Baby Jenni, Happy Birthday!

DAY 73 (26.3.2008)

Meillä oli herätyskellot huutamassa jo ennen 9!! Niinpä, kelatkaa, ennen aamu yheksää. Sundvallin torkutin meni kaikkien yllätykseksi kiinni saman tien kun tärähti toista kertaa päälle. Mäkelä sen sijaan nosti konttinsa melko rivakasti sängynpohjalta ja riensi kohti keittiötä.

”Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain, hyvää syntymäpäivää toivotan!” Oi kuinka kauniisti Mäkelän sävelmä kaikuikaan huoneistossamme. Neiti Mäkelä toi itse valmistamansa gourmet syntymäpäiväaamiaisen Sundvallille sänkyyn ruusujen kera (lue:Nyt vanhus ylös, dieetti syntymäpäiväaamiainen on katettu kirjotuspöydälle). Että näin täällä. Puhelimiin oli jo aamusella pärähtänyt Sundvallille enemmän viestejä kun koko reissun aikana yhteensä. Hitto, mulla on sitteki kavereita (..ja sukulaisia)!

Pohdittiin siinä sitten aamupalapöydässä, että mitenhän sitä tätä suurta päivää lähtisi juhlistamaan. Noh, tultiin siihen tulokseen, että koska lahjoja ei muuten juurikaan kolise ovista ja ikkunoista (unohtamatta kuitenkaan sitä yhtä jo tullutta pakettia <3), tulisi niitä itse ostaa. Päätettiin lähteä Colomboon Lissaboniin. Ensin oli kuitenkin jotenkin saatava hiukset ja muu elimistö pestyä, koska muutama päivä on taas vietetty paskaisina johtuen vesi+kaasu ongelmista. Mäksy lähti pioneerina kohti kylppäriä. Melko kauan martta siellä löträsi. JES. Paula oli tajunnu huikata vuokraemännälle että kaasu on (taas) loppu ja joku ihana ihminen oli vaihtanut sen, vettäkin tuli suihkusta normaaliin tapaan. Oli muuten mieletön fiilis lähtee puhtaana liikenteeseen!

Totta kai otettiin taksi. Jouduttiin tosin ensin kävellä shoppingille, jonka edessä päivystää aina muutama taksin pahanen. Mahto taxi driver ihmetellä ku otettiin shoppingin edestä taksi isoimpaan shoppingiin koko Lissabonin lähimaastossa. Taksiki oli yllättävän halpa. Ollaan totuttu sellaseen 30e maksuihin Lissaboniin mentäessä, mut nyt oli vaan 20e. Tosi jees, vois käydä toistekki.

Colombossa pyörittiin taas ku hyrrät. Pikku hiljaa alkaa olla jonkinnäköstä suuntavaistoa missä saattaa olla mikäkin kauppa, mutta aina sieltä löytyy uusiakin. Luultavasti muutama siipi vielä honaamatta. Sundvallin shoppailua häiritsi edelleen kännykköihin tulvivat viestit. Kiitos vaan kaikille, oli oikein kiva kuulla teistä ja suomen todella paskoista keleistä! No mutta anyway, tarttu sitä jotain rievun poikasta ohimennessä mukaan. Vahingossa saatettiin joku tulianenki napata mukaan. Kaikkea sitä sattuukin. Koska oli niin special day, päätimme syödä myös ulkona. Ei korppuja tänään! Käytiin jo hyväksi havaitussa wokki mestassa. Kanawokkia, nam! Sellanen on tosiaan elämys täälläpäin maailmaa.. Melko nopeasti ruokailun jälkeen oli aika poistua Colombosta kohti töitä, helmeilevää..oikein helmeilevää.

Taksikuskilla ei ollu aavistustakaan missä tää meijän private clinic sijaitsis. Ei oo Jopen klinikka siis ainakaan mikään maailmankuulu HAH! Noh, onneks osataan reitit jo niin hyvin, että oikein näppärästi ohjattiin kuski ykkösellä työpaikan ovelle. Kuteiden vaihto ja töihin. Siinä välissä kävi yks sun toinen työntekijä taputtelemassa selkää ja toivottelemassa hyviä synttäreitä. Thanks a lot. Jope piti jonku synttäripuheen ja sano että Jenni on tän päivän baby, niinku mitä? Vuosiahan tässä tulee vaan lisää. Mutta ei kuulemma tarvis tehä töitä tänään. Jenni toimii vaan ohjaajana. Joopajoo, senku ois taas nähny. Ihan jokanen asiakas sieltä tuli vuorollaan ovesta sisään ja ihan ite ne kaikki sai hoidella. Oli kaiken lisäks tosi busy päivä kummallakin klinikalla. Pahimmassa tapauksessa oli näillä martoilla yhteensä 6 asiakasta sisällä, kummallakin kolme. Että ollaan varmaan melkosia rahasampoja tolle firmalle vaikka tyytyväisyystakuuta näillä klinikoilla ei luvata.

Mutta joo. Päivä meni kuitenkin ilman taukoja oikein mukavasti. Mäkelä pääsi jopa eroon muutamasta asiakkaastaan, jotka hän oli vatkannut jo täysin kuntoon. Ja Jenni sai lahjojakin! Tää rikas mies oli taas käyny kirjakaupassa shoppaa: Eyewitness travel guides Lisbon. Kaikki lissabonista ravintoloista/baareista beacheihin. Ei huono. Ois voinu vaan antaa ton vähän aikasemmin ni olis mahdollisesti ehtiny kiertää noita kaikkia ”nähtävyyksiä”. Lahjan tää asiakas ojensi ”Hyvää syntymäpäivää”-kortin kera! Sitte tää mielettömän sulonen 16-vuotias poika, se oli eka aatellu ostaa suklaata (joojoo, se tietää et tykkään suklaasta), mutta koska siitä ei ois jääny kunnollista muistoa ni oli päätyny toiseen vaihtoehtoon. Se oli ostanu sellasen mielettömän siistin turkoosin kaulakorun. Oikein onnistunu valinta. Pojalla on melkosen hyvä maku! Mut sitte tää meijän kollega Paulo, jolla eilen oli itellään synttärit. Noh, se sano että Jenni saa lahjansa ens viikon torstaina..harvinaisen selvä juttu. Myöhemmin tää kaveri selkeytti lahjansa sisältö sen verran että meinaa tehä dinnerin, hohhoijaa, johan käy mielenkiintoseks. Tää koko kaveri on kyllä niin täys läppä, ettei tohon dinneriin voi kaiheesti luottaa saati sen mahdolliseen sisältöön. Nähtäväksi jää.

Asiakkaat potkittuamme pihalle maisteltiin Jopen kanssa synttärikakkua (vietiin siis ite se sinne) ja paineltiin hyvinkin nopeasti kohti pysäkkiä. Tällä kertaa kuin ihmeen kaupalla ehdimme bussiin! Kotiin tultuamme purettiin nyssykät ja katottiin mitä kaikkea sitä tosiaan tarttu mukaan. Kivoja ylläreitä, oikein kivoja. Suunnistettiin vielä uimaan, pakko kai se ois taas jotain urheiluntynkääki harrastaa välillä. Mäksykin oli jo melkein selvinnyt viikon vaivanneesta flunssastaa. Yllätykseksemme uimahallin setä ei taas tietojemme takaa löytänyt mitään merkintöjä. Jep, oishan se taas ollukki ku ykkösellä ois uimaan päässy. Noh, setä soitti respaan ja sieltä sanottiin et meijän kortit on jotku ongelmatapaukset (vai ollaanko me niitä ongelmatapauksia?) että meijän tiedot aina pyyhkiytyy pois. Joo, noh asia kuitenki selvis. Meillä on vielä 4 uintikertaa jäljellä. Anteeks? No ei haittaa, oikeesti kuuluis olla maksimissaan kaks, mutta minkäs teet ku koneet kusee. Ei vituttanu. Uitiin tunti ja kotiin tiskaamaan (Mäksy tiskas, meni hätäpäissään aamulla lupaamaan jotain niin käsittämätöntä, oli meinaa viikon tiskit rästissä), syötiin iltapalaa, kirjoteltiin blogiin lisää shittiä ja unta.

Ps. Miguel, missäs sun synttärionnittelut viipyy?!!