Hyvää yötä!

DAY 74 (27.3.2008)

Mäksyn herätyskello pärähtää soimaan klo:8.00. On aika lähteä aamulenkille! Kaikkien yllätykseksi Sundvallin pedissä vedettiin peitto päänpäälle ja käännettiin kylkeä. Ei terveet ihmiset nouse sellaisiin aikoihin jos ei oo ihan pakko.

Mäksy tuli reilun tunnin lenkin jälkeen kotiin. Sundvall nukkuu edelleen. Mäksy käy suihkussa. Sundvall edelleen unten mailla. Mäkelän mimosan pitäessä helvetillistä älämölöä huoneistossamme alkaa Sundiksenkin pedissä näkyä elonmerkkejä. Kovan taistelun jälkeen sundiskin sai kammettua hanurinsa ylös sängystä. Kevyen aamupalan jälkeen päätimme jolkotella kohti koulua vastailemaan lukuisiin kateellisiin Algarven kuva kommentteihin ja toki synttärionnitteluihin myös.

Kumpaisiakin oli tippunut erinäisille sivustoille melko kiitettävästi. Kiitos vaan kaikille! Hakattiin taas koulun koneita jokunen tunti, mutta sekä koneet että muijat oli niin unessa, että päätettiin muutaman tunnin päästä lähteä selviytymään kohti rakasta harjoittelupaikkaamme. Mitään fiksua ei siis koneella saatu taaskaan aikaseksi. Päivitettiin blogi, kuvia naamakirjaan ja jauhettiin paskaa kavereille.

Harjoittelupaikkaan päästiin kerrankin muitta mutkitta ja vieläpä julkisilla. OHHO! Ensimmäistä kertaa tällä viikolla muijat lipsu tavisten joukkoon julkisen liikenteen puolelle. Nojoo, mutta ajoissa oltiin harjottelupaikassa ja silleen. Päivän aikana ei tainnut mitään kovin erikoista tapahtua. Oltiin ihan helvetin väsyneitä ja istuttiin milloin missäkin nurkassa silmät lurpsahdellen. Jännä, ettei asiakkaat ja työkaverit uskonu ettei oikeesti vedetty edellisiltana perseitä. Asiakastilanteissakin kummanki suupielet oli revetä ku haukotutti niin vietävästi. Tosi noloa, mutta minkäs teet ku ei täällä ehi nukkua tarpeeks! Mäksyn asiakkaista kaksi oli viimeistä kertaa, jihuu! Toisaalta tämä luultavasti tietää ensi viikolle hyvinkin Jopen suunnalta uusia asiakkaita, että se niistä hurraahuudoista sitte.

Jope oli jotenki menny päästään sekasin koska se sano meille jo klo:19, että lähtekää kotiin, hän hoitaa loput asiakkaat. Terve! Ei tarvinnu kahta kertaa käskeä. Muijat pakkas kamansa hyvinkin nopeasti ja lähti painelemaan kohti bussipysäkkiä. Siinä kävellessämme kohti pysäkkiä havaittiin kaks korkeeta kerrostaloa, joiden alakerrassa Rikun sanojen mukaan olis shopping center. Noh, sekunninmurto-osa mietittiin, että pitäskö käydä vilasee, mentiin. Aika laimee shoppingi. Ihan omituisia liikkeitä, ok, paljon merkkituotteita mut ei ihan kaikki sovi meijän kukkarolle. Oltiin jo luovuttamassa ku yhen nurkan takaa löyty joku helvetillinen halpahalli. Se kauppa oli aivan täys kamaa ja ensiks iskettiin silmämme kenkiin sisäänmenon juurella. Kivan näkösiä hippakenkiä siinä rivissä. Erehdyttiin mulkasee hintaa. Eiei, nyt kuvittelette, että nää on taas jotain samaan kastiin menevää ku Puman tennarit, ei kuulkaas ollenkaan. Hei 5e. VIISI EUROA! Eihän se oo mitään. Meinas repee perse ja pari muutaki paikkaa siinä vaiheessa. Koska oltiin päätetty, että on ehdittävä klo:20 lähtevään bussiin, kierrettiin liike vain pintapuolisesti. Päätettiin heti, että ensiviikolla tähän puljuun on palattava ajan kanssa! Mäksy säästi ostokset ensi viikkoon, Sundikselle tarttu hätäpäissään mukaan hippakengät, hippatoppi, 3 korvikset ja rannekoru (yht. 15e). Havaittiin siellä myös mahdollisesti yks helvetin iso matkalaukku joka makso kaiketi vaivaset 40e. Joutuu vissiin hei ostaa ja lataa sen täyteen vaikka tän liikkeen kenkiä..ja saattaa meillä jo muutama muukin lumppu olla siihen laukkuun valmiina. Että semmonen kauppa..

Ehittiin bussiin ja tultiin suorintatetä kotiin. Väsymys paino edelleen mutta niin painoi rästissä olevat tehtävätkin. Jope oli jo vihjaillu neiti Mäkelälle siihen sävyyn, että raportit lopettavista asiakkaista tulisi tehdä loppuun. No eihän me olla mitään ees vielä alotettu. Oli siis aika alottaa. Jep, käytettiin ilta hakaten englantia koneillemme. Jopa Sundis aloitti Clinical post reporttinsa, tosin ei siinä kovin pitkälle vielä toistaiseksi päässyt. Cosmopolitan ja uuden hiusluukin etsintä houkutteli enemmän. Ainiin, missionamme olisi seuraavana aamuna hinata perseemme Cascaisiin kampaajalle ja pistää pärstät (no siis ainaki letit) uuteen uskoon. Katellaan huomenna mikä on turpien tulos! Lyhdyt sammuivat vihdoin hieman yhden jälkeen yöllä..

Ps. Miguel, väsyttääkö sinua koskaan niin helvetisti, että meinaat nukahtaa pystyyn?