Kiitos anteeks näkemiin

DAY 91 (14.4.2008)

Viimeistä viedään! Lyhyesti ensin tästä päivästä… Uamulla klo.12 herättiin aviovuoteesta, jossa joku H.Hiltunen lahnasi meijjjän välissä. Herättiin, koska Mäksyn puhelin aloitti pauhauksen.. Yritettiin kuitenkin vielä nukkua.. Klo.14:sta jälkeen päätettiin kerätä ihtemme kassaan ja lähteä markkinoille. Olishan se pitäny arvata ettei tänä sunnuntaina mitään markkinoita ole, joten ajettiin tyhjän markkinapaikan ohi bussilla ja suunnattiin viettämään tätä markkinapäivää C.Shoppingii. Toisaalta oli hyvä että mentiin bussilla, koska nähtiin bussin ikkunoista vähän MotoGP-humua. Helvetisti autoja ja moottoripyöriä sekä ihmisiä.. Olis tietysti voinu ajatella että oltais pyörähdetty ihan paikan päälläki, mut eihän näillä martoilla ihan sytyttännynnä ajoissa… Eli shoppingii syömää ja ”markkinoille”. H. Hiltunen ei ihan ollu ihan parhaassa shoppailu hapessa, joten se jäi aina vaan nojjaillemmaa erinäisiin tolppiin. Ollaan aika tyytyväisiä ostosten saldoon, ei ostettu ihan kaikkea itelle! Tultiin meille takas. Kämppä on niin hirveessä kunnossa, pitäsköhän tehhä jotttain? Ei tehty. Jenni poistui himasta joillekkii rehvien tapasille ja Heini ja Hanna jäivät pyykkäämmään ja siivoommaan. No ei hyökään sitä hommoo kauaa jaksant vuan päätti lähtee shoppinkkii mulukkoillee lehvvaa. Ei siinä illassa sitten paljon muuta… Ei ihan jaksettu kirjottaa oppimispäiväkirjoja, huomenna sitte… ehkä.

Siinä oli viimeinen tarkkaakin tarkempi selostus meijjän elämästä täällä Portugalissa. Jos joku on tähän asti tätä päivittäin lukenut, niin voidaan kertoa että kyllä silläkin henkilöllä vinttaa päässä ja pahasti. Suositellaan hoitoon hakeutumista. Luultavasti teiän elämä loppuu tähän päivään, kun ette voi enää tätä loistavaa sanahelinää lukea päivittäin. Kyllä myö tiiettää että työ luette tätä viimestä mestariteosta linssit sumeina ja räkä poskella. Mutta niinku te kaikki varmaan ootte joskus tän mahtavan kliseen kuullu, kaikki HYVÄ loppuu aikanaan, jopa tämä rakas päiväkirjamme. Yrittäkää jaksaa neljä päivää (no hyi saatana..) ilman tätä paskanjauhantaa, kohta kuulette sitä ihan livenä niin paljon ku teijän korvat vaan suodattaapi. Voidaan kertoa että jutut ei ole ainakaan kolmessa kuukaudessa parantuneet.

Yhteenvetona reissusta: Ihan huippua, tosi paljon uusia kokemuksia, kavereita ja sun muuta sellasta perussettiä. Alkuvaikeuksien jälkeen on sujunu yllättävänki hyvin eikä missään nimessä haluttais vielä kotiin. Ihan paskaa. Elämämme paras ja huonoin ratkaisu. Paljon uutta ja hienoa koettu ja nähty, mutta todella todella paska fiilis lähteä pois ja jättää tää kaikki.

Seuraavassa hieman saldoa 3 kuukaudelta:
Reissun biisi Rise up
reissun hovikuski Ricardo alias Riku
reissun supervisor Pate eli Patricia
reissun kourija Jope eli João Pedro Fonseca
reissun reissu Algarve
reissun kala tonnikala
reissun läppä Miguel
reissun juoma Erkki
reissun poikaystavä Nico, Erkin hyvä ystävä
reissun motto ”aika laimeeta”
reissun vihannes sitruuna
reissun lähikauppa Cascaishopping
reissun baari Coconuts
reissun reissupullo 5litran vesikanisteri
reissun murre Joennssssuun viänttö
reissun riita Mäkelän ja Sundvallin avioero
reissun floppi kampaajalla käynti
reissun lahja Crocseihin ”pinssit”
reissun paras seura oma seura
reissun kuva mikä niistä 4000:sta?
reissun aurinkovoide baby oil
reissun biitsi laguuni
reissun rusketus Carcaveloksen monttu, viikko 14
reissun lenkkipolku Cascais-Estoril rantabulevardi
reissun ylilyönti Jennin synttärit
reissun tuliainen matkalaukullinen erinäistä rojua, lähinnä itelle
reissun ruoka hapankorput, juhlapäivinä tonnikalapasta
reissun pullapäivä Primaveran unelmamunkit
Reissun shoppinghelvetti c.c Colombo
reissun kouluarvosana VERY GOOD (Paten tulostamissa papereissa)


Jep, mutta ei häiritä teitä nyt enää tän enempää. Näemme muutaman päivän päästä. Viimeiset 4 päivää keskitymme (toivottavasti) auringonottoon, tuliaisten ostoon sekä pakkaamiseen, kootaan ranteet auki –levy, saatamme käydä myös mulkoilemassa Sporting-Benfica peli (jos saadaa liput). Erinäisiä henkilöitä on myös hyvästeltävä tässä päässä ja ehkä viimeiset Nicot kulauteltava… Adeus ja anteeks!

PS: Miguel oli oikein hauska tutustua, ei oikein tiedetä miten voidaan jatkaa elämää Suomessa..ilman sinua Migge. Olit niin tärkee ja rakas meille! No hard feelings.