DAY 83 (5.4.2008)
Olishan se pitäny arvata, että kun viikonloppu tulee niin aurinko menee piiloon. Kuka noi pilvet on taas tänne manannu?! Krista? No ei uskottu silmiämme vaan suuntasimme kaikesta pimeydestä huolimatta kohti Estorillin rantaa. No olishan se pitäny arvata että pilvistä oli sielläki. Noh, jäätii kuitenki odottelemaan ihmettä. Siinä odotellessa Mäksy lähti Cascais-Estoril rantabulevardille lenkille ja Sundis repäisi niinkin yllättävän vedon, että alkoi lukemaan Ullan ja Marian opinnäytetyötä. Joo, vaikka oma opinnäytetyö kusee, niin pakko auttaa kavereita hädässä… Lenkiltä palattuaan Mäksy tarttui myös kiinni opponentin rooliinsa ja ryhtyi samaan hommaan neiti Sundvallin kanssa. Koska Jenni oli jo tunnin lukenut tätä huippu upeaa opinnäytetyötä, alkoi häntä niin kovin väsyttämään. Ultsi ja Maria, opinnäytetyön raakile oli loistava... Ei vaan olla totuttu lukemaan tollasta asiatietoa :D
Jaksettiin majailla pilvisellä rannalla hetki jos toinenkin, mutta 2:n jälkeen päätettiin hypätä seuraavaan bussiin ja mennä kotiin päikkäreille, väsytti ihan törkeesti. Onkin ollu tosi rankka aamu! No bussihan hajosi matkalla ja varikon kohdalla vaihdettiin bussia. Ovi ei oikein pelannu… Ja koska paikalliset ei oo kovin nopeita toimissaan, päikkärit viivästyivät melkein puolella tunnilla.
Kotona käytiin puhelimitse keskustelua illan suunnitelmista Joensuun kansankieltä vientävien tyttöjen kanssa ja lupasimme siirtyä istumaan iltaa heidän tykö jossain vaiheessa iltaa. Mutta siis ensin päikkärit. Eihän me siinä kunnolla nukuttu, mutta huomattavasti pirteämpinä noustiin uudestaan tähän päivään tunnin lahnaamisen jälkeen. Käytiin suihkussa ja vaihdettiin kuulumiset Suomen suuntaan äitien Mäkelä ja Sundvall välityksellä. Meidän ilmoitukset: Ei edelleenkään lentolippuja Suomeen, Mäksyllä on ihossa joku kuppa, Jennillä ientulehdus (diagnoosit by tohtorit Mäkelä&Sundvall). Äitien ilmoitukset: Mäksyn kuppa johtuu muka auringosta (ei pidä paikkaansa), Ögalle pitää ostaa uusi pehmotiikeri ja tarkat yksityiskohtaiset selostukset suomen päivällispöytien sisällöstä. Että niinkin asiallista.
No kyllä ruokaa osataan vääntää täälläkin. Nuudeleita ja eilistä kanakastiketta. Korkattiin myös Nico. How delicious! Suomen ruokia on kyllä ikävä. Jenni ilmoittikin jo puhelimessa äiti-Sundvallille paluu-aterian yksityiskohtaisen sisällön. Äiti-Mäkelä voi myös varata tyhjän menu-arkin eteensä, kun seuraavan kerran ottaa yhteyttä Portugalin suuntaan. Olisi ensimmäiselle viikolle ruokalistaa hieman tulossa!
Siinä sitten alettiin valmistautumaan iltaan, tuunattiin hieman itseämme kahvikupposten ääressä. Jauhettiin kaikkea maan ja taivaan välillä (paskanjauhantaa niinku yleensä) ja saatettiinpa Suomeenkin pari häiriköintiviestiä laittaa. Seuraavassa paras aikaansaannoksemme, häiriköintiviesti Kristalle: ”Kuule Krista, oletko ollut eilen juomassa ja yhteyksiä säänherraan luomassa, on meinaan pilvistä täällä Portugalin huomassa. Toivomme ettet enempää jois, jotta isoherra auringon takas meille tois. Manailut on nyt manailtu ja riimit sanailtu. Adeus!” Että semmosta, tällä kertaa.
Luultiin että olisi aikaa vaikka kuinka paljon ennen kun pitää mennä Suvia ja Heiniä ”tappaamaan
”. Ei ollu, kolme tuntia meni hyvinki noppeesti lämpörullien kanssa suhatessa ja paskaa jauhaessa. Piti laittaa tytöille viestiä että menee lähemmäs kymppiä, ennen ku nää muijat tulee ilahduttamaan Joensuun kansalaisia läsnäolollaan. No ei ihan kymppiinkään ehditty, meni puol yhteentoista (piti matkalla noutaa molemmille avecit Continentesta! Nicot.). Ilta meni senkin jälkeen nopeasti eteenpäin kuvia ladatessa tyttöjen koneille, viiniä ”maistellen” ja kaikkea muuta nakerrellen. Päätettiin klo. 01.30 jatkaa iltaa Cascaisin rantakuppiloissa, Heini uskaltaui mukaamme, Suville riitti nämä pari tuntia seurassamme.
Taksikuski veti sellasta rundia, että oltaisi te keksitty ainaki 10 parempaa ja nopeampaa reittiä..ja halvempaa. Koska rantakuppilat oli jostain syystä suljettu tänään tavallista aikaisemmin, suuntasimme
kulkumme lähellä Coconutsia olevaan Beer Gardeniin, jossa tavattiin työtoverimme Paulo ja sen kaverit. Oli siistiä viettää välillä iltaa muidenkin seurassa, Paulon kaverit ei luultavasti ollu samaa mieltä… Sen verran vaudikasta läpyskää taas heitettiin ilmoille. Tyypit tilas pöytään jonku helvetinmoise ”towerin” kaljaa, josta ne hanalla aina lorotteli laseihinsa. Me otettiin asiallisesti V.Redbullia :D Suunniteltiin Towerin ryöstöä. Beer paratiisista jatkoimm
e Coconutsiin, jossa ei paljon enempää porukkaa edelliseen viikkoon verrattuna ollut. On vissiin sana levinnyt meistä! Voi voi. Ihan hauska ilta kuitenkin, taas käytiin raiskaamassa pari biisiä karaokessa… Kuvassa ylhäällä Verguelin klinikan henkilökuntaa!
Olishan se pitäny arvata, että kun viikonloppu tulee niin aurinko menee piiloon. Kuka noi pilvet on taas tänne manannu?! Krista? No ei uskottu silmiämme vaan suuntasimme kaikesta pimeydestä huolimatta kohti Estorillin rantaa. No olishan se pitäny arvata että pilvistä oli sielläki. Noh, jäätii kuitenki odottelemaan ihmettä. Siinä odotellessa Mäksy lähti Cascais-Estoril rantabulevardille lenkille ja Sundis repäisi niinkin yllättävän vedon, että alkoi lukemaan Ullan ja Marian opinnäytetyötä. Joo, vaikka oma opinnäytetyö kusee, niin pakko auttaa kavereita hädässä… Lenkiltä palattuaan Mäksy tarttui myös kiinni opponentin rooliinsa ja ryhtyi samaan hommaan neiti Sundvallin kanssa. Koska Jenni oli jo tunnin lukenut tätä huippu upeaa opinnäytetyötä, alkoi häntä niin kovin väsyttämään. Ultsi ja Maria, opinnäytetyön raakile oli loistava... Ei vaan olla totuttu lukemaan tollasta asiatietoa :D
Jaksettiin majailla pilvisellä rannalla hetki jos toinenkin, mutta 2:n jälkeen päätettiin hypätä seuraavaan bussiin ja mennä kotiin päikkäreille, väsytti ihan törkeesti. Onkin ollu tosi rankka aamu! No bussihan hajosi matkalla ja varikon kohdalla vaihdettiin bussia. Ovi ei oikein pelannu… Ja koska paikalliset ei oo kovin nopeita toimissaan, päikkärit viivästyivät melkein puolella tunnilla.
Kotona käytiin puhelimitse keskustelua illan suunnitelmista Joensuun kansankieltä vientävien tyttöjen kanssa ja lupasimme siirtyä istumaan iltaa heidän tykö jossain vaiheessa iltaa. Mutta siis ensin päikkärit. Eihän me siinä kunnolla nukuttu, mutta huomattavasti pirteämpinä noustiin uudestaan tähän päivään tunnin lahnaamisen jälkeen. Käytiin suihkussa ja vaihdettiin kuulumiset Suomen suuntaan äitien Mäkelä ja Sundvall välityksellä. Meidän ilmoitukset: Ei edelleenkään lentolippuja Suomeen, Mäksyllä on ihossa joku kuppa, Jennillä ientulehdus (diagnoosit by tohtorit Mäkelä&Sundvall). Äitien ilmoitukset: Mäksyn kuppa johtuu muka auringosta (ei pidä paikkaansa), Ögalle pitää ostaa uusi pehmotiikeri ja tarkat yksityiskohtaiset selostukset suomen päivällispöytien sisällöstä. Että niinkin asiallista.
No kyllä ruokaa osataan vääntää täälläkin. Nuudeleita ja eilistä kanakastiketta. Korkattiin myös Nico. How delicious! Suomen ruokia on kyllä ikävä. Jenni ilmoittikin jo puhelimessa äiti-Sundvallille paluu-aterian yksityiskohtaisen sisällön. Äiti-Mäkelä voi myös varata tyhjän menu-arkin eteensä, kun seuraavan kerran ottaa yhteyttä Portugalin suuntaan. Olisi ensimmäiselle viikolle ruokalistaa hieman tulossa!
Siinä sitten alettiin valmistautumaan iltaan, tuunattiin hieman itseämme kahvikupposten ääressä. Jauhettiin kaikkea maan ja taivaan välillä (paskanjauhantaa niinku yleensä) ja saatettiinpa Suomeenkin pari häiriköintiviestiä laittaa. Seuraavassa paras aikaansaannoksemme, häiriköintiviesti Kristalle: ”Kuule Krista, oletko ollut eilen juomassa ja yhteyksiä säänherraan luomassa, on meinaan pilvistä täällä Portugalin huomassa. Toivomme ettet enempää jois, jotta isoherra auringon takas meille tois. Manailut on nyt manailtu ja riimit sanailtu. Adeus!” Että semmosta, tällä kertaa.
Luultiin että olisi aikaa vaikka kuinka paljon ennen kun pitää mennä Suvia ja Heiniä ”tappaamaan
”. Ei ollu, kolme tuntia meni hyvinki noppeesti lämpörullien kanssa suhatessa ja paskaa jauhaessa. Piti laittaa tytöille viestiä että menee lähemmäs kymppiä, ennen ku nää muijat tulee ilahduttamaan Joensuun kansalaisia läsnäolollaan. No ei ihan kymppiinkään ehditty, meni puol yhteentoista (piti matkalla noutaa molemmille avecit Continentesta! Nicot.). Ilta meni senkin jälkeen nopeasti eteenpäin kuvia ladatessa tyttöjen koneille, viiniä ”maistellen” ja kaikkea muuta nakerrellen. Päätettiin klo. 01.30 jatkaa iltaa Cascaisin rantakuppiloissa, Heini uskaltaui mukaamme, Suville riitti nämä pari tuntia seurassamme.Taksikuski veti sellasta rundia, että oltaisi te keksitty ainaki 10 parempaa ja nopeampaa reittiä..ja halvempaa. Koska rantakuppilat oli jostain syystä suljettu tänään tavallista aikaisemmin, suuntasimme
kulkumme lähellä Coconutsia olevaan Beer Gardeniin, jossa tavattiin työtoverimme Paulo ja sen kaverit. Oli siistiä viettää välillä iltaa muidenkin seurassa, Paulon kaverit ei luultavasti ollu samaa mieltä… Sen verran vaudikasta läpyskää taas heitettiin ilmoille. Tyypit tilas pöytään jonku helvetinmoise ”towerin” kaljaa, josta ne hanalla aina lorotteli laseihinsa. Me otettiin asiallisesti V.Redbullia :D Suunniteltiin Towerin ryöstöä. Beer paratiisista jatkoimm
e Coconutsiin, jossa ei paljon enempää porukkaa edelliseen viikkoon verrattuna ollut. On vissiin sana levinnyt meistä! Voi voi. Ihan hauska ilta kuitenkin, taas käytiin raiskaamassa pari biisiä karaokessa… Kuvassa ylhäällä Verguelin klinikan henkilökuntaa!
PS. Miguel what’s your problem? Ollaan nyt aika monta kertaa käyty teillä sua kyttäämässä, mutta et ikinä ole kotona!! Me ei probably olla tässä maassa enää kahta viikkoa pidempää…!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti