DAY 91 (14.4.2008)
Viimeistä viedään! Lyhyesti ensin tästä päivästä… Uamulla klo.12 herättiin aviovuoteesta, jossa joku H.Hiltunen lahnasi meijjjän välissä. Herättiin, koska Mäksyn puhelin aloitti pauhauksen.. Yritettiin kuitenkin vielä nukkua.. Klo.14:sta jälkeen päätettiin kerätä ihtemme kassaan ja lähteä markkinoille. Olishan se pitäny arvata ettei tänä sunnuntaina mitään markkinoita ole, joten ajettiin tyhjän markkinapaikan ohi bussilla ja suunnattiin viettämään tätä markkinapäivää C.Shoppingii. Toisaalta oli hyvä että mentiin bussilla, koska nähtiin bussin ikkunoista vähän MotoGP-humua. Helvetisti autoja ja moottoripyöriä sekä ihmisiä.. Olis tietysti voinu ajatella että oltais pyörähdetty ihan paikan päälläki, mut eihän näillä martoilla ihan sytyttännynnä ajoissa… Eli shoppingii syömää ja ”markkinoille”. H. Hiltunen ei ihan ollu ihan parhaassa shoppailu hapessa, joten se jäi aina vaan nojjaillemmaa erinäisiin tolppiin. Ollaan aika tyytyväisiä ostosten saldoon, ei ostettu ihan kaikkea itelle! Tultiin meille takas. Kämppä on niin hirveessä kunnossa, pitäsköhän tehhä jotttain? Ei tehty. Jenni poistui himasta joillekkii rehvien tapasille ja Heini ja Hanna jäivät pyykkäämmään ja siivoommaan. No ei hyökään sitä hommoo kauaa jaksant vuan päätti lähtee shoppinkkii mulukkoillee lehvvaa. Ei siinä illassa sitten paljon muuta… Ei ihan jaksettu kirjottaa oppimispäiväkirjoja, huomenna sitte… ehkä.
Siinä oli viimeinen tarkkaakin tarkempi selostus meijjän elämästä täällä Portugalissa. Jos joku on tähän asti tätä päivittäin lukenut, niin voidaan kertoa että kyllä silläkin henkilöllä vinttaa päässä ja pahasti. Suositellaan hoitoon hakeutumista. Luultavasti teiän elämä loppuu tähän päivään, kun ette voi enää tätä loistavaa sanahelinää lukea päivittäin. Kyllä myö tiiettää että työ luette tätä viimestä mestariteosta linssit sumeina ja räkä poskella. Mutta niinku te kaikki varmaan ootte joskus tän mahtavan kliseen kuullu, kaikki HYVÄ loppuu aikanaan, jopa tämä rakas päiväkirjamme. Yrittäkää jaksaa neljä päivää (no hyi saatana..) ilman tätä paskanjauhantaa, kohta kuulette sitä ihan livenä niin paljon ku teijän korvat vaan suodattaapi. Voidaan kertoa että jutut ei ole ainakaan kolmessa kuukaudessa parantuneet.
Yhteenvetona reissusta: Ihan huippua, tosi paljon uusia kokemuksia, kavereita ja sun muuta sellasta perussettiä. Alkuvaikeuksien jälkeen on sujunu yllättävänki hyvin eikä missään nimessä haluttais vielä kotiin. Ihan paskaa. Elämämme paras ja huonoin ratkaisu. Paljon uutta ja hienoa koettu ja nähty, mutta todella todella paska fiilis lähteä pois ja jättää tää kaikki.
Seuraavassa hieman saldoa 3 kuukaudelta:
Reissun biisi Rise up
reissun hovikuski Ricardo alias Riku
reissun supervisor Pate eli Patricia
reissun kourija Jope eli João Pedro Fonseca
reissun reissu Algarve
reissun kala tonnikala
reissun läppä Miguel
reissun juoma Erkki
reissun poikaystavä Nico, Erkin hyvä ystävä
reissun motto ”aika laimeeta”
reissun vihannes sitruuna
reissun lähikauppa Cascaishopping
reissun baari Coconuts
reissun reissupullo 5litran vesikanisteri
reissun murre Joennssssuun viänttö
reissun riita Mäkelän ja Sundvallin avioero
reissun floppi kampaajalla käynti
reissun lahja Crocseihin ”pinssit”
reissun paras seura oma seura
reissun kuva mikä niistä 4000:sta?
reissun aurinkovoide baby oil
reissun biitsi laguuni
reissun rusketus Carcaveloksen monttu, viikko 14
reissun lenkkipolku Cascais-Estoril rantabulevardi
reissun ylilyönti Jennin synttärit
reissun tuliainen matkalaukullinen erinäistä rojua, lähinnä itelle
reissun ruoka hapankorput, juhlapäivinä tonnikalapasta
reissun pullapäivä Primaveran unelmamunkit
Reissun shoppinghelvetti c.c Colombo
reissun kouluarvosana VERY GOOD (Paten tulostamissa papereissa)
Jep, mutta ei häiritä teitä nyt enää tän enempää. Näemme muutaman päivän päästä. Viimeiset 4 päivää keskitymme (toivottavasti) auringonottoon, tuliaisten ostoon sekä pakkaamiseen, kootaan ranteet auki –levy, saatamme käydä myös mulkoilemassa Sporting-Benfica peli (jos saadaa liput). Erinäisiä henkilöitä on myös hyvästeltävä tässä päässä ja ehkä viimeiset Nicot kulauteltava… Adeus ja anteeks!
PS: Miguel oli oikein hauska tutustua, ei oikein tiedetä miten voidaan jatkaa elämää Suomessa..ilman sinua Migge. Olit niin tärkee ja rakas meille! No hard feelings.
maanantai 14. huhtikuuta 2008
Tuhkimot (H.H.J.) taas juo itsensä humalaan
DAY 90 (13.4.2008)
VAROITUS! WARNING! ATENÇAO! Seuraavaa blogipäiväystä ei ole tarkoitettu vanhempien luettavaksi, koska tekstissä esiintyy hyvin vaikea selkoisia lauserakenteita sekä Joenssuun murretta. Sirtykää siis suosiolla DAY 91: kohdalle, KIITOS, THANKS AND OBRIGADO!
Kello 10:02 Jenni käypi krapulapaskalla ja pallllllaa vuottteessseensa jatakammaan torkkujansssaaa.
Kello 12:07 Jenni nouttttttaa kokakkkooolan jiäkaapista ja palllllaa sänkkkyyyyn jatkammmmaan torkkuja.
Kello 12:58 Heini soittaapi, Jennin puhelin vibraapi tyynyn alla. Puhelun sissssältö ompi hämärän peitossa.
Kello 14:15 Summmmeri soipi kaharesti. Mäkelä heittttääpi avvvaimet Sundvallin sänkkyy joten Jenni jouttuupi nostamaan konttinsa sängystä. Suvi tulllooooo kyllläilemmmäää ja noutammaa rompppeitanssssssaaa. Päivittellööö muijien tilloo (muijat edelleen hippakuteissa peitto korvien päällä).
Kello 15:18 Mäkelän enesimmmmäinen darrapaska (oikeesti vaan pissalla, tukossa koko putki) .
Kello 17:01:27 Mäkelä hinnaaaapi konttinsa suihkkkuuuuuun. Oikkeeen hyvvvä suihkkkuu olikkii!
Kello 17:48 Sunduvallin persläppiiii nousseepi sängystä ja männnnnöööpi suihkunnaaaa.
Kello 18:12 Hanna ottaaaaapii puhheeelun poikastaapi Hiltusseeen. Asiana ompiii että ”HUOMENTTTAAA Huo Hiltunnneee. Lähettääpii uutttteen noussssuuun!” Sovittiii rehevi Pizzahutttiiii klo 19:00
Kello 19:08 Tähäret saappuupi ain myöhäsä, jotenkkkaa Pizzahuttii piästiii evästämmmmää sapuskoo.
Kello 20:48 Tuhukimot korkkaapi Erekin.
Kello 21:37 Tuhukimmot päivittellööööpi miksikää Erekki ei nousia piähän..
Kello 21.41.45 Jenni ottaaappii yhteyvven Suomen piähän Miikkulaissseen, Miika käskee juommmaan lissempää Erekkii!
Kello 23:59 ”What a beautiful wedding” ……Tiijjoksenne tännää vietetttää Sunddiksen ja Mäkksssyn Hjiäyötä suom. hyäyö eli hääyö. Hyövieraina aijnnnoastttaan Hilttusen akka.. Muut vieraslistalla olevat eijvvät saapunneet paekalle.
Kello 00:07 Reklamaatio (Jenni): “Heini mul ois sulle pieni reklamaatio. Mikäs vitun klimppi tuolla miun viinilasissa killuupi?” Heini: mitä sie oot menny sinne sylkemmää? J: Hyi saatana!” Heini kerää klimpin ja juomingit jatkuupi sopuisasti.
Seuraava kaatokerta oli kaikista hintelin Sundvallin osalta! Heini: ”sie oot aina kaikista perseestä (eniten perseissä joensuulaisittain)”
Kello 00:12 Heini kurrristaapi Mäksyn
Kello 00:14 Puhelin “limputtaapi”. Riku is sending message to all the cinderellas( jos joku ei ymmärtännynnää ni suomennnoos onpii että Riku lähettelleeeepi meille kaikilleee tuhukimmoilleee viestintynkääää).
Kello 00:25 Heini lurauttellooopi Hannan housssuilleppiii.
Kello 00:29 We have ränni going on
Kello 00:31 “Ette työ voi kirjottaa nuin!!!!!!!!!!!” –H. Hiltunen
Kello 00:41 Ensimmäinnee onnistunna kuva. Mäkelä eliminoutunnaaa poies kuvastaaapi.
Kello 00:46 Mäkelä lähätääpi käymmmäää kusballa.
Kello 00:49 Pissa is over. Mäkelä tekkkeepi normaalliiii teputustaaansaaa. Heini luulloopi et Mäkelä onpii humaloissssaaansaaa mut työ on ihhhan normaaaliipi.
Kello 01:00 Kahessa päevässä juotu kaikki mitä piti viikkkon aekkkana juuvvva! H.Hiltunen väittäääääpi etttä kohta pittäääpi lähtöä kohoti kokonutsiiii (coconuts/GP party).
kello 01.18 Jenni: myä laitettaaa sitrrruunnaa. Heini: sitruunnaa! ok, melkein suommee! Heini kokkaa meillee reissarrii joten myö voijjjaa poisttuu koht pois sänkkystä ja lähhttee kokonutsssii! Heini: miks tää on nyt näin pahan makuustaa? H& J: NoEi myä voijja tietttäää sie teit tän setin! J: Ei jumalöauta Mäkelä! nyt on tapahtununnnaa vuosisadan aksidentti! Mie oon tuhonnunnaa siun laukkuus. Nääp on lähetenny irti nää vemputtimmeet! vasta toinen laukku, jonka mie oon rikkonnunnaa! Muilläs mie tän nyt hirttonnunnaa tän kiinnennää!
Kello 01.19 Jenni halluu liimmoo et voi hirttoo mäkelön laukun rullalle, se on kyllä hyvä!
Kello 01.27 Mäkelä kurvvvvaa Ricardon autolla oven ettteeen (eli ei oltu juottu juuri mittään, kert olttiin vielä ajokunnnossaaa). Myös J.Sundvalli ja H(lausuttaan huo).Hiltunen kokkeillee ajotaittoonsa onnistuneestikkii.
Kello 01.30 Muijjat pyörrrööppii ku Kallion Mika Estorillin rajalla (radalla) konsssannnaa liikkenneymppyrrää eesssuntaas…
kello 01.47.50 Muijat poisttuuuppii riccarddoon kyydissää cascaissii koska heinitsuu käy meille huutoo et pittää poisttuu baarriin.
PILKKU! SELEVÄ! (tai ei niinkkään selevä!)
Kello 06.02 Kotonnaa taas. Roudattiipi sängyt yhytteen aviovuotteeks ja Huo Hiltunen rojahti siihen meitin välliin. Se siitä hiäyöstä. Ei niinkään romanttista.
kello 06.25 Päätettiinn ottaappii yömyssykkää ja Nico kirmassii jiäkuapista, joten korkattiipi se.. Nicon sporttiversio, Lighti Nico.
Kello 06.40 Piätetttiin riipasta runon pätkkee Suommmen suunttaan, kohoteeksi valikoittui tällä kerettoo Jennnin velipoikka. Viesti kuulluipi näinpi: ”Ei kai tää viesti sua pänni on siskollas päällä hyvä känni. Vasta toinen päivä menossa eikä tää muija oo viel ees kauheesti kenossa. Taidanpa ottaa vielä juomaa lissää, tää setti ei meinaa tunnu missää! Huomenna jatkuu ränni tää, Jennillä on siis työnnä piÄ!”
Ps. Miguel! Heinillä saattoi lipsahtaa k’ännin puolelle, onneks myö pijettiin se aijsoissansssaaa!
VAROITUS! WARNING! ATENÇAO! Seuraavaa blogipäiväystä ei ole tarkoitettu vanhempien luettavaksi, koska tekstissä esiintyy hyvin vaikea selkoisia lauserakenteita sekä Joenssuun murretta. Sirtykää siis suosiolla DAY 91: kohdalle, KIITOS, THANKS AND OBRIGADO!
Kello 10:02 Jenni käypi krapulapaskalla ja pallllllaa vuottteessseensa jatakammaan torkkujansssaaa.
Kello 12:07 Jenni nouttttttaa kokakkkooolan jiäkaapista ja palllllaa sänkkkyyyyn jatkammmmaan torkkuja.
Kello 12:58 Heini soittaapi, Jennin puhelin vibraapi tyynyn alla. Puhelun sissssältö ompi hämärän peitossa.
Kello 14:15 Summmmeri soipi kaharesti. Mäkelä heittttääpi avvvaimet Sundvallin sänkkyy joten Jenni jouttuupi nostamaan konttinsa sängystä. Suvi tulllooooo kyllläilemmmäää ja noutammaa rompppeitanssssssaaa. Päivittellööö muijien tilloo (muijat edelleen hippakuteissa peitto korvien päällä).
Kello 15:18 Mäkelän enesimmmmäinen darrapaska (oikeesti vaan pissalla, tukossa koko putki) .
Kello 17:01:27 Mäkelä hinnaaaapi konttinsa suihkkkuuuuuun. Oikkeeen hyvvvä suihkkkuu olikkii!
Kello 17:48 Sunduvallin persläppiiii nousseepi sängystä ja männnnnöööpi suihkunnaaaa.
Kello 18:12 Hanna ottaaaaapii puhheeelun poikastaapi Hiltusseeen. Asiana ompiii että ”HUOMENTTTAAA Huo Hiltunnneee. Lähettääpii uutttteen noussssuuun!” Sovittiii rehevi Pizzahutttiiii klo 19:00
Kello 19:08 Tähäret saappuupi ain myöhäsä, jotenkkkaa Pizzahuttii piästiii evästämmmmää sapuskoo.
Kello 20:48 Tuhukimot korkkaapi Erekin.
Kello 21:37 Tuhukimmot päivittellööööpi miksikää Erekki ei nousia piähän..
Kello 21.41.45 Jenni ottaaappii yhteyvven Suomen piähän Miikkulaissseen, Miika käskee juommmaan lissempää Erekkii!
Kello 23:59 ”What a beautiful wedding” ……Tiijjoksenne tännää vietetttää Sunddiksen ja Mäkksssyn Hjiäyötä suom. hyäyö eli hääyö. Hyövieraina aijnnnoastttaan Hilttusen akka.. Muut vieraslistalla olevat eijvvät saapunneet paekalle.
Kello 00:07 Reklamaatio (Jenni): “Heini mul ois sulle pieni reklamaatio. Mikäs vitun klimppi tuolla miun viinilasissa killuupi?” Heini: mitä sie oot menny sinne sylkemmää? J: Hyi saatana!” Heini kerää klimpin ja juomingit jatkuupi sopuisasti.
Seuraava kaatokerta oli kaikista hintelin Sundvallin osalta! Heini: ”sie oot aina kaikista perseestä (eniten perseissä joensuulaisittain)”
Kello 00:12 Heini kurrristaapi Mäksyn
Kello 00:14 Puhelin “limputtaapi”. Riku is sending message to all the cinderellas( jos joku ei ymmärtännynnää ni suomennnoos onpii että Riku lähettelleeeepi meille kaikilleee tuhukimmoilleee viestintynkääää).
Kello 00:25 Heini lurauttellooopi Hannan housssuilleppiii.
Kello 00:29 We have ränni going on
Kello 00:31 “Ette työ voi kirjottaa nuin!!!!!!!!!!!” –H. Hiltunen
Kello 00:41 Ensimmäinnee onnistunna kuva. Mäkelä eliminoutunnaaa poies kuvastaaapi.
Kello 00:46 Mäkelä lähätääpi käymmmäää kusballa.
Kello 00:49 Pissa is over. Mäkelä tekkkeepi normaalliiii teputustaaansaaa. Heini luulloopi et Mäkelä onpii humaloissssaaansaaa mut työ on ihhhan normaaaliipi.
Kello 01:00 Kahessa päevässä juotu kaikki mitä piti viikkkon aekkkana juuvvva! H.Hiltunen väittäääääpi etttä kohta pittäääpi lähtöä kohoti kokonutsiiii (coconuts/GP party).
kello 01.18 Jenni: myä laitettaaa sitrrruunnaa. Heini: sitruunnaa! ok, melkein suommee! Heini kokkaa meillee reissarrii joten myö voijjjaa poisttuu koht pois sänkkystä ja lähhttee kokonutsssii! Heini: miks tää on nyt näin pahan makuustaa? H& J: NoEi myä voijja tietttäää sie teit tän setin! J: Ei jumalöauta Mäkelä! nyt on tapahtununnnaa vuosisadan aksidentti! Mie oon tuhonnunnaa siun laukkuus. Nääp on lähetenny irti nää vemputtimmeet! vasta toinen laukku, jonka mie oon rikkonnunnaa! Muilläs mie tän nyt hirttonnunnaa tän kiinnennää!
Kello 01.19 Jenni halluu liimmoo et voi hirttoo mäkelön laukun rullalle, se on kyllä hyvä!
Kello 01.27 Mäkelä kurvvvvaa Ricardon autolla oven ettteeen (eli ei oltu juottu juuri mittään, kert olttiin vielä ajokunnnossaaa). Myös J.Sundvalli ja H(lausuttaan huo).Hiltunen kokkeillee ajotaittoonsa onnistuneestikkii.
Kello 01.30 Muijjat pyörrrööppii ku Kallion Mika Estorillin rajalla (radalla) konsssannnaa liikkenneymppyrrää eesssuntaas…
kello 01.47.50 Muijat poisttuuuppii riccarddoon kyydissää cascaissii koska heinitsuu käy meille huutoo et pittää poisttuu baarriin.
PILKKU! SELEVÄ! (tai ei niinkkään selevä!)
Kello 06.02 Kotonnaa taas. Roudattiipi sängyt yhytteen aviovuotteeks ja Huo Hiltunen rojahti siihen meitin välliin. Se siitä hiäyöstä. Ei niinkään romanttista.
kello 06.25 Päätettiinn ottaappii yömyssykkää ja Nico kirmassii jiäkuapista, joten korkattiipi se.. Nicon sporttiversio, Lighti Nico.
Kello 06.40 Piätetttiin riipasta runon pätkkee Suommmen suunttaan, kohoteeksi valikoittui tällä kerettoo Jennnin velipoikka. Viesti kuulluipi näinpi: ”Ei kai tää viesti sua pänni on siskollas päällä hyvä känni. Vasta toinen päivä menossa eikä tää muija oo viel ees kauheesti kenossa. Taidanpa ottaa vielä juomaa lissää, tää setti ei meinaa tunnu missää! Huomenna jatkuu ränni tää, Jennillä on siis työnnä piÄ!”
Ps. Miguel! Heinillä saattoi lipsahtaa k’ännin puolelle, onneks myö pijettiin se aijsoissansssaaa!
Viimeistä viedään!
DAY 89 (11.4.2008)
Johan taas väsyttää… Mutta ei auta, pakko taas rykiä ittesä ylös.. Viimeinen harjoittelupäivä edessä, viimeinen perjantai!! jippii ja bileet pystyy! Mäksy saa kuin saakin itsensä lenkille tänä perjantaisena aamuna ja rykii 1,5 tunnin lenkkisetin… Mimosan palattua lenkiltä ihmetys on suuri: Sundvall oli itsenäisesti päässyt sängystä ylös ennen klo.10:tä! Ja on jopa tsempannut itsensä suihkuun ja lämpörullien vääntöön! Aateltiin edes viimeisenä harjoittelupäivänä näyttää hieman ihmismäisemmiltä, ei Puman pantaa ja ponnaria tänään. (Lue:pakkohan se oli jo tässä vaiheessa laittautua iltaa varten ku töitten jälkee tulis niin kova kiire, eikä ehtis keskittyy olennaiseen!)
Siinä suihkujen, aamupalojen sun muitten raporttien viimeistelyiden jälkeen Mäksy suuntasi koululle, jonne myös Sundis paukkasi kiharoidensa haromisen jälkeen. Tulostettiin asiakasraportteja harjoittelupaikkaan, moikattiin Marianaa ja käytiin taas ilmoittamassa erinäisiin yhteisöihin kotiinpaluu ajankohdasta… Teillä olis nyt siis tasan viikko aikaa järjestellä paluujuhlia (mm.tarjoilua, esiintyjäkaartia, puheita, boolia sun muuta..) Että hipi hipi, hommiin siitä!
klo.14 jälkeen aloimme suunnittelemaan töihin lähtöä ja suuntasimme pysäkille. No, eihän se taaskaan voinut olla ajoissa, josta seurauksena myöhästyminen junasta. Siinä hytistiin hupparit ja takit päällä aseman penkillä junaa odotellen. Hieman mulkoiltiin, kun ohi käveli joku porukka shortseissa ja t-paidoissa. Turisteja, ehdottomasti turisteja! Me paikalliset ei olla noin hulluja näin kylmillä keleillä! (+18 astetta) Me niin kuollaan horkkaan siellä Suomessa!
Carcaveloksessa käytiin viimeistä kertaa ehkä maailman parhaimmassa pullapuodissa, Primaverassa, ostamassa perjantai pullat (Kirsukka: muista pyhittää pullis! Hukkaisen kanssa on toivo menetetty, se lipsuu ja pahasti) Pikku informaation sananen tästä sokeri-rasva keitaasta; Ei missään olla nähty sellasia kakkuja mitä tässä paikassa kyyhöttää tiskissä! Esimerkiks sellanen sininen kakku johon on tehty marsipaanista saari, palmu ja merenneito ottamaan aurinkoa! Tai kakku missä on fudiskenttä ja kentällä marsipaani-maalit ja Befican ja Sportingin pelaajat! Mausta ei osata sanoa, mutta hienolta näyttää. Eikä niistä paljon kymppiä enempää tartte pulittaa… No se siitä, jatkettiin harjoittelupaikkaan tukka tuulesta rullalla, se niistä hiusten laitoista.
Viimeinen harjoittelupäivä sujui oikein letkeissä meiningeissä. Hyvästeltii
n asiakkaita ja työtovereita, jauhettiin paskaa, räiskittiin valokuvia ja taidettiin siinä sivussa vatvoa pari asiakastakin. Jope siinä jotain sivistyssaarnaa meille yritti asiallisesti pitää… Hieman naureskeli, kun sanottiin että me ollaan illan bileiden organisoijat. Epäili että juhlitaan peri suomalaiseen tyyliin. Tietäis vaan.. Ai niin, saatiin taas lahjojakin. Varmaan hyvän ja ammattimaisen sekä oikeaoppisen fysioterapian johdosta, luultavammin. Eli rikas mies toi meille ruusut, pitäis muka kuivattaa ja Brunolta saatiin 3 pulloa viiniä. Jopelta ei saatu muuta ku jenkkakahvojen puristelut valokuvaa ottaessa. No koska meillä tota tavaraa on jo reippaasti Suomeen matkaamassa, nää lahjukset ei millään mahu mukaan eli ruusut roskiin ja viinit on varmaan sitte juotava..hmm..
No niin, meinasi mennä lörpötykseksi. Ilta jatkui oikein mukavissa merkeissä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Poistuttiin siinä puoli kuuden jälkeen ja pakotettiin Ricu ajamaan meidät Oeiraksen Mäkkärin kautta kotiin, kotona siis auringonnousun aikoihin puoli seiskalta…
PS. Arvaa mitä Migge? Me ollaan nyt lomalla, joten meillä on enemmän aikaa myös sinulle!
Johan taas väsyttää… Mutta ei auta, pakko taas rykiä ittesä ylös.. Viimeinen harjoittelupäivä edessä, viimeinen perjantai!! jippii ja bileet pystyy! Mäksy saa kuin saakin itsensä lenkille tänä perjantaisena aamuna ja rykii 1,5 tunnin lenkkisetin… Mimosan palattua lenkiltä ihmetys on suuri: Sundvall oli itsenäisesti päässyt sängystä ylös ennen klo.10:tä! Ja on jopa tsempannut itsensä suihkuun ja lämpörullien vääntöön! Aateltiin edes viimeisenä harjoittelupäivänä näyttää hieman ihmismäisemmiltä, ei Puman pantaa ja ponnaria tänään. (Lue:pakkohan se oli jo tässä vaiheessa laittautua iltaa varten ku töitten jälkee tulis niin kova kiire, eikä ehtis keskittyy olennaiseen!)
Siinä suihkujen, aamupalojen sun muitten raporttien viimeistelyiden jälkeen Mäksy suuntasi koululle, jonne myös Sundis paukkasi kiharoidensa haromisen jälkeen. Tulostettiin asiakasraportteja harjoittelupaikkaan, moikattiin Marianaa ja käytiin taas ilmoittamassa erinäisiin yhteisöihin kotiinpaluu ajankohdasta… Teillä olis nyt siis tasan viikko aikaa järjestellä paluujuhlia (mm.tarjoilua, esiintyjäkaartia, puheita, boolia sun muuta..) Että hipi hipi, hommiin siitä!
klo.14 jälkeen aloimme suunnittelemaan töihin lähtöä ja suuntasimme pysäkille. No, eihän se taaskaan voinut olla ajoissa, josta seurauksena myöhästyminen junasta. Siinä hytistiin hupparit ja takit päällä aseman penkillä junaa odotellen. Hieman mulkoiltiin, kun ohi käveli joku porukka shortseissa ja t-paidoissa. Turisteja, ehdottomasti turisteja! Me paikalliset ei olla noin hulluja näin kylmillä keleillä! (+18 astetta) Me niin kuollaan horkkaan siellä Suomessa!
Carcaveloksessa käytiin viimeistä kertaa ehkä maailman parhaimmassa pullapuodissa, Primaverassa, ostamassa perjantai pullat (Kirsukka: muista pyhittää pullis! Hukkaisen kanssa on toivo menetetty, se lipsuu ja pahasti) Pikku informaation sananen tästä sokeri-rasva keitaasta; Ei missään olla nähty sellasia kakkuja mitä tässä paikassa kyyhöttää tiskissä! Esimerkiks sellanen sininen kakku johon on tehty marsipaanista saari, palmu ja merenneito ottamaan aurinkoa! Tai kakku missä on fudiskenttä ja kentällä marsipaani-maalit ja Befican ja Sportingin pelaajat! Mausta ei osata sanoa, mutta hienolta näyttää. Eikä niistä paljon kymppiä enempää tartte pulittaa… No se siitä, jatkettiin harjoittelupaikkaan tukka tuulesta rullalla, se niistä hiusten laitoista.
Viimeinen harjoittelupäivä sujui oikein letkeissä meiningeissä. Hyvästeltii
n asiakkaita ja työtovereita, jauhettiin paskaa, räiskittiin valokuvia ja taidettiin siinä sivussa vatvoa pari asiakastakin. Jope siinä jotain sivistyssaarnaa meille yritti asiallisesti pitää… Hieman naureskeli, kun sanottiin että me ollaan illan bileiden organisoijat. Epäili että juhlitaan peri suomalaiseen tyyliin. Tietäis vaan.. Ai niin, saatiin taas lahjojakin. Varmaan hyvän ja ammattimaisen sekä oikeaoppisen fysioterapian johdosta, luultavammin. Eli rikas mies toi meille ruusut, pitäis muka kuivattaa ja Brunolta saatiin 3 pulloa viiniä. Jopelta ei saatu muuta ku jenkkakahvojen puristelut valokuvaa ottaessa. No koska meillä tota tavaraa on jo reippaasti Suomeen matkaamassa, nää lahjukset ei millään mahu mukaan eli ruusut roskiin ja viinit on varmaan sitte juotava..hmm..10 viikkoa h
arjoittelua takana! Miettikää, 10 viikkoa. Onneksi harjoittelu ei ollut loppuun asti niin helvetillisen tuskaista kun aluksi vaikutti. Oikeestaan ihas jees, asiakkaat mukavia, työntekijät mukavia ja iltaharjoittelukin sopi meille koska ei tarvinnut herätä kukon laulun aikaan ja aamulla ehti aurinkoisina päivinä rannalle. Mutta tuskin tullaan sitä silti kaipaamaan, ei pelkoa. Nyt täytyy pistää harjoitteluputken päättymisen kunniaksi toinen eräänlainen putki päälle harjoittelun loppumisen, viimeisen viikonlopun ja loman kunniaksi! Joten Pingo pongon kautta kotiin (Pingo pongo eli Pingo dose eli lähikauppa) ja hippoihin. Koska kaupassa oli ruuhkaa, myöhästyimme bussista. Koska oli kiire valmistautumaan iltaan, ei jaksettu jäädä odottelemaan seuraavaa bussia vaan suuntasimme taksi tolpalle. Ei alennuttu rahvaan sekaan.
arjoittelua takana! Miettikää, 10 viikkoa. Onneksi harjoittelu ei ollut loppuun asti niin helvetillisen tuskaista kun aluksi vaikutti. Oikeestaan ihas jees, asiakkaat mukavia, työntekijät mukavia ja iltaharjoittelukin sopi meille koska ei tarvinnut herätä kukon laulun aikaan ja aamulla ehti aurinkoisina päivinä rannalle. Mutta tuskin tullaan sitä silti kaipaamaan, ei pelkoa. Nyt täytyy pistää harjoitteluputken päättymisen kunniaksi toinen eräänlainen putki päälle harjoittelun loppumisen, viimeisen viikonlopun ja loman kunniaksi! Joten Pingo pongon kautta kotiin (Pingo pongo eli Pingo dose eli lähikauppa) ja hippoihin. Koska kaupassa oli ruuhkaa, myöhästyimme bussista. Koska oli kiire valmistautumaan iltaan, ei jaksettu jäädä odottelemaan seuraavaa bussia vaan suuntasimme taksi tolpalle. Ei alennuttu rahvaan sekaan.Kotona siirrettiin lumppukasat lattioilta laukkuihin, hyvä että meni laukut kiinni. Meillä itää pieni muotoinen pelko perseessä, ettei nää meijän kaikki kamat ehkä mahdu laukkuihin… Koska hyllyt ja laatikot pursuaa laukkujen lisäksi tavaraa melko lailla. Siivouksen jälkeen maisteltiin eilen valmistamaamme gourmet-ateriaa, tuunattiin pärstäkertoimiamme sekä ihan vaan keskityttii olennaiseen. Suvi ei ollut huomannut Mäksyn tekstarilla lähettämää kutsuhuutoa ja tämän vuoksi mimosat (Suvin ja Heinin lisäksi mukana menossa myös Suvin kaverit Saara ja Sanna) saapuivat kekkereihin hieman aiottua myöhemmin n.klo.22.30. Sehän tiesi jo automaattisesti sitä, että ilta tulisi väkisinki venymään melko myöhään. Siinä ilta kului oikein letkeissä tunnelmissa, ohjemaan kuului mm. Brunon kotiviinin arvostelu, videomateriaalin kerääminen, erinäisten tuotteiden myyntikelpoisuuden tarkistaminen, musiikin ja muijien pauhaaminen ja luultavimmin häätö. Pidettiin illan isäntäparina huolta myös vieraidemme nesteytyksen tasosta. Välillä tarjottiin jopa vettä… shotillinen.
Ricu toimi taas illan kuskina ja yökerhoon lähtöä aloimme suunnittelemaan siinä klo. 02.00 aikoihin. Koska porukkaa oli paljon, kokattiin reissukanisteri vihanneksineen (mansikoita ja sitruunaa) ja suunnattiin 2:ssa osassa Estorilliin johonki baariin Ladies nightiin, ei olla ihan varmoja nimestä mutta Heini huutelis tossa vieressä että joku Bauhaus se olis ollu (se ei vaan muista/tiiä että bauhaus on kauppa suomessa). Ei viitsitty tänään mennä vielä Coconutsiin, koska joudumme siellä näyttäytymään luultavimmin lauantaina (ja ehkä sunnuntaina) GP Partyissa! Tiedoksi: Tänä viikonloppuna Portugalissa on moto GP! Oltais haluttu mennä sinne kattoo kisoja ja kannustamaan Mika Kalliota, mutta liput on kuulemma 60 euroa ja pitäis ottaa koko viikonlopun lippu niin päätettiin fiksuina likkoina että osallistutaan GP-humuun käymällä iltahulinoissa. Moto GP ajetaan Estorillin radalla, jonne on noin 15 minuutin kävelymatka kämpältämme. Se helvetin pärinä kuuluu hyvinkin selvästi!
Ricu toimi taas illan kuskina ja yökerhoon lähtöä aloimme suunnittelemaan siinä klo. 02.00 aikoihin. Koska porukkaa oli paljon, kokattiin reissukanisteri vihanneksineen (mansikoita ja sitruunaa) ja suunnattiin 2:ssa osassa Estorilliin johonki baariin Ladies nightiin, ei olla ihan varmoja nimestä mutta Heini huutelis tossa vieressä että joku Bauhaus se olis ollu (se ei vaan muista/tiiä että bauhaus on kauppa suomessa). Ei viitsitty tänään mennä vielä Coconutsiin, koska joudumme siellä näyttäytymään luultavimmin lauantaina (ja ehkä sunnuntaina) GP Partyissa! Tiedoksi: Tänä viikonloppuna Portugalissa on moto GP! Oltais haluttu mennä sinne kattoo kisoja ja kannustamaan Mika Kalliota, mutta liput on kuulemma 60 euroa ja pitäis ottaa koko viikonlopun lippu niin päätettiin fiksuina likkoina että osallistutaan GP-humuun käymällä iltahulinoissa. Moto GP ajetaan Estorillin radalla, jonne on noin 15 minuutin kävelymatka kämpältämme. Se helvetin pärinä kuuluu hyvinkin selvästi!
No niin, meinasi mennä lörpötykseksi. Ilta jatkui oikein mukavissa merkeissä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Poistuttiin siinä puoli kuuden jälkeen ja pakotettiin Ricu ajamaan meidät Oeiraksen Mäkkärin kautta kotiin, kotona siis auringonnousun aikoihin puoli seiskalta…
PS. Arvaa mitä Migge? Me ollaan nyt lomalla, joten meillä on enemmän aikaa myös sinulle!
Vapaapäivä
DAY 88 (10.4.2008)
Koska meillä sattui olemaan vapaapäivä, päätimme vapaapäivän tavoin nauttia nukkumisesta hieman pidempään kuin muina aamuina. Meillä sattui kuitenkin olemaan meetingi Paten (Patrician jos ette vieläkään muista) kanssa, joten ruhot oli nostettava sängystä ylös siinä vähän ennen 10. Nopee aamiainen ja koululle siis..
Saavuttiin koululle sovittuun aikaan ja Pate pörhäls noin 37 sekuntia myöhemmin paikalle. Pyys meitä odottamaan 5 min. Ok, don’t worry.. Ooteltiin 5minuuttia, 10 minuuttia, 15 minuuttia.. Välillä Pate kävi tulostimella hakemassa jotain papereita, ahaa, se varmaan tulosti meille ne opparipistelomakkeet. Ooteltiin 15 minuuttia lisää. Siinä vaiheessa kun oltiin 30 min könötetty opattajien aulassa Pate saapu paikalle. Tosin ei kutsunu meitä sisään huoneeseensa vaan alko esitellä muille fyssareille pohjettaan jossa ilmeisesti oli menossa joku isomman luokan ongelma, ei ihan saatu kiinni siitä niiden analyysistä.. Lopulta Pate kutsu meijät sisään.
Noh, siinä se alotti sitten palautteen annon meijän clinical post reporteista. Jennin raporttiin se oli pari viivaa sutassu, mutta Mäkelän paperit oli koskemattomat. Jotain onnettomia kehittämisideoita se viljeli. Vaatii kuulemma omilta opiskelijoilta hieman tarkempaa taustakuvausta asiakkaasta (no vittu, kuinka sä kaivelet taustatietoa esiin jos asiakas ei puhu sanaakaan englantia..saati suomea ja asiakastiedot on portugaliks vessapaperiarkin kokoselle paperille ämpättyny, että revi siitä taustaa, saatana!) ja olis physical examinationiin pitäny kuulemma paneutua hieman tarkemmin ja kertoa esim. kivun laadusta. Tässä vaiheessa alko itää muijien pienissä pääkopissa ajatus ettei tää Pate oo lukassu koko raportteja. Sundvallin asiakkaalla kun ei ollut mitään kipuja koko lonkassa ja ainoa kipu mitä asiakas koki, oli kyynärsauvojen aiheuttamat kivut käteen, kaikki oli kyllä paperille selvitetty niin selkeellä englannin taidolla että luulis tyhmemmänki tajuavan. Mäkelän lapuissa sen sijaan oli kerrottu kivun laadusta vähintään arkillisen verran, eikä tällä kertaa mitään huussipaperiarkkia vaan ihan täys A4. Että tais kovasti Patea noi meijän raportit kiinnostaa! Aateltiin, että arvosanaks tulee näillä perusteluilla jotain aivan paskaa, mutta eihän nyt sentään. Oltiin varmaan niin proita siinä näyttökokeessa, että saatiin kummatki 17/20. Wuhuuu. Tää tarkottaa B:tä (18 pisteellä ois irronnu A, mikä on paras) eli sanallisesti VERY GOOD. No perkele. Eikai siinä mitään. Ollaan oikeestaan aika hyviä fyssareita näköjään, ihan näin kansainvälisestikki. Paras pommi oli kuitenki se kun Pate rullas tietokoneen ruudullaan arvostelulomakkeita siihen kohtaa jossa mainitaan opintopisteiden määrä, 20. No mitäs vittua?! Meijän kuulu oikeesti saada noista harjotteluista 15 opparii. Oltiin ihan hiljaa. Ei paljon vituta. Bileet pystyyn! Ei kuitenkaan saatu vielä arviointilomakkeita, koska jonku isoherran nimmarit pitäs saada niihin vielä ennen niiden luovutuskelpoisuutta ja tää kaveri loisti poissaolollaan. Pitää kuulemma ens viikolla tulla hakee Joäo Paulolta ne lappuset. Se setä anto meille sillon alussa ne handfree laitteet..saataskohan me taas siltä jotain lahjuksiakin..
Paineltiin sitte tietokoneluokkaan. Tuttuja turpia sieltä taas heti pomppas silmille, Suvi ja Heini. Niillä olis kanssa meetingi Paten kanssa meijän jälkeen samaisesta asiasta. Nää muijat paineli ekana paniikissa webmailiin lukee 10-Korhosen kommentteja raporteista. Ei mitään vastausta. Varmaan saanu sydärin ku lukiessaan tajunnu kuinka paskoja nää muijat onkaan englannissa saati fysioterapiataidoissaan. Webmailissa ei luojan kiitos mitään pommiviestejä. Kulutettiin varmaan 3-4 neljä tuntia tehden sitä sun tätä diipadaapaa koneella. Muutaman kaverin kanssa pääsi pari sanaakin vaihtamaan, oikein kiva, oikein kiva! Tosin kohtahan me jo ollaankin siellä. buu. Josta tulikin mieleen että tietokoneluokassa datatessamme neiti H.Mäkelän luuriin napsahti viesti etä myös J.Sundvallille on olemassa tänäpäivänä paluulippu suomeen. Valitettavasti kaverit. Myös Jennikin on siis tulossa 18.4.2008 Suomeen, joten sietäs kemunpoikasta laittaa pystyyn siellä Suomenpääsä (keskustelkaa toki keskenänne ettei niitä kemuja liian monia tule yhdelle illalle!). Sitä odotellessa siis..
Koululta paineltiin nopeesti Continenteen ostamaan vettä (lue: seuraavan päivän juomatarjoilut Erkkeineen, Nicoineen sun muineen kumppanineen). Vaivaset 40e kauppalasku ja sisältö melkolailla alkoholipitoinen. Saatettiin käydä ohimennen myös parissa pahassa rahareijässä (lumppukaupassa), mutta juuri mitään ei tarttunut mukaan. Äkkiä kotiin kirjottamaan aivan mielettömiä asiakasraportteja.
Noh, koko ilta sitte keksittiin sitä sun tätä asiakastietojen perään mitä sitä on millonki tehty minkäki asiakkaan kanssa. On se kumma ku näitäkään ei voinu laittaa jokasen päivän jälkeen illalla ylös, liikaa pyydetty ainaki näiden muijien kohalla. Muutama tunti kun oltiin väännetty sitä paskaa ni oli pakko purkaa paineita ja lähteä puntille veivaamaan. Tiukka 1,5h puntti. Autto hieman ettei ihan totaalisesti taas hajottu raportteihimme. Miks kaikki pitää jättää viimetinkaan, miksi? Raportit valmistuivat lähes kokonaisuudessaan klo:01:00. Olipa taas oikeen rattosa vapaapäivä. Ihan paskaa.
Ps. Miguel, do you need some physiotherapy? ..because we are VERY GOOD physiotherapist!
Koska meillä sattui olemaan vapaapäivä, päätimme vapaapäivän tavoin nauttia nukkumisesta hieman pidempään kuin muina aamuina. Meillä sattui kuitenkin olemaan meetingi Paten (Patrician jos ette vieläkään muista) kanssa, joten ruhot oli nostettava sängystä ylös siinä vähän ennen 10. Nopee aamiainen ja koululle siis..
Saavuttiin koululle sovittuun aikaan ja Pate pörhäls noin 37 sekuntia myöhemmin paikalle. Pyys meitä odottamaan 5 min. Ok, don’t worry.. Ooteltiin 5minuuttia, 10 minuuttia, 15 minuuttia.. Välillä Pate kävi tulostimella hakemassa jotain papereita, ahaa, se varmaan tulosti meille ne opparipistelomakkeet. Ooteltiin 15 minuuttia lisää. Siinä vaiheessa kun oltiin 30 min könötetty opattajien aulassa Pate saapu paikalle. Tosin ei kutsunu meitä sisään huoneeseensa vaan alko esitellä muille fyssareille pohjettaan jossa ilmeisesti oli menossa joku isomman luokan ongelma, ei ihan saatu kiinni siitä niiden analyysistä.. Lopulta Pate kutsu meijät sisään.
Noh, siinä se alotti sitten palautteen annon meijän clinical post reporteista. Jennin raporttiin se oli pari viivaa sutassu, mutta Mäkelän paperit oli koskemattomat. Jotain onnettomia kehittämisideoita se viljeli. Vaatii kuulemma omilta opiskelijoilta hieman tarkempaa taustakuvausta asiakkaasta (no vittu, kuinka sä kaivelet taustatietoa esiin jos asiakas ei puhu sanaakaan englantia..saati suomea ja asiakastiedot on portugaliks vessapaperiarkin kokoselle paperille ämpättyny, että revi siitä taustaa, saatana!) ja olis physical examinationiin pitäny kuulemma paneutua hieman tarkemmin ja kertoa esim. kivun laadusta. Tässä vaiheessa alko itää muijien pienissä pääkopissa ajatus ettei tää Pate oo lukassu koko raportteja. Sundvallin asiakkaalla kun ei ollut mitään kipuja koko lonkassa ja ainoa kipu mitä asiakas koki, oli kyynärsauvojen aiheuttamat kivut käteen, kaikki oli kyllä paperille selvitetty niin selkeellä englannin taidolla että luulis tyhmemmänki tajuavan. Mäkelän lapuissa sen sijaan oli kerrottu kivun laadusta vähintään arkillisen verran, eikä tällä kertaa mitään huussipaperiarkkia vaan ihan täys A4. Että tais kovasti Patea noi meijän raportit kiinnostaa! Aateltiin, että arvosanaks tulee näillä perusteluilla jotain aivan paskaa, mutta eihän nyt sentään. Oltiin varmaan niin proita siinä näyttökokeessa, että saatiin kummatki 17/20. Wuhuuu. Tää tarkottaa B:tä (18 pisteellä ois irronnu A, mikä on paras) eli sanallisesti VERY GOOD. No perkele. Eikai siinä mitään. Ollaan oikeestaan aika hyviä fyssareita näköjään, ihan näin kansainvälisestikki. Paras pommi oli kuitenki se kun Pate rullas tietokoneen ruudullaan arvostelulomakkeita siihen kohtaa jossa mainitaan opintopisteiden määrä, 20. No mitäs vittua?! Meijän kuulu oikeesti saada noista harjotteluista 15 opparii. Oltiin ihan hiljaa. Ei paljon vituta. Bileet pystyyn! Ei kuitenkaan saatu vielä arviointilomakkeita, koska jonku isoherran nimmarit pitäs saada niihin vielä ennen niiden luovutuskelpoisuutta ja tää kaveri loisti poissaolollaan. Pitää kuulemma ens viikolla tulla hakee Joäo Paulolta ne lappuset. Se setä anto meille sillon alussa ne handfree laitteet..saataskohan me taas siltä jotain lahjuksiakin..
Paineltiin sitte tietokoneluokkaan. Tuttuja turpia sieltä taas heti pomppas silmille, Suvi ja Heini. Niillä olis kanssa meetingi Paten kanssa meijän jälkeen samaisesta asiasta. Nää muijat paineli ekana paniikissa webmailiin lukee 10-Korhosen kommentteja raporteista. Ei mitään vastausta. Varmaan saanu sydärin ku lukiessaan tajunnu kuinka paskoja nää muijat onkaan englannissa saati fysioterapiataidoissaan. Webmailissa ei luojan kiitos mitään pommiviestejä. Kulutettiin varmaan 3-4 neljä tuntia tehden sitä sun tätä diipadaapaa koneella. Muutaman kaverin kanssa pääsi pari sanaakin vaihtamaan, oikein kiva, oikein kiva! Tosin kohtahan me jo ollaankin siellä. buu. Josta tulikin mieleen että tietokoneluokassa datatessamme neiti H.Mäkelän luuriin napsahti viesti etä myös J.Sundvallille on olemassa tänäpäivänä paluulippu suomeen. Valitettavasti kaverit. Myös Jennikin on siis tulossa 18.4.2008 Suomeen, joten sietäs kemunpoikasta laittaa pystyyn siellä Suomenpääsä (keskustelkaa toki keskenänne ettei niitä kemuja liian monia tule yhdelle illalle!). Sitä odotellessa siis..
Koululta paineltiin nopeesti Continenteen ostamaan vettä (lue: seuraavan päivän juomatarjoilut Erkkeineen, Nicoineen sun muineen kumppanineen). Vaivaset 40e kauppalasku ja sisältö melkolailla alkoholipitoinen. Saatettiin käydä ohimennen myös parissa pahassa rahareijässä (lumppukaupassa), mutta juuri mitään ei tarttunut mukaan. Äkkiä kotiin kirjottamaan aivan mielettömiä asiakasraportteja.
Noh, koko ilta sitte keksittiin sitä sun tätä asiakastietojen perään mitä sitä on millonki tehty minkäki asiakkaan kanssa. On se kumma ku näitäkään ei voinu laittaa jokasen päivän jälkeen illalla ylös, liikaa pyydetty ainaki näiden muijien kohalla. Muutama tunti kun oltiin väännetty sitä paskaa ni oli pakko purkaa paineita ja lähteä puntille veivaamaan. Tiukka 1,5h puntti. Autto hieman ettei ihan totaalisesti taas hajottu raportteihimme. Miks kaikki pitää jättää viimetinkaan, miksi? Raportit valmistuivat lähes kokonaisuudessaan klo:01:00. Olipa taas oikeen rattosa vapaapäivä. Ihan paskaa.
Ps. Miguel, do you need some physiotherapy? ..because we are VERY GOOD physiotherapist!
torstai 10. huhtikuuta 2008
Ja taas karkas…
DAY 87 (9.4.2008)
10.30 Huomentaaaah! Aamulla tarkastettiin puhelimet. Jipii molemmat oli saanut viestit Suomen liittymiin. No hymy hyytyi hyvinkin nopeesti, sillä molempien viestit oli töistä! Milloin päästään töihin? Ei ei ei… Niillä viesteillä oli oikein mukavaa aloittaa päivä.. Miten sattuikaan, että molemmille paukahti vielä samana aamuna..
Aamupäivästä piti kirjoittaa raportteja ja Jennin Brunon kuntosaliohjelmaa… No niinku arvata saattaa, ei ehditty ihan niihin asti, koska oli paljon kehittävämpääkin tekemistä tarjolla (kalentereiden värittely ja rakkaan päiväkirjan päivitys). Tässä välissä tiedoksenne rakas päiväkirja päivittyy enää vain tämän viikon ajan, koska ensi viikon pyhitämme täysin ja ainoastaan lomailulle eikä ajateltu maanantain jälkeen näyttäytyä koululla (ehkä). Eli sunnuntaina 13.4 on viimeinen päivä tätä paskanjauhantaa, joten nauttikaa viimeisistä loistavista raporteista… Kerrotaan loput sitten Suomessa, jos sinne selviydytään… Toivotaan vielä, että hypättäis ihan ”vahingossa” esimerkiks johonki Bahaman, Honolulun tai pilipali-saarten koneeseen!
No niin aamupäivä sujahti niin kovin nopeesti, että eihän me mitään asiallista taaskaan saatu aikaseks. Klo.14 jälkeen bussille kohti Carcavelosta ja toiseksi viimeistä työpäivää. Meinattii saada sydärin poikaset, kun jäätiin bussista Carcaveloksessa. Joku mies oli pysäkillä meitä vastassa X-asennossa kädet levällään. Joku hullu. No siinä kun vähän tarkemmin zoomattiin silmillä ni Rikuhan se oli! Aikamoinen sattuma että oli just tähän aikaa päättäny lähtee Carcavelokseen syömään kaverinsa kanssa! Ollaan siis jo melkein paikallisia, kun törmätään tuttuihin kadulla. Kovia juttuja…
Ja sitte töihin. Ei paljon huilailtu tänäkään päivänä, João Pedro pistää koville viimesellä viikolla! Jennillä oli 2 asiakasta tänään viimeistä kertaa. Rikas mies antoi meille taas lahjat. Tällä kertaa smile-naamat crocseihnja notes-vihot portugalilaisilla riimeillä varustettuina (ainii..ja sen e-mail osoitteen). Se oli melkein tippa linssissä ku näki meijät viimestä kertaa. Ja sama oli Brunon (16-v, kieltämättä oikein söpö poika) kohdalla, sano et tulee meitä ikävä. Häh? Milloin Suomessa asiakkaat sanoo noin tai tuo lahjoja viikoittain? Kieltämättä aika haikeet fiilikset. Toisaalta Suomessa asiakkaat käy fysioterapiassa vaan 1-2 kertaa viikossa, nää ravaa siel joka päivä! Kyl siinä ajassa tutustuu ihmisiin vähän eri tavalla. Ja 6 viikossa ehtii olla aika monta terapiakertaa, lähemmäs 30! Muuten työpäivä ei ihmeempiä tarjonnu. Koska Mäksyllä oli vain 2 omaa asiakasta, hoiteli hän myös Jopen ranne, lanneselkä asiakkaat sekä sen edellisen päivän jalkapalloilijan polviongelmaa.. Tosin tepareutti Mäkelä on tullut siihen tulokseen ettei tällä pojalla oikeesti oo mitään vikana, Jope vaan haluaa pitää sen klinikalla 8 kertaa, jotka lääkäri on sille määränny ja käärii siitä rahat itellee. Poika on vaan kaatunu jossain pelissä, mut polvi ei oo yhtää kipee, eikä satu missään liikkeissä.. Takasin treeneihin siitä vaan!
Työt ohi, jihuu. Torstai on vapaapäivä töistä, joten yksi nihkeä työpäivä enää jäljellä! No se päivä meneekin sitte ihan vilkutellessa.. Töiden jälkeen ei suunnattukaan suoraan bussipysäkille vaan Palmares-shoppingiin tarkoituksena hakea halpa matkalaukku (40 e) halpatavarakaupasta. No niinku jo varmasti arvasittekin, ei poistuttu tästä kauppakeskuksesta pelkän matkalaukun kanssa. Jotain pientä tarttui mukaan. Ostettiin 1 matkalaukku, 1 normi laukku, 3 paitaa, 3 korvikset ja 7 kengät! Ei juuri mitään siis. Joo se matkalaukku täyttyi jo pelkästään tästä saldosta. No mutta oli halpaa ku saippua, kalleimmat kengät 7 euroa! Vähän ehkä homma karkas taas hanskasta. Ei näin tytöt, ei näin.
Taksilla kotiin. Hieman siivoiltii ja kokkailtiin. Ruokana eilis illan juhlista jäänyttä karjalanpaistia. Jenni lähti vielä kahvittelemaan työyhteisöön kuuluvan jäsenen kanssa ja Mäksy jäi tiskaamaan ja kirjoittamaan päiväkirjoja. Hyvä työnjako.
PS. Miguel, älä oo niin nössö! Nyt otat itteäs niskasta kiinni ja teet jotain itelles.. Esimerkiks opettelet katsomaan ihmisiä silmiin ja tervehtimään. Ja älä enää ikinä käytä niitä eilisiä verkkareita, kun on vieraita talossa!!
10.30 Huomentaaaah! Aamulla tarkastettiin puhelimet. Jipii molemmat oli saanut viestit Suomen liittymiin. No hymy hyytyi hyvinkin nopeesti, sillä molempien viestit oli töistä! Milloin päästään töihin? Ei ei ei… Niillä viesteillä oli oikein mukavaa aloittaa päivä.. Miten sattuikaan, että molemmille paukahti vielä samana aamuna..
Aamupäivästä piti kirjoittaa raportteja ja Jennin Brunon kuntosaliohjelmaa… No niinku arvata saattaa, ei ehditty ihan niihin asti, koska oli paljon kehittävämpääkin tekemistä tarjolla (kalentereiden värittely ja rakkaan päiväkirjan päivitys). Tässä välissä tiedoksenne rakas päiväkirja päivittyy enää vain tämän viikon ajan, koska ensi viikon pyhitämme täysin ja ainoastaan lomailulle eikä ajateltu maanantain jälkeen näyttäytyä koululla (ehkä). Eli sunnuntaina 13.4 on viimeinen päivä tätä paskanjauhantaa, joten nauttikaa viimeisistä loistavista raporteista… Kerrotaan loput sitten Suomessa, jos sinne selviydytään… Toivotaan vielä, että hypättäis ihan ”vahingossa” esimerkiks johonki Bahaman, Honolulun tai pilipali-saarten koneeseen!
No niin aamupäivä sujahti niin kovin nopeesti, että eihän me mitään asiallista taaskaan saatu aikaseks. Klo.14 jälkeen bussille kohti Carcavelosta ja toiseksi viimeistä työpäivää. Meinattii saada sydärin poikaset, kun jäätiin bussista Carcaveloksessa. Joku mies oli pysäkillä meitä vastassa X-asennossa kädet levällään. Joku hullu. No siinä kun vähän tarkemmin zoomattiin silmillä ni Rikuhan se oli! Aikamoinen sattuma että oli just tähän aikaa päättäny lähtee Carcavelokseen syömään kaverinsa kanssa! Ollaan siis jo melkein paikallisia, kun törmätään tuttuihin kadulla. Kovia juttuja…
Ja sitte töihin. Ei paljon huilailtu tänäkään päivänä, João Pedro pistää koville viimesellä viikolla! Jennillä oli 2 asiakasta tänään viimeistä kertaa. Rikas mies antoi meille taas lahjat. Tällä kertaa smile-naamat crocseihnja notes-vihot portugalilaisilla riimeillä varustettuina (ainii..ja sen e-mail osoitteen). Se oli melkein tippa linssissä ku näki meijät viimestä kertaa. Ja sama oli Brunon (16-v, kieltämättä oikein söpö poika) kohdalla, sano et tulee meitä ikävä. Häh? Milloin Suomessa asiakkaat sanoo noin tai tuo lahjoja viikoittain? Kieltämättä aika haikeet fiilikset. Toisaalta Suomessa asiakkaat käy fysioterapiassa vaan 1-2 kertaa viikossa, nää ravaa siel joka päivä! Kyl siinä ajassa tutustuu ihmisiin vähän eri tavalla. Ja 6 viikossa ehtii olla aika monta terapiakertaa, lähemmäs 30! Muuten työpäivä ei ihmeempiä tarjonnu. Koska Mäksyllä oli vain 2 omaa asiakasta, hoiteli hän myös Jopen ranne, lanneselkä asiakkaat sekä sen edellisen päivän jalkapalloilijan polviongelmaa.. Tosin tepareutti Mäkelä on tullut siihen tulokseen ettei tällä pojalla oikeesti oo mitään vikana, Jope vaan haluaa pitää sen klinikalla 8 kertaa, jotka lääkäri on sille määränny ja käärii siitä rahat itellee. Poika on vaan kaatunu jossain pelissä, mut polvi ei oo yhtää kipee, eikä satu missään liikkeissä.. Takasin treeneihin siitä vaan!
Työt ohi, jihuu. Torstai on vapaapäivä töistä, joten yksi nihkeä työpäivä enää jäljellä! No se päivä meneekin sitte ihan vilkutellessa.. Töiden jälkeen ei suunnattukaan suoraan bussipysäkille vaan Palmares-shoppingiin tarkoituksena hakea halpa matkalaukku (40 e) halpatavarakaupasta. No niinku jo varmasti arvasittekin, ei poistuttu tästä kauppakeskuksesta pelkän matkalaukun kanssa. Jotain pientä tarttui mukaan. Ostettiin 1 matkalaukku, 1 normi laukku, 3 paitaa, 3 korvikset ja 7 kengät! Ei juuri mitään siis. Joo se matkalaukku täyttyi jo pelkästään tästä saldosta. No mutta oli halpaa ku saippua, kalleimmat kengät 7 euroa! Vähän ehkä homma karkas taas hanskasta. Ei näin tytöt, ei näin.
Taksilla kotiin. Hieman siivoiltii ja kokkailtiin. Ruokana eilis illan juhlista jäänyttä karjalanpaistia. Jenni lähti vielä kahvittelemaan työyhteisöön kuuluvan jäsenen kanssa ja Mäksy jäi tiskaamaan ja kirjoittamaan päiväkirjoja. Hyvä työnjako.
PS. Miguel, älä oo niin nössö! Nyt otat itteäs niskasta kiinni ja teet jotain itelles.. Esimerkiks opettelet katsomaan ihmisiä silmiin ja tervehtimään. Ja älä enää ikinä käytä niitä eilisiä verkkareita, kun on vieraita talossa!!
Made in Finland
DAY 86 (8.4.2008)
Kellot pamahtaa soimaan klo. 9.00. Mäksy torkuttaa puoli tuntia ja kerää ruhonsa ylös hyvinkin vaivalloisen näköisesti. Sundvall tarvitsee hieman enemmän aikaa ylösnousemukseensa ja torkuttaa 1.5 tuntia… Mäksy on siinä vaiheessa jo punttivarustus päällä ovensuussa, aamupala syötynä, seiska luettuna ja kalenteri päivitettynä… Aika kooma aamu.
Kyllä se Sundvallikin siinä keräsi itsensä kasaan, pienimuotoisen manauksen saattelemana tosin, ja niin matkattiin kohti viereistä kuntosalia. Aika rankalta tuntui taas, mutta väännettiin 1,5 tuntia ennen poistumista muihin hommiin.
Kotona pikku kiireellä käytiin suihkussa ja valmistettiin lounas (jotain leivän käppänöitä). Pakattiin pakastimesta suomalaisia eväitä mukaan (rieskoja, karjalanpiirakoita). Koska illalla olisi tarkoitus järjestää Suomi-ilta Suvilla ja Heinillä… Itsehän emme valmisteluihin juurikaan ehditä osallistumaan, koska olemme työssä käyviä ihmisiä. No niin… ja matka jatkui Continenteen ruokaostoksille…
Continentessa neljä suomalaista mimosaa pyöri kuin ryssät Anttilassa, pallot hukassa ja yritettii googlettaa erinäisiä tuoteryhmiä iltaa silmällä pitäen.. Parikin jälkiruokavaihtoehtoa jouduttiin hylkäämään paikallisen tarjonnan puutteellisuuden vuoksi. Perunajauhoja: ei ole, ei siis kiisseliä. Maitorahkaa: ei ole, ei siis marjarahkaa. Eli pullalinjalla mennään, tosin Heini epäilee että paikallinen hiivakin on jotain sekundaa, koska pullat maistuvat kakuilta. Ostettiin Karjalanpaistia varten lihaa… Toivottavasti Suvi ja Heini osaa kyseisen suomalaisen ruokalajikkeen valmistaa, koska tunnetusti nää muijat osaa juuri ja juuri valmistaa pakastepizzaa ja tonnikalapastaa.
Käväistiin paikallisessa patonki mestassa, ihan paskaa. Ei mitään verrattuna Subwayn murkinoihin. Ja rykästii paikalliset shotti-kahvit, hyi. Ei paljon auttanu, edelleen hullu väsymys päällä. Noh, napattiin taksi shoppingin edestä herrojen tyyliin ja suunnattiin kohti harjoittelupaikkaan. Kolme päivää harjoittelua jäljellä, dippidippidii.
Harjoittelussa oli hieman tavallista enemmän säpinää ja jouduttiin hieman rykimään. Tai siis muijilla ei omia asiakkaita liikaa ollut, mutta Jope oli täyttänyt odotusaulan täyteen omia asiakkaitaan, joten jouduttiin sitä auttelemaan hädässä… Sai nekin asiakkaat kerrankin kokea suomalaisten metodien tehokkuuden! Yritettiin sumplia omia asiakkaita niin, että päästäisiin poistumaan harjoittelusta jo 19.30, koska lähiaikoina viimeinen tunti on ollut hiljaisempi. Noh, Jope piti huolen, ettei päästä karkaamaan liian aikaisessa vaiheessa Suomi-iltaan. Vaan 19.15 se tyrkkäs molemmille vielä asiakkaat… Jenni sai laserin pyörityksen ja Mäksy kokonaan uuden asiakkaan! Kuulemma joku jalkapalloilija, jonka polvivaiva pitäis diagnosoida, helppo juttu siis! No prblemos! Poistuttiin klinikalta klo.20.00.
Onneksi Ricardo oli avuliaasti tullut noutamaan meitä töistä, eihän me muuten oltais ikinä ehditty auttamaan Suvia ja Heiniä illan järjestelyissä. Ajomatkalla Mäksy otti yhteyden Suomen päähän koska isä-Mäkelä oli kaipaillu. Yhteyden muodostuttua selvisi, että isä-Mäkelä on varannut meille yhden lipun paluumatkalle!! Meillä on pieni epäilyksen poikanen kytemässä, että yksi lentolippu ei riitä kahdelle mimosalle sekä 100 kg:lle tavaraa… Älkää peljästykö, toinen lippu on haussa. Yksi lento Suomeen maksoi 153 euroa, mutta kaksi lippua olisi maksanut 770 per pää.. Hianosti Finnair, hienosti. Eli sekä meidän, että teidän suureksi pettymykseksi saavumme näillä näkymin Suomeen ensi viikon perjantaina. Ihan paskaa.
Suvilla ja Heinillä päästiin heti työntouhuun. Jenni valmisti bravuuriaan eli munavoita ja Mäksy
pyöritteli rieskoista jotain kääröjä. Ricardoa piti aina välillä läiskiä, kun se yritti varastaa ruokaa kesken valmistuksen. Ihme tyyppi, keskittyis omaan duuniinsa (pöydän jalkojen ruuvaukseen)! Siinä työn touhussa ollessamme keittiöön asteli Heinin ja Suvin kämppis väsäämään omaa iltapalaansa. MIGUEL!!! Miguel sinäkö se olet? Vihdoinkin se tapahtui! Siinä hän oli silmiemme edessä!! Voi Miguel… Ei tiedetty miten päin oltais siinä keittiössä oltu, olimme niin kovin ihmeissämme tästä tapahtumasta. Siinä hän meidän vieressä kokkaili omaa ateriaansa, muijien työskentely varmaan pysähtyi saman tien ja toljotettiin Miggeä suut ammollaan… Ei uskottu tätä todeksi. Oltiin hieman pettyneitä, kun Miguel ei paikallisten tapaan antanut poskisuudelmia. Epäillään että Miguel ei ehkä olekaan portugalilainen, koska se ei käyttäytynyt kuin paikalliset eikä varsinkaan näytä portugalilaiselta. Ihan ku joku suomalainen perus juntti-nörtti. Miguelin tyylissäkin olisi hieman viilaamista vielä. Sen sijaan Mäkelä ja Sundvall olivat näissä juhlissa ehkä tyylikkäimmissä asuissa ikinä, oltiin laitettu kerranki vähän parempaa päälle, olihan juhlan aika. Eli meillä oli Suomessa teettämämme ”Made in Finland”-paidat päällä, kyllä kaikki olivat kateudesta kovin soikeina. Oltiin niin kovin tyylikkäitä.
Klo.22 aloitimme Ruokailun. Paikalle olivat saapuneet meidän suomalaisten marttojen lisäksi Ricardo, Mariana, Marianan poikaystävä, Marianan kämppis Rita ja 2 espanjalaista vaihtaria. He olivat niin kovin innoissaan tästä suomalaisesta ruokailusta. (Oli meilläkin ehkä hieman nälkä) Tarjolla meillä siis oli perunoita, karjalanpaistia, rieskakiekuroita, karjalanpiirakkaa ja munavoita, ruisleipää ja jälkiruokana pullaa ja kahvia. Lisäksi Mariana oli tehnyt hyvää Sangriaa! Joensuun tytöt oli valmistanut oikein makoisaa ruokaa! Onnittelut. Mariana ja Riku innostuivat jossain vaiheessa hieman keskustelemaan suomeksi, koska riku on ollut meidän seurassamme hetken jos toisenkin ja Mariana oli vuosi sitten Joensuussa vaihdossa. Keskustelu oli lyhyehkö, mutta ainakin meillä suomalaisilla oli hauskaa heidän kustannuksellaan. Ihan mukava ilta, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa… Tosin ihan jokaisen portuguese-spanish keskustelun sisältöä emme saaneet selville.
Kellot pamahtaa soimaan klo. 9.00. Mäksy torkuttaa puoli tuntia ja kerää ruhonsa ylös hyvinkin vaivalloisen näköisesti. Sundvall tarvitsee hieman enemmän aikaa ylösnousemukseensa ja torkuttaa 1.5 tuntia… Mäksy on siinä vaiheessa jo punttivarustus päällä ovensuussa, aamupala syötynä, seiska luettuna ja kalenteri päivitettynä… Aika kooma aamu.
Kyllä se Sundvallikin siinä keräsi itsensä kasaan, pienimuotoisen manauksen saattelemana tosin, ja niin matkattiin kohti viereistä kuntosalia. Aika rankalta tuntui taas, mutta väännettiin 1,5 tuntia ennen poistumista muihin hommiin.
Kotona pikku kiireellä käytiin suihkussa ja valmistettiin lounas (jotain leivän käppänöitä). Pakattiin pakastimesta suomalaisia eväitä mukaan (rieskoja, karjalanpiirakoita). Koska illalla olisi tarkoitus järjestää Suomi-ilta Suvilla ja Heinillä… Itsehän emme valmisteluihin juurikaan ehditä osallistumaan, koska olemme työssä käyviä ihmisiä. No niin… ja matka jatkui Continenteen ruokaostoksille…
Continentessa neljä suomalaista mimosaa pyöri kuin ryssät Anttilassa, pallot hukassa ja yritettii googlettaa erinäisiä tuoteryhmiä iltaa silmällä pitäen.. Parikin jälkiruokavaihtoehtoa jouduttiin hylkäämään paikallisen tarjonnan puutteellisuuden vuoksi. Perunajauhoja: ei ole, ei siis kiisseliä. Maitorahkaa: ei ole, ei siis marjarahkaa. Eli pullalinjalla mennään, tosin Heini epäilee että paikallinen hiivakin on jotain sekundaa, koska pullat maistuvat kakuilta. Ostettiin Karjalanpaistia varten lihaa… Toivottavasti Suvi ja Heini osaa kyseisen suomalaisen ruokalajikkeen valmistaa, koska tunnetusti nää muijat osaa juuri ja juuri valmistaa pakastepizzaa ja tonnikalapastaa.
Käväistiin paikallisessa patonki mestassa, ihan paskaa. Ei mitään verrattuna Subwayn murkinoihin. Ja rykästii paikalliset shotti-kahvit, hyi. Ei paljon auttanu, edelleen hullu väsymys päällä. Noh, napattiin taksi shoppingin edestä herrojen tyyliin ja suunnattiin kohti harjoittelupaikkaan. Kolme päivää harjoittelua jäljellä, dippidippidii.
Harjoittelussa oli hieman tavallista enemmän säpinää ja jouduttiin hieman rykimään. Tai siis muijilla ei omia asiakkaita liikaa ollut, mutta Jope oli täyttänyt odotusaulan täyteen omia asiakkaitaan, joten jouduttiin sitä auttelemaan hädässä… Sai nekin asiakkaat kerrankin kokea suomalaisten metodien tehokkuuden! Yritettiin sumplia omia asiakkaita niin, että päästäisiin poistumaan harjoittelusta jo 19.30, koska lähiaikoina viimeinen tunti on ollut hiljaisempi. Noh, Jope piti huolen, ettei päästä karkaamaan liian aikaisessa vaiheessa Suomi-iltaan. Vaan 19.15 se tyrkkäs molemmille vielä asiakkaat… Jenni sai laserin pyörityksen ja Mäksy kokonaan uuden asiakkaan! Kuulemma joku jalkapalloilija, jonka polvivaiva pitäis diagnosoida, helppo juttu siis! No prblemos! Poistuttiin klinikalta klo.20.00.
Onneksi Ricardo oli avuliaasti tullut noutamaan meitä töistä, eihän me muuten oltais ikinä ehditty auttamaan Suvia ja Heiniä illan järjestelyissä. Ajomatkalla Mäksy otti yhteyden Suomen päähän koska isä-Mäkelä oli kaipaillu. Yhteyden muodostuttua selvisi, että isä-Mäkelä on varannut meille yhden lipun paluumatkalle!! Meillä on pieni epäilyksen poikanen kytemässä, että yksi lentolippu ei riitä kahdelle mimosalle sekä 100 kg:lle tavaraa… Älkää peljästykö, toinen lippu on haussa. Yksi lento Suomeen maksoi 153 euroa, mutta kaksi lippua olisi maksanut 770 per pää.. Hianosti Finnair, hienosti. Eli sekä meidän, että teidän suureksi pettymykseksi saavumme näillä näkymin Suomeen ensi viikon perjantaina. Ihan paskaa.
Suvilla ja Heinillä päästiin heti työntouhuun. Jenni valmisti bravuuriaan eli munavoita ja Mäksy
pyöritteli rieskoista jotain kääröjä. Ricardoa piti aina välillä läiskiä, kun se yritti varastaa ruokaa kesken valmistuksen. Ihme tyyppi, keskittyis omaan duuniinsa (pöydän jalkojen ruuvaukseen)! Siinä työn touhussa ollessamme keittiöön asteli Heinin ja Suvin kämppis väsäämään omaa iltapalaansa. MIGUEL!!! Miguel sinäkö se olet? Vihdoinkin se tapahtui! Siinä hän oli silmiemme edessä!! Voi Miguel… Ei tiedetty miten päin oltais siinä keittiössä oltu, olimme niin kovin ihmeissämme tästä tapahtumasta. Siinä hän meidän vieressä kokkaili omaa ateriaansa, muijien työskentely varmaan pysähtyi saman tien ja toljotettiin Miggeä suut ammollaan… Ei uskottu tätä todeksi. Oltiin hieman pettyneitä, kun Miguel ei paikallisten tapaan antanut poskisuudelmia. Epäillään että Miguel ei ehkä olekaan portugalilainen, koska se ei käyttäytynyt kuin paikalliset eikä varsinkaan näytä portugalilaiselta. Ihan ku joku suomalainen perus juntti-nörtti. Miguelin tyylissäkin olisi hieman viilaamista vielä. Sen sijaan Mäkelä ja Sundvall olivat näissä juhlissa ehkä tyylikkäimmissä asuissa ikinä, oltiin laitettu kerranki vähän parempaa päälle, olihan juhlan aika. Eli meillä oli Suomessa teettämämme ”Made in Finland”-paidat päällä, kyllä kaikki olivat kateudesta kovin soikeina. Oltiin niin kovin tyylikkäitä. 
Klo.22 aloitimme Ruokailun. Paikalle olivat saapuneet meidän suomalaisten marttojen lisäksi Ricardo, Mariana, Marianan poikaystävä, Marianan kämppis Rita ja 2 espanjalaista vaihtaria. He olivat niin kovin innoissaan tästä suomalaisesta ruokailusta. (Oli meilläkin ehkä hieman nälkä) Tarjolla meillä siis oli perunoita, karjalanpaistia, rieskakiekuroita, karjalanpiirakkaa ja munavoita, ruisleipää ja jälkiruokana pullaa ja kahvia. Lisäksi Mariana oli tehnyt hyvää Sangriaa! Joensuun tytöt oli valmistanut oikein makoisaa ruokaa! Onnittelut. Mariana ja Riku innostuivat jossain vaiheessa hieman keskustelemaan suomeksi, koska riku on ollut meidän seurassamme hetken jos toisenkin ja Mariana oli vuosi sitten Joensuussa vaihdossa. Keskustelu oli lyhyehkö, mutta ainakin meillä suomalaisilla oli hauskaa heidän kustannuksellaan. Ihan mukava ilta, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa… Tosin ihan jokaisen portuguese-spanish keskustelun sisältöä emme saaneet selville.
Kotona oltiin 01.30, ei siinä paljon raportteja enää kirjoiteltu. Kirsukka oli kaipaillut, vastataan aamulla. Öitä
PS. Miguel, yleensä kun tervehditään, niin katsotaan ihmistä silmiin! JA MISSÄ OLIVAT TERVEHDYSSUUDELMAT? Jos et tiennyt, niin portugalissa on tapana pussata kun nähdään (ainakin näin hehkeitä naisia!) olemme niin kovin pettyneitä sinuun Miguel, kovin pettyneitä.
PS. Miguel, yleensä kun tervehditään, niin katsotaan ihmistä silmiin! JA MISSÄ OLIVAT TERVEHDYSSUUDELMAT? Jos et tiennyt, niin portugalissa on tapana pussata kun nähdään (ainakin näin hehkeitä naisia!) olemme niin kovin pettyneitä sinuun Miguel, kovin pettyneitä.
Viimeinen harjoitteluviikko begins...
DAY 85 (7.4.2008)
”Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai..” Joopajoo. Voitte kuvitella että Sundvallin ruholla oli helvetillisiä ongelmia kammeta siinä klo:10 tienoilla sängystä ylös edellisen venähtäneen illan takia. No mutta onneksi oli raportit sentään saatu valmiiks! Mäkelä nousi noin puolentunnin torkutuksen jälkeen sängystä ylös ja suuntasi kevyen aamupalan jälkeen koululle. Neiti Sundvall saapui reilun 30 minuutin päästä paikanpäälle.
Missiona oli lähettää Patelle ja 10-Korhoselle nää surullisen kuuluisat raportit, lähettää Ultsille ja Marialle opponentien ”rakentavia” kommentteja, päivittää blogi ja varata halvat lennot sinne ihanaan kotimaahamme, johon jo niin kovin ikävöimme (paskat). Näinpä juuri, saatiin kaikki muut tehtyä paitsi tää viimenen osio. Koitettiin kyllä kovasti googlettaa halpoja lentoja, mutta voidaan ihan rehellisesti kertoa että noilla 400-1000e lennoilla meitä on hyvin turha odotella saapuviks sinne Suomen maahan. Noin paljoo ei olla valmiita maksamaan siitä että päästään kaivamaan toppatakit kaapeista esiin, jäätymään syvähorkkaan, kuuntelemaan hullua paasausta edistymättömästä opinnäytetyöstä, tekemään muita 100000 koulutehtävää jotka jostain syystä on rästissä, palaamaan töihin jossa kaikki työkaverit on kolmen kuukauden aikana vaihtunut, kuolemaan treeneihin oman kovakuntoisuuden vuoksi, googlettamaan uutta kämppä ettei opintotuet vaan katoa sen siljäntien etsetera etsetera.. Muita ihan kovia vaihtoehtoja halpislentoyhtiöt meille kyllä koitti tarjota esim. Kanarialle, Espanjaan, Acoresille ja muihin lämpimiin kohteisiin pääsis paljon halvemmalla. Joutuu harkitsee näitä ihan vakavissaan! Jossain vaiheessa Heini ja Suvi porhals kanssa koululle ja vaihdettiin siinä muutama sana huomisesta (pidetään Suomi-ilta). Sitten oliki taas aika suunnata hyvinkin nopeasti kohti busaria ja pikku hiljaa kohti niin kovin rakasta Carcaveloksen klinikkaa.
Töissä ei tapahtunu asiakkaiden kohdalla mitään kovin erikoista. Tää Jennin rikas mies-asiakas anto meille ilmaislippuja johonki lähistöllä olevaan kuntosaliin. Jaahas, olikohan tää jonkinnäkönen vihje? Koittaako se vihjata et jotain pitäs näille ruhoille tehä vai mikäs taas on jutun juju? Jokatapauksessa tänään se oli oikeen rasittavalla päällä. Puhu taas taukoamatta ja alko heittää jo todella huonoja ehdotuksiaki: Voitas mennä ravintolaan syömään viikonloppuna yms. Ei otettu tarjousta vastaan, ilmaset saliliput kylläki. Mennään jos keretään. Päivän paras letkautus tuli kuitenki Jopelta. Jossain välissä se alko kovasti selittää Jennille jotain että 10. päivä ei oo töitä ja sitä rataa. Noh, Sundis siinä koitti sanoo, että kyl meillä pitäs perjantaihin asti olla harjottelua, no niin onkin, mutta torstai on vapaa! Mitämitä..Jopella on jotain muuta menoa eikä se pääse tulee koko päivänä klinikalle, noh, nää muijathan on sen vastuulla ja se olis vasten sääntöjä työskennellä ilman sen tarkkailevaa silmäparia, joten torstai on vapaa (”Time to finish your reports all of your patients”..joopajoo, hyvä läppä Jope). Kiitos vapaapäivästä, keksitään kyllä tekemistä. Eikai siitä työpäivästä muuta.
Kotona ei ihmeempiä puuhasteltu… Aloiteltiin kyllä niitä Jopen asiakasraportteja, mutta ne saivat mimosoiden silmät lurppaamaan, joten jätettiin raporttien väsääminen myöhempään ajankohtaan. Muutenkin jo turhan työntäyteinen päivä takana. Huomista Suomi-iltaa odotellen…
Ps. Miguel, olethan saanut kutsun huomiseen Suomi-iltaan? Laita sitten jotain vähän parempaa päälles…
”Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai..” Joopajoo. Voitte kuvitella että Sundvallin ruholla oli helvetillisiä ongelmia kammeta siinä klo:10 tienoilla sängystä ylös edellisen venähtäneen illan takia. No mutta onneksi oli raportit sentään saatu valmiiks! Mäkelä nousi noin puolentunnin torkutuksen jälkeen sängystä ylös ja suuntasi kevyen aamupalan jälkeen koululle. Neiti Sundvall saapui reilun 30 minuutin päästä paikanpäälle.
Missiona oli lähettää Patelle ja 10-Korhoselle nää surullisen kuuluisat raportit, lähettää Ultsille ja Marialle opponentien ”rakentavia” kommentteja, päivittää blogi ja varata halvat lennot sinne ihanaan kotimaahamme, johon jo niin kovin ikävöimme (paskat). Näinpä juuri, saatiin kaikki muut tehtyä paitsi tää viimenen osio. Koitettiin kyllä kovasti googlettaa halpoja lentoja, mutta voidaan ihan rehellisesti kertoa että noilla 400-1000e lennoilla meitä on hyvin turha odotella saapuviks sinne Suomen maahan. Noin paljoo ei olla valmiita maksamaan siitä että päästään kaivamaan toppatakit kaapeista esiin, jäätymään syvähorkkaan, kuuntelemaan hullua paasausta edistymättömästä opinnäytetyöstä, tekemään muita 100000 koulutehtävää jotka jostain syystä on rästissä, palaamaan töihin jossa kaikki työkaverit on kolmen kuukauden aikana vaihtunut, kuolemaan treeneihin oman kovakuntoisuuden vuoksi, googlettamaan uutta kämppä ettei opintotuet vaan katoa sen siljäntien etsetera etsetera.. Muita ihan kovia vaihtoehtoja halpislentoyhtiöt meille kyllä koitti tarjota esim. Kanarialle, Espanjaan, Acoresille ja muihin lämpimiin kohteisiin pääsis paljon halvemmalla. Joutuu harkitsee näitä ihan vakavissaan! Jossain vaiheessa Heini ja Suvi porhals kanssa koululle ja vaihdettiin siinä muutama sana huomisesta (pidetään Suomi-ilta). Sitten oliki taas aika suunnata hyvinkin nopeasti kohti busaria ja pikku hiljaa kohti niin kovin rakasta Carcaveloksen klinikkaa.
Töissä ei tapahtunu asiakkaiden kohdalla mitään kovin erikoista. Tää Jennin rikas mies-asiakas anto meille ilmaislippuja johonki lähistöllä olevaan kuntosaliin. Jaahas, olikohan tää jonkinnäkönen vihje? Koittaako se vihjata et jotain pitäs näille ruhoille tehä vai mikäs taas on jutun juju? Jokatapauksessa tänään se oli oikeen rasittavalla päällä. Puhu taas taukoamatta ja alko heittää jo todella huonoja ehdotuksiaki: Voitas mennä ravintolaan syömään viikonloppuna yms. Ei otettu tarjousta vastaan, ilmaset saliliput kylläki. Mennään jos keretään. Päivän paras letkautus tuli kuitenki Jopelta. Jossain välissä se alko kovasti selittää Jennille jotain että 10. päivä ei oo töitä ja sitä rataa. Noh, Sundis siinä koitti sanoo, että kyl meillä pitäs perjantaihin asti olla harjottelua, no niin onkin, mutta torstai on vapaa! Mitämitä..Jopella on jotain muuta menoa eikä se pääse tulee koko päivänä klinikalle, noh, nää muijathan on sen vastuulla ja se olis vasten sääntöjä työskennellä ilman sen tarkkailevaa silmäparia, joten torstai on vapaa (”Time to finish your reports all of your patients”..joopajoo, hyvä läppä Jope). Kiitos vapaapäivästä, keksitään kyllä tekemistä. Eikai siitä työpäivästä muuta.
Kotona ei ihmeempiä puuhasteltu… Aloiteltiin kyllä niitä Jopen asiakasraportteja, mutta ne saivat mimosoiden silmät lurppaamaan, joten jätettiin raporttien väsääminen myöhempään ajankohtaan. Muutenkin jo turhan työntäyteinen päivä takana. Huomista Suomi-iltaa odotellen…
Ps. Miguel, olethan saanut kutsun huomiseen Suomi-iltaan? Laita sitten jotain vähän parempaa päälles…
Pommipäivä
DAY 84 (6.4.2008)
Joo o, sehän olis taas sunnuntai ja viikko takana. Availtiin silmiämme siinä puolenpäivän tienoilla, mutta pääkopassa kolkutteli jokin orastava darrapeikko, joten päätimme jatkaa unia peikon häivyttämiseksi. ”Noustiin” sängystä noin klo:15:00 (lue: vessaan ja valmistamaan jotain pientä aamiaista). Johan oliki olo jo parempi..
Uskokaa tai älkää, mutta lähestulkoon koko päivä vietettiin sängyssä. Eheeeei, luulette taas että otettiin päikkäreitä päikkäreitten perään, mutta EI! Tunnollisina opiskelijoina (lue: pakon edessä) naputimme koko hlvtin päivän tietokoneillemme englantia. Jepjep. Näistä martoista ei kumpikaan oo A) viettäny tietokoneiden ääressä niin montaa tuntia putkeen (ainakaan tehden jotain asiallista hommaa) B) kirjottanu niin montaa sivua englantia C) ollu niin vihanen/kypsä/ärsyyntyny/väsyny/vitutuksen partaalla ku tänä kyseisenä päivänä. Tehtiin siis Clinical Post Reportia Patelle (Patricialle), joka oli meille aikasemmin viikolla ilmottanu, että ne tulis palauttaa viimestään seuraavana maanantaina. Just sopivaa hommaa darrapäivälle, mutta minkäs teet ku kaikki on AINA jätettävä niin viimetinkaan ku vaan mahollista. Hienoa tytöt, oikein hienoa!
Joo o, sehän olis taas sunnuntai ja viikko takana. Availtiin silmiämme siinä puolenpäivän tienoilla, mutta pääkopassa kolkutteli jokin orastava darrapeikko, joten päätimme jatkaa unia peikon häivyttämiseksi. ”Noustiin” sängystä noin klo:15:00 (lue: vessaan ja valmistamaan jotain pientä aamiaista). Johan oliki olo jo parempi..
Uskokaa tai älkää, mutta lähestulkoon koko päivä vietettiin sängyssä. Eheeeei, luulette taas että otettiin päikkäreitä päikkäreitten perään, mutta EI! Tunnollisina opiskelijoina (lue: pakon edessä) naputimme koko hlvtin päivän tietokoneillemme englantia. Jepjep. Näistä martoista ei kumpikaan oo A) viettäny tietokoneiden ääressä niin montaa tuntia putkeen (ainakaan tehden jotain asiallista hommaa) B) kirjottanu niin montaa sivua englantia C) ollu niin vihanen/kypsä/ärsyyntyny/väsyny/vitutuksen partaalla ku tänä kyseisenä päivänä. Tehtiin siis Clinical Post Reportia Patelle (Patricialle), joka oli meille aikasemmin viikolla ilmottanu, että ne tulis palauttaa viimestään seuraavana maanantaina. Just sopivaa hommaa darrapäivälle, mutta minkäs teet ku kaikki on AINA jätettävä niin viimetinkaan ku vaan mahollista. Hienoa tytöt, oikein hienoa!
Klo 20:00 alko kuupat poksahdella jo sellaseen tahtiin, että oli pakko saada pikku breakki. Päätettiin lähteä Shoppingiin (kuinka monelle tuli yllätyksenä?). Koska oltiin oltu niin työnhurmiossa koko päivä, ei oltu ehitty edes syömään missään välissä. Niinpä, miettikääs sitä! Tällä menolla kuoltas vielä nälkään täällä. Suunnattiin ensimmäisenä kohti Pizzahuttia. Vedettiin oikeen näppärän makuset mätöt suusta alas ja koska vitutuskerroin oli vieläkin kovin korkeella päätimme palkita itsemme muutamalla lumppukaupan kiertämisellä. Ei ostettu juuri mitään. Pari lohdutuslahjaa itsellemme vaan.. ihmeteltiin ku kaupan kassat alko laskea kolikoitaan, oho, kello olikin jo melkeen 23. Oli aika jättää shopping taakse ja suunnata kotiin jatkamaan paskan jauhantaa… siis englannin naputtamista.
Kotona tuhersimme lähestulkoon itkua, kun tajusimme kuinka monta otsikkoa on vi
elä ilman minkään näköistä lauseentynkää. Tästä yöstä tulisi pitkä..ja niinhän siitä tuli. Konttorit sulkeutuivat vasta klo: 03 yöllä. Valehtelematta tehtiin näiden raporttien eteen täys duunipäivä (8h) ellei enemmänki. Tuloksena: VALMIIT Clinical Post Reportit (10 sivua englanninkielistä tekstiä, MIETTIKÄÄ!!), kaksi helvetin väsynyttä muijaa ja uskomaton pommi koko Rua do Pombalin toisessa kerroksessa, ovesta sisään tultaessa vasemman puoleisessa huoneistossa. Ei ehitty siivota huoneistoamme tai sen pahemmin itseämmekään sattuneesta syystä..kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa.
Ps. Miguel, oletko ikinä kirjoittanut 10 sivun raporttia englanniksi? Niinpä, ei sun kielitaidolla ei sitten millään!
Kotona tuhersimme lähestulkoon itkua, kun tajusimme kuinka monta otsikkoa on vi
elä ilman minkään näköistä lauseentynkää. Tästä yöstä tulisi pitkä..ja niinhän siitä tuli. Konttorit sulkeutuivat vasta klo: 03 yöllä. Valehtelematta tehtiin näiden raporttien eteen täys duunipäivä (8h) ellei enemmänki. Tuloksena: VALMIIT Clinical Post Reportit (10 sivua englanninkielistä tekstiä, MIETTIKÄÄ!!), kaksi helvetin väsynyttä muijaa ja uskomaton pommi koko Rua do Pombalin toisessa kerroksessa, ovesta sisään tultaessa vasemman puoleisessa huoneistossa. Ei ehitty siivota huoneistoamme tai sen pahemmin itseämmekään sattuneesta syystä..kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa.Ps. Miguel, oletko ikinä kirjoittanut 10 sivun raporttia englanniksi? Niinpä, ei sun kielitaidolla ei sitten millään!
maanantai 7. huhtikuuta 2008
Ilmastonmuutos
DAY 83 (5.4.2008)
Olishan se pitäny arvata, että kun viikonloppu tulee niin aurinko menee piiloon. Kuka noi pilvet on taas tänne manannu?! Krista? No ei uskottu silmiämme vaan suuntasimme kaikesta pimeydestä huolimatta kohti Estorillin rantaa. No olishan se pitäny arvata että pilvistä oli sielläki. Noh, jäätii kuitenki odottelemaan ihmettä. Siinä odotellessa Mäksy lähti Cascais-Estoril rantabulevardille lenkille ja Sundis repäisi niinkin yllättävän vedon, että alkoi lukemaan Ullan ja Marian opinnäytetyötä. Joo, vaikka oma opinnäytetyö kusee, niin pakko auttaa kavereita hädässä… Lenkiltä palattuaan Mäksy tarttui myös kiinni opponentin rooliinsa ja ryhtyi samaan hommaan neiti Sundvallin kanssa. Koska Jenni oli jo tunnin lukenut tätä huippu upeaa opinnäytetyötä, alkoi häntä niin kovin väsyttämään. Ultsi ja Maria, opinnäytetyön raakile oli loistava... Ei vaan olla totuttu lukemaan tollasta asiatietoa :D
Jaksettiin majailla pilvisellä rannalla hetki jos toinenkin, mutta 2:n jälkeen päätettiin hypätä seuraavaan bussiin ja mennä kotiin päikkäreille, väsytti ihan törkeesti. Onkin ollu tosi rankka aamu! No bussihan hajosi matkalla ja varikon kohdalla vaihdettiin bussia. Ovi ei oikein pelannu… Ja koska paikalliset ei oo kovin nopeita toimissaan, päikkärit viivästyivät melkein puolella tunnilla.
Kotona käytiin puhelimitse keskustelua illan suunnitelmista Joensuun kansankieltä vientävien tyttöjen kanssa ja lupasimme siirtyä istumaan iltaa heidän tykö jossain vaiheessa iltaa. Mutta siis ensin päikkärit. Eihän me siinä kunnolla nukuttu, mutta huomattavasti pirteämpinä noustiin uudestaan tähän päivään tunnin lahnaamisen jälkeen. Käytiin suihkussa ja vaihdettiin kuulumiset Suomen suuntaan äitien Mäkelä ja Sundvall välityksellä. Meidän ilmoitukset: Ei edelleenkään lentolippuja Suomeen, Mäksyllä on ihossa joku kuppa, Jennillä ientulehdus (diagnoosit by tohtorit Mäkelä&Sundvall). Äitien ilmoitukset: Mäksyn kuppa johtuu muka auringosta (ei pidä paikkaansa), Ögalle pitää ostaa uusi pehmotiikeri ja tarkat yksityiskohtaiset selostukset suomen päivällispöytien sisällöstä. Että niinkin asiallista.
No kyllä ruokaa osataan vääntää täälläkin. Nuudeleita ja eilistä kanakastiketta. Korkattiin myös Nico. How delicious! Suomen ruokia on kyllä ikävä. Jenni ilmoittikin jo puhelimessa äiti-Sundvallille paluu-aterian yksityiskohtaisen sisällön. Äiti-Mäkelä voi myös varata tyhjän menu-arkin eteensä, kun seuraavan kerran ottaa yhteyttä Portugalin suuntaan. Olisi ensimmäiselle viikolle ruokalistaa hieman tulossa!
Siinä sitten alettiin valmistautumaan iltaan, tuunattiin hieman itseämme kahvikupposten ääressä. Jauhettiin kaikkea maan ja taivaan välillä (paskanjauhantaa niinku yleensä) ja saatettiinpa Suomeenkin pari häiriköintiviestiä laittaa. Seuraavassa paras aikaansaannoksemme, häiriköintiviesti Kristalle: ”Kuule Krista, oletko ollut eilen juomassa ja yhteyksiä säänherraan luomassa, on meinaan pilvistä täällä Portugalin huomassa. Toivomme ettet enempää jois, jotta isoherra auringon takas meille tois. Manailut on nyt manailtu ja riimit sanailtu. Adeus!” Että semmosta, tällä kertaa.
Luultiin että olisi aikaa vaikka kuinka paljon ennen kun pitää mennä Suvia ja Heiniä ”tappaamaan
”. Ei ollu, kolme tuntia meni hyvinki noppeesti lämpörullien kanssa suhatessa ja paskaa jauhaessa. Piti laittaa tytöille viestiä että menee lähemmäs kymppiä, ennen ku nää muijat tulee ilahduttamaan Joensuun kansalaisia läsnäolollaan. No ei ihan kymppiinkään ehditty, meni puol yhteentoista (piti matkalla noutaa molemmille avecit Continentesta! Nicot.). Ilta meni senkin jälkeen nopeasti eteenpäin kuvia ladatessa tyttöjen koneille, viiniä ”maistellen” ja kaikkea muuta nakerrellen. Päätettiin klo. 01.30 jatkaa iltaa Cascaisin rantakuppiloissa, Heini uskaltaui mukaamme, Suville riitti nämä pari tuntia seurassamme.
Taksikuski veti sellasta rundia, että oltaisi te keksitty ainaki 10 parempaa ja nopeampaa reittiä..ja halvempaa. Koska rantakuppilat oli jostain syystä suljettu tänään tavallista aikaisemmin, suuntasimme
kulkumme lähellä Coconutsia olevaan Beer Gardeniin, jossa tavattiin työtoverimme Paulo ja sen kaverit. Oli siistiä viettää välillä iltaa muidenkin seurassa, Paulon kaverit ei luultavasti ollu samaa mieltä… Sen verran vaudikasta läpyskää taas heitettiin ilmoille. Tyypit tilas pöytään jonku helvetinmoise ”towerin” kaljaa, josta ne hanalla aina lorotteli laseihinsa. Me otettiin asiallisesti V.Redbullia :D Suunniteltiin Towerin ryöstöä. Beer paratiisista jatkoimm
e Coconutsiin, jossa ei paljon enempää porukkaa edelliseen viikkoon verrattuna ollut. On vissiin sana levinnyt meistä! Voi voi. Ihan hauska ilta kuitenkin, taas käytiin raiskaamassa pari biisiä karaokessa… Kuvassa ylhäällä Verguelin klinikan henkilökuntaa!
Olishan se pitäny arvata, että kun viikonloppu tulee niin aurinko menee piiloon. Kuka noi pilvet on taas tänne manannu?! Krista? No ei uskottu silmiämme vaan suuntasimme kaikesta pimeydestä huolimatta kohti Estorillin rantaa. No olishan se pitäny arvata että pilvistä oli sielläki. Noh, jäätii kuitenki odottelemaan ihmettä. Siinä odotellessa Mäksy lähti Cascais-Estoril rantabulevardille lenkille ja Sundis repäisi niinkin yllättävän vedon, että alkoi lukemaan Ullan ja Marian opinnäytetyötä. Joo, vaikka oma opinnäytetyö kusee, niin pakko auttaa kavereita hädässä… Lenkiltä palattuaan Mäksy tarttui myös kiinni opponentin rooliinsa ja ryhtyi samaan hommaan neiti Sundvallin kanssa. Koska Jenni oli jo tunnin lukenut tätä huippu upeaa opinnäytetyötä, alkoi häntä niin kovin väsyttämään. Ultsi ja Maria, opinnäytetyön raakile oli loistava... Ei vaan olla totuttu lukemaan tollasta asiatietoa :D
Jaksettiin majailla pilvisellä rannalla hetki jos toinenkin, mutta 2:n jälkeen päätettiin hypätä seuraavaan bussiin ja mennä kotiin päikkäreille, väsytti ihan törkeesti. Onkin ollu tosi rankka aamu! No bussihan hajosi matkalla ja varikon kohdalla vaihdettiin bussia. Ovi ei oikein pelannu… Ja koska paikalliset ei oo kovin nopeita toimissaan, päikkärit viivästyivät melkein puolella tunnilla.
Kotona käytiin puhelimitse keskustelua illan suunnitelmista Joensuun kansankieltä vientävien tyttöjen kanssa ja lupasimme siirtyä istumaan iltaa heidän tykö jossain vaiheessa iltaa. Mutta siis ensin päikkärit. Eihän me siinä kunnolla nukuttu, mutta huomattavasti pirteämpinä noustiin uudestaan tähän päivään tunnin lahnaamisen jälkeen. Käytiin suihkussa ja vaihdettiin kuulumiset Suomen suuntaan äitien Mäkelä ja Sundvall välityksellä. Meidän ilmoitukset: Ei edelleenkään lentolippuja Suomeen, Mäksyllä on ihossa joku kuppa, Jennillä ientulehdus (diagnoosit by tohtorit Mäkelä&Sundvall). Äitien ilmoitukset: Mäksyn kuppa johtuu muka auringosta (ei pidä paikkaansa), Ögalle pitää ostaa uusi pehmotiikeri ja tarkat yksityiskohtaiset selostukset suomen päivällispöytien sisällöstä. Että niinkin asiallista.
No kyllä ruokaa osataan vääntää täälläkin. Nuudeleita ja eilistä kanakastiketta. Korkattiin myös Nico. How delicious! Suomen ruokia on kyllä ikävä. Jenni ilmoittikin jo puhelimessa äiti-Sundvallille paluu-aterian yksityiskohtaisen sisällön. Äiti-Mäkelä voi myös varata tyhjän menu-arkin eteensä, kun seuraavan kerran ottaa yhteyttä Portugalin suuntaan. Olisi ensimmäiselle viikolle ruokalistaa hieman tulossa!
Siinä sitten alettiin valmistautumaan iltaan, tuunattiin hieman itseämme kahvikupposten ääressä. Jauhettiin kaikkea maan ja taivaan välillä (paskanjauhantaa niinku yleensä) ja saatettiinpa Suomeenkin pari häiriköintiviestiä laittaa. Seuraavassa paras aikaansaannoksemme, häiriköintiviesti Kristalle: ”Kuule Krista, oletko ollut eilen juomassa ja yhteyksiä säänherraan luomassa, on meinaan pilvistä täällä Portugalin huomassa. Toivomme ettet enempää jois, jotta isoherra auringon takas meille tois. Manailut on nyt manailtu ja riimit sanailtu. Adeus!” Että semmosta, tällä kertaa.
Luultiin että olisi aikaa vaikka kuinka paljon ennen kun pitää mennä Suvia ja Heiniä ”tappaamaan
”. Ei ollu, kolme tuntia meni hyvinki noppeesti lämpörullien kanssa suhatessa ja paskaa jauhaessa. Piti laittaa tytöille viestiä että menee lähemmäs kymppiä, ennen ku nää muijat tulee ilahduttamaan Joensuun kansalaisia läsnäolollaan. No ei ihan kymppiinkään ehditty, meni puol yhteentoista (piti matkalla noutaa molemmille avecit Continentesta! Nicot.). Ilta meni senkin jälkeen nopeasti eteenpäin kuvia ladatessa tyttöjen koneille, viiniä ”maistellen” ja kaikkea muuta nakerrellen. Päätettiin klo. 01.30 jatkaa iltaa Cascaisin rantakuppiloissa, Heini uskaltaui mukaamme, Suville riitti nämä pari tuntia seurassamme.Taksikuski veti sellasta rundia, että oltaisi te keksitty ainaki 10 parempaa ja nopeampaa reittiä..ja halvempaa. Koska rantakuppilat oli jostain syystä suljettu tänään tavallista aikaisemmin, suuntasimme
kulkumme lähellä Coconutsia olevaan Beer Gardeniin, jossa tavattiin työtoverimme Paulo ja sen kaverit. Oli siistiä viettää välillä iltaa muidenkin seurassa, Paulon kaverit ei luultavasti ollu samaa mieltä… Sen verran vaudikasta läpyskää taas heitettiin ilmoille. Tyypit tilas pöytään jonku helvetinmoise ”towerin” kaljaa, josta ne hanalla aina lorotteli laseihinsa. Me otettiin asiallisesti V.Redbullia :D Suunniteltiin Towerin ryöstöä. Beer paratiisista jatkoimm
e Coconutsiin, jossa ei paljon enempää porukkaa edelliseen viikkoon verrattuna ollut. On vissiin sana levinnyt meistä! Voi voi. Ihan hauska ilta kuitenkin, taas käytiin raiskaamassa pari biisiä karaokessa… Kuvassa ylhäällä Verguelin klinikan henkilökuntaa!
PS. Miguel what’s your problem? Ollaan nyt aika monta kertaa käyty teillä sua kyttäämässä, mutta et ikinä ole kotona!! Me ei probably olla tässä maassa enää kahta viikkoa pidempää…!
Pilvinen päivä
DAY 82 (4.4.2008)
Huhhuh olipa pilvistä. Päätettiin lähteä koululle. Olikin jo pikku pakko, koska 10-Korhonen oli jo mailiin huudellu ollaanko vielä elossa. Vastattiin maikalle että hengissä ollaan, mutta on ollut niin hyvät kelit ettei olla jaksettu paljon oppimispäiväkirjoja lähetellä. Tykkäs varmasti viestistä. Muutama muukin oli kaipaillu. Olis kuulemma vähän kiire sen meijän opinnäytetyön kanssa. Nou shit Sherlok!! Aika lailla koulujuttujen puitteissa (!) meni sekin netissä pyörähtäminen…
No vaikka joku säälittävä pilviharsolta näyttävä suikaleen rääpäle taivaalla roikkuikin, päätettiin lähteä hetkeksi Estorillin rannalle ennen töihin lähtöä. Ihan törkeen kuuma, villin huhun mukaan viikon kuumin päivä… :) Olis syytä olla viikonloppunakin tällaista, ettei turhaan haaskattu tätä aamua koululla majaillen. Pitikin käydä rupattelemassa Annamaijan mailiin.
tunnin verran laamattiin rantahietikolla ihmismeren seassa ennen töihin poistumista. Joo paikallisetkin on jopa ottaneet takit pois päältään (ainakin suurin osa) ja kulkeutuneet rannalle. Eli pitää olla jo tosi lämmin… Oltiin turhan ajoissa Carcaveloksessa joten käytiin hakemassa pp:t (perjantaipullat) ja istuttiin hetkeksi puiston penkille. Jenni näki siinä taas yhden ”Hän-on-niin-kovin-suloinen-koiran”, jolle myös tarjosi avuliaasti osan pullanökäre
estään. Tuli kiire, poistuttiin töihin.
Töissä ei taaskaan (muistimme mukaan) tapahtunut juuri mitään. Mäksyllä 2 omaa asiakasta ja 3 Jopen asiakasta listoilla, Sundiksella pari omaa enemmän. Että aika hyvin ollaan saatu potilaat lopettamaan terapiansa. Hyvää duunia tytöt, hyvää duunia!
Töiden jälkeen bussilla shoppingiin tuliais-ruokaostoksille. Se on kyllä jännä miten teille ei löydy mitään tuliaisia, silti kerta toisensa jälkeen poistutaan kaupasta pussit kädessä. Perin kummallista. Oltiin kotona klo 23.00. Ja alettiin valmistaa viikon ensimmäistä lämmintä ruokaa!! Joo on ollu kauheesti kiireitä tällä viikolla ni ei oo oikeen ehtiny syömään. Porkkana-korppulinjalla on menty hyvinki pitkälti.. Oli muuten ehkä paras saavutus Mäkelä&Sundvall kokkikoulussa tähän mennessä… Harmi vaan ettei kanafileet maistuneet miltään..
Eipä muuta, aurinkoista viikonloppua odotellen…
PS. Migueeel!!! MIGUEL!?
Huhhuh olipa pilvistä. Päätettiin lähteä koululle. Olikin jo pikku pakko, koska 10-Korhonen oli jo mailiin huudellu ollaanko vielä elossa. Vastattiin maikalle että hengissä ollaan, mutta on ollut niin hyvät kelit ettei olla jaksettu paljon oppimispäiväkirjoja lähetellä. Tykkäs varmasti viestistä. Muutama muukin oli kaipaillu. Olis kuulemma vähän kiire sen meijän opinnäytetyön kanssa. Nou shit Sherlok!! Aika lailla koulujuttujen puitteissa (!) meni sekin netissä pyörähtäminen…
No vaikka joku säälittävä pilviharsolta näyttävä suikaleen rääpäle taivaalla roikkuikin, päätettiin lähteä hetkeksi Estorillin rannalle ennen töihin lähtöä. Ihan törkeen kuuma, villin huhun mukaan viikon kuumin päivä… :) Olis syytä olla viikonloppunakin tällaista, ettei turhaan haaskattu tätä aamua koululla majaillen. Pitikin käydä rupattelemassa Annamaijan mailiin.
tunnin verran laamattiin rantahietikolla ihmismeren seassa ennen töihin poistumista. Joo paikallisetkin on jopa ottaneet takit pois päältään (ainakin suurin osa) ja kulkeutuneet rannalle. Eli pitää olla jo tosi lämmin… Oltiin turhan ajoissa Carcaveloksessa joten käytiin hakemassa pp:t (perjantaipullat) ja istuttiin hetkeksi puiston penkille. Jenni näki siinä taas yhden ”Hän-on-niin-kovin-suloinen-koiran”, jolle myös tarjosi avuliaasti osan pullanökäre
estään. Tuli kiire, poistuttiin töihin.Töissä ei taaskaan (muistimme mukaan) tapahtunut juuri mitään. Mäksyllä 2 omaa asiakasta ja 3 Jopen asiakasta listoilla, Sundiksella pari omaa enemmän. Että aika hyvin ollaan saatu potilaat lopettamaan terapiansa. Hyvää duunia tytöt, hyvää duunia!
Töiden jälkeen bussilla shoppingiin tuliais-ruokaostoksille. Se on kyllä jännä miten teille ei löydy mitään tuliaisia, silti kerta toisensa jälkeen poistutaan kaupasta pussit kädessä. Perin kummallista. Oltiin kotona klo 23.00. Ja alettiin valmistaa viikon ensimmäistä lämmintä ruokaa!! Joo on ollu kauheesti kiireitä tällä viikolla ni ei oo oikeen ehtiny syömään. Porkkana-korppulinjalla on menty hyvinki pitkälti.. Oli muuten ehkä paras saavutus Mäkelä&Sundvall kokkikoulussa tähän mennessä… Harmi vaan ettei kanafileet maistuneet miltään..
Eipä muuta, aurinkoista viikonloppua odotellen…
PS. Migueeel!!! MIGUEL!?
perjantai 4. huhtikuuta 2008
biitsikelit jatkuu...
DAY 81 (3.4.2008)
Grillissä edelleen... toivottiin jo melkein että olis vähän pilvisempää, kun on pient
ä punoitusta havaittavissa iholla... ei pilviä... suunnattiin Carcavelokseen... Aika mahtavat kelit. Suvi ja Heini oli messissä, päätettiin pitää lauantaina suomalainen ilta ruokineen ja juomineen...
Tällä hetkellä ei paljon harmita olla täällä!! Ja harjottelukin menee yllättävän kevyesti, me jopa viihdytään siellä välillä... Ja se katkaisee hyvin ton auringonpalvonnan. Ilman harjoittelua me oltain saatu sen päiväset
auringonpistokset että moro!!! toivottavasti kelit jatkuu viikonlopun yli ja vielä pari viikkoa... Ei tarttis ihan kalpeana tulla Suomeen...
Ps. Miguel, meillä on enää pari viikkoa jäljellä tääl, joten voisitko kaivautua esiin kolostasi, jotta ehtisimme tutustua?
Kuvassa: Jenni ja laser!
Grillissä edelleen... toivottiin jo melkein että olis vähän pilvisempää, kun on pient
ä punoitusta havaittavissa iholla... ei pilviä... suunnattiin Carcavelokseen... Aika mahtavat kelit. Suvi ja Heini oli messissä, päätettiin pitää lauantaina suomalainen ilta ruokineen ja juomineen...Tällä hetkellä ei paljon harmita olla täällä!! Ja harjottelukin menee yllättävän kevyesti, me jopa viihdytään siellä välillä... Ja se katkaisee hyvin ton auringonpalvonnan. Ilman harjoittelua me oltain saatu sen päiväset
auringonpistokset että moro!!! toivottavasti kelit jatkuu viikonlopun yli ja vielä pari viikkoa... Ei tarttis ihan kalpeana tulla Suomeen...Ps. Miguel, meillä on enää pari viikkoa jäljellä tääl, joten voisitko kaivautua esiin kolostasi, jotta ehtisimme tutustua?
Kuvassa: Jenni ja laser!
Pahoittelumme
DAY 79 (1.4.2008)
Pyydämme anteeksi, ettei blogitekstit ole viime aikoina juurikaan päivittyneet, mutta täällä on nyt ollut niin loistavat kelit, ettei millään voida aamuisin raahautua koululle dataamaan. Kulkumme suuntautuu hyvinkin nopeesti Mäksyn aamulenkin ja aamupalan jälkeen kohti rantahietikkoa.. Päivät on niin samaa settiä ettei millään viitsitä joka päivä kertoa samaa tarinaa. :)
Mutta tiistaista sen verran, että näyttökoe meni läpi. jihuu ja bileet pystyy! Ihmeitä sattuu siis edelleen. Molempien koetilanteet meni ihan hyvin. Patricia sanoi, että osataan ottaa asiakas hyvin huomioon ja kädentaidot on hyvät. Ainoa heikkokohta on kliininen päättelykyky. Aijaa, ihan tosi?! Jännä juttu, sillä muijilla on TULES-kurssi edelleen kesken ja erotusdiagnostiikka saattaa ehkä hieman tökkiä. No ei ammattislangia sen enempää... Eli harjoittelut on suoritettu kun palautetaan Patricialle vielä helvetinmoinen raportti ensi viikolla sekä samainen raportti Annamaijalle (+oppimispäiväkirjat), Jopelle kaikki sata asiakasraporttia (ei vielä alotettukaan) sekä Suomeen raportti tästä koko vaihdosta. Ei siis juuri mitään enää!!! :)
Ai niin Suvi kertoi, että Estorillissa oli tänään klo.17 lämpötilamittarissa 29 astetta!! että sen mukaan voitte laskea kuinka lämmin täällä on aikaisemmin päivällä ollut.... ei muuta, adeus!
Ps. Miguel, tiesitkö ett baby oililla saa aika hyvän marinadin iholle? Hyvin tirisee!!
Pyydämme anteeksi, ettei blogitekstit ole viime aikoina juurikaan päivittyneet, mutta täällä on nyt ollut niin loistavat kelit, ettei millään voida aamuisin raahautua koululle dataamaan. Kulkumme suuntautuu hyvinkin nopeesti Mäksyn aamulenkin ja aamupalan jälkeen kohti rantahietikkoa.. Päivät on niin samaa settiä ettei millään viitsitä joka päivä kertoa samaa tarinaa. :)
Mutta tiistaista sen verran, että näyttökoe meni läpi. jihuu ja bileet pystyy! Ihmeitä sattuu siis edelleen. Molempien koetilanteet meni ihan hyvin. Patricia sanoi, että osataan ottaa asiakas hyvin huomioon ja kädentaidot on hyvät. Ainoa heikkokohta on kliininen päättelykyky. Aijaa, ihan tosi?! Jännä juttu, sillä muijilla on TULES-kurssi edelleen kesken ja erotusdiagnostiikka saattaa ehkä hieman tökkiä. No ei ammattislangia sen enempää... Eli harjoittelut on suoritettu kun palautetaan Patricialle vielä helvetinmoinen raportti ensi viikolla sekä samainen raportti Annamaijalle (+oppimispäiväkirjat), Jopelle kaikki sata asiakasraporttia (ei vielä alotettukaan) sekä Suomeen raportti tästä koko vaihdosta. Ei siis juuri mitään enää!!! :)
Ai niin Suvi kertoi, että Estorillissa oli tänään klo.17 lämpötilamittarissa 29 astetta!! että sen mukaan voitte laskea kuinka lämmin täällä on aikaisemmin päivällä ollut.... ei muuta, adeus!
Ps. Miguel, tiesitkö ett baby oililla saa aika hyvän marinadin iholle? Hyvin tirisee!!
Burn it up! -palovamma
DAY 78 (31.3.2008)
Herättiin klo.9 (eli vanhaa aikaa klo.8!). Onneksi Suvi ja Heini mainitsi sunnuntaina meille, että kelloja on taas käännetty, oltais autuaan tietämättöminä eletty edelleen mennyttä aikaa ja siis pahanpäiväisesti myöhästytty tänä maanantaisena iltapäivänä töistä. Tosin se ei siltikään ollut taas kaukana, mutta eipä mennä asioiden edelle.
Viime aikoina on ollut tapana kehittää päivän aikataulu vasta ikkunasta mulkaisun jälkeen, joten ei poikettu rutiineista tälläkään kertaa. Puolipilvistä. Päätettiin lopettaa sisällä kyhjötys ja kokeilla Carcaveloksen rantaa. Eli Aamupalan jälkeen bussilla kohti kyseistä biitsiä.
Oltiin Carcaveloksessa n. klo. 11.30. Eihän meillä juurikaan ollut hajua, mistä sinne rannalle pääsee. Koska harjoittelupaikka oli toisessa suunnassa päätimme kokeilla täysin vastakkaista suuntaa. Yhtä hyvä vainu meillä näytää olevan biitsien kuin shoppingcentereiden suhteen, sillä suunta oli täysin oikea ja reippaan jolkotuksen jälkeen löysimme rantaviivan. Hianosti. Carcaveloksen ranta ei ookkaa mikää pikkukaislikko, joten meiltä meni hetki ennen kuin löydettii sopiva paikka. No siinä oliki sitte oikein mainiot olosuhteet rusketuksen saamisen suhteen: Kallion edessä, montun pohjalla hiekkaisessa rinteessä. Aurinko vaan piilotteli vähän väliä pilvien takana! Noh, lämmintä oli silti… Veikkaus n.30 astetta. Tää ranta on lisäks kuuluisa surffauspaikka täkäläisten keskuudessa, joten viikonloppuna ehkä siirrymme lähemmäs rantaviivaa :D täällä on silloin kuuleman mukaan satoja surffaajia! Jess!
Kahden jälkeen pilvet kaikkosivat ja aurinko alkoi paistaa ihan tosissaan.. Harmi vaan että piti lähteä töihin. Buu. Venytimme lähtöämme mahdollisimman pitkään ja poistuimme rannalta 14.50. Matkalla tajusimme, että harjoittelupaikkaan olisi oletettua pidempi matka ja jouduimme kiristämään tahtia… Taksilla se on jotenki menny joutuisammin…No nipin napin ehdittiin. Ihmeteltiin kyllä, kun meitä mulkoiltiin odotusaulassa. Syykin selvisi meille pukuhuoneessa: muijien turpavärkit olivat kuin paloautot konsanaan. Pikku päivetystä siis havaittavissa naamatauluissa. Koko päivä saatiinkin sitten kuunnella kuittailua turpien värityksestä, osa kehui ruskeaksi mutta ne kenellä oli näkökyky tallella haukkuivat punanaamoiksi. Ja kieltämättä työpäivän aikana kiristys naaman alueella kiristyi. Ihme juttuja.
Työpäivässä ei sitten oikeestaan muuta mainittavaa ollut, aika rentoa. Mäksyn asiakkaat ovat melkein kaikki lopettaneet tai niitä ei vaan nappaa tulla klinikalle. Mimosa joutuu siis hoitamaan Hitlerin asiakkaita. Sundis ei vielä ole kaikkia saanut häädettyä ja asiakkaita valuu tasaisen tappavaan tahtiin sisään ovista. Jope muistutteli seuraavan päivän näyttökokeesta, jota Patricia tulisi katsastamaan. Joo joo, on kyllä tiedossa.
Kotona ajattelimme uittaa turpiamme loppuillan jäävesipaljuissa, sen verran polttavaa kirisystä oli havaittavissa. Noh, eipä sitä kuitenkaan tehty, vaan suuntasimme viimeisen kerran uimahallille. Joo 10-kortti on kuulemma lopussa! Jännä juttu. Ei uinti tänään oikein luistanu ja vesikin tuntui ainakin 100 asteiselta. Ei helpottanut olotila naamojen seudulla. Vajaa tunti sohlattiin menemään vedessä ennen kuin päätimme suosiolla luovuttaa. Vastaanottopoika huuteli lähtiessä hyvät yöt ja nähää taas. Vastattiin jotain Jes jes, see u. Eihän nyt nähä! nää martat jättää sen paikan nyt rauhaan, probably iäksi…
Kotona tehtiin iltapala ja tarkoitus oli lukea seuraavan päivän käytännön tenttiin pari tärppiä. Mäksy sai jopa aiheeseen liittyvää materiaalia eteensä, suuri epäilys kuitenkin kytee ettei siitä muutamien minuuttien lukuhetkestä ollut minkään valtakunnan hyötyä. Sundis puhkui itseluottamusta (lue: ei vaan napannu) huomista koitosta silmällä pitäen, että katsoi parhaimmaksi vaan latailla musamasiinaansa musiikkia… Ei kai siinä sitten muuta… Sellasta vaan todettiin, että vieraillaan jatkossakin Carcaveloksen rantahietikolla, jos kerran 2 tunnissa saa näinkin hyvän värityksen! …Ja otetaan öljyt messiin! :D
Ps. Miguel, voisitko mahdollisesti suorittaa huomenna erään helpon(bull shit! täyttä helvettiä) näyttökokeen! Koska meillä olisi parempaakin tekemistä (lahnata rannalla)…
Herättiin klo.9 (eli vanhaa aikaa klo.8!). Onneksi Suvi ja Heini mainitsi sunnuntaina meille, että kelloja on taas käännetty, oltais autuaan tietämättöminä eletty edelleen mennyttä aikaa ja siis pahanpäiväisesti myöhästytty tänä maanantaisena iltapäivänä töistä. Tosin se ei siltikään ollut taas kaukana, mutta eipä mennä asioiden edelle.
Viime aikoina on ollut tapana kehittää päivän aikataulu vasta ikkunasta mulkaisun jälkeen, joten ei poikettu rutiineista tälläkään kertaa. Puolipilvistä. Päätettiin lopettaa sisällä kyhjötys ja kokeilla Carcaveloksen rantaa. Eli Aamupalan jälkeen bussilla kohti kyseistä biitsiä.
Oltiin Carcaveloksessa n. klo. 11.30. Eihän meillä juurikaan ollut hajua, mistä sinne rannalle pääsee. Koska harjoittelupaikka oli toisessa suunnassa päätimme kokeilla täysin vastakkaista suuntaa. Yhtä hyvä vainu meillä näytää olevan biitsien kuin shoppingcentereiden suhteen, sillä suunta oli täysin oikea ja reippaan jolkotuksen jälkeen löysimme rantaviivan. Hianosti. Carcaveloksen ranta ei ookkaa mikää pikkukaislikko, joten meiltä meni hetki ennen kuin löydettii sopiva paikka. No siinä oliki sitte oikein mainiot olosuhteet rusketuksen saamisen suhteen: Kallion edessä, montun pohjalla hiekkaisessa rinteessä. Aurinko vaan piilotteli vähän väliä pilvien takana! Noh, lämmintä oli silti… Veikkaus n.30 astetta. Tää ranta on lisäks kuuluisa surffauspaikka täkäläisten keskuudessa, joten viikonloppuna ehkä siirrymme lähemmäs rantaviivaa :D täällä on silloin kuuleman mukaan satoja surffaajia! Jess!
Kahden jälkeen pilvet kaikkosivat ja aurinko alkoi paistaa ihan tosissaan.. Harmi vaan että piti lähteä töihin. Buu. Venytimme lähtöämme mahdollisimman pitkään ja poistuimme rannalta 14.50. Matkalla tajusimme, että harjoittelupaikkaan olisi oletettua pidempi matka ja jouduimme kiristämään tahtia… Taksilla se on jotenki menny joutuisammin…No nipin napin ehdittiin. Ihmeteltiin kyllä, kun meitä mulkoiltiin odotusaulassa. Syykin selvisi meille pukuhuoneessa: muijien turpavärkit olivat kuin paloautot konsanaan. Pikku päivetystä siis havaittavissa naamatauluissa. Koko päivä saatiinkin sitten kuunnella kuittailua turpien värityksestä, osa kehui ruskeaksi mutta ne kenellä oli näkökyky tallella haukkuivat punanaamoiksi. Ja kieltämättä työpäivän aikana kiristys naaman alueella kiristyi. Ihme juttuja.
Työpäivässä ei sitten oikeestaan muuta mainittavaa ollut, aika rentoa. Mäksyn asiakkaat ovat melkein kaikki lopettaneet tai niitä ei vaan nappaa tulla klinikalle. Mimosa joutuu siis hoitamaan Hitlerin asiakkaita. Sundis ei vielä ole kaikkia saanut häädettyä ja asiakkaita valuu tasaisen tappavaan tahtiin sisään ovista. Jope muistutteli seuraavan päivän näyttökokeesta, jota Patricia tulisi katsastamaan. Joo joo, on kyllä tiedossa.
Kotona ajattelimme uittaa turpiamme loppuillan jäävesipaljuissa, sen verran polttavaa kirisystä oli havaittavissa. Noh, eipä sitä kuitenkaan tehty, vaan suuntasimme viimeisen kerran uimahallille. Joo 10-kortti on kuulemma lopussa! Jännä juttu. Ei uinti tänään oikein luistanu ja vesikin tuntui ainakin 100 asteiselta. Ei helpottanut olotila naamojen seudulla. Vajaa tunti sohlattiin menemään vedessä ennen kuin päätimme suosiolla luovuttaa. Vastaanottopoika huuteli lähtiessä hyvät yöt ja nähää taas. Vastattiin jotain Jes jes, see u. Eihän nyt nähä! nää martat jättää sen paikan nyt rauhaan, probably iäksi…
Kotona tehtiin iltapala ja tarkoitus oli lukea seuraavan päivän käytännön tenttiin pari tärppiä. Mäksy sai jopa aiheeseen liittyvää materiaalia eteensä, suuri epäilys kuitenkin kytee ettei siitä muutamien minuuttien lukuhetkestä ollut minkään valtakunnan hyötyä. Sundis puhkui itseluottamusta (lue: ei vaan napannu) huomista koitosta silmällä pitäen, että katsoi parhaimmaksi vaan latailla musamasiinaansa musiikkia… Ei kai siinä sitten muuta… Sellasta vaan todettiin, että vieraillaan jatkossakin Carcaveloksen rantahietikolla, jos kerran 2 tunnissa saa näinkin hyvän värityksen! …Ja otetaan öljyt messiin! :D
Ps. Miguel, voisitko mahdollisesti suorittaa huomenna erään helpon(bull shit! täyttä helvettiä) näyttökokeen! Koska meillä olisi parempaakin tekemistä (lahnata rannalla)…
Kooma
DAY 77 (30.3.2008)
Sunnuntai, eipä siinä päivässä juuri sen enempää kerrottavaa ole. Aamulla silmäluomien raotus klo.10. Pilvistä. Silmät kiinni. Klo.14. Mäksy näkee auringon pilkahduksen ikkunan kaltereiden raosta ja siirtyy parvekkeelle jatkamaan lahnausta tietokoneen kanssa. Tarkoituksenaan rustata oppimispäiväkirjaa… Ainoana saavutuksena lyhyehkön ja hyvin tiivistetyn päiväkirjamerkinnän kirjoitus..
Saavutus sekin, edellisen päivän syntymäpäiväsankari ei siihenkään kyennyt… Klo.16 Sundvall jaksaa ottaa 5 askelta sängystä parvekkeen suuntaan, hianosti. Kaikenlaista hyödyllistäkin saimme aikaiseksi.. Kuten ruoan kokkausta (perussetti), edellisenä iltana kasautuneen tiskivuoren jynssäämistä sekä kuvien lataamisen koneelle… Ei siis missään nimessä mitään koulujuttuja! Näyttökoekin on vasta tiistaina!
Eikä siinä vielä kaikki, jaksoimme tänä sunnuntaisena päivänä raahautua shoppingille… Vedettiin edellinen ilta yhteen… Lähinnä Mäksyn ja Suvin muistikuvien perusteella… Tarkoitus oli mennä leffaankin, mutta oli sen verran väsyneitä marttoja eikä siellä oikein mitään kunnon aivot narikkaan –leffaa pyöriny, joten päätettiin pitäytyä ihan vaan Mäkkärissä… Sport zonen kautta kotiin.
Eipä siinä enää kummempia… säädettiin koneilla, vedettiin edellisillan tarjoilupöydän antimia naamasta sisään ja käytiin nukkumaan… Öitä.
Ps. Miguel olitko käyny vähän sotkemassa paikkoja lauantai-sunnuntai yönä?! Oli aika sekaista. Yritäs jatkossa vähän käyttäytyä!
Sunnuntai, eipä siinä päivässä juuri sen enempää kerrottavaa ole. Aamulla silmäluomien raotus klo.10. Pilvistä. Silmät kiinni. Klo.14. Mäksy näkee auringon pilkahduksen ikkunan kaltereiden raosta ja siirtyy parvekkeelle jatkamaan lahnausta tietokoneen kanssa. Tarkoituksenaan rustata oppimispäiväkirjaa… Ainoana saavutuksena lyhyehkön ja hyvin tiivistetyn päiväkirjamerkinnän kirjoitus..
Saavutus sekin, edellisen päivän syntymäpäiväsankari ei siihenkään kyennyt… Klo.16 Sundvall jaksaa ottaa 5 askelta sängystä parvekkeen suuntaan, hianosti. Kaikenlaista hyödyllistäkin saimme aikaiseksi.. Kuten ruoan kokkausta (perussetti), edellisenä iltana kasautuneen tiskivuoren jynssäämistä sekä kuvien lataamisen koneelle… Ei siis missään nimessä mitään koulujuttuja! Näyttökoekin on vasta tiistaina!
Eikä siinä vielä kaikki, jaksoimme tänä sunnuntaisena päivänä raahautua shoppingille… Vedettiin edellinen ilta yhteen… Lähinnä Mäksyn ja Suvin muistikuvien perusteella… Tarkoitus oli mennä leffaankin, mutta oli sen verran väsyneitä marttoja eikä siellä oikein mitään kunnon aivot narikkaan –leffaa pyöriny, joten päätettiin pitäytyä ihan vaan Mäkkärissä… Sport zonen kautta kotiin.
Eipä siinä enää kummempia… säädettiin koneilla, vedettiin edellisillan tarjoilupöydän antimia naamasta sisään ja käytiin nukkumaan… Öitä.
Ps. Miguel olitko käyny vähän sotkemassa paikkoja lauantai-sunnuntai yönä?! Oli aika sekaista. Yritäs jatkossa vähän käyttäytyä!
Syntymäpäiväjuhlat
DAY 76 (29.3.2008)
Aamulla mäksy raottaa verhoa, jaahas ei taaskaan rantakeli. Lähtisköhän puntille vai lenkille… Jolkotus keittiöön, mitäs helvettiä? keittiön ikkunasta näkyy sininen ja pilvetön taivas. Päätös oli valmis! Sundvallille komento sängystä ylös, bikinit päälle ja matka kohti Cascaisin biitsiä.
Hietikolle päästyämme loputkin pilvet oli hävinny ja muutama ohut harso vaan leijaili taivaalla. Lämpötilaveikkaus n. 30 astetta. Aika jees. Ei paljon harmittanu. Eipä siinä kauaa ehittä lahnaamaan, kun tutunnäköinen mimosa käveli meitä kohti, Suvi oli päättänyt suunnata samalle beachille itseään paahtamaan. Myös Heini kävi moikkaamassa. Nyt oli ensi kertaa täälläkin oikeasti ihan lämmin, tähän asti ollaa hytisty puoliväkisin rannalla. Vähän ajan päästä Heini oli heivannut vieraansa jonnekin ja saapui kanssamme vetämään yhteen tulevan illan suunnitelmia.
Klo.14.23 Mäksy teki päätöksen ja päätti lähteä taas kampaajalle! Koska muija oli luvannut ilmaisen korjausvärjäyksen. Ei tää ruoska ainakaa huonommaks voi enää mennä! Taisin astua liikkeeseen juuri oikeaan aikaan, koska eilinen kampaaja-luuska oli tauolla. Sain mieskampaajan, jess! Tää osas hommansa hieman paremmin ja sain vähän onnistuneemman värin ja pääsin eroo siitä keltasesta sävystä, johon en vielä ehtiny kiintyä.
Sillä aikaa, kun Mäksy oli korjauttamassa lettiään. Jenni suuntasi kulkunsa bussilla kohti Cascaishoppingia tarkoituksenaan ostaa Continentesta ruskea hiusväri. Noh, sen muija unohti ostaa, mutta nyssäköihin tarttui laukku, housut ja joku korukin oli mukaan eksyny.
Kun Jennin kulku lopulta kulki kotiin, oli Mäksy jo aloittanut siivousurakan. Piti pikaisesti aloittaa valmistelut iltaa varten, koska aikaa oli vain pari tuntia. Mihin tää aika juoksee? Noh, tehtiin työnjako: Mäksy jatkoi siivousta ja Jenni ripusti pyykit kuivumaan ja v
almisti lounaan (mikroateriat). Nautittiin lounas parvekkeella auringossa. Lounaan jälkeen kämppä ja muijat kuntoon ja vieraita odotellessa saatoimme jo maistella syntymäpäiväjuomia.
Suvi saapui ensimmäisenä. Mäksy ja Suvi sulkeutuivat vierashuoneeseen ”salaisiin puuhiin”. Jennillä oli yksinään oikein mukavat bileet. Ricardo saapui ja Heini soitteli että oli eksynyt Cascaisiin. Ricu ja Jenni lähtivät mimosaa noutamaan Ricun autolla. Heidän palatessaan ”tarjoilupöydällemme” oli ilmestynyt pienimuotoinen onnittelutervehdys ja kasapäin lahjoja. Onnea vaan! Jenni oli innostuksesta pinkeenä ja aivan haltioissaan. Kääröistä löytyivät aivan ihanat shottilasit, lompakko ja kaikkea muuta mahtavaa!! Kyllä oli Hiltunen, Ylämurto ja Mäkelä hommanneet kivat lahjat ja painoa matkalaukkuun lisää! Ihanat lahjat!(Mäksyn kirjoittamaa tekstiä!)
Siinä sitten viriteltiin juhlia käyntiin kahvin, karjalanpiirakoiden, pullan sekä syntymäpäiväjuomien avulla. Eipä siinä hurahtanut kuin hetkinen ja pari tequilashottia kun juhlat olivat oikein kivasti käynnissä. Kuvat kertokoon taas karua totuutta illan kulusta…
Aamulla mäksy raottaa verhoa, jaahas ei taaskaan rantakeli. Lähtisköhän puntille vai lenkille… Jolkotus keittiöön, mitäs helvettiä? keittiön ikkunasta näkyy sininen ja pilvetön taivas. Päätös oli valmis! Sundvallille komento sängystä ylös, bikinit päälle ja matka kohti Cascaisin biitsiä.
Hietikolle päästyämme loputkin pilvet oli hävinny ja muutama ohut harso vaan leijaili taivaalla. Lämpötilaveikkaus n. 30 astetta. Aika jees. Ei paljon harmittanu. Eipä siinä kauaa ehittä lahnaamaan, kun tutunnäköinen mimosa käveli meitä kohti, Suvi oli päättänyt suunnata samalle beachille itseään paahtamaan. Myös Heini kävi moikkaamassa. Nyt oli ensi kertaa täälläkin oikeasti ihan lämmin, tähän asti ollaa hytisty puoliväkisin rannalla. Vähän ajan päästä Heini oli heivannut vieraansa jonnekin ja saapui kanssamme vetämään yhteen tulevan illan suunnitelmia.
Klo.14.23 Mäksy teki päätöksen ja päätti lähteä taas kampaajalle! Koska muija oli luvannut ilmaisen korjausvärjäyksen. Ei tää ruoska ainakaa huonommaks voi enää mennä! Taisin astua liikkeeseen juuri oikeaan aikaan, koska eilinen kampaaja-luuska oli tauolla. Sain mieskampaajan, jess! Tää osas hommansa hieman paremmin ja sain vähän onnistuneemman värin ja pääsin eroo siitä keltasesta sävystä, johon en vielä ehtiny kiintyä.
Sillä aikaa, kun Mäksy oli korjauttamassa lettiään. Jenni suuntasi kulkunsa bussilla kohti Cascaishoppingia tarkoituksenaan ostaa Continentesta ruskea hiusväri. Noh, sen muija unohti ostaa, mutta nyssäköihin tarttui laukku, housut ja joku korukin oli mukaan eksyny.
Kun Jennin kulku lopulta kulki kotiin, oli Mäksy jo aloittanut siivousurakan. Piti pikaisesti aloittaa valmistelut iltaa varten, koska aikaa oli vain pari tuntia. Mihin tää aika juoksee? Noh, tehtiin työnjako: Mäksy jatkoi siivousta ja Jenni ripusti pyykit kuivumaan ja v
almisti lounaan (mikroateriat). Nautittiin lounas parvekkeella auringossa. Lounaan jälkeen kämppä ja muijat kuntoon ja vieraita odotellessa saatoimme jo maistella syntymäpäiväjuomia.Suvi saapui ensimmäisenä. Mäksy ja Suvi sulkeutuivat vierashuoneeseen ”salaisiin puuhiin”. Jennillä oli yksinään oikein mukavat bileet. Ricardo saapui ja Heini soitteli että oli eksynyt Cascaisiin. Ricu ja Jenni lähtivät mimosaa noutamaan Ricun autolla. Heidän palatessaan ”tarjoilupöydällemme” oli ilmestynyt pienimuotoinen onnittelutervehdys ja kasapäin lahjoja. Onnea vaan! Jenni oli innostuksesta pinkeenä ja aivan haltioissaan. Kääröistä löytyivät aivan ihanat shottilasit, lompakko ja kaikkea muuta mahtavaa!! Kyllä oli Hiltunen, Ylämurto ja Mäkelä hommanneet kivat lahjat ja painoa matkalaukkuun lisää! Ihanat lahjat!(Mäksyn kirjoittamaa tekstiä!)
Siinä sitten viriteltiin juhlia käyntiin kahvin, karjalanpiirakoiden, pullan sekä syntymäpäiväjuomien avulla. Eipä siinä hurahtanut kuin hetkinen ja pari tequilashottia kun juhlat olivat oikein kivasti käynnissä. Kuvat kertokoon taas karua totuutta illan kulusta…
Ei jakseta tänä sunnuntaisena päivänä siitä paljon sanailla. Yhteenvetona: ylilyöntejä, hippaamista Coconutsissa (Cascaisissa), juominkeja, pikku reissari (5litran kanisteri), avioriitoja (Mäkelä&Sundvall akselilla), karaokea, työkavereiden kanssa tekstailua (ehkä ihan muutama viesti liikaa) ja ylilyöntejä. Taas saatiin naljailulla lisää vihamiehiä:D Oikein kivaa siis oli. Hyvät juhlat. Kuvamuistilla mennään ainakin Sundvallin ja Hiltusen puolelta..
Ps. Migge, u missed good parties! Sun lahja on probably eksyny postissa…
Muodonmuutos ja 2. ryöstö
DAY 75 (28.3.2008)
Hei mitäs tää on, kello soi klo.8.00?! Noh, muijat oli päättäny tehdä muodon muutoksen tänään! Jep, voi äly ja väläys taas! Noh, ollaa huomattu et näille kesseille ei mitää oo tehtävissä, joten suunnitelmissa oli alottaa kampauksesta!
Eli aamupalan jälkeen, suunnattiin bussilla kohti Cascaisia. Ensimmäinen kampaamo hylättiin, koska se oli pienehkö paikka ja työntekijätkin oli melko vanhoja luuskia. Keskustassa olimme aiemmin huomanneet melko laadukkaan näköisen, siistin ja muutenkin mukavan näköisen kampaamon. Sinne siis. Ensimmäisenä kysyimme osasiko kukaan englantia, kuulemma osas (no ei se mitää, ei mekää). Seuraavat vapaat ajat oli klo.11, lupasimme palata tunnin kuluttua. Noh kekseliäinä tyttöinä suoritimme Cascaisin turistipuljuissa muutamia tuliaishankintoja (meille) ennen kampaajalle menoa.
No kuten arvata saattaa, kampaajalla käynti oli taas oma lukunsa. (lue. fiasko!) Miksi mikään ei voi sujua helposti ja normaalilla tavalla kun nää martat on kyseessä? Kysynpä sulta emäntä kulta?? Pikku paniikki perseessä astuttiin kampamon ovesta sisään ja istuttiin penkille. Vissiin aika menestyvä paikka, koska penkkejä oli rivissä parisenkymmentä. No työvuorossa olleet kampaajat ei todellakaan ollu kovinkaa menestyviä eikä kielitaitosia. Ensin Sundvallin pään ympärillä pyöri 4 työntekijää tutkimassa muijan siimaa ja tenttaamassa toiveista, jonka jälkeen lauma siirtyi Mäksyn ympärille. Tässä vaiheessa voidaan kertoa että Jennillä oli toiveissa tummanruskea hiusten väri ja lisäksi ohuita vaaleita raitoja. Mäksyllä sama, mutta värit toisinpäin ja muija halusi pitkästä aikaan myös hiusten alaosat vaaleiksi. (aina ei voi saada mitä haluaa!) Noh, yksi kampaajista alkoi sutia väriä Sundiksen siimaan, loput hävisivät kuin pieru saharaan ja Mäksy tyytyi tarkkailemaan Sundvallin pään tilannetta. Hieman kauhulla katseltiin kun tää kampaaja ilman mitää värikarttojen esittelyä alkoi jotain väriä sutia Jennin tyveen, aika guru jos osaa tosta vaan laittaa samaa väriä kuin alkuperäinen väri! Jenniä tilanne hirvitti, Mäksyllä puolestaan oli naurussa pitelemistä, koska hiusväri näytti siltä että se olisi kaivettu jonku pikku penskan vaipasta! Ja jollain ihme laitteella se vielä hinas vaaleaa väriä raitoja varten. Jäimme odottamaan lopputulosta innolla.
Mäksyn hymy hyytyi hyvinki nopeasti, kun värjäysvaunu siirtyi omalle kohdalle. Aijaa, ihan samat vä
rit ku Jennille! No blondi nyt on varmaa sit aina blondi täällä, mut varmaan tulee aika tummat raidat jos samaa väriä käyttää tähän ruoskaan kuin Jennin siimaan! No ei paljon voinu kysellä, koska Mäkelän hairdresseri ei puhunu sanaakaa enkkua. Mielenkiintosta. Vähän siinä keskenämme ihmeteltiin et miks se ei värjää niitä Mäksyn tummia hiuksia ensin, koska niissä menee jopa meidän älyllä pisimpään värjäytyä. Eli ensin tää muija (arvoisa kampaaja) teki folion sisään tummia raitoja, jonka jälkeen suti sinne sun tänne vaaleaa sävyä. Ja kirjaimellisesti sinne sun tänne, ihan ku olis pullia voidellu. Lähinnä se värjäs päänahan! Oliks se sokee, Mäksyllähän on monen sentin juurikasvu! No mut huonoin läppä oli et se ei laittanu väriä sit ollenkaa niihin hiusten alaosiin, vaan poistui liikkeestä! Jäätiin suut ammollaan ja silmät pyöreinä vaan kattomaan sen perään. Ollaanko jossain piilokamerassa? hei hyvä läppä. Ei vaan ollut läppä. Mäksy ei oikein tienny et itkiskö nyt vai heti. Jenni ohjattiin pesupaikalle. Siinä samalla paikan pomo ja Jennin kampaaja mulkoilivat Mäksyyn, nekin oli selvästi huomannut että nyt ei värjäys menny ihan niinku oli suunniteltu. No Mäksyn kampaaja palasi reissultaan ja muut patistivat sen laittamaan blondia väriä lisää. Ihan ku se nyt enää mihinkää tehois! Eihän se Jenninkään värjäys putkeen menny, vaik ennen pesua vaikuttikin hyvälle. Muijan tyvi on nyt melkein vaaleampi kuin ennen värjäystä, no onhan oranssikin ihan kiva väri!? Vaaleat raidatkaa ei erottunu ihan sillä tavalla kuin toiveissa oli. Leikkaus sentää oli vähän sinne päin. Pomo sanoi Jennin kampaajalle, että tämän tulisi hieman laittaa lisää tummaa väriä Jennin päälaen seudulle. Hyvä huuto! No mutta…eipä sekään juurikaan tehonnu ja kaiken lisäks tällä toisella kerralla kampaaja kuivas Jennin etulurpat niin, että ne sojotti hyvinki ojossa kampaajalta lähtiessä. Jenni laittoi suosiolla pannan päähän töihin lähtiessä.
Tulihan se Mäksynkin vuoro pesulle, kyllä pelotti. Epäilyksistämme poiketen mimosan ruoska ei kuitenkaan ollut brunette, vaikka pesun jälkeen ensin siltä vaikuttikin. Tosin vaaleissa hiuksissa on keskellä hiusta pieni tummempi sävy, koska kampaaja ei vaivautunu värjäämää koko juurikasvua. Ja alaosat on edelleen tummat. Todellinen muodonmuutos siis. Pari työntekijää kävi Mäksynkin ruoskaa kauhistelemassa käsi suun edessä ja pomo sanoi, että Mäksy voisi tulla lauantaina värjäyttämään hiuksensa lauantaina uudestaan ilmaiseksi jos halusi. En oo tulossa, voin kertoa. Ei todellakaa astuta siihen paikkaan enää. Tosin Suomessa joudutaan kyllä ensitöiksemme varaamaan ajat kampaajalle!!
Että sellanen muodonmuutos, eihän se nyt ihan putkee menny taas! Ekasta junasta myöhästyttii kampaajien hölmöilyjen takia. Toiseen junaan ehdittiin. Kivaa, taas töihin. Töissä Jope ilmoitti heti että Patricia tulisi tiistaina, näyttökoe jihuu! Pitäisi kuulemma viikonloppuna opiskella hulluna. Joo voi kuule Jope, meil on viikonloppuna Jennin syntymäpäiväjuhlat! Patricia tulee olemaan niin huuli pyöreenä meidän ammattitaidosta!! Mäksyn ensimmäinen asiakas oli tänään viimeistä kertaa, vähenee vähenee. Alkaa olla jo aika hiljasta Mäkelän klinikalla! Asiakas huomas heti Mäksyn uuden tukan. Väitti ettei se oo niin disaster kuin Mäkelä manasi. ”No oota kun näät Jennin letin!”. Yksi Jennin pimeistä asiakkaista toi meille lahjat. Mäksylle siitä hyvästä, kun auttoi onnittelukortin tekemisessä ja Jennille jottei tulisi paha olo kun Mäksy vain sai lahjoja. Se oli ostanu meille Crocseihin Portugalin liput! Mahtavat. Ainiin, ja keskellä päivää Jennin jauhaessa paskaa työkaverimme ”läppä” Paulon kanssa hän pyysi Jenniä kahville. Milloin? No nyt heti. Minne? Algarveen. Ahaa, tää oli taas joku Paulon hyvistä läpistä. No ei se ihan kokonaan ollu. Paulo huus hyvinki nopeesti ovelta että tuu nyt ja niin mentiin. Yks asiakas jäi TNS piuhoihin kiinni ja seuraava jo melkeen kolkutteli ovelle. Ne voi kuulemma odottaa. Että sellaset tavat täällä. Oli ihan hyvää kahvia mutta juttujen tasosta ei taas voi sanoa samaa. Eipä siinä päivässä paljon muuta ollut. Mäksyn klinikalla edelleen hiljaista, nihkeät 2 asiakasta, Sundiksella muutama enemmän.
Töitten jälkeen suuntasimme shoppingiin, mutta tällä kertaa vain ruokakauppaan (oikeesti!). Tosin ruokatarvikkeita ei juurikaan mukaan tarttunut vaan ostettiin kaikkea tarpeellista lauantaisia Jennin syntymäpäiväkemuja varten (pillejä, ilmapalloja, serpentiiniä u know!)… :D Kotona ei lysähdettu sängyille makaamaan, vaan kulkumme eteni kohti uimahallia. Vastaanotto poika heitti jo vitsiks nää meijän käynnit ja piti meitä jännityksessä toimiiko kortit tällä kertaa vai eikö. Totta kai ne toimi! Lotrattii altaassa tunnin verran, aika kevyesti meni. Tyytyväisinä uintisaavutuksestamme suuntasimme kohti hiustenpesua. Ai jaa, kukas on pölliny meijän pesuaineet? No onneks oli halpista! Eli hiusten pesu siirtyi lauantaille. Jenni:”Onkohan meijän pyyhkeetki pöllitty?” Mäksy tarkisti: tulos:ei pyyhkeitä! Ei jumalauta, kenellä on näin köyhä elämä? Kuivattiin joihinki lumppuihimme. Tällä kertaa ryöstö ei juurikaan meitä hetkauttanu, koska arvotavaraa ei oltu viety (tai noh, miten sen nyt ottaa: shampoo+hoitoaine 3€ ja pyyhe 3€/kpl). Oli siinä naurussa pitelemistä. Tarkistettiin kyllä pukuhuoneet sun muut, jos joku olisi (muka hauskana) jekkunaan ne piilottanu… Ihan sama, lähdettiin palauttamaan avaimia. No mutta mitkäs ne siinä. Vastaanottotiskillä oli Sundvallin ja Mäkelän pyyhkeet viikattuina pinossa ja pesuaineet niihen päällä. Mielenkiintoista. Oli vissii siivoojan aivoissa hitsannu kiinni eikä ollu tajunnu et joku urpo voi oikeesti olla perjantai iltana uimassa (!) klo.23:een asti! Mut joo, näitäkin älykääpiöitä on olemassa, siivooja hyvä!
Kotona nautittiin perjantai illasta sängyillä lahnaten ja päiväkirjoja raapustaen. Ricardo laittoi jossain vaiheessa viestiä, josko oltais lähetty Estorillin Casinolle johonki konserttii. Mut ilmotettii ettei jakseta ja et näytetää muutenki niin perseenrei’iltä, ettei nyt pysty poistumaa kämpiltä!
Ps. Miguel diggaatko enemmän blondeista, bruneteista vai oranssihiuksisista tytöistä?
Hei mitäs tää on, kello soi klo.8.00?! Noh, muijat oli päättäny tehdä muodon muutoksen tänään! Jep, voi äly ja väläys taas! Noh, ollaa huomattu et näille kesseille ei mitää oo tehtävissä, joten suunnitelmissa oli alottaa kampauksesta!
Eli aamupalan jälkeen, suunnattiin bussilla kohti Cascaisia. Ensimmäinen kampaamo hylättiin, koska se oli pienehkö paikka ja työntekijätkin oli melko vanhoja luuskia. Keskustassa olimme aiemmin huomanneet melko laadukkaan näköisen, siistin ja muutenkin mukavan näköisen kampaamon. Sinne siis. Ensimmäisenä kysyimme osasiko kukaan englantia, kuulemma osas (no ei se mitää, ei mekää). Seuraavat vapaat ajat oli klo.11, lupasimme palata tunnin kuluttua. Noh kekseliäinä tyttöinä suoritimme Cascaisin turistipuljuissa muutamia tuliaishankintoja (meille) ennen kampaajalle menoa.
No kuten arvata saattaa, kampaajalla käynti oli taas oma lukunsa. (lue. fiasko!) Miksi mikään ei voi sujua helposti ja normaalilla tavalla kun nää martat on kyseessä? Kysynpä sulta emäntä kulta?? Pikku paniikki perseessä astuttiin kampamon ovesta sisään ja istuttiin penkille. Vissiin aika menestyvä paikka, koska penkkejä oli rivissä parisenkymmentä. No työvuorossa olleet kampaajat ei todellakaan ollu kovinkaa menestyviä eikä kielitaitosia. Ensin Sundvallin pään ympärillä pyöri 4 työntekijää tutkimassa muijan siimaa ja tenttaamassa toiveista, jonka jälkeen lauma siirtyi Mäksyn ympärille. Tässä vaiheessa voidaan kertoa että Jennillä oli toiveissa tummanruskea hiusten väri ja lisäksi ohuita vaaleita raitoja. Mäksyllä sama, mutta värit toisinpäin ja muija halusi pitkästä aikaan myös hiusten alaosat vaaleiksi. (aina ei voi saada mitä haluaa!) Noh, yksi kampaajista alkoi sutia väriä Sundiksen siimaan, loput hävisivät kuin pieru saharaan ja Mäksy tyytyi tarkkailemaan Sundvallin pään tilannetta. Hieman kauhulla katseltiin kun tää kampaaja ilman mitää värikarttojen esittelyä alkoi jotain väriä sutia Jennin tyveen, aika guru jos osaa tosta vaan laittaa samaa väriä kuin alkuperäinen väri! Jenniä tilanne hirvitti, Mäksyllä puolestaan oli naurussa pitelemistä, koska hiusväri näytti siltä että se olisi kaivettu jonku pikku penskan vaipasta! Ja jollain ihme laitteella se vielä hinas vaaleaa väriä raitoja varten. Jäimme odottamaan lopputulosta innolla.
Mäksyn hymy hyytyi hyvinki nopeasti, kun värjäysvaunu siirtyi omalle kohdalle. Aijaa, ihan samat vä
rit ku Jennille! No blondi nyt on varmaa sit aina blondi täällä, mut varmaan tulee aika tummat raidat jos samaa väriä käyttää tähän ruoskaan kuin Jennin siimaan! No ei paljon voinu kysellä, koska Mäkelän hairdresseri ei puhunu sanaakaa enkkua. Mielenkiintosta. Vähän siinä keskenämme ihmeteltiin et miks se ei värjää niitä Mäksyn tummia hiuksia ensin, koska niissä menee jopa meidän älyllä pisimpään värjäytyä. Eli ensin tää muija (arvoisa kampaaja) teki folion sisään tummia raitoja, jonka jälkeen suti sinne sun tänne vaaleaa sävyä. Ja kirjaimellisesti sinne sun tänne, ihan ku olis pullia voidellu. Lähinnä se värjäs päänahan! Oliks se sokee, Mäksyllähän on monen sentin juurikasvu! No mut huonoin läppä oli et se ei laittanu väriä sit ollenkaa niihin hiusten alaosiin, vaan poistui liikkeestä! Jäätiin suut ammollaan ja silmät pyöreinä vaan kattomaan sen perään. Ollaanko jossain piilokamerassa? hei hyvä läppä. Ei vaan ollut läppä. Mäksy ei oikein tienny et itkiskö nyt vai heti. Jenni ohjattiin pesupaikalle. Siinä samalla paikan pomo ja Jennin kampaaja mulkoilivat Mäksyyn, nekin oli selvästi huomannut että nyt ei värjäys menny ihan niinku oli suunniteltu. No Mäksyn kampaaja palasi reissultaan ja muut patistivat sen laittamaan blondia väriä lisää. Ihan ku se nyt enää mihinkää tehois! Eihän se Jenninkään värjäys putkeen menny, vaik ennen pesua vaikuttikin hyvälle. Muijan tyvi on nyt melkein vaaleampi kuin ennen värjäystä, no onhan oranssikin ihan kiva väri!? Vaaleat raidatkaa ei erottunu ihan sillä tavalla kuin toiveissa oli. Leikkaus sentää oli vähän sinne päin. Pomo sanoi Jennin kampaajalle, että tämän tulisi hieman laittaa lisää tummaa väriä Jennin päälaen seudulle. Hyvä huuto! No mutta…eipä sekään juurikaan tehonnu ja kaiken lisäks tällä toisella kerralla kampaaja kuivas Jennin etulurpat niin, että ne sojotti hyvinki ojossa kampaajalta lähtiessä. Jenni laittoi suosiolla pannan päähän töihin lähtiessä. Tulihan se Mäksynkin vuoro pesulle, kyllä pelotti. Epäilyksistämme poiketen mimosan ruoska ei kuitenkaan ollut brunette, vaikka pesun jälkeen ensin siltä vaikuttikin. Tosin vaaleissa hiuksissa on keskellä hiusta pieni tummempi sävy, koska kampaaja ei vaivautunu värjäämää koko juurikasvua. Ja alaosat on edelleen tummat. Todellinen muodonmuutos siis. Pari työntekijää kävi Mäksynkin ruoskaa kauhistelemassa käsi suun edessä ja pomo sanoi, että Mäksy voisi tulla lauantaina värjäyttämään hiuksensa lauantaina uudestaan ilmaiseksi jos halusi. En oo tulossa, voin kertoa. Ei todellakaa astuta siihen paikkaan enää. Tosin Suomessa joudutaan kyllä ensitöiksemme varaamaan ajat kampaajalle!!
Että sellanen muodonmuutos, eihän se nyt ihan putkee menny taas! Ekasta junasta myöhästyttii kampaajien hölmöilyjen takia. Toiseen junaan ehdittiin. Kivaa, taas töihin. Töissä Jope ilmoitti heti että Patricia tulisi tiistaina, näyttökoe jihuu! Pitäisi kuulemma viikonloppuna opiskella hulluna. Joo voi kuule Jope, meil on viikonloppuna Jennin syntymäpäiväjuhlat! Patricia tulee olemaan niin huuli pyöreenä meidän ammattitaidosta!! Mäksyn ensimmäinen asiakas oli tänään viimeistä kertaa, vähenee vähenee. Alkaa olla jo aika hiljasta Mäkelän klinikalla! Asiakas huomas heti Mäksyn uuden tukan. Väitti ettei se oo niin disaster kuin Mäkelä manasi. ”No oota kun näät Jennin letin!”. Yksi Jennin pimeistä asiakkaista toi meille lahjat. Mäksylle siitä hyvästä, kun auttoi onnittelukortin tekemisessä ja Jennille jottei tulisi paha olo kun Mäksy vain sai lahjoja. Se oli ostanu meille Crocseihin Portugalin liput! Mahtavat. Ainiin, ja keskellä päivää Jennin jauhaessa paskaa työkaverimme ”läppä” Paulon kanssa hän pyysi Jenniä kahville. Milloin? No nyt heti. Minne? Algarveen. Ahaa, tää oli taas joku Paulon hyvistä läpistä. No ei se ihan kokonaan ollu. Paulo huus hyvinki nopeesti ovelta että tuu nyt ja niin mentiin. Yks asiakas jäi TNS piuhoihin kiinni ja seuraava jo melkeen kolkutteli ovelle. Ne voi kuulemma odottaa. Että sellaset tavat täällä. Oli ihan hyvää kahvia mutta juttujen tasosta ei taas voi sanoa samaa. Eipä siinä päivässä paljon muuta ollut. Mäksyn klinikalla edelleen hiljaista, nihkeät 2 asiakasta, Sundiksella muutama enemmän.
Töitten jälkeen suuntasimme shoppingiin, mutta tällä kertaa vain ruokakauppaan (oikeesti!). Tosin ruokatarvikkeita ei juurikaan mukaan tarttunut vaan ostettiin kaikkea tarpeellista lauantaisia Jennin syntymäpäiväkemuja varten (pillejä, ilmapalloja, serpentiiniä u know!)… :D Kotona ei lysähdettu sängyille makaamaan, vaan kulkumme eteni kohti uimahallia. Vastaanotto poika heitti jo vitsiks nää meijän käynnit ja piti meitä jännityksessä toimiiko kortit tällä kertaa vai eikö. Totta kai ne toimi! Lotrattii altaassa tunnin verran, aika kevyesti meni. Tyytyväisinä uintisaavutuksestamme suuntasimme kohti hiustenpesua. Ai jaa, kukas on pölliny meijän pesuaineet? No onneks oli halpista! Eli hiusten pesu siirtyi lauantaille. Jenni:”Onkohan meijän pyyhkeetki pöllitty?” Mäksy tarkisti: tulos:ei pyyhkeitä! Ei jumalauta, kenellä on näin köyhä elämä? Kuivattiin joihinki lumppuihimme. Tällä kertaa ryöstö ei juurikaan meitä hetkauttanu, koska arvotavaraa ei oltu viety (tai noh, miten sen nyt ottaa: shampoo+hoitoaine 3€ ja pyyhe 3€/kpl). Oli siinä naurussa pitelemistä. Tarkistettiin kyllä pukuhuoneet sun muut, jos joku olisi (muka hauskana) jekkunaan ne piilottanu… Ihan sama, lähdettiin palauttamaan avaimia. No mutta mitkäs ne siinä. Vastaanottotiskillä oli Sundvallin ja Mäkelän pyyhkeet viikattuina pinossa ja pesuaineet niihen päällä. Mielenkiintoista. Oli vissii siivoojan aivoissa hitsannu kiinni eikä ollu tajunnu et joku urpo voi oikeesti olla perjantai iltana uimassa (!) klo.23:een asti! Mut joo, näitäkin älykääpiöitä on olemassa, siivooja hyvä!
Kotona nautittiin perjantai illasta sängyillä lahnaten ja päiväkirjoja raapustaen. Ricardo laittoi jossain vaiheessa viestiä, josko oltais lähetty Estorillin Casinolle johonki konserttii. Mut ilmotettii ettei jakseta ja et näytetää muutenki niin perseenrei’iltä, ettei nyt pysty poistumaa kämpiltä!
Ps. Miguel diggaatko enemmän blondeista, bruneteista vai oranssihiuksisista tytöistä?
Hyvää yötä!
DAY 74 (27.3.2008)
Mäksyn herätyskello pärähtää soimaan klo:8.00. On aika lähteä aamulenkille! Kaikkien yllätykseksi Sundvallin pedissä vedettiin peitto päänpäälle ja käännettiin kylkeä. Ei terveet ihmiset nouse sellaisiin aikoihin jos ei oo ihan pakko.
Mäksy tuli reilun tunnin lenkin jälkeen kotiin. Sundvall nukkuu edelleen. Mäksy käy suihkussa. Sundvall edelleen unten mailla. Mäkelän mimosan pitäessä helvetillistä älämölöä huoneistossamme alkaa Sundiksenkin pedissä näkyä elonmerkkejä. Kovan taistelun jälkeen sundiskin sai kammettua hanurinsa ylös sängystä. Kevyen aamupalan jälkeen päätimme jolkotella kohti koulua vastailemaan lukuisiin kateellisiin Algarven kuva kommentteihin ja toki synttärionnitteluihin myös.
Kumpaisiakin oli tippunut erinäisille sivustoille melko kiitettävästi. Kiitos vaan kaikille! Hakattiin taas koulun koneita jokunen tunti, mutta sekä koneet että muijat oli niin unessa, että päätettiin muutaman tunnin päästä lähteä selviytymään kohti rakasta harjoittelupaikkaamme. Mitään fiksua ei siis koneella saatu taaskaan aikaseksi. Päivitettiin blogi, kuvia naamakirjaan ja jauhettiin paskaa kavereille.
Harjoittelupaikkaan päästiin kerrankin muitta mutkitta ja vieläpä julkisilla. OHHO! Ensimmäistä kertaa tällä viikolla muijat lipsu tavisten joukkoon julkisen liikenteen puolelle. Nojoo, mutta ajoissa oltiin harjottelupaikassa ja silleen. Päivän aikana ei tainnut mitään kovin erikoista tapahtua. Oltiin ihan helvetin väsyneitä ja istuttiin milloin missäkin nurkassa silmät lurpsahdellen. Jännä, ettei asiakkaat ja työkaverit uskonu ettei oikeesti vedetty edellisiltana perseitä. Asiakastilanteissakin kummanki suupielet oli revetä ku haukotutti niin vietävästi. Tosi noloa, mutta minkäs teet ku ei täällä ehi nukkua tarpeeks! Mäksyn asiakkaista kaksi oli viimeistä kertaa, jihuu! Toisaalta tämä luultavasti tietää ensi viikolle hyvinkin Jopen suunnalta uusia asiakkaita, että se niistä hurraahuudoista sitte.
Jope oli jotenki menny päästään sekasin koska se sano meille jo klo:19, että lähtekää kotiin, hän hoitaa loput asiakkaat. Terve! Ei tarvinnu kahta kertaa käskeä. Muijat pakkas kamansa hyvinkin nopeasti ja lähti painelemaan kohti bussipysäkkiä. Siinä kävellessämme kohti pysäkkiä havaittiin kaks korkeeta kerrostaloa, joiden alakerrassa Rikun sanojen mukaan olis shopping center. Noh, sekunninmurto-osa mietittiin, että pitäskö käydä vilasee, mentiin. Aika laimee shoppingi. Ihan omituisia liikkeitä, ok, paljon merkkituotteita mut ei ihan kaikki sovi meijän kukkarolle. Oltiin jo luovuttamassa ku yhen nurkan takaa löyty joku helvetillinen halpahalli. Se kauppa oli aivan täys kamaa ja ensiks iskettiin silmämme kenkiin sisäänmenon juurella. Kivan näkösiä hippakenkiä siinä rivissä. Erehdyttiin mulkasee hintaa. Eiei, nyt kuvittelette, että nää on taas jotain samaan kastiin menevää ku Puman tennarit, ei kuulkaas ollenkaan. Hei 5e. VIISI EUROA! Eihän se oo mitään. Meinas repee perse ja pari muutaki paikkaa siinä vaiheessa. Koska oltiin päätetty, että on ehdittävä klo:20 lähtevään bussiin, kierrettiin liike vain pintapuolisesti. Päätettiin heti, että ensiviikolla tähän puljuun on palattava ajan kanssa! Mäksy säästi ostokset ensi viikkoon, Sundikselle tarttu hätäpäissään mukaan hippakengät, hippatoppi, 3 korvikset ja rannekoru (yht. 15e). Havaittiin siellä myös mahdollisesti yks helvetin iso matkalaukku joka makso kaiketi vaivaset 40e. Joutuu vissiin hei ostaa ja lataa sen täyteen vaikka tän liikkeen kenkiä..ja saattaa meillä jo muutama muukin lumppu olla siihen laukkuun valmiina. Että semmonen kauppa..
Ehittiin bussiin ja tultiin suorintatetä kotiin. Väsymys paino edelleen mutta niin painoi rästissä olevat tehtävätkin. Jope oli jo vihjaillu neiti Mäkelälle siihen sävyyn, että raportit lopettavista asiakkaista tulisi tehdä loppuun. No eihän me olla mitään ees vielä alotettu. Oli siis aika alottaa. Jep, käytettiin ilta hakaten englantia koneillemme. Jopa Sundis aloitti Clinical post reporttinsa, tosin ei siinä kovin pitkälle vielä toistaiseksi päässyt. Cosmopolitan ja uuden hiusluukin etsintä houkutteli enemmän. Ainiin, missionamme olisi seuraavana aamuna hinata perseemme Cascaisiin kampaajalle ja pistää pärstät (no siis ainaki letit) uuteen uskoon. Katellaan huomenna mikä on turpien tulos! Lyhdyt sammuivat vihdoin hieman yhden jälkeen yöllä..
Ps. Miguel, väsyttääkö sinua koskaan niin helvetisti, että meinaat nukahtaa pystyyn?
Mäksyn herätyskello pärähtää soimaan klo:8.00. On aika lähteä aamulenkille! Kaikkien yllätykseksi Sundvallin pedissä vedettiin peitto päänpäälle ja käännettiin kylkeä. Ei terveet ihmiset nouse sellaisiin aikoihin jos ei oo ihan pakko.
Mäksy tuli reilun tunnin lenkin jälkeen kotiin. Sundvall nukkuu edelleen. Mäksy käy suihkussa. Sundvall edelleen unten mailla. Mäkelän mimosan pitäessä helvetillistä älämölöä huoneistossamme alkaa Sundiksenkin pedissä näkyä elonmerkkejä. Kovan taistelun jälkeen sundiskin sai kammettua hanurinsa ylös sängystä. Kevyen aamupalan jälkeen päätimme jolkotella kohti koulua vastailemaan lukuisiin kateellisiin Algarven kuva kommentteihin ja toki synttärionnitteluihin myös.
Kumpaisiakin oli tippunut erinäisille sivustoille melko kiitettävästi. Kiitos vaan kaikille! Hakattiin taas koulun koneita jokunen tunti, mutta sekä koneet että muijat oli niin unessa, että päätettiin muutaman tunnin päästä lähteä selviytymään kohti rakasta harjoittelupaikkaamme. Mitään fiksua ei siis koneella saatu taaskaan aikaseksi. Päivitettiin blogi, kuvia naamakirjaan ja jauhettiin paskaa kavereille.
Harjoittelupaikkaan päästiin kerrankin muitta mutkitta ja vieläpä julkisilla. OHHO! Ensimmäistä kertaa tällä viikolla muijat lipsu tavisten joukkoon julkisen liikenteen puolelle. Nojoo, mutta ajoissa oltiin harjottelupaikassa ja silleen. Päivän aikana ei tainnut mitään kovin erikoista tapahtua. Oltiin ihan helvetin väsyneitä ja istuttiin milloin missäkin nurkassa silmät lurpsahdellen. Jännä, ettei asiakkaat ja työkaverit uskonu ettei oikeesti vedetty edellisiltana perseitä. Asiakastilanteissakin kummanki suupielet oli revetä ku haukotutti niin vietävästi. Tosi noloa, mutta minkäs teet ku ei täällä ehi nukkua tarpeeks! Mäksyn asiakkaista kaksi oli viimeistä kertaa, jihuu! Toisaalta tämä luultavasti tietää ensi viikolle hyvinkin Jopen suunnalta uusia asiakkaita, että se niistä hurraahuudoista sitte.
Jope oli jotenki menny päästään sekasin koska se sano meille jo klo:19, että lähtekää kotiin, hän hoitaa loput asiakkaat. Terve! Ei tarvinnu kahta kertaa käskeä. Muijat pakkas kamansa hyvinkin nopeasti ja lähti painelemaan kohti bussipysäkkiä. Siinä kävellessämme kohti pysäkkiä havaittiin kaks korkeeta kerrostaloa, joiden alakerrassa Rikun sanojen mukaan olis shopping center. Noh, sekunninmurto-osa mietittiin, että pitäskö käydä vilasee, mentiin. Aika laimee shoppingi. Ihan omituisia liikkeitä, ok, paljon merkkituotteita mut ei ihan kaikki sovi meijän kukkarolle. Oltiin jo luovuttamassa ku yhen nurkan takaa löyty joku helvetillinen halpahalli. Se kauppa oli aivan täys kamaa ja ensiks iskettiin silmämme kenkiin sisäänmenon juurella. Kivan näkösiä hippakenkiä siinä rivissä. Erehdyttiin mulkasee hintaa. Eiei, nyt kuvittelette, että nää on taas jotain samaan kastiin menevää ku Puman tennarit, ei kuulkaas ollenkaan. Hei 5e. VIISI EUROA! Eihän se oo mitään. Meinas repee perse ja pari muutaki paikkaa siinä vaiheessa. Koska oltiin päätetty, että on ehdittävä klo:20 lähtevään bussiin, kierrettiin liike vain pintapuolisesti. Päätettiin heti, että ensiviikolla tähän puljuun on palattava ajan kanssa! Mäksy säästi ostokset ensi viikkoon, Sundikselle tarttu hätäpäissään mukaan hippakengät, hippatoppi, 3 korvikset ja rannekoru (yht. 15e). Havaittiin siellä myös mahdollisesti yks helvetin iso matkalaukku joka makso kaiketi vaivaset 40e. Joutuu vissiin hei ostaa ja lataa sen täyteen vaikka tän liikkeen kenkiä..ja saattaa meillä jo muutama muukin lumppu olla siihen laukkuun valmiina. Että semmonen kauppa..
Ehittiin bussiin ja tultiin suorintatetä kotiin. Väsymys paino edelleen mutta niin painoi rästissä olevat tehtävätkin. Jope oli jo vihjaillu neiti Mäkelälle siihen sävyyn, että raportit lopettavista asiakkaista tulisi tehdä loppuun. No eihän me olla mitään ees vielä alotettu. Oli siis aika alottaa. Jep, käytettiin ilta hakaten englantia koneillemme. Jopa Sundis aloitti Clinical post reporttinsa, tosin ei siinä kovin pitkälle vielä toistaiseksi päässyt. Cosmopolitan ja uuden hiusluukin etsintä houkutteli enemmän. Ainiin, missionamme olisi seuraavana aamuna hinata perseemme Cascaisiin kampaajalle ja pistää pärstät (no siis ainaki letit) uuteen uskoon. Katellaan huomenna mikä on turpien tulos! Lyhdyt sammuivat vihdoin hieman yhden jälkeen yöllä..
Ps. Miguel, väsyttääkö sinua koskaan niin helvetisti, että meinaat nukahtaa pystyyn?
torstai 27. maaliskuuta 2008
Baby Jenni, Happy Birthday!
DAY 73 (26.3.2008)
Meillä oli herätyskellot huutamassa jo ennen 9!! Niinpä, kelatkaa, ennen aamu yheksää. Sundvallin torkutin meni kaikkien yllätykseksi kiinni saman tien kun tärähti toista kertaa päälle. Mäkelä sen sijaan nosti konttinsa melko rivakasti sängynpohjalta ja riensi kohti keittiötä.
”Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain, hyvää syntymäpäivää toivotan!” Oi kuinka kauniisti Mäkelän sävelmä kaikuikaan huoneistossamme. Neiti Mäkelä toi itse valmistamansa gourmet syntymäpäiväaamiaisen Sundvallille sänkyyn ruusujen kera (lue:Nyt vanhus ylös, dieetti syntymäpäiväaamiainen on katettu kirjotuspöydälle). Että näin täällä. Puhelimiin oli jo aamusella pärähtänyt Sundvallille enemmän viestejä kun koko reissun aikana yhteensä. Hitto, mulla on sitteki kavereita (..ja sukulaisia)!
Pohdittiin siinä sitten aamupalapöydässä, että mitenhän sitä tätä suurta päivää lähtisi juhlistamaan. Noh, tultiin siihen tulokseen, että koska lahjoja ei muuten juurikaan kolise ovista ja ikkunoista (unohtamatta kuitenkaan sitä yhtä jo tullutta pakettia <3), tulisi niitä itse ostaa. Päätettiin lähteä Colomboon Lissaboniin. Ensin oli kuitenkin jotenkin saatava hiukset ja muu elimistö pestyä, koska muutama päivä on taas vietetty paskaisina johtuen vesi+kaasu ongelmista. Mäksy lähti pioneerina kohti kylppäriä. Melko kauan martta siellä löträsi. JES. Paula oli tajunnu huikata vuokraemännälle että kaasu on (taas) loppu ja joku ihana ihminen oli vaihtanut sen, vettäkin tuli suihkusta normaaliin tapaan. Oli muuten mieletön fiilis lähtee puhtaana liikenteeseen!
Totta kai otettiin taksi. Jouduttiin tosin ensin kävellä shoppingille, jonka edessä päivystää aina muutama taksin pahanen. Mahto taxi driver ihmetellä ku otettiin shoppingin edestä taksi isoimpaan shoppingiin koko Lissabonin lähimaastossa. Taksiki oli yllättävän halpa. Ollaan totuttu sellaseen 30e maksuihin Lissaboniin mentäessä, mut nyt oli vaan 20e. Tosi jees, vois käydä toistekki.
Colombossa pyörittiin taas ku hyrrät. Pikku hiljaa alkaa olla jonkinnäköstä suuntavaistoa missä saattaa olla mikäkin kauppa, mutta aina sieltä löytyy uusiakin. Luultavasti muutama siipi vielä honaamatta. Sundvallin shoppailua häiritsi edelleen kännykköihin tulvivat viestit. Kiitos vaan kaikille, oli oikein kiva kuulla teistä ja suomen todella paskoista keleistä! No mutta anyway, tarttu sitä jotain rievun poikasta ohimennessä mukaan. Vahingossa saatettiin joku tulianenki napata mukaan. Kaikkea sitä sattuukin. Koska oli niin special day, päätimme syödä myös ulkona. Ei korppuja tänään! Käytiin jo hyväksi havaitussa wokki mestassa. Kanawokkia, nam! Sellanen on tosiaan elämys täälläpäin maailmaa.. Melko nopeasti ruokailun jälkeen oli aika poistua Colombosta kohti töitä, helmeilevää..oikein helmeilevää.
Taksikuskilla ei ollu aavistustakaan missä tää meijän private clinic sijaitsis. Ei oo Jopen klinikka siis ainakaan mikään maailmankuulu HAH! Noh, onneks osataan reitit jo niin hyvin, että oikein näppärästi ohjattiin kuski ykkösellä työpaikan ovelle. Kuteiden vaihto ja töihin. Siinä välissä kävi yks sun toinen työntekijä taputtelemassa selkää ja toivottelemassa hyviä synttäreitä. Thanks a lot. Jope piti jonku synttäripuheen ja sano että Jenni on tän päivän baby, niinku mitä? Vuosiahan tässä tulee vaan lisää. Mutta ei kuulemma tarvis tehä töitä tänään. Jenni toimii vaan ohjaajana. Joopajoo, senku ois taas nähny. Ihan jokanen asiakas sieltä tuli vuorollaan ovesta sisään ja ihan ite ne kaikki sai hoidella. Oli kaiken lisäks tosi busy päivä kummallakin klinikalla. Pahimmassa tapauksessa oli näillä martoilla yhteensä 6 asiakasta sisällä, kummallakin kolme. Että ollaan varmaan melkosia rahasampoja tolle firmalle vaikka tyytyväisyystakuuta näillä klinikoilla ei luvata.
Mutta joo. Päivä meni kuitenkin ilman taukoja oikein mukavasti. Mäkelä pääsi jopa eroon muutamasta asiakkaastaan, jotka hän oli vatkannut jo täysin kuntoon. Ja Jenni sai lahjojakin! Tää rikas mies oli taas käyny kirjakaupassa shoppaa: Eyewitness travel guides Lisbon. Kaikki lissabonista ravintoloista/baareista beacheihin. Ei huono. Ois voinu vaan antaa ton vähän aikasemmin ni olis mahdollisesti ehtiny kiertää noita kaikkia ”nähtävyyksiä”. Lahjan tää asiakas ojensi ”Hyvää syntymäpäivää”-kortin kera! Sitte tää mielettömän sulonen 16-vuotias poika, se oli eka aatellu ostaa suklaata (joojoo, se tietää et tykkään suklaasta), mutta koska siitä ei ois jääny kunnollista muistoa ni oli päätyny toiseen vaihtoehtoon. Se oli ostanu sellasen mielettömän siistin turkoosin kaulakorun. Oikein onnistunu valinta. Pojalla on melkosen hyvä maku! Mut sitte tää meijän kollega Paulo, jolla eilen oli itellään synttärit. Noh, se sano että Jenni saa lahjansa ens viikon torstaina..harvinaisen selvä juttu. Myöhemmin tää kaveri selkeytti lahjansa sisältö sen verran että meinaa tehä dinnerin, hohhoijaa, johan käy mielenkiintoseks. Tää koko kaveri on kyllä niin täys läppä, ettei tohon dinneriin voi kaiheesti luottaa saati sen mahdolliseen sisältöön. Nähtäväksi jää.
Asiakkaat potkittuamme pihalle maisteltiin Jopen kanssa synttärikakkua (vietiin siis ite se sinne) ja paineltiin hyvinkin nopeasti kohti pysäkkiä. Tällä kertaa kuin ihmeen kaupalla ehdimme bussiin! Kotiin tultuamme purettiin nyssykät ja katottiin mitä kaikkea sitä tosiaan tarttu mukaan. Kivoja ylläreitä, oikein kivoja. Suunnistettiin vielä uimaan, pakko kai se ois taas jotain urheiluntynkääki harrastaa välillä. Mäksykin oli jo melkein selvinnyt viikon vaivanneesta flunssastaa. Yllätykseksemme uimahallin setä ei taas tietojemme takaa löytänyt mitään merkintöjä. Jep, oishan se taas ollukki ku ykkösellä ois uimaan päässy. Noh, setä soitti respaan ja sieltä sanottiin et meijän kortit on jotku ongelmatapaukset (vai ollaanko me niitä ongelmatapauksia?) että meijän tiedot aina pyyhkiytyy pois. Joo, noh asia kuitenki selvis. Meillä on vielä 4 uintikertaa jäljellä. Anteeks? No ei haittaa, oikeesti kuuluis olla maksimissaan kaks, mutta minkäs teet ku koneet kusee. Ei vituttanu. Uitiin tunti ja kotiin tiskaamaan (Mäksy tiskas, meni hätäpäissään aamulla lupaamaan jotain niin käsittämätöntä, oli meinaa viikon tiskit rästissä), syötiin iltapalaa, kirjoteltiin blogiin lisää shittiä ja unta.
Ps. Miguel, missäs sun synttärionnittelut viipyy?!!
Meillä oli herätyskellot huutamassa jo ennen 9!! Niinpä, kelatkaa, ennen aamu yheksää. Sundvallin torkutin meni kaikkien yllätykseksi kiinni saman tien kun tärähti toista kertaa päälle. Mäkelä sen sijaan nosti konttinsa melko rivakasti sängynpohjalta ja riensi kohti keittiötä.
”Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain, hyvää syntymäpäivää toivotan!” Oi kuinka kauniisti Mäkelän sävelmä kaikuikaan huoneistossamme. Neiti Mäkelä toi itse valmistamansa gourmet syntymäpäiväaamiaisen Sundvallille sänkyyn ruusujen kera (lue:Nyt vanhus ylös, dieetti syntymäpäiväaamiainen on katettu kirjotuspöydälle). Että näin täällä. Puhelimiin oli jo aamusella pärähtänyt Sundvallille enemmän viestejä kun koko reissun aikana yhteensä. Hitto, mulla on sitteki kavereita (..ja sukulaisia)!
Pohdittiin siinä sitten aamupalapöydässä, että mitenhän sitä tätä suurta päivää lähtisi juhlistamaan. Noh, tultiin siihen tulokseen, että koska lahjoja ei muuten juurikaan kolise ovista ja ikkunoista (unohtamatta kuitenkaan sitä yhtä jo tullutta pakettia <3), tulisi niitä itse ostaa. Päätettiin lähteä Colomboon Lissaboniin. Ensin oli kuitenkin jotenkin saatava hiukset ja muu elimistö pestyä, koska muutama päivä on taas vietetty paskaisina johtuen vesi+kaasu ongelmista. Mäksy lähti pioneerina kohti kylppäriä. Melko kauan martta siellä löträsi. JES. Paula oli tajunnu huikata vuokraemännälle että kaasu on (taas) loppu ja joku ihana ihminen oli vaihtanut sen, vettäkin tuli suihkusta normaaliin tapaan. Oli muuten mieletön fiilis lähtee puhtaana liikenteeseen!
Totta kai otettiin taksi. Jouduttiin tosin ensin kävellä shoppingille, jonka edessä päivystää aina muutama taksin pahanen. Mahto taxi driver ihmetellä ku otettiin shoppingin edestä taksi isoimpaan shoppingiin koko Lissabonin lähimaastossa. Taksiki oli yllättävän halpa. Ollaan totuttu sellaseen 30e maksuihin Lissaboniin mentäessä, mut nyt oli vaan 20e. Tosi jees, vois käydä toistekki.
Colombossa pyörittiin taas ku hyrrät. Pikku hiljaa alkaa olla jonkinnäköstä suuntavaistoa missä saattaa olla mikäkin kauppa, mutta aina sieltä löytyy uusiakin. Luultavasti muutama siipi vielä honaamatta. Sundvallin shoppailua häiritsi edelleen kännykköihin tulvivat viestit. Kiitos vaan kaikille, oli oikein kiva kuulla teistä ja suomen todella paskoista keleistä! No mutta anyway, tarttu sitä jotain rievun poikasta ohimennessä mukaan. Vahingossa saatettiin joku tulianenki napata mukaan. Kaikkea sitä sattuukin. Koska oli niin special day, päätimme syödä myös ulkona. Ei korppuja tänään! Käytiin jo hyväksi havaitussa wokki mestassa. Kanawokkia, nam! Sellanen on tosiaan elämys täälläpäin maailmaa.. Melko nopeasti ruokailun jälkeen oli aika poistua Colombosta kohti töitä, helmeilevää..oikein helmeilevää.
Taksikuskilla ei ollu aavistustakaan missä tää meijän private clinic sijaitsis. Ei oo Jopen klinikka siis ainakaan mikään maailmankuulu HAH! Noh, onneks osataan reitit jo niin hyvin, että oikein näppärästi ohjattiin kuski ykkösellä työpaikan ovelle. Kuteiden vaihto ja töihin. Siinä välissä kävi yks sun toinen työntekijä taputtelemassa selkää ja toivottelemassa hyviä synttäreitä. Thanks a lot. Jope piti jonku synttäripuheen ja sano että Jenni on tän päivän baby, niinku mitä? Vuosiahan tässä tulee vaan lisää. Mutta ei kuulemma tarvis tehä töitä tänään. Jenni toimii vaan ohjaajana. Joopajoo, senku ois taas nähny. Ihan jokanen asiakas sieltä tuli vuorollaan ovesta sisään ja ihan ite ne kaikki sai hoidella. Oli kaiken lisäks tosi busy päivä kummallakin klinikalla. Pahimmassa tapauksessa oli näillä martoilla yhteensä 6 asiakasta sisällä, kummallakin kolme. Että ollaan varmaan melkosia rahasampoja tolle firmalle vaikka tyytyväisyystakuuta näillä klinikoilla ei luvata.
Mutta joo. Päivä meni kuitenkin ilman taukoja oikein mukavasti. Mäkelä pääsi jopa eroon muutamasta asiakkaastaan, jotka hän oli vatkannut jo täysin kuntoon. Ja Jenni sai lahjojakin! Tää rikas mies oli taas käyny kirjakaupassa shoppaa: Eyewitness travel guides Lisbon. Kaikki lissabonista ravintoloista/baareista beacheihin. Ei huono. Ois voinu vaan antaa ton vähän aikasemmin ni olis mahdollisesti ehtiny kiertää noita kaikkia ”nähtävyyksiä”. Lahjan tää asiakas ojensi ”Hyvää syntymäpäivää”-kortin kera! Sitte tää mielettömän sulonen 16-vuotias poika, se oli eka aatellu ostaa suklaata (joojoo, se tietää et tykkään suklaasta), mutta koska siitä ei ois jääny kunnollista muistoa ni oli päätyny toiseen vaihtoehtoon. Se oli ostanu sellasen mielettömän siistin turkoosin kaulakorun. Oikein onnistunu valinta. Pojalla on melkosen hyvä maku! Mut sitte tää meijän kollega Paulo, jolla eilen oli itellään synttärit. Noh, se sano että Jenni saa lahjansa ens viikon torstaina..harvinaisen selvä juttu. Myöhemmin tää kaveri selkeytti lahjansa sisältö sen verran että meinaa tehä dinnerin, hohhoijaa, johan käy mielenkiintoseks. Tää koko kaveri on kyllä niin täys läppä, ettei tohon dinneriin voi kaiheesti luottaa saati sen mahdolliseen sisältöön. Nähtäväksi jää.
Asiakkaat potkittuamme pihalle maisteltiin Jopen kanssa synttärikakkua (vietiin siis ite se sinne) ja paineltiin hyvinkin nopeasti kohti pysäkkiä. Tällä kertaa kuin ihmeen kaupalla ehdimme bussiin! Kotiin tultuamme purettiin nyssykät ja katottiin mitä kaikkea sitä tosiaan tarttu mukaan. Kivoja ylläreitä, oikein kivoja. Suunnistettiin vielä uimaan, pakko kai se ois taas jotain urheiluntynkääki harrastaa välillä. Mäksykin oli jo melkein selvinnyt viikon vaivanneesta flunssastaa. Yllätykseksemme uimahallin setä ei taas tietojemme takaa löytänyt mitään merkintöjä. Jep, oishan se taas ollukki ku ykkösellä ois uimaan päässy. Noh, setä soitti respaan ja sieltä sanottiin et meijän kortit on jotku ongelmatapaukset (vai ollaanko me niitä ongelmatapauksia?) että meijän tiedot aina pyyhkiytyy pois. Joo, noh asia kuitenki selvis. Meillä on vielä 4 uintikertaa jäljellä. Anteeks? No ei haittaa, oikeesti kuuluis olla maksimissaan kaks, mutta minkäs teet ku koneet kusee. Ei vituttanu. Uitiin tunti ja kotiin tiskaamaan (Mäksy tiskas, meni hätäpäissään aamulla lupaamaan jotain niin käsittämätöntä, oli meinaa viikon tiskit rästissä), syötiin iltapalaa, kirjoteltiin blogiin lisää shittiä ja unta.
Ps. Miguel, missäs sun synttärionnittelut viipyy?!!
Puto Paulo, muitos parabéns!
DAY 72 (25.3.2008)
Muijat availevat silmiään 10:n aikoihin, oltiin pihalla kuin tamponin narut. Ihan ku oltais herätty keskellä yötä, väsytti ihan homona. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, että edellisenä yönä naputimme koneitamme klo. 03.00:een asti! Aamupalan nautittuamme pakkasimme eväskorput reppuihin ja vaelsimme pikkusateen vallitessa postin (Jenni latasi puheaikaa + ostettiin postimerkkejä) kautta koululle. Meillä meni blogin päivityksessä 3 tuntia, koska se ei meinannut hyväksyä kaikkia upeita pääsiäiskuvia ja lisäksi netti tilttas koko ajan. Oli huumori vähissä siinä vaiheessa. Eli pakko palata koululle mahdollisimman nopeasti, koska jäi vastaamatta moneen erinäiseen viestiin ja kutsuhuutoon.
Olimme missanneet ensimmäisen (13.45 pysäkillä) ja toisen (14.20) bussin. joten katsoimme ainoaksi vaihtoehdoksi ottaa taksin jos halusimme ehtiä harjoitteluun ajoissa. Joten herrat astelivat taksipysäkille ja vilkuttelivat rahvaalle mersun ikkunasta. Jihuu, olimme harjoittelussa hyvissä ajoin, jopa vartin etuajassa. Jennille ei heti ollut tulossa asiakasta, joten mimosa suuntasi lähikauppaan ostamaan lisäystä eväsvarastoon sekä syntymäpäiväkorttia työtoverillemme Paulolle (Paulo on siis se, jolla on yhtä vajaa aivotoiminta ku meillä).
Vaihdettiin työlumput päälle ja ojennettiin Paulolle syntymäpäivälahjamme. Lahja sisälsi levyn Fazerin sinistä sekä kortin: Onnea pikkupaulolle 14-vuotis syntymäpäivänäsi (portugaliks sekä suomeks)! No mitä oli Jennille edellisenä päivänä kusettanu et näyttää muka vanhemmalta ja oikeesti täyttää vast 14! Urpo. Jenni voi vaan innolla odottaa omaa syntymäpäivälahjaansa huomenna! Paulo kyllä epäili että Jenni kuolee seuraavana yönä kun siitä tulee niin vanha. Kivoja työtovereita.
Mimosa on muutenki sen verran hudellut tulevaa rupsahtamispäiväänsä että asiakkaat ovat hyvin tietoisia siitä. Eräs Mäksyn asiakas pyysi Jennin asiakkaan puolesta Mäksyltä kirjoittamaan Happy Birthday suomeksi, jotta voisi syntymäpäiväkorttiin kirjoittaa onnittelut suomeksi. Sundiksen asiakkaat tuskin uskaltaa tulla klinikalle huomenna ilman lahjoja, sen verran on muija juhlapäiväänsä mainostanut… Ainakin Mäksy on hyvin tietoinen siitä.
Ei kai siinä työpäivässä muuta mainittavaa ollut, asiakkaita valui tasaiseen tahtiin, ilman suurempia ruuhkahuippuja. Otettiin työpäivän päätteeksi pikkuspurtti bussipysäkille. Myöhästyttiin toistamiseen tällä viikolla. Kyllä taas kiristi otsalohkossa. Venattii puol tuntia ja päästii bussii. Näissä busseissa ei kyllä todellakaa nukuta, pelottaa enemmän ku anatomian tentissä! Sen päivästä vuoristorataa ja äkkikäännöstä ja muureja viiltävää ajoa että on rystyset valkosena ja tippa housussa istua bussin penkillä. Sitä virhettä ei olla vähää aikaa tehty, et istuttais selkä menosuuntaan, tulee meinaa todella huono olo.
Kotona ei tehty juuri mitään, väsytti. Tarkoitus oli käydä suihkussa, mutta koska totesimme ettei hanasta tule minkään sortin vettä, ajateliin siirtää pesut aamulle. hyi. Eli ei siis voitu tiskata tiskejäkään. Harmillista. Tehtiin iltapalaa ja luettiin hetki seiskoja. Oli pakko mennä jo hieman aikasemmin nukkumaan… Herrat hiljeni palatsissaan pian klo.23:n jälkeen.
PS. Miguel olethan ostanut Jennille syntymäpäivälahjan? Jos haluat pitää raajasi tai kasvosi mustelmitta, suosittelen hyvin pikaista ostosreissua! T: Mäksy
Muijat availevat silmiään 10:n aikoihin, oltiin pihalla kuin tamponin narut. Ihan ku oltais herätty keskellä yötä, väsytti ihan homona. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, että edellisenä yönä naputimme koneitamme klo. 03.00:een asti! Aamupalan nautittuamme pakkasimme eväskorput reppuihin ja vaelsimme pikkusateen vallitessa postin (Jenni latasi puheaikaa + ostettiin postimerkkejä) kautta koululle. Meillä meni blogin päivityksessä 3 tuntia, koska se ei meinannut hyväksyä kaikkia upeita pääsiäiskuvia ja lisäksi netti tilttas koko ajan. Oli huumori vähissä siinä vaiheessa. Eli pakko palata koululle mahdollisimman nopeasti, koska jäi vastaamatta moneen erinäiseen viestiin ja kutsuhuutoon.
Olimme missanneet ensimmäisen (13.45 pysäkillä) ja toisen (14.20) bussin. joten katsoimme ainoaksi vaihtoehdoksi ottaa taksin jos halusimme ehtiä harjoitteluun ajoissa. Joten herrat astelivat taksipysäkille ja vilkuttelivat rahvaalle mersun ikkunasta. Jihuu, olimme harjoittelussa hyvissä ajoin, jopa vartin etuajassa. Jennille ei heti ollut tulossa asiakasta, joten mimosa suuntasi lähikauppaan ostamaan lisäystä eväsvarastoon sekä syntymäpäiväkorttia työtoverillemme Paulolle (Paulo on siis se, jolla on yhtä vajaa aivotoiminta ku meillä).
Vaihdettiin työlumput päälle ja ojennettiin Paulolle syntymäpäivälahjamme. Lahja sisälsi levyn Fazerin sinistä sekä kortin: Onnea pikkupaulolle 14-vuotis syntymäpäivänäsi (portugaliks sekä suomeks)! No mitä oli Jennille edellisenä päivänä kusettanu et näyttää muka vanhemmalta ja oikeesti täyttää vast 14! Urpo. Jenni voi vaan innolla odottaa omaa syntymäpäivälahjaansa huomenna! Paulo kyllä epäili että Jenni kuolee seuraavana yönä kun siitä tulee niin vanha. Kivoja työtovereita.
Mimosa on muutenki sen verran hudellut tulevaa rupsahtamispäiväänsä että asiakkaat ovat hyvin tietoisia siitä. Eräs Mäksyn asiakas pyysi Jennin asiakkaan puolesta Mäksyltä kirjoittamaan Happy Birthday suomeksi, jotta voisi syntymäpäiväkorttiin kirjoittaa onnittelut suomeksi. Sundiksen asiakkaat tuskin uskaltaa tulla klinikalle huomenna ilman lahjoja, sen verran on muija juhlapäiväänsä mainostanut… Ainakin Mäksy on hyvin tietoinen siitä.
Ei kai siinä työpäivässä muuta mainittavaa ollut, asiakkaita valui tasaiseen tahtiin, ilman suurempia ruuhkahuippuja. Otettiin työpäivän päätteeksi pikkuspurtti bussipysäkille. Myöhästyttiin toistamiseen tällä viikolla. Kyllä taas kiristi otsalohkossa. Venattii puol tuntia ja päästii bussii. Näissä busseissa ei kyllä todellakaa nukuta, pelottaa enemmän ku anatomian tentissä! Sen päivästä vuoristorataa ja äkkikäännöstä ja muureja viiltävää ajoa että on rystyset valkosena ja tippa housussa istua bussin penkillä. Sitä virhettä ei olla vähää aikaa tehty, et istuttais selkä menosuuntaan, tulee meinaa todella huono olo.
Kotona ei tehty juuri mitään, väsytti. Tarkoitus oli käydä suihkussa, mutta koska totesimme ettei hanasta tule minkään sortin vettä, ajateliin siirtää pesut aamulle. hyi. Eli ei siis voitu tiskata tiskejäkään. Harmillista. Tehtiin iltapalaa ja luettiin hetki seiskoja. Oli pakko mennä jo hieman aikasemmin nukkumaan… Herrat hiljeni palatsissaan pian klo.23:n jälkeen.
PS. Miguel olethan ostanut Jennille syntymäpäivälahjan? Jos haluat pitää raajasi tai kasvosi mustelmitta, suosittelen hyvin pikaista ostosreissua! T: Mäksy
tiistai 25. maaliskuuta 2008
Lentopostia
DAY 71 (24.3.2008)
Maanantain, meijän lempparipäivä viikosta. Varsinki tollasen huikeen lomareissun jälkeen. Vitutti niin paljon ku kello tärähti laulamaan sävelmäänsä 10 maissa. Mäkelä nousi, Sundvall ei. Mäkelän tarkoituksena oli suunnitella asiakkaiden terapioita ja kirjoitella asiakasraportteja, nooh, 7 Päivää lehtipinosta löytyi vielä jokin juoru mitä mimosa ei ollut muistaakseen lukenut vielä kertaakaan. Jotain fiksuakin Mäksy sai sentään aikaan, nimittäin kirjoitti muutaman postikortin hätäpäissään sukulaisille. Kavereiden siis turha odotella nenät kiinni postiluukuissa minkään näköstä kortinpahasta, ei meillä oo teijän osotteita, kyllähän me toki muuten läheteltäs..Sundvallin assi irtosi sängystä siinä 12 hujakoilla. Viimeistely mummojen ja mammojen postikortteihin myös tällä mammalla, muutama korppu naamarista sisään ja olikin jo taas aika painua töihin. JES. Aivan mieletöntä.
Oltiin just paiskattu kotipihan portti kiinni ja paineltiin täyttä häkää kohti pysäkkiä kun alakerran kahviosta riens mamma meijän perään. ”Heyy, is this for you?”. Muorilla oli iso ruskea kirjekuori kädessään, jossa todella luki meijän osote ja kaiken kukkuraks Sundvallin nimi! Huh hei, oltiin kummatki niin turvat rullalla ettei varmaan ees tajuttu kiittää sitä. Kuori kiskastiin hyvinkin nopeasti auki. Aivan mieletöntä. Syntymäpäivälahja Suomesta: 7 päivää lehti (uusin pääsiäisen tuplanumero!) ja levy Fazerin marinnesuklaata. Ihan ykköslahja, just niitä mitä täällä kaipaa ja ennen kaikkea aivan ihana ajatus sieltä Suomen päästä :) Kiitos tuhannesti Jenna, Ellu ja Henna <3
Hinattiin ahterimme kauemmalle pysäkille, koska oltiin hylätty ajatus mennä suoraan 462 (bussin numero) Carcavelokseen. Odoteltiin sitten tovi busseja, jotka menis Cascaisiin päin, ei näkyny. Mäksy googletti bussiaikatauluista, että seuraava 462 olis kohta meijän pysäkillä ja kaiken järjen mukaan ehittäs sillä vielä ajoissa harjoittelumestaan (bussilla menee 30 min). Vaihdoimme siis tien toiselle puolelle odottelemaan 462. Fiksuina tyttöinä katottiin siinä kun muutama Cascaisiin päin menevä bussi huristeli ohitsemme, mutta emme viitsineet enää siinä vaiheessa vaihtaa leiriä. Kun kello alkoi näyttää huolestuttavan paljon, oli pakko varautua vaihtoehtoon kolme, taksi. Lähin taksitolppa olisi kuitenkin Cascais Shoppingilla minne matkaa pysäkiltä on noin 10 min kävellen. Lähettiin tarpomaan senpäivästä vauhtia kohti shoppingia ettei mitään rajaa. Onneksemme 462 huristi noin 2 min kävelyn jälkeen iloisesti ohitsemme. Voidaan kertoo, vitutti. Jos oltas odotteu 2 min, oltas päästy bussiin. Jos oltas lähetty 1 min aikasemmin kävelee oltas ehitty kävellä seuraavalle pysäkille. Tästä päivästä on varmaan tulossa ihan helvetin upee! Fiilikset kohos taas ihan kattoon.
Saatiin taksi (oltiin ihan varmoja ettei shoppingin edessä oo yhtään taksia). Aikaa ei ollu paljon joten toivottiin että kuski ajaa kovaa. Noh, tää sällihän valitsi jonku aivan uuden sight seeing reitin. Eikä ollu nopein vaihtoehto. Jossain päin lähempänä Carcavelosta bongattiin bussi numero 462. Jes, tuolla meijän pitäs istua. Ajella köröteltiin sen perässä joku tovi, mutta jonku pysäkin kohalla päästiin ohi. Kannatti matkustaa taksilla. Päästiin ajoissa harjoitteluun, ei maksanu ku euron pari enemmän ku bussi ja mikä parasta suoraan harjoittelupaikan ovelle. Jes, Herrat kulkee taksilla. Joutuu käyttää tätä vaihtoehtoa varmaan vielä toistekin.
Noniin maanantai. What a feeling.. Laahustettiin naamat norsunvitulla harjoitelupaikan ovesta sisään. Ei sanottu odotushuoneessa oleville asiakkaille edes hyviä päiviä. Joku mamma sieltä karjaski melko nopeesti ”Boa tarde” meijän selille, melkosen vaisun vastauksen sai takas. Nopee katsaus päivän tapahtumiin: Sundvallilla asiakkaita todella vähän (4), oli jopa tylsää välillä. Jengi vissiin vielä lomilla, tai sitte hoidot on tuottanu sen kaltasta tulosta, ettei klinikalle parane enää tulla. Mäkelällä asiakkaita (3). Nämä asiakkaat tosin tulivat hieman järkevämmällä ajoituksella ja Mäksyn klinikalla oli asiakkaita kuitenkin lähes kokoajan eikä varsinaista luppoaikaa ollut. Jopelta tuli taas tänään oikeen mukavia kommentteja suusta: neiti Mäkelä on masokisti (tämä siksi, koska kestää Sundvallin kyynärpäähierontaa ilman huutoa) ja neiti Sundvall on muka palanut (oikeesti oon ihan ruskee, sitä vaan vituttaa ku meillä on parempi rusketus ku sillä). Päivä oli ihan ok, ainakaan vielä ei tullut kauheeta huutoa tekemättömistä raporteista tai listaa uusista asiakkaista. Katellaan huomenna uudestaan..
Sundvallin kaikki asiakkaat tuli taas viimesen tunnin aikana joten työpäivä venähti lähelle klo:20.00. Päätettiin kuitenkin ehtiä bussiin, joka lähtee vähän ennen kasia ja juostiin koko matka pysäkille. No ei ehitty. Bussi oli ilm. menny jo aikaa ennen ku nää martat spurttaukseltaan pysäkille saapu. Onneks oli uus seiska mitä siinä pysty selailla seuraavaa bussia odotellessa..
Bussikuski oli joku pipipää tai sitte tääl on yhtäkkiä lippujen hinnat noussu. Normisti lippu maksaa 2,60e kotipysäkiltä Carcavelokseen, mutta ei tänään 3,35e. Siis anteeks?! Tultiin vielä varmemmin siihen tulokseen, että taksilla kulkeminen kannattaa (vähän reilu 7e suunta). Vitutti niin paljon, että päätettiin pistäytyä Shoppingilla (oikeestikki oli pakko käydä ostamassa sapuskaa).
Meidän ja teidän ihmetykseksenne emme ostaneet shoppingista mitään muuta kuin ruokaa. Tuntuu, ettei ruokaakaan ostettu kun ihan pakollisia tarvikkeita, mutta silti sinne taas joku kymppi katosi. Kyllä ruoka on kallista! Ei jatkossakaan ajateltu vierailla siellä kovinkaan usein. Hinattiin ruhomme himaan ja tulimme siihen päätökseen ettei tänään enää ehditä uimaan. Ei oltas ehitty uida kun 30 min, koska kello oli jo niin paljon. Tehtiin iltapalaa (lämppäreitä) ja alettiin naputtaa tätä soopaa koneelle. Muutama viestintynkä kolahteli illalla luureihimme suunnalta jos toiseltakin (Heinillä masennus Alcoitaon suunnilla, Jesseltä terkkuja Saksan kaljabaareista). Se tästä päivästä.
Ps. Miguel, have u already bought a birthday present to Jenni?
Maanantain, meijän lempparipäivä viikosta. Varsinki tollasen huikeen lomareissun jälkeen. Vitutti niin paljon ku kello tärähti laulamaan sävelmäänsä 10 maissa. Mäkelä nousi, Sundvall ei. Mäkelän tarkoituksena oli suunnitella asiakkaiden terapioita ja kirjoitella asiakasraportteja, nooh, 7 Päivää lehtipinosta löytyi vielä jokin juoru mitä mimosa ei ollut muistaakseen lukenut vielä kertaakaan. Jotain fiksuakin Mäksy sai sentään aikaan, nimittäin kirjoitti muutaman postikortin hätäpäissään sukulaisille. Kavereiden siis turha odotella nenät kiinni postiluukuissa minkään näköstä kortinpahasta, ei meillä oo teijän osotteita, kyllähän me toki muuten läheteltäs..Sundvallin assi irtosi sängystä siinä 12 hujakoilla. Viimeistely mummojen ja mammojen postikortteihin myös tällä mammalla, muutama korppu naamarista sisään ja olikin jo taas aika painua töihin. JES. Aivan mieletöntä.
Oltiin just paiskattu kotipihan portti kiinni ja paineltiin täyttä häkää kohti pysäkkiä kun alakerran kahviosta riens mamma meijän perään. ”Heyy, is this for you?”. Muorilla oli iso ruskea kirjekuori kädessään, jossa todella luki meijän osote ja kaiken kukkuraks Sundvallin nimi! Huh hei, oltiin kummatki niin turvat rullalla ettei varmaan ees tajuttu kiittää sitä. Kuori kiskastiin hyvinkin nopeasti auki. Aivan mieletöntä. Syntymäpäivälahja Suomesta: 7 päivää lehti (uusin pääsiäisen tuplanumero!) ja levy Fazerin marinnesuklaata. Ihan ykköslahja, just niitä mitä täällä kaipaa ja ennen kaikkea aivan ihana ajatus sieltä Suomen päästä :) Kiitos tuhannesti Jenna, Ellu ja Henna <3
Hinattiin ahterimme kauemmalle pysäkille, koska oltiin hylätty ajatus mennä suoraan 462 (bussin numero) Carcavelokseen. Odoteltiin sitten tovi busseja, jotka menis Cascaisiin päin, ei näkyny. Mäksy googletti bussiaikatauluista, että seuraava 462 olis kohta meijän pysäkillä ja kaiken järjen mukaan ehittäs sillä vielä ajoissa harjoittelumestaan (bussilla menee 30 min). Vaihdoimme siis tien toiselle puolelle odottelemaan 462. Fiksuina tyttöinä katottiin siinä kun muutama Cascaisiin päin menevä bussi huristeli ohitsemme, mutta emme viitsineet enää siinä vaiheessa vaihtaa leiriä. Kun kello alkoi näyttää huolestuttavan paljon, oli pakko varautua vaihtoehtoon kolme, taksi. Lähin taksitolppa olisi kuitenkin Cascais Shoppingilla minne matkaa pysäkiltä on noin 10 min kävellen. Lähettiin tarpomaan senpäivästä vauhtia kohti shoppingia ettei mitään rajaa. Onneksemme 462 huristi noin 2 min kävelyn jälkeen iloisesti ohitsemme. Voidaan kertoo, vitutti. Jos oltas odotteu 2 min, oltas päästy bussiin. Jos oltas lähetty 1 min aikasemmin kävelee oltas ehitty kävellä seuraavalle pysäkille. Tästä päivästä on varmaan tulossa ihan helvetin upee! Fiilikset kohos taas ihan kattoon.
Saatiin taksi (oltiin ihan varmoja ettei shoppingin edessä oo yhtään taksia). Aikaa ei ollu paljon joten toivottiin että kuski ajaa kovaa. Noh, tää sällihän valitsi jonku aivan uuden sight seeing reitin. Eikä ollu nopein vaihtoehto. Jossain päin lähempänä Carcavelosta bongattiin bussi numero 462. Jes, tuolla meijän pitäs istua. Ajella köröteltiin sen perässä joku tovi, mutta jonku pysäkin kohalla päästiin ohi. Kannatti matkustaa taksilla. Päästiin ajoissa harjoitteluun, ei maksanu ku euron pari enemmän ku bussi ja mikä parasta suoraan harjoittelupaikan ovelle. Jes, Herrat kulkee taksilla. Joutuu käyttää tätä vaihtoehtoa varmaan vielä toistekin.
Noniin maanantai. What a feeling.. Laahustettiin naamat norsunvitulla harjoitelupaikan ovesta sisään. Ei sanottu odotushuoneessa oleville asiakkaille edes hyviä päiviä. Joku mamma sieltä karjaski melko nopeesti ”Boa tarde” meijän selille, melkosen vaisun vastauksen sai takas. Nopee katsaus päivän tapahtumiin: Sundvallilla asiakkaita todella vähän (4), oli jopa tylsää välillä. Jengi vissiin vielä lomilla, tai sitte hoidot on tuottanu sen kaltasta tulosta, ettei klinikalle parane enää tulla. Mäkelällä asiakkaita (3). Nämä asiakkaat tosin tulivat hieman järkevämmällä ajoituksella ja Mäksyn klinikalla oli asiakkaita kuitenkin lähes kokoajan eikä varsinaista luppoaikaa ollut. Jopelta tuli taas tänään oikeen mukavia kommentteja suusta: neiti Mäkelä on masokisti (tämä siksi, koska kestää Sundvallin kyynärpäähierontaa ilman huutoa) ja neiti Sundvall on muka palanut (oikeesti oon ihan ruskee, sitä vaan vituttaa ku meillä on parempi rusketus ku sillä). Päivä oli ihan ok, ainakaan vielä ei tullut kauheeta huutoa tekemättömistä raporteista tai listaa uusista asiakkaista. Katellaan huomenna uudestaan..
Sundvallin kaikki asiakkaat tuli taas viimesen tunnin aikana joten työpäivä venähti lähelle klo:20.00. Päätettiin kuitenkin ehtiä bussiin, joka lähtee vähän ennen kasia ja juostiin koko matka pysäkille. No ei ehitty. Bussi oli ilm. menny jo aikaa ennen ku nää martat spurttaukseltaan pysäkille saapu. Onneks oli uus seiska mitä siinä pysty selailla seuraavaa bussia odotellessa..
Bussikuski oli joku pipipää tai sitte tääl on yhtäkkiä lippujen hinnat noussu. Normisti lippu maksaa 2,60e kotipysäkiltä Carcavelokseen, mutta ei tänään 3,35e. Siis anteeks?! Tultiin vielä varmemmin siihen tulokseen, että taksilla kulkeminen kannattaa (vähän reilu 7e suunta). Vitutti niin paljon, että päätettiin pistäytyä Shoppingilla (oikeestikki oli pakko käydä ostamassa sapuskaa).
Meidän ja teidän ihmetykseksenne emme ostaneet shoppingista mitään muuta kuin ruokaa. Tuntuu, ettei ruokaakaan ostettu kun ihan pakollisia tarvikkeita, mutta silti sinne taas joku kymppi katosi. Kyllä ruoka on kallista! Ei jatkossakaan ajateltu vierailla siellä kovinkaan usein. Hinattiin ruhomme himaan ja tulimme siihen päätökseen ettei tänään enää ehditä uimaan. Ei oltas ehitty uida kun 30 min, koska kello oli jo niin paljon. Tehtiin iltapalaa (lämppäreitä) ja alettiin naputtaa tätä soopaa koneelle. Muutama viestintynkä kolahteli illalla luureihimme suunnalta jos toiseltakin (Heinillä masennus Alcoitaon suunnilla, Jesseltä terkkuja Saksan kaljabaareista). Se tästä päivästä.
Ps. Miguel, have u already bought a birthday present to Jenni?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
