Ja taas karkas…

DAY 87 (9.4.2008)

10.30 Huomentaaaah! Aamulla tarkastettiin puhelimet. Jipii molemmat oli saanut viestit Suomen liittymiin. No hymy hyytyi hyvinkin nopeesti, sillä molempien viestit oli töistä! Milloin päästään töihin? Ei ei ei… Niillä viesteillä oli oikein mukavaa aloittaa päivä.. Miten sattuikaan, että molemmille paukahti vielä samana aamuna..

Aamupäivästä piti kirjoittaa raportteja ja Jennin Brunon kuntosaliohjelmaa… No niinku arvata saattaa, ei ehditty ihan niihin asti, koska oli paljon kehittävämpääkin tekemistä tarjolla (kalentereiden värittely ja rakkaan päiväkirjan päivitys). Tässä välissä tiedoksenne rakas päiväkirja päivittyy enää vain tämän viikon ajan, koska ensi viikon pyhitämme täysin ja ainoastaan lomailulle eikä ajateltu maanantain jälkeen näyttäytyä koululla (ehkä). Eli sunnuntaina 13.4 on viimeinen päivä tätä paskanjauhantaa, joten nauttikaa viimeisistä loistavista raporteista… Kerrotaan loput sitten Suomessa, jos sinne selviydytään… Toivotaan vielä, että hypättäis ihan ”vahingossa” esimerkiks johonki Bahaman, Honolulun tai pilipali-saarten koneeseen!

No niin aamupäivä sujahti niin kovin nopeesti, että eihän me mitään asiallista taaskaan saatu aikaseks. Klo.14 jälkeen bussille kohti Carcavelosta ja toiseksi viimeistä työpäivää. Meinattii saada sydärin poikaset, kun jäätiin bussista Carcaveloksessa. Joku mies oli pysäkillä meitä vastassa X-asennossa kädet levällään. Joku hullu. No siinä kun vähän tarkemmin zoomattiin silmillä ni Rikuhan se oli! Aikamoinen sattuma että oli just tähän aikaa päättäny lähtee Carcavelokseen syömään kaverinsa kanssa! Ollaan siis jo melkein paikallisia, kun törmätään tuttuihin kadulla. Kovia juttuja…

Ja sitte töihin. Ei paljon huilailtu tänäkään päivänä, João Pedro pistää koville viimesellä viikolla! Jennillä oli 2 asiakasta tänään viimeistä kertaa. Rikas mies antoi meille taas lahjat. Tällä kertaa smile-naamat crocseihnja notes-vihot portugalilaisilla riimeillä varustettuina (ainii..ja sen e-mail osoitteen). Se oli melkein tippa linssissä ku näki meijät viimestä kertaa. Ja sama oli Brunon (16-v, kieltämättä oikein söpö poika) kohdalla, sano et tulee meitä ikävä. Häh? Milloin Suomessa asiakkaat sanoo noin tai tuo lahjoja viikoittain? Kieltämättä aika haikeet fiilikset. Toisaalta Suomessa asiakkaat käy fysioterapiassa vaan 1-2 kertaa viikossa, nää ravaa siel joka päivä! Kyl siinä ajassa tutustuu ihmisiin vähän eri tavalla. Ja 6 viikossa ehtii olla aika monta terapiakertaa, lähemmäs 30! Muuten työpäivä ei ihmeempiä tarjonnu. Koska Mäksyllä oli vain 2 omaa asiakasta, hoiteli hän myös Jopen ranne, lanneselkä asiakkaat sekä sen edellisen päivän jalkapalloilijan polviongelmaa.. Tosin tepareutti Mäkelä on tullut siihen tulokseen ettei tällä pojalla oikeesti oo mitään vikana, Jope vaan haluaa pitää sen klinikalla 8 kertaa, jotka lääkäri on sille määränny ja käärii siitä rahat itellee. Poika on vaan kaatunu jossain pelissä, mut polvi ei oo yhtää kipee, eikä satu missään liikkeissä.. Takasin treeneihin siitä vaan!

Työt ohi, jihuu. Torstai on vapaapäivä töistä, joten yksi nihkeä työpäivä enää jäljellä! No se päivä meneekin sitte ihan vilkutellessa.. Töiden jälkeen ei suunnattukaan suoraan bussipysäkille vaan Palmares-shoppingiin tarkoituksena hakea halpa matkalaukku (40 e) halpatavarakaupasta. No niinku jo varmasti arvasittekin, ei poistuttu tästä kauppakeskuksesta pelkän matkalaukun kanssa. Jotain pientä tarttui mukaan. Ostettiin 1 matkalaukku, 1 normi laukku, 3 paitaa, 3 korvikset ja 7 kengät! Ei juuri mitään siis. Joo se matkalaukku täyttyi jo pelkästään tästä saldosta. No mutta oli halpaa ku saippua, kalleimmat kengät 7 euroa! Vähän ehkä homma karkas taas hanskasta. Ei näin tytöt, ei näin.

Taksilla kotiin. Hieman siivoiltii ja kokkailtiin. Ruokana eilis illan juhlista jäänyttä karjalanpaistia. Jenni lähti vielä kahvittelemaan työyhteisöön kuuluvan jäsenen kanssa ja Mäksy jäi tiskaamaan ja kirjoittamaan päiväkirjoja. Hyvä työnjako.

PS. Miguel, älä oo niin nössö! Nyt otat itteäs niskasta kiinni ja teet jotain itelles.. Esimerkiks opettelet katsomaan ihmisiä silmiin ja tervehtimään. Ja älä enää ikinä käytä niitä eilisiä verkkareita, kun on vieraita talossa!!