DAY 59 (12.3.2008)
Klo. 9.20 herätys… eiku klo.10 herätys. Jogurtit naamaan ja puntille. Pakko sykkiä heti aamusta, jos meinaa ehtiä tekemään jotain muutakin päivän aikana kuin harjoittelua. No onneksi ollaan niin aamuihmisiä, että tämä ei tuota ongelmia (eipä!). Jenni: ”Mä otan sen maton sieltä seinaltä ja nukun tunnin”. No kyllä me kuitenki oikeasti sykittiin siellä sen koko 1,5 tuntia. Ja puntilla oli kerrankin muitakin kuin me! Mutta aika lyhyitä settejä ne siellä vetää, sillä oltiin ekoja salilla, mutta lähettii silti viimesten joukossa pois. Ne tekee yleensä vaa yhet sarjat joka laitteella ja vaihtaa seuraavaan. Ihme touhua. Me vedetään kyllä koko rahan edestä, koska puntilla käynti ei oo ihan ilmasta täällä.
Kiireellä kotiin suihkuun ja ruuan (ja eväiden) valmistukseen (yllättäen: tonnikalaa ja pastaa, jälkiruokana: Juhla Mokkaa ja pullaa!), jotta ehditään tekemään vielä sille uudelle asiakkaalle ne harjoitusohjelmat sun muut. Vähänkö nyppii elää päivästä toiseen minuuttiaikataululla, mutta no can do. Olis huomattavasti helpompaa, jos harjottelu olis aina aamusta ja sit jäis koko päivä aikaa muuhun toimintaan. Nyt saa olla koko ajan nenä kiinni kellossa ja pelätä et myöhästyy harjottelusta (sehän olisikin niin kovin harmillista). Mut joka tapauksessa, rykästii asiakasta varten oikein loistavia harjoitteita (englanninkielellä, totta kai) ja rynnättiin kohti bussipysäkkiä.
Ekassa risteyksessä mietittiin, että suunnataanko lähimmälle pysäkille vai kävelläänkö Alcabidechen stopille, koska siellä olisi bussien aikataulut (meillähän ei luonnollisestikaan ole minkäänlaisia aikatauluja). Päädyttiin lähimmälle pysäkille, koska ei jaksettu kävellä. Tällä kertaa aika nappivalinta, koska oikea bussi kaahasi saman tien paikalle. Toiselle pysäkille emme olisi ehtineet ajoissa. Bussissa jouduttiin taas paikoille, joissa on selkä menosuuntaa kohti. Todella ahdistavaa, kun ei nää eteenpäin ja kuski kaahaa pikkukujilla miten sattuu, saa pelätä koko ajan henkensä edestä. Bussissa oltiin vissiin taas joku ihme nähtävyys (pitäis vissiin pitää plehat päässä julkisilla paikoilla ja julkisissa kulkuneuvoissa ja Mäksyn pitäisi aivan ehdottomasti sävyttää lettiään tummemmaksi!!). Oltiin jo alkumatkasta kiinnitetty huomiota siihen kun edessä istuvat miehet kyyläävät, mutta ei välitetty sen enempää koska meitä mulkoillaan samalla tavalla joka paikassa. Mutta huonoin läppä oli että tajuttiin jossain vaiheessa että ne ottaa meistä kuvia kännyköillään! Ei jumalauta! Hei haloo, muijat ei oo lauantain jälkee mulkassu peiliin ja näytettiin hyvinkin pommeilta (vrt. Frankensteinin hirviö). Varmaan hyviä kuvia: Kaks muijaa kyyhöttää bussin penkeillä hupparit korvissa asti, tukka jotenkuten ponnarilla ja rinkat sylissä, uulalaa. Tultiin siihen tulokseen et niil miehil oli kyllä oltava hyvin paljon henkilökohtasia ongelmia elämässään, ei oo kaikki hedelmät korissa eikä jauhot kaakaossa jne.
Voi voi, Bussi löysi perille Carcavelokseen. Voi surkeuksien surkeus! YHYY! Vasta keskiviikko. Mäksyn klinikalla oli tänään kiireistä, mimosan suureksi iloksi kaikki asiakkaat olivat päättänet saapua paikalle kolottavien paikkojensa kanssa. Sundvallin osastolla puolestaan vietettiin jonkinmoista sapattia, sillä vain puolet asiakkaista vaivautuivat paikalle. Jos haluatte tarkempaa kuvausta, olkaa hyvä ja ottakaa yhteyttä terapeutteihin. Jopsukka piristi meitä taas parilla kansiolla: Terapeuta Tsenin tulisi tutustua polvivaivoja koskeviin artikkeleihin ja terapeuta Anan niska probleemiin. Me ei ihan kyetty pinnistämään suuria ilon kiljahduksia näistä artikkeleista, Jope sen sijaan tuntui jotain kiksejä niistä saavan, sen verran innoissaan se näytti olevan.
Meitä ei enää kukaan kuskaile edes bussipysäkille, joten taas jolkoteltiin paremmille bussin metsästys maastoille. Saattoi olla että hätäpäissämme otimme jopa jonkun juoksuaskeleen, kun bussi kaahasi paikalle odotettua nopeammin. Oltiin kotona puol ysin aikaan jo! Ja ette ikinä arvaa!: Luettiin Jopsukan antamia tekstejä! Juu, oikeesti. Jenni meinas tosin jo luovuttaa otsikon jälkeen, kun ei osannut kääntää sitä suomeksi. Mutta sitkeästi tunti opiskeltiin, eikä nukuttu sekuntiakaan. Ihme.
Onneksi tunti meni nopeasti (innostuttiin niin kovin opiskelemisesta) ja päästiin uimaan. Pikkuharkinnan jälkeen vastaanotto-hengenpelastaja päästi muijat altaaseen polskimaan. Ei ollut kyllä helpoin uintikerta, se voidaan kertoa. Aamun puntti painoi meinaan jonkin verran jäsenissä, mutta melkein tunti altaassa melskattiin (siis uitiin) ja sen jälkeen valuttiin hyvinkin voimattomina kotia kohti. Eli urheilun kannalta oikein onnistunut päivä! Hienosti.
Väsättiin perusiltapalaa, opiskeltiin (muutakin kuin seiskaa) ja kirjotettiin hieman rästiinjääneitä päiväkirjoja, mahtaa olla hyvää settiä siihen aikaan illasta/yöstä… ei olla tarkisteltu… Torpasta sammui valot klo.02.00! olispa Sundvallinki lyhty sammunu valojen kanssa samanaikaisesti, mutta ehei. Muija ei meinannut saada paskanjauhantaansa talttumaa ja Mäksy jo hetken pohti erinäisiä tainnutuskeinoja muijan hiljentääkseen ennen muijan sammumista.
PS. Miguel, käytkö pitkin viikkoa hippamassa meijän kämppiksen kanssa ku se käy nykyää joka ilta ulkona…?! Jotain rajaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti