Kellot pamahtaa soimaan klo. 9.00. Mäksy torkuttaa puoli tuntia ja kerää ruhonsa ylös hyvinkin vaivalloisen näköisesti. Sundvall tarvitsee hieman enemmän aikaa ylösnousemukseensa ja torkuttaa 1.5 tuntia… Mäksy on siinä vaiheessa jo punttivarustus päällä ovensuussa, aamupala syötynä, seiska luettuna ja kalenteri päivitettynä… Aika kooma aamu.
Kyllä se Sundvallikin siinä keräsi itsensä kasaan, pienimuotoisen manauksen saattelemana tosin, ja niin matkattiin kohti viereistä kuntosalia. Aika rankalta tuntui taas, mutta väännettiin 1,5 tuntia ennen poistumista muihin hommiin.
Kotona pikku kiireellä käytiin suihkussa ja valmistettiin lounas (jotain leivän käppänöitä). Pakattiin pakastimesta suomalaisia eväitä mukaan (rieskoja, karjalanpiirakoita). Koska illalla olisi tarkoitus järjestää Suomi-ilta Suvilla ja Heinillä… Itsehän emme valmisteluihin juurikaan ehditä osallistumaan, koska olemme työssä käyviä ihmisiä. No niin… ja matka jatkui Continenteen ruokaostoksille…
Continentessa neljä suomalaista mimosaa pyöri kuin ryssät Anttilassa, pallot hukassa ja yritettii googlettaa erinäisiä tuoteryhmiä iltaa silmällä pitäen.. Parikin jälkiruokavaihtoehtoa jouduttiin hylkäämään paikallisen tarjonnan puutteellisuuden vuoksi. Perunajauhoja: ei ole, ei siis kiisseliä. Maitorahkaa: ei ole, ei siis marjarahkaa. Eli pullalinjalla mennään, tosin Heini epäilee että paikallinen hiivakin on jotain sekundaa, koska pullat maistuvat kakuilta. Ostettiin Karjalanpaistia varten lihaa… Toivottavasti Suvi ja Heini osaa kyseisen suomalaisen ruokalajikkeen valmistaa, koska tunnetusti nää muijat osaa juuri ja juuri valmistaa pakastepizzaa ja tonnikalapastaa.
Käväistiin paikallisessa patonki mestassa, ihan paskaa. Ei mitään verrattuna Subwayn murkinoihin. Ja rykästii paikalliset shotti-kahvit, hyi. Ei paljon auttanu, edelleen hullu väsymys päällä. Noh, napattiin taksi shoppingin edestä herrojen tyyliin ja suunnattiin kohti harjoittelupaikkaan. Kolme päivää harjoittelua jäljellä, dippidippidii.
Harjoittelussa oli hieman tavallista enemmän säpinää ja jouduttiin hieman rykimään. Tai siis muijilla ei omia asiakkaita liikaa ollut, mutta Jope oli täyttänyt odotusaulan täyteen omia asiakkaitaan, joten jouduttiin sitä auttelemaan hädässä… Sai nekin asiakkaat kerrankin kokea suomalaisten metodien tehokkuuden! Yritettiin sumplia omia asiakkaita niin, että päästäisiin poistumaan harjoittelusta jo 19.30, koska lähiaikoina viimeinen tunti on ollut hiljaisempi. Noh, Jope piti huolen, ettei päästä karkaamaan liian aikaisessa vaiheessa Suomi-iltaan. Vaan 19.15 se tyrkkäs molemmille vielä asiakkaat… Jenni sai laserin pyörityksen ja Mäksy kokonaan uuden asiakkaan! Kuulemma joku jalkapalloilija, jonka polvivaiva pitäis diagnosoida, helppo juttu siis! No prblemos! Poistuttiin klinikalta klo.20.00.
Onneksi Ricardo oli avuliaasti tullut noutamaan meitä töistä, eihän me muuten oltais ikinä ehditty auttamaan Suvia ja Heiniä illan järjestelyissä. Ajomatkalla Mäksy otti yhteyden Suomen päähän koska isä-Mäkelä oli kaipaillu. Yhteyden muodostuttua selvisi, että isä-Mäkelä on varannut meille yhden lipun paluumatkalle!! Meillä on pieni epäilyksen poikanen kytemässä, että yksi lentolippu ei riitä kahdelle mimosalle sekä 100 kg:lle tavaraa… Älkää peljästykö, toinen lippu on haussa. Yksi lento Suomeen maksoi 153 euroa, mutta kaksi lippua olisi maksanut 770 per pää.. Hianosti Finnair, hienosti. Eli sekä meidän, että teidän suureksi pettymykseksi saavumme näillä näkymin Suomeen ensi viikon perjantaina. Ihan paskaa.
Suvilla ja Heinillä päästiin heti työntouhuun. Jenni valmisti bravuuriaan eli munavoita ja Mäksy
pyöritteli rieskoista jotain kääröjä. Ricardoa piti aina välillä läiskiä, kun se yritti varastaa ruokaa kesken valmistuksen. Ihme tyyppi, keskittyis omaan duuniinsa (pöydän jalkojen ruuvaukseen)! Siinä työn touhussa ollessamme keittiöön asteli Heinin ja Suvin kämppis väsäämään omaa iltapalaansa. MIGUEL!!! Miguel sinäkö se olet? Vihdoinkin se tapahtui! Siinä hän oli silmiemme edessä!! Voi Miguel… Ei tiedetty miten päin oltais siinä keittiössä oltu, olimme niin kovin ihmeissämme tästä tapahtumasta. Siinä hän meidän vieressä kokkaili omaa ateriaansa, muijien työskentely varmaan pysähtyi saman tien ja toljotettiin Miggeä suut ammollaan… Ei uskottu tätä todeksi. Oltiin hieman pettyneitä, kun Miguel ei paikallisten tapaan antanut poskisuudelmia. Epäillään että Miguel ei ehkä olekaan portugalilainen, koska se ei käyttäytynyt kuin paikalliset eikä varsinkaan näytä portugalilaiselta. Ihan ku joku suomalainen perus juntti-nörtti. Miguelin tyylissäkin olisi hieman viilaamista vielä. Sen sijaan Mäkelä ja Sundvall olivat näissä juhlissa ehkä tyylikkäimmissä asuissa ikinä, oltiin laitettu kerranki vähän parempaa päälle, olihan juhlan aika. Eli meillä oli Suomessa teettämämme ”Made in Finland”-paidat päällä, kyllä kaikki olivat kateudesta kovin soikeina. Oltiin niin kovin tyylikkäitä. 
Klo.22 aloitimme Ruokailun. Paikalle olivat saapuneet meidän suomalaisten marttojen lisäksi Ricardo, Mariana, Marianan poikaystävä, Marianan kämppis Rita ja 2 espanjalaista vaihtaria. He olivat niin kovin innoissaan tästä suomalaisesta ruokailusta. (Oli meilläkin ehkä hieman nälkä) Tarjolla meillä siis oli perunoita, karjalanpaistia, rieskakiekuroita, karjalanpiirakkaa ja munavoita, ruisleipää ja jälkiruokana pullaa ja kahvia. Lisäksi Mariana oli tehnyt hyvää Sangriaa! Joensuun tytöt oli valmistanut oikein makoisaa ruokaa! Onnittelut. Mariana ja Riku innostuivat jossain vaiheessa hieman keskustelemaan suomeksi, koska riku on ollut meidän seurassamme hetken jos toisenkin ja Mariana oli vuosi sitten Joensuussa vaihdossa. Keskustelu oli lyhyehkö, mutta ainakin meillä suomalaisilla oli hauskaa heidän kustannuksellaan. Ihan mukava ilta, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa… Tosin ihan jokaisen portuguese-spanish keskustelun sisältöä emme saaneet selville.
Kotona oltiin 01.30, ei siinä paljon raportteja enää kirjoiteltu. Kirsukka oli kaipaillut, vastataan aamulla. Öitä
PS. Miguel, yleensä kun tervehditään, niin katsotaan ihmistä silmiin! JA MISSÄ OLIVAT TERVEHDYSSUUDELMAT? Jos et tiennyt, niin portugalissa on tapana pussata kun nähdään (ainakin näin hehkeitä naisia!) olemme niin kovin pettyneitä sinuun Miguel, kovin pettyneitä.
PS. Miguel, yleensä kun tervehditään, niin katsotaan ihmistä silmiin! JA MISSÄ OLIVAT TERVEHDYSSUUDELMAT? Jos et tiennyt, niin portugalissa on tapana pussata kun nähdään (ainakin näin hehkeitä naisia!) olemme niin kovin pettyneitä sinuun Miguel, kovin pettyneitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti