Mikäli ette halua pilata päiväänne, suosittelemme että skippaatte tämän pääsiäisosuuden kokonaan. Tiedossa on meinaan todella mahtavia juonen käänteitä ja etenkin valokuvia!! Ja jokaista paskalla käyntiä ei tässä mainita, joten seuraavassa vain parhaat palat tiivistettynä. Mahtava paikka, mahtavat maisemat, mahtava reissu ja mahtava matkaseura (eikä todellakaan tarkoiteta nyt toisiamme)… Kuvat puhukoon puolestaan (harmi ettei saada tähän liitettyä videoita) :D
Torstai
Ricardon piti noutaa meidät kotiovelta klo.8.00. Ei noutanut. Ajateltiin kuitenkin siirtyä ulos odottelemaan. Kyyti kohti Algarvea saapui stopillemme 8.48 (ei meillä lasketa, mutta nyt oli horkka). Moikattiin Rikulle, Heinille, Suville ja Suvin poikaystävälle Teemulle ja loikattiin autoon. Suvi ja Teemu joutuivat sikaosastolle takakonttiin, koska muijat valtasivat takapenkin. Ja matka kohti Algarvea käynnistyi. Matka sujui hyvin (3tuntia) parilla pysähdyksellä: Belemistä haettiin kuuluisat Belemin leivokset, tankkaustauko (autolle), tyhjennystauko (martoille) ja perillä Lagosissa (paikka Algarvessa) oltiin yhen aikoihin. Rikun perheen kesäasunto ei muuten oo paskemmalla paikalla.
Torstai
Ricardon piti noutaa meidät kotiovelta klo.8.00. Ei noutanut. Ajateltiin kuitenkin siirtyä ulos odottelemaan. Kyyti kohti Algarvea saapui stopillemme 8.48 (ei meillä lasketa, mutta nyt oli horkka). Moikattiin Rikulle, Heinille, Suville ja Suvin poikaystävälle Teemulle ja loikattiin autoon. Suvi ja Teemu joutuivat sikaosastolle takakonttiin, koska muijat valtasivat takapenkin. Ja matka kohti Algarvea käynnistyi. Matka sujui hyvin (3tuntia) parilla pysähdyksellä: Belemistä haettiin kuuluisat Belemin leivokset, tankkaustauko (autolle), tyhjennystauko (martoille) ja perillä Lagosissa (paikka Algarvessa) oltiin yhen aikoihin. Rikun perheen kesäasunto ei muuten oo paskemmalla paikalla.
Käytiin vähän ajelemassa. Aika mahtavat maisemat, harmi vaan että oli aika pilvistä.
Illalla valmistettiin maittava grilliateria. Tai siis Riku ja Teemu grillasi ja Heini ja Suvi hoiti loput. Nää muijat yllättäen ei jaksanu juurikaan liikauttaa persettään keittiötä kohti. Jaksoiko yllättää? Tuhottiin porukalla muutama viinipullo ruokajuomana. Oltiin niin väsyneitä, ettei jaksettu lähteä mihinkään vielä torstai iltana, joten mulkoiltiin joku leffa Rikun koneelta ja nautittiin viiniä ja juustoa.
Vitun pitkä perjantai
Perjantaina havahduttiin auringonsäteisiin, jotka puski verhontakaa aviovuoteellemme. Sekunnin murto-osassa sekä Mäkelän että Sundvallin hanurit oli nousset sängyltä ja bikineiden vaihto niskaan. Muut talon asukit siinä heräilivät myös pikku hiljaa ja joku siinä jotain aamupalan tynkää meille loihti. Kovin oli hidasta toiminta, mutta loppupeleissä päästiin liikkeelle kohti parvekkeelta näkyvää beachiä.
Ei paskempi beachi tämäkään! Vetää vertoja ainakin pituudeltaan Estorilin, Cascaisin, Carcaveloksen ja Oeiraksen rannoille. Tällä beachillä oli myös simpukoita, joita siinä noukittiin mukaan yksi jos toinenkin. Pelailtiin beach pallia, potkittiin vähän fudista ja mikä hienointa käytiin meressä uimassa! Kyllä, nyt se on tehty! Käytiin ensimmäistä kertaa meressä uimassa täällä olon aikana eikä vesi edes ollu kovin kylmää (paljon lämpösempää ku kotikulmien merivesi). Siisteintä oli loikkia aaltojen seassa, tosin jokaisen tsunamin jälkeen sai keräillä bikinin riepuja erinäisistä paikoista.
Muutaman kerran jouduttiin niin pahasti aaltojen valtaan että luultiin hukkuvamme. Ollaan kuitenki vielä elossa harmiksenne. Kuvattiin muutama elokuvan otos rannalla ja jossain vaiheessa jotain käsittämättömiä pilviä purjehti paikalle niin, että jouduttiin hinaamaan ittemme sisälle. Muutaman tovin jälkeen aurinko päätti taas ilmaantua iloksemme esiin ja pistettiin leiriä hyvinkin nopeesti pystyyn Rikun kesämökin parvekkeelle. Siinä ne suomalaiset oikeen rykelmässä grillas lihaa. Ei vituttanu.
Ei paskempi beachi tämäkään! Vetää vertoja ainakin pituudeltaan Estorilin, Cascaisin, Carcaveloksen ja Oeiraksen rannoille. Tällä beachillä oli myös simpukoita, joita siinä noukittiin mukaan yksi jos toinenkin. Pelailtiin beach pallia, potkittiin vähän fudista ja mikä hienointa käytiin meressä uimassa! Kyllä, nyt se on tehty! Käytiin ensimmäistä kertaa meressä uimassa täällä olon aikana eikä vesi edes ollu kovin kylmää (paljon lämpösempää ku kotikulmien merivesi). Siisteintä oli loikkia aaltojen seassa, tosin jokaisen tsunamin jälkeen sai keräillä bikinin riepuja erinäisistä paikoista.
Muutaman kerran jouduttiin niin pahasti aaltojen valtaan että luultiin hukkuvamme. Ollaan kuitenki vielä elossa harmiksenne. Kuvattiin muutama elokuvan otos rannalla ja jossain vaiheessa jotain käsittämättömiä pilviä purjehti paikalle niin, että jouduttiin hinaamaan ittemme sisälle. Muutaman tovin jälkeen aurinko päätti taas ilmaantua iloksemme esiin ja pistettiin leiriä hyvinkin nopeesti pystyyn Rikun kesämökin parvekkeelle. Siinä ne suomalaiset oikeen rykelmässä grillas lihaa. Ei vituttanu. 
Auringon rusketusvaikutuksen laskiessa päätettiin lähteä vähän kiertelemään paikkoja. Riku ajo meijät siihen lomakohteeseen, josta tää maailmankuulu portugalilais kakara Madde siepattiin. Nähtiin se hotelli ja ravintola, jossa sen vanhemmat oli oletettavasti nauttimassa illallista tän kaappauksen sattuessa. Melko huisia. Otettiin taas muutamia aivan järisyttävän upeita maisemakuvia (toisistamme) as you can see. Ja pikku hiljaa päätettiin kaupan kautta mennä valmistamaan illallista. Yllättäen ostoskorin sisältö Mäkelän ja Sundvallin puolelta oli hyvin juomapitoinen, esim. Nico (valkoviini) pomppasi hyvinkin nopeasti ostoskoriimme sekä tietenkin maitokahvi (joku bailyesin korvike..). Halpoja ja varmoja vaihtoehto!
Pojat grillas meille jotain aivan suussa sulavan hyviä pihvejä! Teemu loihti olemattomista raaka-aineista mielettömän marinadin ja ne pihvit oli NIIN hyviä, että tuli ihan mieleen suomen kesä, grillipihvit ja uudet perunat. Nam. Ruokailun lomassa saatettiin kiskasta muutama viinipullo ja jälkkäriksi oli grillattua banaania nutellalla sekä kahvitMAIDOLLA tietty. Ei kuulkaas yhtään hullumman makuisia nekään. Kahvia siemaillessamme Teemu toivoi saavansa kahvin kyytipojaksi suomalaista suklaata. Avot mikä idea! Nää muijathan kaivo saman tien laukuistaan esiin. Ä-Sundvallin tuomat Fazerin Mignon munat ja päätti juhlistaa pääsiäistä oikeen kunnolla. Mieletön makuelämys; Juhla Mokkaa ja Mignon munaa. Melkeen tuli ikävä suomeen, mutta onneks vaan melkeen! Ruokailun jälkeen laittauduttiin iltaa varten, koska oltiin päätetty että tänään kutsuisi Algarven yöelämä. Jes! Vielä muutama maitokahvi naamasta sisään ja menoksi.
Pienen pähkäilyn jälkeen tulimme siihen tulokseen että lähtisimme kohti Albufeiraa, joka olisi kuulemma lähistöllä (oli sinne useempi kymmenen kilometriä). Albufeirassa oli katu, joka oli etelänmaiden tyylisesti täynnä pelkkiä kuppiloita, baareja, istuskelumestoja, discoja and so on.. Kävästiin muutamassa, mutta ainakin yhdessä kapakassa tuli vastaan sen sorttista kummajaista (järkyttäviä transuja) että päätettiin suosiolla vaihtaa mestaa. Yks oikein näppärä paikka löydettiinki, missä viihdyttiin koko loppu ilta/yö, kunnes kapakan ovet sulkeutuivat. Tää pienempi menomesta suljettiin jo 04, koska näistä olis tarkotus siirtyä kunnon discoihin, jotka on sitte auki pitkälle seuraavaan aamuun asti. Seurue oli kuitenki niin uuvuksissa auringonotosta, että päätettiin skipata ja lähteä nukkumaan. Lyhdyt sammu varmaan siinä 05-06 välillä. Ei tarkkaa muistikuvaa.
langat poikki -lauantai
Mitä? Pilviä?! Ei me niitä tilattu! Hei taivaanherra haloo, meil on väärä ilma! Kurkattiin kyllä ulos kymmenen aikaa, mutta koska taivas ei luvannut auringonotto keliä, päätettiin jatkaa unia aviovuoteessamme. Ei olla ihan varmoja et onks kaikki tääl ihan tajunnu et tää meijän avioläppä on tosiaanki täys läppä niinku nää muijatki. Varsinki ku ollaa täl matkal sitä niin paljon väritelty. Tänä aamuna Mäksy tosin ilmoitti, että on laittanut paperit vetämään (avioeron osalta)! Mutta vielä me näköjään samassa sängyssä majaillaa (ei täällä oo paljon vaihtoehtoja!!). Välillä joutuu kyllä hieman läväyttää, jos vittuilu yltyy liikaa… Hei yrittäkääpä ite olla yli 2 kuukautta yhen ja saman ihmisen kanssa 24/7, kyllä siinä väkisinki vetää kuuppa jumiin :D
Uskokaa tai älkää nää muijat nousi sängystä ensimmäisinä sinä päivänä!! klo.12! Noh, sellanen saavutus pistää väsyttämään, joten seuraavat tunnit lahnattiinkin sitten jo hyvin tiiviisti sängyn pohjalla. Noustiin ylös vain kahdesti: Kun kävi kutsu aamupalalle ja toisen kerran kun ruoka oli katettu (Rikun tekemä kanasalaatti) pöytään. Oltiin kyllä tosi saamattomia, melkein kävi jo hävettämään. Riku toi meille jopa ruokamaistiaisia sänkyyn, ei jaksettu sormenpäitäkään liikuttaa, joten Riku laittoi ruuat suoraan suuhun. Ruuan jälkeen Riku lähti heittämään Suvia ja Teemua bussiasemalle, koska Teemun pitäisi aikaisin sunnuntaiaamuna matkata Lissabonista Suomeen. Voi raukkaa. Meitä kylmäsi ajatuskin Suomesta, joten lipsutimme takaisin petiin pikkupäikkäreille.
Riku palasi kämpille olettaen, että muijat ovat pukeutuneet ja laittautuneet valmiiksi, jotta voitaisiin lähteä tutustumaan paremmin Lagosin nähtävyyksiin. Ja että olisimme mahdollisesti ehkä hieman tiskanneet. Ehei, kaikki kolme muijaa oli hyvinkin pommin näköisinä siskonpedissä ja ruokapöytä oli samassa kunnossa kuin Rikun lähtiessä. No joo joo, ihan just.
Muijille ei juuri mitään ollut tehtävissä, joten vaihdettiin vaan vaatteet ja siirryttiin autoon istumaan (lue:nukkumaan). No kyllä me siinä jossain vaiheessa hieman piristyttiin ja eräänkin
kallion kielekkeellä jouduttiin ottamaan muutama teputusaskel samalla kun Riku ja Heini ottivat kuvia upeista (mutta helvetin tuulisista) maisemista… Mäksyn kamerasta loppui akku jo perjantaina… Ja Jenni keskittyi hieman eri ”maisemien” kuvaamiseen (surffareiden perseet ja koirat).Käytiin Lagosin keskustassa parissa putiikissa ja syömässä maittavat pihviateriat, nam. Riku ehdotti, että oltais käyty vähän kattelee vielä jotain veneitä ja yms diipadaapaa. Takapenkin mimosat antoivat siihen kyllä topakan EI-vastauksen sillä oli ehdittävä vielä suihkuun ja (maito-)kahville ja moikkaamaan Nicoa ja kumppaneita. Oli jo kova ikävä! …Tässä vaiheessa muutama sananen edellä mainitusta Nicosta… Ihastuttiin siihen jo kotikonnuilla, taisi olla yhtenä perjantai iltana Suvin ja Heinin ja Miguelin kämpillä. Mutta vasta tällä reissulla se on muuttunut rakkaudeksi. Nico on todella helmeilevä tyyppi hyvällä maulla varustettuna. Tosi cool <3>
Kämpillä otettiin lepoa, mulkoiltiin päivän kuvia ja jalkapalloa, juotiin sun muuta… harmi, ettei voi tässä kauheen tarkkaa kuvausta antaa. Kerrotaan tarvittaessa tarkemmin. Jutut olivat hiaman levottomia ja läppä lensi koko ajan puolin jos toisin. Miten niin muka väsyneitä?
01.30 otettiin poika messiin ja kömyttiin Rikun autoon. Suunta kohti Albufeiraa (n.30 min Lagosista) ja joitain huikeita Spring partyja. Tällä kertaa autossa ei kukaan voinut nukkua, kiitokset siitä takapenkin sikaosastolle (sis. Mäkelä&Sundvall)! On muuten siltä automatkalta pari jäätävää videopätkää. Ja tältä päivältä on taas pari uutta legendaa, eli jos ette ihan kaikkea ymmärrä kysykää tarkemmin. Joku tyhjensi poikamme Finlandian alle vartissa… Ihme tyyppi. Varmaan Riku. Jostain syystä Jennille iski loppumatkasta aivan kauhea virtsaamisen tarve… Päästiin kuitenkin diskoteekin pihalle kuivin penkein.
Aika mahtava paikka. Ja oltiin täälläkin joku paikallinen nähtävyys ja meidän ringin (Riku, Heini, Hanna ja Jenni) ympärille kertyi koko ajan toinen rinki. Aika paljon miehiä, jess! Rohkeimmat uskalsivat pyytää meitä mukaan kuviinsa tai tunkivat oman turpansa meidän kuviin, mutta suurin osa vaan tyytyi katselemaan kauempaa. Osasyynä saattoi tietenkin olla sekin, että Mäkelällä ja Sundvallilla oli lähes koko illan ajan aurinkolasit päässä! Tyylitaju ennen kaikkea.
Innostuttiin vetämään pari tekkeä, Sundvalli useammankin kappaleen. Ei muija suostunut taaskaan juomaan mustaa juomaa (Jennin ei laita suustaan alas mitään mustaa) ja Mäksy joutui hieman jelppimään. Upea ilta, kerranki oli kunnon meno myös Portugalin yössä.
Poistuttiin baarista JO klo.6, koska Rikua väsytti… Tää disko olis ollu auki niin kauan ku on asiakkaita, kuulemma noin klo.10:een asti.. Noh, luulis että kuuden aikaan olis jo aika hiljasta ja väsynyttä porukkaa autossa… Vielä mitä! Tai väsyneitä varmaankin oltiin mutta takapenkiltä muodostui koko ajan sen päivästä tarinaa ettei hiljentymään päässy. Vauhti päällä edelleen. Rikukin olisi hieman ehkä voinut ajatella ja ajaa suorinta tietä kotiin, mutta päättikin sen sijaan valita kiertotien näyttääkseen meille kai vähän maisemia maantien lisäksi. Hirveitä töyssyjä. ”Hei mikä savanni tää nyt oikee on!” Ja niin alkoi Mäkelän ja Sundvallin opastettu savanniajelu!! :D ”Riku, missä kaikki eläimet piileskelee!?” Tultiin tienristeykseen, jossa oli kaksi suuntaa ja kaksi tienviittaa. Oppaat: ”If you go to the right there is elephants or if you choose left there you can see those animals with long neck (kirahvit)”. Riku valitsi elefantit. Harmi ettei siltä (opastetulta) savanniajelulta oo vid
eopätkää… Auto jouduttiin matkan varrella pysäyttämään pariin otteeseen. Ei siksi että kanssamatkustajillamme olisi tullut huonovointisuutta vaan siksi että Sundvallilla oli opasbisneksen lisäksi photographerin virka päällä (ja laulajan, mutta siinä se ei onnistunut kovinkaan loisteliaasti, joskaan Mäkelä ei ollut sen parempi). Matkalauluina jo tutuksi tulleet Rise up sekä ass song (Mäkelän ja Sundiksen versio). Kanssamatkustajilla oli varmasti upea ja ikimuistoinen opastettu kotimatka takaisin Lagosiin, tuskin Riku toiste sitä virhettä tekee että valitsee kiertotien!!”Kotona” oltiin vähän ennen aamu seiskaa. Riku ja Heini päätti mennä nukkumaan. Nössöt. Meillä oli puolestaan moniakin hyviä ideoita ja visioita vielä mielessä! Ajateltiin soittaa Suomeen (koska teillä klo olisi ollut jo 9), hylättiin se ajatus. Ajateltiin lähteä rannalle ottamaan aurinkoa, hylättiin sekin ajatus, vaikka aurinko nousikin jo kovaa vauhtia pilvettömälle taivaalle. Ajateltiin nukkumista, mutta hylättiin sekin. Toteutimme parhaana katsomamme ratkaisun eli tuhottiin hieman keittiön kaappien sisältöä (suklaatäytteisiä kökköjä, sipsejä ja Super bockia, viinikin meni pakastimeen, mutta ei tajunnut tulla sieltä itsekseen ulos). Jatkoimme keskenämme vielä hetken loistavia juttujamme ja punoimme juonia seuraavalle päivälle. Ajattelimme nukkua tunnin tai pari ennen auringonottoa ja uuden päivän aloittamista… Ja niin hiljeni hetkeksi myös olohuoneen apinat.
Mutta siis nihkeästä säästä huolimatta mahtava päivä tämäkin. Paljon sellaisia juttuja, mitä tähän ei mahdu, muista tai yksinkertaisesti ei voi laittaa… ja ps. Nico on valkoviinipullo, 1.65 euroa.
Palmun alla -sunnuntai
Mäkelä heräsi helvetilliseen poltteeseen noin klo:9 aamulla (muija siis oli nukkunut jo melkein kaksi tuntia). Polte ei ollut vatsanpohjalla vielä jylläävä alkoholi vaan auringonpaiste, joka tulvi ikkunasta ulos. Bikineiden vaihto ja takas nukkumaan, tosin parvekkeelle. Sundvall koki saman elämyksen puolta tuntia myöhemmin ja mielettömästä kanuunasta huolimatta raahasi itsensä parvekkeelle pyyhkeiden ja tyynyjen kera. Siinä sitä sitten nukuttiin tovi jos toinenkin. Noin klo 11 päätimme laittaa viestin Heinille, että ulkona paistaa aurinko..kannattas herätä (neitihän nukkui viereisessä huoneessa, mutta muijat nyt ei vaan jaksanu nousta edes sen vertaa). Heini saapui paikalle ehkä noin 47 sek myöhemmin.
Oltiin edellisenä päivänä bongattu postikorteista aika kivan näkösiä laguuneja ja sanottiin Rikulle että ois syytä viedä meijät huomenna (tänään) yhelle niistä. Jotain se väitti ettei tiiä missä ne on, 
mutta we´ll try! Nopee aamupala naamarista sisään ja baanalle. Ajettiin ihan pikku tovi kaupungista poispäin ja Riku pysäytti autonsa johki melko korkeelle. Heini kävi kurkkaamassa oliko paikka ok ja olihan se..ei kuulemma vaan paljon hiekkatilaa, jossa vois aurinkoa ottaa. Valuttiin kohti tätä laguunia ja olihan se siisti. Todella siisti. Tilaa auringon otolle ei vaan tosiaan paljon olisi. Mäkelä lähti tutkimusmatkalle ensimmäisenä ja ei aikaakaan kun muija kiljahti sen päiväsesti että. Kalliossa oli aukko, josta pääsi sujahtamaan toiselle puolelle, paratiisiin. Ei tässä oo ees mitään järkee kirjottaa tätä koska ette pysty millään saamaan sitä fiilistä ku se näky
mä aukes silmien eteen. Se oli jotain niin käsittämätöntä. Ihan ku postikorteista tai parhaista matkaoppaista kattoisit jotain unelmakohdetta jonne haluisit matkustaa. Pieni poukama, jossa ei meijän lisäks ollu ottamassa aurinkoa kun ehkä 2 ihmistä. Törkeen siistit kalliot ympärillä, joiden seiniin on pinnottunu simpukoita. Hiekka vaaleeta ja pehmeää, välillä saatat bongata jonku mieletömän simpukan sieltä seasta. Ja mikä parasta se vesi! Niin kirkasta, että siitä näki 100m päässä uivat kalatki. Pidemmälle ku katoit ni se muuttu turkoosista tummemman siniseks. Ei sitä näkymää pysty kuvailemaan eikä noi kuvatkaan pysty sitä täysin kertoa. Voidaan vaan ihan rehellisesti sanoa, 
ettei ikinä olla nähty mitään niin upeeta, kaunista, mieletöntä omin silmin. Siellä ku muijat makas ottamassa aurinkoa ni ei voinu ees sulkea silmiä, ei voinu tuhlata sekuntiakaan siitä nautinnosta. Otettiin ehkä 300 kuvaa, pelattiin beach pallia, nautittiin, otettiin lisää kuvia, käytiin laguunissa uimassa (!!!). Näitä elämän parhaita hetkiä. Ei ollu itku kaukana ku tuli aika lähteä. Sinne vois vaan palata uudestaan ja uudestaan ilman et sen hohto häviäis mihkään. Niin mieletön paikka se oli. Otettiin varmaan 100 kuvaa lisää ku kiivettiin sieltä pois lakkionreunaa ja nähtiin tää laguuni ylhäältä päin. Jos teillä vaan ikinä käy mielessä lähtee lomalle Portugaliin, ei Lissaboniin, ei Estoriliin, ei Cascaisiin..menkää Algarveen. Me niin rakastuttiin tähän paikkaan. Jos yhtään diggaa nähä mielettömiä maisemia niin ne on siellä. Cascaisin rannat ei oo tän jälken enää mitään!
mutta we´ll try! Nopee aamupala naamarista sisään ja baanalle. Ajettiin ihan pikku tovi kaupungista poispäin ja Riku pysäytti autonsa johki melko korkeelle. Heini kävi kurkkaamassa oliko paikka ok ja olihan se..ei kuulemma vaan paljon hiekkatilaa, jossa vois aurinkoa ottaa. Valuttiin kohti tätä laguunia ja olihan se siisti. Todella siisti. Tilaa auringon otolle ei vaan tosiaan paljon olisi. Mäkelä lähti tutkimusmatkalle ensimmäisenä ja ei aikaakaan kun muija kiljahti sen päiväsesti että. Kalliossa oli aukko, josta pääsi sujahtamaan toiselle puolelle, paratiisiin. Ei tässä oo ees mitään järkee kirjottaa tätä koska ette pysty millään saamaan sitä fiilistä ku se näky
mä aukes silmien eteen. Se oli jotain niin käsittämätöntä. Ihan ku postikorteista tai parhaista matkaoppaista kattoisit jotain unelmakohdetta jonne haluisit matkustaa. Pieni poukama, jossa ei meijän lisäks ollu ottamassa aurinkoa kun ehkä 2 ihmistä. Törkeen siistit kalliot ympärillä, joiden seiniin on pinnottunu simpukoita. Hiekka vaaleeta ja pehmeää, välillä saatat bongata jonku mieletömän simpukan sieltä seasta. Ja mikä parasta se vesi! Niin kirkasta, että siitä näki 100m päässä uivat kalatki. Pidemmälle ku katoit ni se muuttu turkoosista tummemman siniseks. Ei sitä näkymää pysty kuvailemaan eikä noi kuvatkaan pysty sitä täysin kertoa. Voidaan vaan ihan rehellisesti sanoa, 
ettei ikinä olla nähty mitään niin upeeta, kaunista, mieletöntä omin silmin. Siellä ku muijat makas ottamassa aurinkoa ni ei voinu ees sulkea silmiä, ei voinu tuhlata sekuntiakaan siitä nautinnosta. Otettiin ehkä 300 kuvaa, pelattiin beach pallia, nautittiin, otettiin lisää kuvia, käytiin laguunissa uimassa (!!!). Näitä elämän parhaita hetkiä. Ei ollu itku kaukana ku tuli aika lähteä. Sinne vois vaan palata uudestaan ja uudestaan ilman et sen hohto häviäis mihkään. Niin mieletön paikka se oli. Otettiin varmaan 100 kuvaa lisää ku kiivettiin sieltä pois lakkionreunaa ja nähtiin tää laguuni ylhäältä päin. Jos teillä vaan ikinä käy mielessä lähtee lomalle Portugaliin, ei Lissaboniin, ei Estoriliin, ei Cascaisiin..menkää Algarveen. Me niin rakastuttiin tähän paikkaan. Jos yhtään diggaa nähä mielettömiä maisemia niin ne on siellä. Cascaisin rannat ei oo tän jälken enää mitään! 
Ei ollu enää yhtään kivaa palata Rikun kämpille. Edessä oli helvetillinen siivous ja kotiinlähtö. Mäkelälle napsahti tiskivuoro, joka oli varmasti kaikista helvetillisin koska tiskiä tuntui löytyvän ihan joka nurkasta ja pesuvälineet olivat melko kehnonpuoleiset. Heini imuroi huushollin, Riku pakkaili kamoja paikoilleen ja siivosi vessan, Sundvall siinä sivussa sutaisi muutaman pöytätason rätillä puhtaaksi. Hyvä duuni. Pikkuhiljaa saatiin kamat roudattua autoihin ja kämppä siihen kuntoon, että sen kehtasi jättää seuraaville asukeille valmiiksi (toivottavasti me). Nyyh. Hyvästit Lagosille ja puuduttavan pitkä ajomatka alkakoon.
Heti saman tien takapenkin apinat aloittivat jo tutuksi tulleen paskanjauhannan. Musiikin mentyä kovemmalle ja maisemien vaihduttua puuduttavan tylsiksi pimeni Rikun ja Heinin onneksi Mäkelän ja Sundvallin vintit. Ei oikeen tiietä kauan nukuttiin, mutta herättyämme matkaa oli vielä helvetisti jäljellä. Jatkoimme siis asiattomia huuteluja takapenkin suunnalta ja opetimme esim. erittäin hyödyllisiä suomenkielisiä sanoja Rikulle. Ei viitsi mainita niitä nyt tässä julkisessa tekstissä, ettei heikoimmat tipu penkeiltä. Yksi matkan puhutuimmista aiheista oli Mäkelän pissahätä, joka tuli myös opetettua Rikulle monellakin eri lauserakenteella. Koitimme myös opettaa Rikua laulamaan ”Paljon onnea vaan” kipaleen ihan vaan keskiviikkoa silmälläpitäen. Ehkä ei olisi kannattanut, melkoisen kamalan kuullosta oli se kolmen sanan laulaminen pötköön. Päätettiin kipasta vielä Oeiraksen drive in:in kautta kotimatkalla, koska päivän energiavarastojen tankkaus oli ollut melko kehnoa. Hyvät mätöt, huomenna alkaisi taas dieetti. Mutta ennen kaikkea hyvä, reissu, paras reissu, aivan mieletön reissu. Näitä lisää. Ei paljon vituta että tuli lähettyä. Heti uudestaan jos vaan tarjoutuu tilaisuus moiseen. Kotiin tultua kamat jäivät juuri siihen mihin ne käsistä tippui. Koneet esille ja kuvien lataus. Upeita otoksia, ei voi muuta sanoa. Onneksi on ainakin kuvia (..ja videoita) mistä muistella elämänsä parasta pääsiäistä!
”Algarveen on helppo mennä, mutta vaikea tulla takaisin” – Ricardos’ mother
Ps. Miguel, onko sinulla asuntoa Algarvessa? Voitas tulla visiitille..
Heti saman tien takapenkin apinat aloittivat jo tutuksi tulleen paskanjauhannan. Musiikin mentyä kovemmalle ja maisemien vaihduttua puuduttavan tylsiksi pimeni Rikun ja Heinin onneksi Mäkelän ja Sundvallin vintit. Ei oikeen tiietä kauan nukuttiin, mutta herättyämme matkaa oli vielä helvetisti jäljellä. Jatkoimme siis asiattomia huuteluja takapenkin suunnalta ja opetimme esim. erittäin hyödyllisiä suomenkielisiä sanoja Rikulle. Ei viitsi mainita niitä nyt tässä julkisessa tekstissä, ettei heikoimmat tipu penkeiltä. Yksi matkan puhutuimmista aiheista oli Mäkelän pissahätä, joka tuli myös opetettua Rikulle monellakin eri lauserakenteella. Koitimme myös opettaa Rikua laulamaan ”Paljon onnea vaan” kipaleen ihan vaan keskiviikkoa silmälläpitäen. Ehkä ei olisi kannattanut, melkoisen kamalan kuullosta oli se kolmen sanan laulaminen pötköön. Päätettiin kipasta vielä Oeiraksen drive in:in kautta kotimatkalla, koska päivän energiavarastojen tankkaus oli ollut melko kehnoa. Hyvät mätöt, huomenna alkaisi taas dieetti. Mutta ennen kaikkea hyvä, reissu, paras reissu, aivan mieletön reissu. Näitä lisää. Ei paljon vituta että tuli lähettyä. Heti uudestaan jos vaan tarjoutuu tilaisuus moiseen. Kotiin tultua kamat jäivät juuri siihen mihin ne käsistä tippui. Koneet esille ja kuvien lataus. Upeita otoksia, ei voi muuta sanoa. Onneksi on ainakin kuvia (..ja videoita) mistä muistella elämänsä parasta pääsiäistä!
”Algarveen on helppo mennä, mutta vaikea tulla takaisin” – Ricardos’ mother
Ps. Miguel, onko sinulla asuntoa Algarvessa? Voitas tulla visiitille..
JA SEMMOSTA VIELÄ, ETTÄ LISÄTÄÄN TÄNNE MYÖHEMMIN VIELÄ LISÄÄ KUVIA...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti