus meijjän elämästä täällä Portugalissa. Jos joku on tähän asti tätä päivittäin lukenut, niin voidaan kertoa että kyllä silläkin henkilöllä vinttaa päässä ja pahasti. Suositellaan hoitoon hakeutumista. Luultavasti teiän elämä loppuu tähän päivään, kun ette voi enää tätä loistavaa sanahelinää lukea päivittäin. Kyllä myö tiiettää että työ luette tätä viimestä mestariteosta linssit sumeina ja räkä poskella. Mutta niinku te kaikki varmaan ootte joskus tän mahtavan kliseen kuullu, kaikki HYVÄ loppuu aikanaan, jopa tämä rakas päiväkirjamme. Yrittäkää jaksaa neljä päivää (no hyi saatana..) ilman tätä paskanjauhantaa, kohta kuulette sitä ihan livenä niin paljon ku teijän korvat vaan suodattaapi. Voidaan kertoa että jutut ei ole ainakaan kolmessa kuukaudessa parantuneet.
Yhteenvetona reissusta: Ihan huippua, tosi paljon uusia kokemuksia, kavereita ja sun muuta sellasta perussettiä. Alkuvaikeuksien jälkeen on sujunu yllättävänki hyvin eikä missään nimessä haluttais vielä kotiin. Ihan paskaa. Elämämme paras ja huonoin ratkaisu. Paljon uutta ja hienoa koettu ja nähty, mutta todella todella paska fiilis lähteä pois ja jättää tää kaikki.
Seuraavassa hieman saldoa 3 kuukaudelta:
Reissun biisi Rise up
reissun hovikuski Ricardo alias Riku
reissun supervisor Pate eli Patricia
reissun kourija Jope eli João Pedro Fonseca
reissun reissu Algarve
reissun kala tonnikala
reissun läppä Miguel
reissun juoma Erkki
reissun poikaystavä Nico, Erkin hyvä ystävä
reissun motto ”aika laimeeta”
reissun vihannes sitruuna
reissun lähikauppa Cascaishopping
reissun baari Coconuts
reissun reissupullo 5litran vesikanisteri
reissun murre Joennssssuun viänttö
reissun riita Mäkelän ja Sundvallin avioero
reissun floppi kampaajalla käynti
reissun lahja Crocseihin ”pinssit”
reissun paras seura oma seura
reissun kuva mikä niistä 4000:sta?
reissun aurinkovoide baby oil
reissun biitsi laguuni
reissun rusketus Carcaveloksen monttu, viikko 14
reissun lenkkipolku Cascais-Estoril rantabulevardi
reissun ylilyönti Jennin synttärit
reissun tuliainen matkalaukullinen erinäistä rojua, lähinnä itelle
reissun ruoka hapankorput, juhlapäivinä tonnikalapasta
reissun pullapäivä Primaveran unelmamunkit
Reissun shoppinghelvetti c.c Colombo
reissun kouluarvosana VERY GOOD (Paten tulostamissa papereissa)
Jep, mutta ei häiritä teitä nyt enää tän enempää. Näemme muutaman päivän päästä. Viimeiset 4 päivää keskitymme (toivottavasti) auringonottoon, tuliaisten ostoon sekä pakkaamiseen, kootaan ranteet auki –levy, saatamme käydä myös mulkoilemassa Sporting-Benfica peli (jos saadaa liput). Erinäisiä henkilöitä on myös hyvästeltävä tässä päässä ja ehkä viimeiset Nicot kulauteltava… Adeus ja anteeks!
PS: Miguel oli oikein hauska tutustua, ei oikein tiedetä miten voidaan jatkaa elämää Suomessa..ilman sinua Migge. Olit niin tärkee ja rakas meille! No hard feelings.
maanantai 14. huhtikuuta 2008
Tuhkimot (H.H.J.) taas juo itsensä humalaan
DAY 90 (13.4.2008)
VAROITUS! WARNING! ATENÇAO! Seuraavaa blogipäiväystä ei ole tarkoitettu vanhempien luettavaksi, koska tekstissä esiintyy hyvin vaikea selkoisia lauserakenteita sekä Joenssuun murretta. Sirtykää siis suosiolla DAY 91: kohdalle, KIITOS, THANKS AND OBRIGADO!
Kello 10:02 Jenni käypi krapulapaskalla ja pallllllaa vuottteessseensa jatakammaan torkkujansssaaa.
Kello 12:07 Jenni nouttttttaa kokakkkooolan jiäkaapista ja palllllaa sänkkkyyyyn jatkammmmaan torkkuja.
Kello 12:58 Heini soittaapi, Jennin puhelin vibraapi tyynyn alla. Puhelun sissssältö ompi hämärän peitossa.
Kello 14:15 Summmmeri soipi kaharesti. Mäkelä heittttääpi avvvaimet Sundvallin sänkkyy joten Jenni jouttuupi nostamaan konttinsa sängystä. Suvi tulllooooo kyllläilemmmäää ja noutammaa rompppeitanssssssaaa. Päivittellööö muijien tilloo (muijat edelleen hippakuteissa peitto korvien päällä).
Kello 15:18 Mäkelän enesimmmmäinen darrapaska (oikeesti vaan pissalla, tukossa koko putki) .
Kello 17:01:27 Mäkelä hinnaaaapi konttinsa suihkkkuuuuuun. Oikkeeen hyvvvä suihkkkuu olikkii!
Kello 17:48 Sunduvallin persläppiiii nousseepi sängystä ja männnnnöööpi suihkunnaaaa.
Kello 18:12 Hanna ottaaaaapii puhheeelun poikastaapi Hiltusseeen. Asiana ompiii että ”HUOMENTTTAAA Huo Hiltunnneee. Lähettääpii uutttteen noussssuuun!” Sovittiii rehevi Pizzahutttiiii klo 19:00
Kello 19:08 Tähäret saappuupi ain myöhäsä, jotenkkkaa Pizzahuttii piästiii evästämmmmää sapuskoo.
Kello 20:48 Tuhukimot korkkaapi Erekin.
Kello 21:37 Tuhukimmot päivittellööööpi miksikää Erekki ei nousia piähän..
Kello 21.41.45 Jenni ottaaappii yhteyvven Suomen piähän Miikkulaissseen, Miika käskee juommmaan lissempää Erekkii!
Kello 23:59 ”What a beautiful wedding” ……Tiijjoksenne tännää vietetttää Sunddiksen ja Mäkksssyn Hjiäyötä suom. hyäyö eli hääyö. Hyövieraina aijnnnoastttaan Hilttusen akka.. Muut vieraslistalla olevat eijvvät saapunneet paekalle.
Kello 00:07 Reklamaatio (Jenni): “Heini mul ois sulle pieni reklamaatio. Mikäs vitun klimppi tuolla miun viinilasissa killuupi?” Heini: mitä sie oot menny sinne sylkemmää? J: Hyi saatana!” Heini kerää klimpin ja juomingit jatkuupi sopuisasti.
Seuraava kaatokerta oli kaikista hintelin Sundvallin osalta! Heini: ”sie oot aina kaikista perseestä (eniten perseissä joensuulaisittain)”
Kello 00:12 Heini kurrristaapi Mäksyn
Kello 00:14 Puhelin “limputtaapi”. Riku is sending message to all the cinderellas( jos joku ei ymmärtännynnää ni suomennnoos onpii että Riku lähettelleeeepi meille kaikilleee tuhukimmoilleee viestintynkääää).
Kello 00:25 Heini lurauttellooopi Hannan housssuilleppiii.
Kello 00:29 We have ränni going on
Kello 00:31 “Ette työ voi kirjottaa nuin!!!!!!!!!!!” –H. Hiltunen
Kello 00:41 Ensimmäinnee onnistunna kuva. Mäkelä eliminoutunnaaa poies kuvastaaapi.
Kello 00:46 Mäkelä lähätääpi käymmmäää kusballa.
Kello 00:49 Pissa is over. Mäkelä tekkkeepi normaalliiii teputustaaansaaa. Heini luulloopi et Mäkelä onpii humaloissssaaansaaa mut työ on ihhhan normaaaliipi.
Kello 01:00 Kahessa päevässä juotu kaikki mitä piti viikkkon aekkkana juuvvva! H.Hiltunen väittäääääpi etttä kohta pittäääpi lähtöä kohoti kokonutsiiii (coconuts/GP party).
kello 01.18 Jenni: myä laitettaaa sitrrruunnaa. Heini: sitruunnaa! ok, melkein suommee! Heini kokkaa meillee reissarrii joten myö voijjjaa poisttuu koht pois sänkkystä ja lähhttee kokonutsssii! Heini: miks tää on nyt näin pahan makuustaa? H& J: NoEi myä voijja tietttäää sie teit tän setin! J: Ei jumalöauta Mäkelä! nyt on tapahtununnnaa vuosisadan aksidentti! Mie oon tuhonnunnaa siun laukkuus. Nääp on lähetenny irti nää vemputtimmeet! vasta toinen laukku, jonka mie oon rikkonnunnaa! Muilläs mie tän nyt hirttonnunnaa tän kiinnennää!
Kello 01.19 Jenni halluu liimmoo et voi hirttoo mäkelön laukun rullalle, se on kyllä hyvä!
Kello 01.27 Mäkelä kurvvvvaa Ricardon autolla oven ettteeen (eli ei oltu juottu juuri mittään, kert olttiin vielä ajokunnnossaaa). Myös J.Sundvalli ja H(lausuttaan huo).Hiltunen kokkeillee ajotaittoonsa onnistuneestikkii.
Kello 01.30 Muijjat pyörrrööppii ku Kallion Mika Estorillin rajalla (radalla) konsssannnaa liikkenneymppyrrää eesssuntaas…
kello 01.47.50 Muijat poisttuuuppii riccarddoon kyydissää cascaissii koska heinitsuu käy meille huutoo et pittää poisttuu baarriin.
PILKKU! SELEVÄ! (tai ei niinkkään selevä!)
Kello 06.02 Kotonnaa taas. Roudattiipi sängyt yhytteen aviovuotteeks ja Huo Hiltunen rojahti siihen meitin välliin. Se siitä hiäyöstä. Ei niinkään romanttista.
kello 06.25 Päätettiinn ottaappii yömyssykkää ja Nico kirmassii jiäkuapista, joten korkattiipi se.. Nicon sporttiversio, Lighti Nico.
Kello 06.40 Piätetttiin riipasta runon pätkkee Suommmen suunttaan, kohoteeksi valikoittui tällä kerettoo Jennnin velipoikka. Viesti kuulluipi näinpi: ”Ei kai tää viesti sua pänni on siskollas päällä hyvä känni. Vasta toinen päivä menossa eikä tää muija oo viel ees kauheesti kenossa. Taidanpa ottaa vielä juomaa lissää, tää setti ei meinaa tunnu missää! Huomenna jatkuu ränni tää, Jennillä on siis työnnä piÄ!”
Ps. Miguel! Heinillä saattoi lipsahtaa k’ännin puolelle, onneks myö pijettiin se aijsoissansssaaa!
VAROITUS! WARNING! ATENÇAO! Seuraavaa blogipäiväystä ei ole tarkoitettu vanhempien luettavaksi, koska tekstissä esiintyy hyvin vaikea selkoisia lauserakenteita sekä Joenssuun murretta. Sirtykää siis suosiolla DAY 91: kohdalle, KIITOS, THANKS AND OBRIGADO!
Kello 10:02 Jenni käypi krapulapaskalla ja pallllllaa vuottteessseensa jatakammaan torkkujansssaaa.
Kello 12:07 Jenni nouttttttaa kokakkkooolan jiäkaapista ja palllllaa sänkkkyyyyn jatkammmmaan torkkuja.
Kello 12:58 Heini soittaapi, Jennin puhelin vibraapi tyynyn alla. Puhelun sissssältö ompi hämärän peitossa.
Kello 14:15 Summmmeri soipi kaharesti. Mäkelä heittttääpi avvvaimet Sundvallin sänkkyy joten Jenni jouttuupi nostamaan konttinsa sängystä. Suvi tulllooooo kyllläilemmmäää ja noutammaa rompppeitanssssssaaa. Päivittellööö muijien tilloo (muijat edelleen hippakuteissa peitto korvien päällä).
Kello 15:18 Mäkelän enesimmmmäinen darrapaska (oikeesti vaan pissalla, tukossa koko putki) .
Kello 17:01:27 Mäkelä hinnaaaapi konttinsa suihkkkuuuuuun. Oikkeeen hyvvvä suihkkkuu olikkii!
Kello 17:48 Sunduvallin persläppiiii nousseepi sängystä ja männnnnöööpi suihkunnaaaa.
Kello 18:12 Hanna ottaaaaapii puhheeelun poikastaapi Hiltusseeen. Asiana ompiii että ”HUOMENTTTAAA Huo Hiltunnneee. Lähettääpii uutttteen noussssuuun!” Sovittiii rehevi Pizzahutttiiii klo 19:00
Kello 19:08 Tähäret saappuupi ain myöhäsä, jotenkkkaa Pizzahuttii piästiii evästämmmmää sapuskoo.
Kello 20:48 Tuhukimot korkkaapi Erekin.
Kello 21:37 Tuhukimmot päivittellööööpi miksikää Erekki ei nousia piähän..
Kello 21.41.45 Jenni ottaaappii yhteyvven Suomen piähän Miikkulaissseen, Miika käskee juommmaan lissempää Erekkii!
Kello 23:59 ”What a beautiful wedding” ……Tiijjoksenne tännää vietetttää Sunddiksen ja Mäkksssyn Hjiäyötä suom. hyäyö eli hääyö. Hyövieraina aijnnnoastttaan Hilttusen akka.. Muut vieraslistalla olevat eijvvät saapunneet paekalle.
Kello 00:07 Reklamaatio (Jenni): “Heini mul ois sulle pieni reklamaatio. Mikäs vitun klimppi tuolla miun viinilasissa killuupi?” Heini: mitä sie oot menny sinne sylkemmää? J: Hyi saatana!” Heini kerää klimpin ja juomingit jatkuupi sopuisasti.
Seuraava kaatokerta oli kaikista hintelin Sundvallin osalta! Heini: ”sie oot aina kaikista perseestä (eniten perseissä joensuulaisittain)”
Kello 00:12 Heini kurrristaapi Mäksyn
Kello 00:14 Puhelin “limputtaapi”. Riku is sending message to all the cinderellas( jos joku ei ymmärtännynnää ni suomennnoos onpii että Riku lähettelleeeepi meille kaikilleee tuhukimmoilleee viestintynkääää).
Kello 00:25 Heini lurauttellooopi Hannan housssuilleppiii.
Kello 00:29 We have ränni going on
Kello 00:31 “Ette työ voi kirjottaa nuin!!!!!!!!!!!” –H. Hiltunen
Kello 00:41 Ensimmäinnee onnistunna kuva. Mäkelä eliminoutunnaaa poies kuvastaaapi.
Kello 00:46 Mäkelä lähätääpi käymmmäää kusballa.
Kello 00:49 Pissa is over. Mäkelä tekkkeepi normaalliiii teputustaaansaaa. Heini luulloopi et Mäkelä onpii humaloissssaaansaaa mut työ on ihhhan normaaaliipi.
Kello 01:00 Kahessa päevässä juotu kaikki mitä piti viikkkon aekkkana juuvvva! H.Hiltunen väittäääääpi etttä kohta pittäääpi lähtöä kohoti kokonutsiiii (coconuts/GP party).
kello 01.18 Jenni: myä laitettaaa sitrrruunnaa. Heini: sitruunnaa! ok, melkein suommee! Heini kokkaa meillee reissarrii joten myö voijjjaa poisttuu koht pois sänkkystä ja lähhttee kokonutsssii! Heini: miks tää on nyt näin pahan makuustaa? H& J: NoEi myä voijja tietttäää sie teit tän setin! J: Ei jumalöauta Mäkelä! nyt on tapahtununnnaa vuosisadan aksidentti! Mie oon tuhonnunnaa siun laukkuus. Nääp on lähetenny irti nää vemputtimmeet! vasta toinen laukku, jonka mie oon rikkonnunnaa! Muilläs mie tän nyt hirttonnunnaa tän kiinnennää!
Kello 01.19 Jenni halluu liimmoo et voi hirttoo mäkelön laukun rullalle, se on kyllä hyvä!
Kello 01.27 Mäkelä kurvvvvaa Ricardon autolla oven ettteeen (eli ei oltu juottu juuri mittään, kert olttiin vielä ajokunnnossaaa). Myös J.Sundvalli ja H(lausuttaan huo).Hiltunen kokkeillee ajotaittoonsa onnistuneestikkii.
Kello 01.30 Muijjat pyörrrööppii ku Kallion Mika Estorillin rajalla (radalla) konsssannnaa liikkenneymppyrrää eesssuntaas…
kello 01.47.50 Muijat poisttuuuppii riccarddoon kyydissää cascaissii koska heinitsuu käy meille huutoo et pittää poisttuu baarriin.
PILKKU! SELEVÄ! (tai ei niinkkään selevä!)
Kello 06.02 Kotonnaa taas. Roudattiipi sängyt yhytteen aviovuotteeks ja Huo Hiltunen rojahti siihen meitin välliin. Se siitä hiäyöstä. Ei niinkään romanttista.
kello 06.25 Päätettiinn ottaappii yömyssykkää ja Nico kirmassii jiäkuapista, joten korkattiipi se.. Nicon sporttiversio, Lighti Nico.
Kello 06.40 Piätetttiin riipasta runon pätkkee Suommmen suunttaan, kohoteeksi valikoittui tällä kerettoo Jennnin velipoikka. Viesti kuulluipi näinpi: ”Ei kai tää viesti sua pänni on siskollas päällä hyvä känni. Vasta toinen päivä menossa eikä tää muija oo viel ees kauheesti kenossa. Taidanpa ottaa vielä juomaa lissää, tää setti ei meinaa tunnu missää! Huomenna jatkuu ränni tää, Jennillä on siis työnnä piÄ!”
Ps. Miguel! Heinillä saattoi lipsahtaa k’ännin puolelle, onneks myö pijettiin se aijsoissansssaaa!
Viimeistä viedään!
DAY 89 (11.4.2008)
Johan taas väsyttää… Mutta ei auta, pakko taas rykiä ittesä ylös.. Viimeinen harjoittelupäivä edessä, viimeinen perjantai!! jippii ja bileet pystyy! Mäksy saa kuin saakin itsensä lenkille tänä perjantaisena aamuna ja rykii 1,5 tunnin lenkkisetin… Mimosan palattua lenkiltä ihmetys on suuri: Sundvall oli itsenäisesti päässyt sängystä ylös ennen klo.10:tä! Ja on jopa tsempannut itsensä suihkuun ja lämpörullien vääntöön! Aateltiin edes viimeisenä harjoittelupäivänä näyttää hieman ihmismäisemmiltä, ei Puman pantaa ja ponnaria tänään. (Lue:pakkohan se oli jo tässä vaiheessa laittautua iltaa varten ku töitten jälkee tulis niin kova kiire, eikä ehtis keskittyy olennaiseen!)
Siinä suihkujen, aamupalojen sun muitten raporttien viimeistelyiden jälkeen Mäksy suuntasi koululle, jonne myös Sundis paukkasi kiharoidensa haromisen jälkeen. Tulostettiin asiakasraportteja harjoittelupaikkaan, moikattiin Marianaa ja käytiin taas ilmoittamassa erinäisiin yhteisöihin kotiinpaluu ajankohdasta… Teillä olis nyt siis tasan viikko aikaa järjestellä paluujuhlia (mm.tarjoilua, esiintyjäkaartia, puheita, boolia sun muuta..) Että hipi hipi, hommiin siitä!
klo.14 jälkeen aloimme suunnittelemaan töihin lähtöä ja suuntasimme pysäkille. No, eihän se taaskaan voinut olla ajoissa, josta seurauksena myöhästyminen junasta. Siinä hytistiin hupparit ja takit päällä aseman penkillä junaa odotellen. Hieman mulkoiltiin, kun ohi käveli joku porukka shortseissa ja t-paidoissa. Turisteja, ehdottomasti turisteja! Me paikalliset ei olla noin hulluja näin kylmillä keleillä! (+18 astetta) Me niin kuollaan horkkaan siellä Suomessa!
Carcaveloksessa käytiin viimeistä kertaa ehkä maailman parhaimmassa pullapuodissa, Primaverassa, ostamassa perjantai pullat (Kirsukka: muista pyhittää pullis! Hukkaisen kanssa on toivo menetetty, se lipsuu ja pahasti) Pikku informaation sananen tästä sokeri-rasva keitaasta; Ei missään olla nähty sellasia kakkuja mitä tässä paikassa kyyhöttää tiskissä! Esimerkiks sellanen sininen kakku johon on tehty marsipaanista saari, palmu ja merenneito ottamaan aurinkoa! Tai kakku missä on fudiskenttä ja kentällä marsipaani-maalit ja Befican ja Sportingin pelaajat! Mausta ei osata sanoa, mutta hienolta näyttää. Eikä niistä paljon kymppiä enempää tartte pulittaa… No se siitä, jatkettiin harjoittelupaikkaan tukka tuulesta rullalla, se niistä hiusten laitoista.
Viimeinen harjoittelupäivä sujui oikein letkeissä meiningeissä. Hyvästeltii
n asiakkaita ja työtovereita, jauhettiin paskaa, räiskittiin valokuvia ja taidettiin siinä sivussa vatvoa pari asiakastakin. Jope siinä jotain sivistyssaarnaa meille yritti asiallisesti pitää… Hieman naureskeli, kun sanottiin että me ollaan illan bileiden organisoijat. Epäili että juhlitaan peri suomalaiseen tyyliin. Tietäis vaan.. Ai niin, saatiin taas lahjojakin. Varmaan hyvän ja ammattimaisen sekä oikeaoppisen fysioterapian johdosta, luultavammin. Eli rikas mies toi meille ruusut, pitäis muka kuivattaa ja Brunolta saatiin 3 pulloa viiniä. Jopelta ei saatu muuta ku jenkkakahvojen puristelut valokuvaa ottaessa. No koska meillä tota tavaraa on jo reippaasti Suomeen matkaamassa, nää lahjukset ei millään mahu mukaan eli ruusut roskiin ja viinit on varmaan sitte juotava..hmm..
No niin, meinasi mennä lörpötykseksi. Ilta jatkui oikein mukavissa merkeissä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Poistuttiin siinä puoli kuuden jälkeen ja pakotettiin Ricu ajamaan meidät Oeiraksen Mäkkärin kautta kotiin, kotona siis auringonnousun aikoihin puoli seiskalta…
PS. Arvaa mitä Migge? Me ollaan nyt lomalla, joten meillä on enemmän aikaa myös sinulle!
Johan taas väsyttää… Mutta ei auta, pakko taas rykiä ittesä ylös.. Viimeinen harjoittelupäivä edessä, viimeinen perjantai!! jippii ja bileet pystyy! Mäksy saa kuin saakin itsensä lenkille tänä perjantaisena aamuna ja rykii 1,5 tunnin lenkkisetin… Mimosan palattua lenkiltä ihmetys on suuri: Sundvall oli itsenäisesti päässyt sängystä ylös ennen klo.10:tä! Ja on jopa tsempannut itsensä suihkuun ja lämpörullien vääntöön! Aateltiin edes viimeisenä harjoittelupäivänä näyttää hieman ihmismäisemmiltä, ei Puman pantaa ja ponnaria tänään. (Lue:pakkohan se oli jo tässä vaiheessa laittautua iltaa varten ku töitten jälkee tulis niin kova kiire, eikä ehtis keskittyy olennaiseen!)
Siinä suihkujen, aamupalojen sun muitten raporttien viimeistelyiden jälkeen Mäksy suuntasi koululle, jonne myös Sundis paukkasi kiharoidensa haromisen jälkeen. Tulostettiin asiakasraportteja harjoittelupaikkaan, moikattiin Marianaa ja käytiin taas ilmoittamassa erinäisiin yhteisöihin kotiinpaluu ajankohdasta… Teillä olis nyt siis tasan viikko aikaa järjestellä paluujuhlia (mm.tarjoilua, esiintyjäkaartia, puheita, boolia sun muuta..) Että hipi hipi, hommiin siitä!
klo.14 jälkeen aloimme suunnittelemaan töihin lähtöä ja suuntasimme pysäkille. No, eihän se taaskaan voinut olla ajoissa, josta seurauksena myöhästyminen junasta. Siinä hytistiin hupparit ja takit päällä aseman penkillä junaa odotellen. Hieman mulkoiltiin, kun ohi käveli joku porukka shortseissa ja t-paidoissa. Turisteja, ehdottomasti turisteja! Me paikalliset ei olla noin hulluja näin kylmillä keleillä! (+18 astetta) Me niin kuollaan horkkaan siellä Suomessa!
Carcaveloksessa käytiin viimeistä kertaa ehkä maailman parhaimmassa pullapuodissa, Primaverassa, ostamassa perjantai pullat (Kirsukka: muista pyhittää pullis! Hukkaisen kanssa on toivo menetetty, se lipsuu ja pahasti) Pikku informaation sananen tästä sokeri-rasva keitaasta; Ei missään olla nähty sellasia kakkuja mitä tässä paikassa kyyhöttää tiskissä! Esimerkiks sellanen sininen kakku johon on tehty marsipaanista saari, palmu ja merenneito ottamaan aurinkoa! Tai kakku missä on fudiskenttä ja kentällä marsipaani-maalit ja Befican ja Sportingin pelaajat! Mausta ei osata sanoa, mutta hienolta näyttää. Eikä niistä paljon kymppiä enempää tartte pulittaa… No se siitä, jatkettiin harjoittelupaikkaan tukka tuulesta rullalla, se niistä hiusten laitoista.
Viimeinen harjoittelupäivä sujui oikein letkeissä meiningeissä. Hyvästeltii
n asiakkaita ja työtovereita, jauhettiin paskaa, räiskittiin valokuvia ja taidettiin siinä sivussa vatvoa pari asiakastakin. Jope siinä jotain sivistyssaarnaa meille yritti asiallisesti pitää… Hieman naureskeli, kun sanottiin että me ollaan illan bileiden organisoijat. Epäili että juhlitaan peri suomalaiseen tyyliin. Tietäis vaan.. Ai niin, saatiin taas lahjojakin. Varmaan hyvän ja ammattimaisen sekä oikeaoppisen fysioterapian johdosta, luultavammin. Eli rikas mies toi meille ruusut, pitäis muka kuivattaa ja Brunolta saatiin 3 pulloa viiniä. Jopelta ei saatu muuta ku jenkkakahvojen puristelut valokuvaa ottaessa. No koska meillä tota tavaraa on jo reippaasti Suomeen matkaamassa, nää lahjukset ei millään mahu mukaan eli ruusut roskiin ja viinit on varmaan sitte juotava..hmm..10 viikkoa h
arjoittelua takana! Miettikää, 10 viikkoa. Onneksi harjoittelu ei ollut loppuun asti niin helvetillisen tuskaista kun aluksi vaikutti. Oikeestaan ihas jees, asiakkaat mukavia, työntekijät mukavia ja iltaharjoittelukin sopi meille koska ei tarvinnut herätä kukon laulun aikaan ja aamulla ehti aurinkoisina päivinä rannalle. Mutta tuskin tullaan sitä silti kaipaamaan, ei pelkoa. Nyt täytyy pistää harjoitteluputken päättymisen kunniaksi toinen eräänlainen putki päälle harjoittelun loppumisen, viimeisen viikonlopun ja loman kunniaksi! Joten Pingo pongon kautta kotiin (Pingo pongo eli Pingo dose eli lähikauppa) ja hippoihin. Koska kaupassa oli ruuhkaa, myöhästyimme bussista. Koska oli kiire valmistautumaan iltaan, ei jaksettu jäädä odottelemaan seuraavaa bussia vaan suuntasimme taksi tolpalle. Ei alennuttu rahvaan sekaan.
arjoittelua takana! Miettikää, 10 viikkoa. Onneksi harjoittelu ei ollut loppuun asti niin helvetillisen tuskaista kun aluksi vaikutti. Oikeestaan ihas jees, asiakkaat mukavia, työntekijät mukavia ja iltaharjoittelukin sopi meille koska ei tarvinnut herätä kukon laulun aikaan ja aamulla ehti aurinkoisina päivinä rannalle. Mutta tuskin tullaan sitä silti kaipaamaan, ei pelkoa. Nyt täytyy pistää harjoitteluputken päättymisen kunniaksi toinen eräänlainen putki päälle harjoittelun loppumisen, viimeisen viikonlopun ja loman kunniaksi! Joten Pingo pongon kautta kotiin (Pingo pongo eli Pingo dose eli lähikauppa) ja hippoihin. Koska kaupassa oli ruuhkaa, myöhästyimme bussista. Koska oli kiire valmistautumaan iltaan, ei jaksettu jäädä odottelemaan seuraavaa bussia vaan suuntasimme taksi tolpalle. Ei alennuttu rahvaan sekaan.Kotona siirrettiin lumppukasat lattioilta laukkuihin, hyvä että meni laukut kiinni. Meillä itää pieni muotoinen pelko perseessä, ettei nää meijän kaikki kamat ehkä mahdu laukkuihin… Koska hyllyt ja laatikot pursuaa laukkujen lisäksi tavaraa melko lailla. Siivouksen jälkeen maisteltiin eilen valmistamaamme gourmet-ateriaa, tuunattiin pärstäkertoimiamme sekä ihan vaan keskityttii olennaiseen. Suvi ei ollut huomannut Mäksyn tekstarilla lähettämää kutsuhuutoa ja tämän vuoksi mimosat (Suvin ja Heinin lisäksi mukana menossa myös Suvin kaverit Saara ja Sanna) saapuivat kekkereihin hieman aiottua myöhemmin n.klo.22.30. Sehän tiesi jo automaattisesti sitä, että ilta tulisi väkisinki venymään melko myöhään. Siinä ilta kului oikein letkeissä tunnelmissa, ohjemaan kuului mm. Brunon kotiviinin arvostelu, videomateriaalin kerääminen, erinäisten tuotteiden myyntikelpoisuuden tarkistaminen, musiikin ja muijien pauhaaminen ja luultavimmin häätö. Pidettiin illan isäntäparina huolta myös vieraidemme nesteytyksen tasosta. Välillä tarjottiin jopa vettä… shotillinen.
Ricu toimi taas illan kuskina ja yökerhoon lähtöä aloimme suunnittelemaan siinä klo. 02.00 aikoihin. Koska porukkaa oli paljon, kokattiin reissukanisteri vihanneksineen (mansikoita ja sitruunaa) ja suunnattiin 2:ssa osassa Estorilliin johonki baariin Ladies nightiin, ei olla ihan varmoja nimestä mutta Heini huutelis tossa vieressä että joku Bauhaus se olis ollu (se ei vaan muista/tiiä että bauhaus on kauppa suomessa). Ei viitsitty tänään mennä vielä Coconutsiin, koska joudumme siellä näyttäytymään luultavimmin lauantaina (ja ehkä sunnuntaina) GP Partyissa! Tiedoksi: Tänä viikonloppuna Portugalissa on moto GP! Oltais haluttu mennä sinne kattoo kisoja ja kannustamaan Mika Kalliota, mutta liput on kuulemma 60 euroa ja pitäis ottaa koko viikonlopun lippu niin päätettiin fiksuina likkoina että osallistutaan GP-humuun käymällä iltahulinoissa. Moto GP ajetaan Estorillin radalla, jonne on noin 15 minuutin kävelymatka kämpältämme. Se helvetin pärinä kuuluu hyvinkin selvästi!
Ricu toimi taas illan kuskina ja yökerhoon lähtöä aloimme suunnittelemaan siinä klo. 02.00 aikoihin. Koska porukkaa oli paljon, kokattiin reissukanisteri vihanneksineen (mansikoita ja sitruunaa) ja suunnattiin 2:ssa osassa Estorilliin johonki baariin Ladies nightiin, ei olla ihan varmoja nimestä mutta Heini huutelis tossa vieressä että joku Bauhaus se olis ollu (se ei vaan muista/tiiä että bauhaus on kauppa suomessa). Ei viitsitty tänään mennä vielä Coconutsiin, koska joudumme siellä näyttäytymään luultavimmin lauantaina (ja ehkä sunnuntaina) GP Partyissa! Tiedoksi: Tänä viikonloppuna Portugalissa on moto GP! Oltais haluttu mennä sinne kattoo kisoja ja kannustamaan Mika Kalliota, mutta liput on kuulemma 60 euroa ja pitäis ottaa koko viikonlopun lippu niin päätettiin fiksuina likkoina että osallistutaan GP-humuun käymällä iltahulinoissa. Moto GP ajetaan Estorillin radalla, jonne on noin 15 minuutin kävelymatka kämpältämme. Se helvetin pärinä kuuluu hyvinkin selvästi!
No niin, meinasi mennä lörpötykseksi. Ilta jatkui oikein mukavissa merkeissä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Poistuttiin siinä puoli kuuden jälkeen ja pakotettiin Ricu ajamaan meidät Oeiraksen Mäkkärin kautta kotiin, kotona siis auringonnousun aikoihin puoli seiskalta…
PS. Arvaa mitä Migge? Me ollaan nyt lomalla, joten meillä on enemmän aikaa myös sinulle!
Vapaapäivä
DAY 88 (10.4.2008)
Koska meillä sattui olemaan vapaapäivä, päätimme vapaapäivän tavoin nauttia nukkumisesta hieman pidempään kuin muina aamuina. Meillä sattui kuitenkin olemaan meetingi Paten (Patrician jos ette vieläkään muista) kanssa, joten ruhot oli nostettava sängystä ylös siinä vähän ennen 10. Nopee aamiainen ja koululle siis..
Saavuttiin koululle sovittuun aikaan ja Pate pörhäls noin 37 sekuntia myöhemmin paikalle. Pyys meitä odottamaan 5 min. Ok, don’t worry.. Ooteltiin 5minuuttia, 10 minuuttia, 15 minuuttia.. Välillä Pate kävi tulostimella hakemassa jotain papereita, ahaa, se varmaan tulosti meille ne opparipistelomakkeet. Ooteltiin 15 minuuttia lisää. Siinä vaiheessa kun oltiin 30 min könötetty opattajien aulassa Pate saapu paikalle. Tosin ei kutsunu meitä sisään huoneeseensa vaan alko esitellä muille fyssareille pohjettaan jossa ilmeisesti oli menossa joku isomman luokan ongelma, ei ihan saatu kiinni siitä niiden analyysistä.. Lopulta Pate kutsu meijät sisään.
Noh, siinä se alotti sitten palautteen annon meijän clinical post reporteista. Jennin raporttiin se oli pari viivaa sutassu, mutta Mäkelän paperit oli koskemattomat. Jotain onnettomia kehittämisideoita se viljeli. Vaatii kuulemma omilta opiskelijoilta hieman tarkempaa taustakuvausta asiakkaasta (no vittu, kuinka sä kaivelet taustatietoa esiin jos asiakas ei puhu sanaakaan englantia..saati suomea ja asiakastiedot on portugaliks vessapaperiarkin kokoselle paperille ämpättyny, että revi siitä taustaa, saatana!) ja olis physical examinationiin pitäny kuulemma paneutua hieman tarkemmin ja kertoa esim. kivun laadusta. Tässä vaiheessa alko itää muijien pienissä pääkopissa ajatus ettei tää Pate oo lukassu koko raportteja. Sundvallin asiakkaalla kun ei ollut mitään kipuja koko lonkassa ja ainoa kipu mitä asiakas koki, oli kyynärsauvojen aiheuttamat kivut käteen, kaikki oli kyllä paperille selvitetty niin selkeellä englannin taidolla että luulis tyhmemmänki tajuavan. Mäkelän lapuissa sen sijaan oli kerrottu kivun laadusta vähintään arkillisen verran, eikä tällä kertaa mitään huussipaperiarkkia vaan ihan täys A4. Että tais kovasti Patea noi meijän raportit kiinnostaa! Aateltiin, että arvosanaks tulee näillä perusteluilla jotain aivan paskaa, mutta eihän nyt sentään. Oltiin varmaan niin proita siinä näyttökokeessa, että saatiin kummatki 17/20. Wuhuuu. Tää tarkottaa B:tä (18 pisteellä ois irronnu A, mikä on paras) eli sanallisesti VERY GOOD. No perkele. Eikai siinä mitään. Ollaan oikeestaan aika hyviä fyssareita näköjään, ihan näin kansainvälisestikki. Paras pommi oli kuitenki se kun Pate rullas tietokoneen ruudullaan arvostelulomakkeita siihen kohtaa jossa mainitaan opintopisteiden määrä, 20. No mitäs vittua?! Meijän kuulu oikeesti saada noista harjotteluista 15 opparii. Oltiin ihan hiljaa. Ei paljon vituta. Bileet pystyyn! Ei kuitenkaan saatu vielä arviointilomakkeita, koska jonku isoherran nimmarit pitäs saada niihin vielä ennen niiden luovutuskelpoisuutta ja tää kaveri loisti poissaolollaan. Pitää kuulemma ens viikolla tulla hakee Joäo Paulolta ne lappuset. Se setä anto meille sillon alussa ne handfree laitteet..saataskohan me taas siltä jotain lahjuksiakin..
Paineltiin sitte tietokoneluokkaan. Tuttuja turpia sieltä taas heti pomppas silmille, Suvi ja Heini. Niillä olis kanssa meetingi Paten kanssa meijän jälkeen samaisesta asiasta. Nää muijat paineli ekana paniikissa webmailiin lukee 10-Korhosen kommentteja raporteista. Ei mitään vastausta. Varmaan saanu sydärin ku lukiessaan tajunnu kuinka paskoja nää muijat onkaan englannissa saati fysioterapiataidoissaan. Webmailissa ei luojan kiitos mitään pommiviestejä. Kulutettiin varmaan 3-4 neljä tuntia tehden sitä sun tätä diipadaapaa koneella. Muutaman kaverin kanssa pääsi pari sanaakin vaihtamaan, oikein kiva, oikein kiva! Tosin kohtahan me jo ollaankin siellä. buu. Josta tulikin mieleen että tietokoneluokassa datatessamme neiti H.Mäkelän luuriin napsahti viesti etä myös J.Sundvallille on olemassa tänäpäivänä paluulippu suomeen. Valitettavasti kaverit. Myös Jennikin on siis tulossa 18.4.2008 Suomeen, joten sietäs kemunpoikasta laittaa pystyyn siellä Suomenpääsä (keskustelkaa toki keskenänne ettei niitä kemuja liian monia tule yhdelle illalle!). Sitä odotellessa siis..
Koululta paineltiin nopeesti Continenteen ostamaan vettä (lue: seuraavan päivän juomatarjoilut Erkkeineen, Nicoineen sun muineen kumppanineen). Vaivaset 40e kauppalasku ja sisältö melkolailla alkoholipitoinen. Saatettiin käydä ohimennen myös parissa pahassa rahareijässä (lumppukaupassa), mutta juuri mitään ei tarttunut mukaan. Äkkiä kotiin kirjottamaan aivan mielettömiä asiakasraportteja.
Noh, koko ilta sitte keksittiin sitä sun tätä asiakastietojen perään mitä sitä on millonki tehty minkäki asiakkaan kanssa. On se kumma ku näitäkään ei voinu laittaa jokasen päivän jälkeen illalla ylös, liikaa pyydetty ainaki näiden muijien kohalla. Muutama tunti kun oltiin väännetty sitä paskaa ni oli pakko purkaa paineita ja lähteä puntille veivaamaan. Tiukka 1,5h puntti. Autto hieman ettei ihan totaalisesti taas hajottu raportteihimme. Miks kaikki pitää jättää viimetinkaan, miksi? Raportit valmistuivat lähes kokonaisuudessaan klo:01:00. Olipa taas oikeen rattosa vapaapäivä. Ihan paskaa.
Ps. Miguel, do you need some physiotherapy? ..because we are VERY GOOD physiotherapist!
Koska meillä sattui olemaan vapaapäivä, päätimme vapaapäivän tavoin nauttia nukkumisesta hieman pidempään kuin muina aamuina. Meillä sattui kuitenkin olemaan meetingi Paten (Patrician jos ette vieläkään muista) kanssa, joten ruhot oli nostettava sängystä ylös siinä vähän ennen 10. Nopee aamiainen ja koululle siis..
Saavuttiin koululle sovittuun aikaan ja Pate pörhäls noin 37 sekuntia myöhemmin paikalle. Pyys meitä odottamaan 5 min. Ok, don’t worry.. Ooteltiin 5minuuttia, 10 minuuttia, 15 minuuttia.. Välillä Pate kävi tulostimella hakemassa jotain papereita, ahaa, se varmaan tulosti meille ne opparipistelomakkeet. Ooteltiin 15 minuuttia lisää. Siinä vaiheessa kun oltiin 30 min könötetty opattajien aulassa Pate saapu paikalle. Tosin ei kutsunu meitä sisään huoneeseensa vaan alko esitellä muille fyssareille pohjettaan jossa ilmeisesti oli menossa joku isomman luokan ongelma, ei ihan saatu kiinni siitä niiden analyysistä.. Lopulta Pate kutsu meijät sisään.
Noh, siinä se alotti sitten palautteen annon meijän clinical post reporteista. Jennin raporttiin se oli pari viivaa sutassu, mutta Mäkelän paperit oli koskemattomat. Jotain onnettomia kehittämisideoita se viljeli. Vaatii kuulemma omilta opiskelijoilta hieman tarkempaa taustakuvausta asiakkaasta (no vittu, kuinka sä kaivelet taustatietoa esiin jos asiakas ei puhu sanaakaan englantia..saati suomea ja asiakastiedot on portugaliks vessapaperiarkin kokoselle paperille ämpättyny, että revi siitä taustaa, saatana!) ja olis physical examinationiin pitäny kuulemma paneutua hieman tarkemmin ja kertoa esim. kivun laadusta. Tässä vaiheessa alko itää muijien pienissä pääkopissa ajatus ettei tää Pate oo lukassu koko raportteja. Sundvallin asiakkaalla kun ei ollut mitään kipuja koko lonkassa ja ainoa kipu mitä asiakas koki, oli kyynärsauvojen aiheuttamat kivut käteen, kaikki oli kyllä paperille selvitetty niin selkeellä englannin taidolla että luulis tyhmemmänki tajuavan. Mäkelän lapuissa sen sijaan oli kerrottu kivun laadusta vähintään arkillisen verran, eikä tällä kertaa mitään huussipaperiarkkia vaan ihan täys A4. Että tais kovasti Patea noi meijän raportit kiinnostaa! Aateltiin, että arvosanaks tulee näillä perusteluilla jotain aivan paskaa, mutta eihän nyt sentään. Oltiin varmaan niin proita siinä näyttökokeessa, että saatiin kummatki 17/20. Wuhuuu. Tää tarkottaa B:tä (18 pisteellä ois irronnu A, mikä on paras) eli sanallisesti VERY GOOD. No perkele. Eikai siinä mitään. Ollaan oikeestaan aika hyviä fyssareita näköjään, ihan näin kansainvälisestikki. Paras pommi oli kuitenki se kun Pate rullas tietokoneen ruudullaan arvostelulomakkeita siihen kohtaa jossa mainitaan opintopisteiden määrä, 20. No mitäs vittua?! Meijän kuulu oikeesti saada noista harjotteluista 15 opparii. Oltiin ihan hiljaa. Ei paljon vituta. Bileet pystyyn! Ei kuitenkaan saatu vielä arviointilomakkeita, koska jonku isoherran nimmarit pitäs saada niihin vielä ennen niiden luovutuskelpoisuutta ja tää kaveri loisti poissaolollaan. Pitää kuulemma ens viikolla tulla hakee Joäo Paulolta ne lappuset. Se setä anto meille sillon alussa ne handfree laitteet..saataskohan me taas siltä jotain lahjuksiakin..
Paineltiin sitte tietokoneluokkaan. Tuttuja turpia sieltä taas heti pomppas silmille, Suvi ja Heini. Niillä olis kanssa meetingi Paten kanssa meijän jälkeen samaisesta asiasta. Nää muijat paineli ekana paniikissa webmailiin lukee 10-Korhosen kommentteja raporteista. Ei mitään vastausta. Varmaan saanu sydärin ku lukiessaan tajunnu kuinka paskoja nää muijat onkaan englannissa saati fysioterapiataidoissaan. Webmailissa ei luojan kiitos mitään pommiviestejä. Kulutettiin varmaan 3-4 neljä tuntia tehden sitä sun tätä diipadaapaa koneella. Muutaman kaverin kanssa pääsi pari sanaakin vaihtamaan, oikein kiva, oikein kiva! Tosin kohtahan me jo ollaankin siellä. buu. Josta tulikin mieleen että tietokoneluokassa datatessamme neiti H.Mäkelän luuriin napsahti viesti etä myös J.Sundvallille on olemassa tänäpäivänä paluulippu suomeen. Valitettavasti kaverit. Myös Jennikin on siis tulossa 18.4.2008 Suomeen, joten sietäs kemunpoikasta laittaa pystyyn siellä Suomenpääsä (keskustelkaa toki keskenänne ettei niitä kemuja liian monia tule yhdelle illalle!). Sitä odotellessa siis..
Koululta paineltiin nopeesti Continenteen ostamaan vettä (lue: seuraavan päivän juomatarjoilut Erkkeineen, Nicoineen sun muineen kumppanineen). Vaivaset 40e kauppalasku ja sisältö melkolailla alkoholipitoinen. Saatettiin käydä ohimennen myös parissa pahassa rahareijässä (lumppukaupassa), mutta juuri mitään ei tarttunut mukaan. Äkkiä kotiin kirjottamaan aivan mielettömiä asiakasraportteja.
Noh, koko ilta sitte keksittiin sitä sun tätä asiakastietojen perään mitä sitä on millonki tehty minkäki asiakkaan kanssa. On se kumma ku näitäkään ei voinu laittaa jokasen päivän jälkeen illalla ylös, liikaa pyydetty ainaki näiden muijien kohalla. Muutama tunti kun oltiin väännetty sitä paskaa ni oli pakko purkaa paineita ja lähteä puntille veivaamaan. Tiukka 1,5h puntti. Autto hieman ettei ihan totaalisesti taas hajottu raportteihimme. Miks kaikki pitää jättää viimetinkaan, miksi? Raportit valmistuivat lähes kokonaisuudessaan klo:01:00. Olipa taas oikeen rattosa vapaapäivä. Ihan paskaa.
Ps. Miguel, do you need some physiotherapy? ..because we are VERY GOOD physiotherapist!
torstai 10. huhtikuuta 2008
Ja taas karkas…
DAY 87 (9.4.2008)
10.30 Huomentaaaah! Aamulla tarkastettiin puhelimet. Jipii molemmat oli saanut viestit Suomen liittymiin. No hymy hyytyi hyvinkin nopeesti, sillä molempien viestit oli töistä! Milloin päästään töihin? Ei ei ei… Niillä viesteillä oli oikein mukavaa aloittaa päivä.. Miten sattuikaan, että molemmille paukahti vielä samana aamuna..
Aamupäivästä piti kirjoittaa raportteja ja Jennin Brunon kuntosaliohjelmaa… No niinku arvata saattaa, ei ehditty ihan niihin asti, koska oli paljon kehittävämpääkin tekemistä tarjolla (kalentereiden värittely ja rakkaan päiväkirjan päivitys). Tässä välissä tiedoksenne rakas päiväkirja päivittyy enää vain tämän viikon ajan, koska ensi viikon pyhitämme täysin ja ainoastaan lomailulle eikä ajateltu maanantain jälkeen näyttäytyä koululla (ehkä). Eli sunnuntaina 13.4 on viimeinen päivä tätä paskanjauhantaa, joten nauttikaa viimeisistä loistavista raporteista… Kerrotaan loput sitten Suomessa, jos sinne selviydytään… Toivotaan vielä, että hypättäis ihan ”vahingossa” esimerkiks johonki Bahaman, Honolulun tai pilipali-saarten koneeseen!
No niin aamupäivä sujahti niin kovin nopeesti, että eihän me mitään asiallista taaskaan saatu aikaseks. Klo.14 jälkeen bussille kohti Carcavelosta ja toiseksi viimeistä työpäivää. Meinattii saada sydärin poikaset, kun jäätiin bussista Carcaveloksessa. Joku mies oli pysäkillä meitä vastassa X-asennossa kädet levällään. Joku hullu. No siinä kun vähän tarkemmin zoomattiin silmillä ni Rikuhan se oli! Aikamoinen sattuma että oli just tähän aikaa päättäny lähtee Carcavelokseen syömään kaverinsa kanssa! Ollaan siis jo melkein paikallisia, kun törmätään tuttuihin kadulla. Kovia juttuja…
Ja sitte töihin. Ei paljon huilailtu tänäkään päivänä, João Pedro pistää koville viimesellä viikolla! Jennillä oli 2 asiakasta tänään viimeistä kertaa. Rikas mies antoi meille taas lahjat. Tällä kertaa smile-naamat crocseihnja notes-vihot portugalilaisilla riimeillä varustettuina (ainii..ja sen e-mail osoitteen). Se oli melkein tippa linssissä ku näki meijät viimestä kertaa. Ja sama oli Brunon (16-v, kieltämättä oikein söpö poika) kohdalla, sano et tulee meitä ikävä. Häh? Milloin Suomessa asiakkaat sanoo noin tai tuo lahjoja viikoittain? Kieltämättä aika haikeet fiilikset. Toisaalta Suomessa asiakkaat käy fysioterapiassa vaan 1-2 kertaa viikossa, nää ravaa siel joka päivä! Kyl siinä ajassa tutustuu ihmisiin vähän eri tavalla. Ja 6 viikossa ehtii olla aika monta terapiakertaa, lähemmäs 30! Muuten työpäivä ei ihmeempiä tarjonnu. Koska Mäksyllä oli vain 2 omaa asiakasta, hoiteli hän myös Jopen ranne, lanneselkä asiakkaat sekä sen edellisen päivän jalkapalloilijan polviongelmaa.. Tosin tepareutti Mäkelä on tullut siihen tulokseen ettei tällä pojalla oikeesti oo mitään vikana, Jope vaan haluaa pitää sen klinikalla 8 kertaa, jotka lääkäri on sille määränny ja käärii siitä rahat itellee. Poika on vaan kaatunu jossain pelissä, mut polvi ei oo yhtää kipee, eikä satu missään liikkeissä.. Takasin treeneihin siitä vaan!
Työt ohi, jihuu. Torstai on vapaapäivä töistä, joten yksi nihkeä työpäivä enää jäljellä! No se päivä meneekin sitte ihan vilkutellessa.. Töiden jälkeen ei suunnattukaan suoraan bussipysäkille vaan Palmares-shoppingiin tarkoituksena hakea halpa matkalaukku (40 e) halpatavarakaupasta. No niinku jo varmasti arvasittekin, ei poistuttu tästä kauppakeskuksesta pelkän matkalaukun kanssa. Jotain pientä tarttui mukaan. Ostettiin 1 matkalaukku, 1 normi laukku, 3 paitaa, 3 korvikset ja 7 kengät! Ei juuri mitään siis. Joo se matkalaukku täyttyi jo pelkästään tästä saldosta. No mutta oli halpaa ku saippua, kalleimmat kengät 7 euroa! Vähän ehkä homma karkas taas hanskasta. Ei näin tytöt, ei näin.
Taksilla kotiin. Hieman siivoiltii ja kokkailtiin. Ruokana eilis illan juhlista jäänyttä karjalanpaistia. Jenni lähti vielä kahvittelemaan työyhteisöön kuuluvan jäsenen kanssa ja Mäksy jäi tiskaamaan ja kirjoittamaan päiväkirjoja. Hyvä työnjako.
PS. Miguel, älä oo niin nössö! Nyt otat itteäs niskasta kiinni ja teet jotain itelles.. Esimerkiks opettelet katsomaan ihmisiä silmiin ja tervehtimään. Ja älä enää ikinä käytä niitä eilisiä verkkareita, kun on vieraita talossa!!
10.30 Huomentaaaah! Aamulla tarkastettiin puhelimet. Jipii molemmat oli saanut viestit Suomen liittymiin. No hymy hyytyi hyvinkin nopeesti, sillä molempien viestit oli töistä! Milloin päästään töihin? Ei ei ei… Niillä viesteillä oli oikein mukavaa aloittaa päivä.. Miten sattuikaan, että molemmille paukahti vielä samana aamuna..
Aamupäivästä piti kirjoittaa raportteja ja Jennin Brunon kuntosaliohjelmaa… No niinku arvata saattaa, ei ehditty ihan niihin asti, koska oli paljon kehittävämpääkin tekemistä tarjolla (kalentereiden värittely ja rakkaan päiväkirjan päivitys). Tässä välissä tiedoksenne rakas päiväkirja päivittyy enää vain tämän viikon ajan, koska ensi viikon pyhitämme täysin ja ainoastaan lomailulle eikä ajateltu maanantain jälkeen näyttäytyä koululla (ehkä). Eli sunnuntaina 13.4 on viimeinen päivä tätä paskanjauhantaa, joten nauttikaa viimeisistä loistavista raporteista… Kerrotaan loput sitten Suomessa, jos sinne selviydytään… Toivotaan vielä, että hypättäis ihan ”vahingossa” esimerkiks johonki Bahaman, Honolulun tai pilipali-saarten koneeseen!
No niin aamupäivä sujahti niin kovin nopeesti, että eihän me mitään asiallista taaskaan saatu aikaseks. Klo.14 jälkeen bussille kohti Carcavelosta ja toiseksi viimeistä työpäivää. Meinattii saada sydärin poikaset, kun jäätiin bussista Carcaveloksessa. Joku mies oli pysäkillä meitä vastassa X-asennossa kädet levällään. Joku hullu. No siinä kun vähän tarkemmin zoomattiin silmillä ni Rikuhan se oli! Aikamoinen sattuma että oli just tähän aikaa päättäny lähtee Carcavelokseen syömään kaverinsa kanssa! Ollaan siis jo melkein paikallisia, kun törmätään tuttuihin kadulla. Kovia juttuja…
Ja sitte töihin. Ei paljon huilailtu tänäkään päivänä, João Pedro pistää koville viimesellä viikolla! Jennillä oli 2 asiakasta tänään viimeistä kertaa. Rikas mies antoi meille taas lahjat. Tällä kertaa smile-naamat crocseihnja notes-vihot portugalilaisilla riimeillä varustettuina (ainii..ja sen e-mail osoitteen). Se oli melkein tippa linssissä ku näki meijät viimestä kertaa. Ja sama oli Brunon (16-v, kieltämättä oikein söpö poika) kohdalla, sano et tulee meitä ikävä. Häh? Milloin Suomessa asiakkaat sanoo noin tai tuo lahjoja viikoittain? Kieltämättä aika haikeet fiilikset. Toisaalta Suomessa asiakkaat käy fysioterapiassa vaan 1-2 kertaa viikossa, nää ravaa siel joka päivä! Kyl siinä ajassa tutustuu ihmisiin vähän eri tavalla. Ja 6 viikossa ehtii olla aika monta terapiakertaa, lähemmäs 30! Muuten työpäivä ei ihmeempiä tarjonnu. Koska Mäksyllä oli vain 2 omaa asiakasta, hoiteli hän myös Jopen ranne, lanneselkä asiakkaat sekä sen edellisen päivän jalkapalloilijan polviongelmaa.. Tosin tepareutti Mäkelä on tullut siihen tulokseen ettei tällä pojalla oikeesti oo mitään vikana, Jope vaan haluaa pitää sen klinikalla 8 kertaa, jotka lääkäri on sille määränny ja käärii siitä rahat itellee. Poika on vaan kaatunu jossain pelissä, mut polvi ei oo yhtää kipee, eikä satu missään liikkeissä.. Takasin treeneihin siitä vaan!
Työt ohi, jihuu. Torstai on vapaapäivä töistä, joten yksi nihkeä työpäivä enää jäljellä! No se päivä meneekin sitte ihan vilkutellessa.. Töiden jälkeen ei suunnattukaan suoraan bussipysäkille vaan Palmares-shoppingiin tarkoituksena hakea halpa matkalaukku (40 e) halpatavarakaupasta. No niinku jo varmasti arvasittekin, ei poistuttu tästä kauppakeskuksesta pelkän matkalaukun kanssa. Jotain pientä tarttui mukaan. Ostettiin 1 matkalaukku, 1 normi laukku, 3 paitaa, 3 korvikset ja 7 kengät! Ei juuri mitään siis. Joo se matkalaukku täyttyi jo pelkästään tästä saldosta. No mutta oli halpaa ku saippua, kalleimmat kengät 7 euroa! Vähän ehkä homma karkas taas hanskasta. Ei näin tytöt, ei näin.
Taksilla kotiin. Hieman siivoiltii ja kokkailtiin. Ruokana eilis illan juhlista jäänyttä karjalanpaistia. Jenni lähti vielä kahvittelemaan työyhteisöön kuuluvan jäsenen kanssa ja Mäksy jäi tiskaamaan ja kirjoittamaan päiväkirjoja. Hyvä työnjako.
PS. Miguel, älä oo niin nössö! Nyt otat itteäs niskasta kiinni ja teet jotain itelles.. Esimerkiks opettelet katsomaan ihmisiä silmiin ja tervehtimään. Ja älä enää ikinä käytä niitä eilisiä verkkareita, kun on vieraita talossa!!
Made in Finland
DAY 86 (8.4.2008)
Kellot pamahtaa soimaan klo. 9.00. Mäksy torkuttaa puoli tuntia ja kerää ruhonsa ylös hyvinkin vaivalloisen näköisesti. Sundvall tarvitsee hieman enemmän aikaa ylösnousemukseensa ja torkuttaa 1.5 tuntia… Mäksy on siinä vaiheessa jo punttivarustus päällä ovensuussa, aamupala syötynä, seiska luettuna ja kalenteri päivitettynä… Aika kooma aamu.
Kyllä se Sundvallikin siinä keräsi itsensä kasaan, pienimuotoisen manauksen saattelemana tosin, ja niin matkattiin kohti viereistä kuntosalia. Aika rankalta tuntui taas, mutta väännettiin 1,5 tuntia ennen poistumista muihin hommiin.
Kotona pikku kiireellä käytiin suihkussa ja valmistettiin lounas (jotain leivän käppänöitä). Pakattiin pakastimesta suomalaisia eväitä mukaan (rieskoja, karjalanpiirakoita). Koska illalla olisi tarkoitus järjestää Suomi-ilta Suvilla ja Heinillä… Itsehän emme valmisteluihin juurikaan ehditä osallistumaan, koska olemme työssä käyviä ihmisiä. No niin… ja matka jatkui Continenteen ruokaostoksille…
Continentessa neljä suomalaista mimosaa pyöri kuin ryssät Anttilassa, pallot hukassa ja yritettii googlettaa erinäisiä tuoteryhmiä iltaa silmällä pitäen.. Parikin jälkiruokavaihtoehtoa jouduttiin hylkäämään paikallisen tarjonnan puutteellisuuden vuoksi. Perunajauhoja: ei ole, ei siis kiisseliä. Maitorahkaa: ei ole, ei siis marjarahkaa. Eli pullalinjalla mennään, tosin Heini epäilee että paikallinen hiivakin on jotain sekundaa, koska pullat maistuvat kakuilta. Ostettiin Karjalanpaistia varten lihaa… Toivottavasti Suvi ja Heini osaa kyseisen suomalaisen ruokalajikkeen valmistaa, koska tunnetusti nää muijat osaa juuri ja juuri valmistaa pakastepizzaa ja tonnikalapastaa.
Käväistiin paikallisessa patonki mestassa, ihan paskaa. Ei mitään verrattuna Subwayn murkinoihin. Ja rykästii paikalliset shotti-kahvit, hyi. Ei paljon auttanu, edelleen hullu väsymys päällä. Noh, napattiin taksi shoppingin edestä herrojen tyyliin ja suunnattiin kohti harjoittelupaikkaan. Kolme päivää harjoittelua jäljellä, dippidippidii.
Harjoittelussa oli hieman tavallista enemmän säpinää ja jouduttiin hieman rykimään. Tai siis muijilla ei omia asiakkaita liikaa ollut, mutta Jope oli täyttänyt odotusaulan täyteen omia asiakkaitaan, joten jouduttiin sitä auttelemaan hädässä… Sai nekin asiakkaat kerrankin kokea suomalaisten metodien tehokkuuden! Yritettiin sumplia omia asiakkaita niin, että päästäisiin poistumaan harjoittelusta jo 19.30, koska lähiaikoina viimeinen tunti on ollut hiljaisempi. Noh, Jope piti huolen, ettei päästä karkaamaan liian aikaisessa vaiheessa Suomi-iltaan. Vaan 19.15 se tyrkkäs molemmille vielä asiakkaat… Jenni sai laserin pyörityksen ja Mäksy kokonaan uuden asiakkaan! Kuulemma joku jalkapalloilija, jonka polvivaiva pitäis diagnosoida, helppo juttu siis! No prblemos! Poistuttiin klinikalta klo.20.00.
Onneksi Ricardo oli avuliaasti tullut noutamaan meitä töistä, eihän me muuten oltais ikinä ehditty auttamaan Suvia ja Heiniä illan järjestelyissä. Ajomatkalla Mäksy otti yhteyden Suomen päähän koska isä-Mäkelä oli kaipaillu. Yhteyden muodostuttua selvisi, että isä-Mäkelä on varannut meille yhden lipun paluumatkalle!! Meillä on pieni epäilyksen poikanen kytemässä, että yksi lentolippu ei riitä kahdelle mimosalle sekä 100 kg:lle tavaraa… Älkää peljästykö, toinen lippu on haussa. Yksi lento Suomeen maksoi 153 euroa, mutta kaksi lippua olisi maksanut 770 per pää.. Hianosti Finnair, hienosti. Eli sekä meidän, että teidän suureksi pettymykseksi saavumme näillä näkymin Suomeen ensi viikon perjantaina. Ihan paskaa.
Suvilla ja Heinillä päästiin heti työntouhuun. Jenni valmisti bravuuriaan eli munavoita ja Mäksy
pyöritteli rieskoista jotain kääröjä. Ricardoa piti aina välillä läiskiä, kun se yritti varastaa ruokaa kesken valmistuksen. Ihme tyyppi, keskittyis omaan duuniinsa (pöydän jalkojen ruuvaukseen)! Siinä työn touhussa ollessamme keittiöön asteli Heinin ja Suvin kämppis väsäämään omaa iltapalaansa. MIGUEL!!! Miguel sinäkö se olet? Vihdoinkin se tapahtui! Siinä hän oli silmiemme edessä!! Voi Miguel… Ei tiedetty miten päin oltais siinä keittiössä oltu, olimme niin kovin ihmeissämme tästä tapahtumasta. Siinä hän meidän vieressä kokkaili omaa ateriaansa, muijien työskentely varmaan pysähtyi saman tien ja toljotettiin Miggeä suut ammollaan… Ei uskottu tätä todeksi. Oltiin hieman pettyneitä, kun Miguel ei paikallisten tapaan antanut poskisuudelmia. Epäillään että Miguel ei ehkä olekaan portugalilainen, koska se ei käyttäytynyt kuin paikalliset eikä varsinkaan näytä portugalilaiselta. Ihan ku joku suomalainen perus juntti-nörtti. Miguelin tyylissäkin olisi hieman viilaamista vielä. Sen sijaan Mäkelä ja Sundvall olivat näissä juhlissa ehkä tyylikkäimmissä asuissa ikinä, oltiin laitettu kerranki vähän parempaa päälle, olihan juhlan aika. Eli meillä oli Suomessa teettämämme ”Made in Finland”-paidat päällä, kyllä kaikki olivat kateudesta kovin soikeina. Oltiin niin kovin tyylikkäitä.
Klo.22 aloitimme Ruokailun. Paikalle olivat saapuneet meidän suomalaisten marttojen lisäksi Ricardo, Mariana, Marianan poikaystävä, Marianan kämppis Rita ja 2 espanjalaista vaihtaria. He olivat niin kovin innoissaan tästä suomalaisesta ruokailusta. (Oli meilläkin ehkä hieman nälkä) Tarjolla meillä siis oli perunoita, karjalanpaistia, rieskakiekuroita, karjalanpiirakkaa ja munavoita, ruisleipää ja jälkiruokana pullaa ja kahvia. Lisäksi Mariana oli tehnyt hyvää Sangriaa! Joensuun tytöt oli valmistanut oikein makoisaa ruokaa! Onnittelut. Mariana ja Riku innostuivat jossain vaiheessa hieman keskustelemaan suomeksi, koska riku on ollut meidän seurassamme hetken jos toisenkin ja Mariana oli vuosi sitten Joensuussa vaihdossa. Keskustelu oli lyhyehkö, mutta ainakin meillä suomalaisilla oli hauskaa heidän kustannuksellaan. Ihan mukava ilta, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa… Tosin ihan jokaisen portuguese-spanish keskustelun sisältöä emme saaneet selville.
Kellot pamahtaa soimaan klo. 9.00. Mäksy torkuttaa puoli tuntia ja kerää ruhonsa ylös hyvinkin vaivalloisen näköisesti. Sundvall tarvitsee hieman enemmän aikaa ylösnousemukseensa ja torkuttaa 1.5 tuntia… Mäksy on siinä vaiheessa jo punttivarustus päällä ovensuussa, aamupala syötynä, seiska luettuna ja kalenteri päivitettynä… Aika kooma aamu.
Kyllä se Sundvallikin siinä keräsi itsensä kasaan, pienimuotoisen manauksen saattelemana tosin, ja niin matkattiin kohti viereistä kuntosalia. Aika rankalta tuntui taas, mutta väännettiin 1,5 tuntia ennen poistumista muihin hommiin.
Kotona pikku kiireellä käytiin suihkussa ja valmistettiin lounas (jotain leivän käppänöitä). Pakattiin pakastimesta suomalaisia eväitä mukaan (rieskoja, karjalanpiirakoita). Koska illalla olisi tarkoitus järjestää Suomi-ilta Suvilla ja Heinillä… Itsehän emme valmisteluihin juurikaan ehditä osallistumaan, koska olemme työssä käyviä ihmisiä. No niin… ja matka jatkui Continenteen ruokaostoksille…
Continentessa neljä suomalaista mimosaa pyöri kuin ryssät Anttilassa, pallot hukassa ja yritettii googlettaa erinäisiä tuoteryhmiä iltaa silmällä pitäen.. Parikin jälkiruokavaihtoehtoa jouduttiin hylkäämään paikallisen tarjonnan puutteellisuuden vuoksi. Perunajauhoja: ei ole, ei siis kiisseliä. Maitorahkaa: ei ole, ei siis marjarahkaa. Eli pullalinjalla mennään, tosin Heini epäilee että paikallinen hiivakin on jotain sekundaa, koska pullat maistuvat kakuilta. Ostettiin Karjalanpaistia varten lihaa… Toivottavasti Suvi ja Heini osaa kyseisen suomalaisen ruokalajikkeen valmistaa, koska tunnetusti nää muijat osaa juuri ja juuri valmistaa pakastepizzaa ja tonnikalapastaa.
Käväistiin paikallisessa patonki mestassa, ihan paskaa. Ei mitään verrattuna Subwayn murkinoihin. Ja rykästii paikalliset shotti-kahvit, hyi. Ei paljon auttanu, edelleen hullu väsymys päällä. Noh, napattiin taksi shoppingin edestä herrojen tyyliin ja suunnattiin kohti harjoittelupaikkaan. Kolme päivää harjoittelua jäljellä, dippidippidii.
Harjoittelussa oli hieman tavallista enemmän säpinää ja jouduttiin hieman rykimään. Tai siis muijilla ei omia asiakkaita liikaa ollut, mutta Jope oli täyttänyt odotusaulan täyteen omia asiakkaitaan, joten jouduttiin sitä auttelemaan hädässä… Sai nekin asiakkaat kerrankin kokea suomalaisten metodien tehokkuuden! Yritettiin sumplia omia asiakkaita niin, että päästäisiin poistumaan harjoittelusta jo 19.30, koska lähiaikoina viimeinen tunti on ollut hiljaisempi. Noh, Jope piti huolen, ettei päästä karkaamaan liian aikaisessa vaiheessa Suomi-iltaan. Vaan 19.15 se tyrkkäs molemmille vielä asiakkaat… Jenni sai laserin pyörityksen ja Mäksy kokonaan uuden asiakkaan! Kuulemma joku jalkapalloilija, jonka polvivaiva pitäis diagnosoida, helppo juttu siis! No prblemos! Poistuttiin klinikalta klo.20.00.
Onneksi Ricardo oli avuliaasti tullut noutamaan meitä töistä, eihän me muuten oltais ikinä ehditty auttamaan Suvia ja Heiniä illan järjestelyissä. Ajomatkalla Mäksy otti yhteyden Suomen päähän koska isä-Mäkelä oli kaipaillu. Yhteyden muodostuttua selvisi, että isä-Mäkelä on varannut meille yhden lipun paluumatkalle!! Meillä on pieni epäilyksen poikanen kytemässä, että yksi lentolippu ei riitä kahdelle mimosalle sekä 100 kg:lle tavaraa… Älkää peljästykö, toinen lippu on haussa. Yksi lento Suomeen maksoi 153 euroa, mutta kaksi lippua olisi maksanut 770 per pää.. Hianosti Finnair, hienosti. Eli sekä meidän, että teidän suureksi pettymykseksi saavumme näillä näkymin Suomeen ensi viikon perjantaina. Ihan paskaa.
Suvilla ja Heinillä päästiin heti työntouhuun. Jenni valmisti bravuuriaan eli munavoita ja Mäksy
pyöritteli rieskoista jotain kääröjä. Ricardoa piti aina välillä läiskiä, kun se yritti varastaa ruokaa kesken valmistuksen. Ihme tyyppi, keskittyis omaan duuniinsa (pöydän jalkojen ruuvaukseen)! Siinä työn touhussa ollessamme keittiöön asteli Heinin ja Suvin kämppis väsäämään omaa iltapalaansa. MIGUEL!!! Miguel sinäkö se olet? Vihdoinkin se tapahtui! Siinä hän oli silmiemme edessä!! Voi Miguel… Ei tiedetty miten päin oltais siinä keittiössä oltu, olimme niin kovin ihmeissämme tästä tapahtumasta. Siinä hän meidän vieressä kokkaili omaa ateriaansa, muijien työskentely varmaan pysähtyi saman tien ja toljotettiin Miggeä suut ammollaan… Ei uskottu tätä todeksi. Oltiin hieman pettyneitä, kun Miguel ei paikallisten tapaan antanut poskisuudelmia. Epäillään että Miguel ei ehkä olekaan portugalilainen, koska se ei käyttäytynyt kuin paikalliset eikä varsinkaan näytä portugalilaiselta. Ihan ku joku suomalainen perus juntti-nörtti. Miguelin tyylissäkin olisi hieman viilaamista vielä. Sen sijaan Mäkelä ja Sundvall olivat näissä juhlissa ehkä tyylikkäimmissä asuissa ikinä, oltiin laitettu kerranki vähän parempaa päälle, olihan juhlan aika. Eli meillä oli Suomessa teettämämme ”Made in Finland”-paidat päällä, kyllä kaikki olivat kateudesta kovin soikeina. Oltiin niin kovin tyylikkäitä. 
Klo.22 aloitimme Ruokailun. Paikalle olivat saapuneet meidän suomalaisten marttojen lisäksi Ricardo, Mariana, Marianan poikaystävä, Marianan kämppis Rita ja 2 espanjalaista vaihtaria. He olivat niin kovin innoissaan tästä suomalaisesta ruokailusta. (Oli meilläkin ehkä hieman nälkä) Tarjolla meillä siis oli perunoita, karjalanpaistia, rieskakiekuroita, karjalanpiirakkaa ja munavoita, ruisleipää ja jälkiruokana pullaa ja kahvia. Lisäksi Mariana oli tehnyt hyvää Sangriaa! Joensuun tytöt oli valmistanut oikein makoisaa ruokaa! Onnittelut. Mariana ja Riku innostuivat jossain vaiheessa hieman keskustelemaan suomeksi, koska riku on ollut meidän seurassamme hetken jos toisenkin ja Mariana oli vuosi sitten Joensuussa vaihdossa. Keskustelu oli lyhyehkö, mutta ainakin meillä suomalaisilla oli hauskaa heidän kustannuksellaan. Ihan mukava ilta, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa… Tosin ihan jokaisen portuguese-spanish keskustelun sisältöä emme saaneet selville.
Kotona oltiin 01.30, ei siinä paljon raportteja enää kirjoiteltu. Kirsukka oli kaipaillut, vastataan aamulla. Öitä
PS. Miguel, yleensä kun tervehditään, niin katsotaan ihmistä silmiin! JA MISSÄ OLIVAT TERVEHDYSSUUDELMAT? Jos et tiennyt, niin portugalissa on tapana pussata kun nähdään (ainakin näin hehkeitä naisia!) olemme niin kovin pettyneitä sinuun Miguel, kovin pettyneitä.
PS. Miguel, yleensä kun tervehditään, niin katsotaan ihmistä silmiin! JA MISSÄ OLIVAT TERVEHDYSSUUDELMAT? Jos et tiennyt, niin portugalissa on tapana pussata kun nähdään (ainakin näin hehkeitä naisia!) olemme niin kovin pettyneitä sinuun Miguel, kovin pettyneitä.
Viimeinen harjoitteluviikko begins...
DAY 85 (7.4.2008)
”Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai..” Joopajoo. Voitte kuvitella että Sundvallin ruholla oli helvetillisiä ongelmia kammeta siinä klo:10 tienoilla sängystä ylös edellisen venähtäneen illan takia. No mutta onneksi oli raportit sentään saatu valmiiks! Mäkelä nousi noin puolentunnin torkutuksen jälkeen sängystä ylös ja suuntasi kevyen aamupalan jälkeen koululle. Neiti Sundvall saapui reilun 30 minuutin päästä paikanpäälle.
Missiona oli lähettää Patelle ja 10-Korhoselle nää surullisen kuuluisat raportit, lähettää Ultsille ja Marialle opponentien ”rakentavia” kommentteja, päivittää blogi ja varata halvat lennot sinne ihanaan kotimaahamme, johon jo niin kovin ikävöimme (paskat). Näinpä juuri, saatiin kaikki muut tehtyä paitsi tää viimenen osio. Koitettiin kyllä kovasti googlettaa halpoja lentoja, mutta voidaan ihan rehellisesti kertoa että noilla 400-1000e lennoilla meitä on hyvin turha odotella saapuviks sinne Suomen maahan. Noin paljoo ei olla valmiita maksamaan siitä että päästään kaivamaan toppatakit kaapeista esiin, jäätymään syvähorkkaan, kuuntelemaan hullua paasausta edistymättömästä opinnäytetyöstä, tekemään muita 100000 koulutehtävää jotka jostain syystä on rästissä, palaamaan töihin jossa kaikki työkaverit on kolmen kuukauden aikana vaihtunut, kuolemaan treeneihin oman kovakuntoisuuden vuoksi, googlettamaan uutta kämppä ettei opintotuet vaan katoa sen siljäntien etsetera etsetera.. Muita ihan kovia vaihtoehtoja halpislentoyhtiöt meille kyllä koitti tarjota esim. Kanarialle, Espanjaan, Acoresille ja muihin lämpimiin kohteisiin pääsis paljon halvemmalla. Joutuu harkitsee näitä ihan vakavissaan! Jossain vaiheessa Heini ja Suvi porhals kanssa koululle ja vaihdettiin siinä muutama sana huomisesta (pidetään Suomi-ilta). Sitten oliki taas aika suunnata hyvinkin nopeasti kohti busaria ja pikku hiljaa kohti niin kovin rakasta Carcaveloksen klinikkaa.
Töissä ei tapahtunu asiakkaiden kohdalla mitään kovin erikoista. Tää Jennin rikas mies-asiakas anto meille ilmaislippuja johonki lähistöllä olevaan kuntosaliin. Jaahas, olikohan tää jonkinnäkönen vihje? Koittaako se vihjata et jotain pitäs näille ruhoille tehä vai mikäs taas on jutun juju? Jokatapauksessa tänään se oli oikeen rasittavalla päällä. Puhu taas taukoamatta ja alko heittää jo todella huonoja ehdotuksiaki: Voitas mennä ravintolaan syömään viikonloppuna yms. Ei otettu tarjousta vastaan, ilmaset saliliput kylläki. Mennään jos keretään. Päivän paras letkautus tuli kuitenki Jopelta. Jossain välissä se alko kovasti selittää Jennille jotain että 10. päivä ei oo töitä ja sitä rataa. Noh, Sundis siinä koitti sanoo, että kyl meillä pitäs perjantaihin asti olla harjottelua, no niin onkin, mutta torstai on vapaa! Mitämitä..Jopella on jotain muuta menoa eikä se pääse tulee koko päivänä klinikalle, noh, nää muijathan on sen vastuulla ja se olis vasten sääntöjä työskennellä ilman sen tarkkailevaa silmäparia, joten torstai on vapaa (”Time to finish your reports all of your patients”..joopajoo, hyvä läppä Jope). Kiitos vapaapäivästä, keksitään kyllä tekemistä. Eikai siitä työpäivästä muuta.
Kotona ei ihmeempiä puuhasteltu… Aloiteltiin kyllä niitä Jopen asiakasraportteja, mutta ne saivat mimosoiden silmät lurppaamaan, joten jätettiin raporttien väsääminen myöhempään ajankohtaan. Muutenkin jo turhan työntäyteinen päivä takana. Huomista Suomi-iltaa odotellen…
Ps. Miguel, olethan saanut kutsun huomiseen Suomi-iltaan? Laita sitten jotain vähän parempaa päälles…
”Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai..” Joopajoo. Voitte kuvitella että Sundvallin ruholla oli helvetillisiä ongelmia kammeta siinä klo:10 tienoilla sängystä ylös edellisen venähtäneen illan takia. No mutta onneksi oli raportit sentään saatu valmiiks! Mäkelä nousi noin puolentunnin torkutuksen jälkeen sängystä ylös ja suuntasi kevyen aamupalan jälkeen koululle. Neiti Sundvall saapui reilun 30 minuutin päästä paikanpäälle.
Missiona oli lähettää Patelle ja 10-Korhoselle nää surullisen kuuluisat raportit, lähettää Ultsille ja Marialle opponentien ”rakentavia” kommentteja, päivittää blogi ja varata halvat lennot sinne ihanaan kotimaahamme, johon jo niin kovin ikävöimme (paskat). Näinpä juuri, saatiin kaikki muut tehtyä paitsi tää viimenen osio. Koitettiin kyllä kovasti googlettaa halpoja lentoja, mutta voidaan ihan rehellisesti kertoa että noilla 400-1000e lennoilla meitä on hyvin turha odotella saapuviks sinne Suomen maahan. Noin paljoo ei olla valmiita maksamaan siitä että päästään kaivamaan toppatakit kaapeista esiin, jäätymään syvähorkkaan, kuuntelemaan hullua paasausta edistymättömästä opinnäytetyöstä, tekemään muita 100000 koulutehtävää jotka jostain syystä on rästissä, palaamaan töihin jossa kaikki työkaverit on kolmen kuukauden aikana vaihtunut, kuolemaan treeneihin oman kovakuntoisuuden vuoksi, googlettamaan uutta kämppä ettei opintotuet vaan katoa sen siljäntien etsetera etsetera.. Muita ihan kovia vaihtoehtoja halpislentoyhtiöt meille kyllä koitti tarjota esim. Kanarialle, Espanjaan, Acoresille ja muihin lämpimiin kohteisiin pääsis paljon halvemmalla. Joutuu harkitsee näitä ihan vakavissaan! Jossain vaiheessa Heini ja Suvi porhals kanssa koululle ja vaihdettiin siinä muutama sana huomisesta (pidetään Suomi-ilta). Sitten oliki taas aika suunnata hyvinkin nopeasti kohti busaria ja pikku hiljaa kohti niin kovin rakasta Carcaveloksen klinikkaa.
Töissä ei tapahtunu asiakkaiden kohdalla mitään kovin erikoista. Tää Jennin rikas mies-asiakas anto meille ilmaislippuja johonki lähistöllä olevaan kuntosaliin. Jaahas, olikohan tää jonkinnäkönen vihje? Koittaako se vihjata et jotain pitäs näille ruhoille tehä vai mikäs taas on jutun juju? Jokatapauksessa tänään se oli oikeen rasittavalla päällä. Puhu taas taukoamatta ja alko heittää jo todella huonoja ehdotuksiaki: Voitas mennä ravintolaan syömään viikonloppuna yms. Ei otettu tarjousta vastaan, ilmaset saliliput kylläki. Mennään jos keretään. Päivän paras letkautus tuli kuitenki Jopelta. Jossain välissä se alko kovasti selittää Jennille jotain että 10. päivä ei oo töitä ja sitä rataa. Noh, Sundis siinä koitti sanoo, että kyl meillä pitäs perjantaihin asti olla harjottelua, no niin onkin, mutta torstai on vapaa! Mitämitä..Jopella on jotain muuta menoa eikä se pääse tulee koko päivänä klinikalle, noh, nää muijathan on sen vastuulla ja se olis vasten sääntöjä työskennellä ilman sen tarkkailevaa silmäparia, joten torstai on vapaa (”Time to finish your reports all of your patients”..joopajoo, hyvä läppä Jope). Kiitos vapaapäivästä, keksitään kyllä tekemistä. Eikai siitä työpäivästä muuta.
Kotona ei ihmeempiä puuhasteltu… Aloiteltiin kyllä niitä Jopen asiakasraportteja, mutta ne saivat mimosoiden silmät lurppaamaan, joten jätettiin raporttien väsääminen myöhempään ajankohtaan. Muutenkin jo turhan työntäyteinen päivä takana. Huomista Suomi-iltaa odotellen…
Ps. Miguel, olethan saanut kutsun huomiseen Suomi-iltaan? Laita sitten jotain vähän parempaa päälles…
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
