Jihuu, yllättävän kevyesti saatiin kammettua kessit irti sängynpohjasta. Parjantai ja viimenen päivä (2h) tässä harjoittelupaikassa edessä. Mahtavaa. (enää ei ookkaa ku 6 viikkoa edessä seuraavassa paikassa!!) Jogurtit naamariin ja spurtti pysäkille, jossa evästimme loput aamupalasta (hapankorput!). Bussit ja junat tulivat ajallaan, joten ei yhtään myöhästymistä tässä harjoittelupaikassa! rasti seinään.
Viimeinen päivä harjoittelussa oli totutusti melkoisen rento. Seurattiin ekaa tuolijumppaa huoneen perällä ja naureskeltiin paikallisille opiskelijoille, jotka taas kynät sauhuten tekivät muistiinpanojaan. Idiootit :D Eikä siin mitää jos olis paljon uusia harjoitteita, mut ku nää fysioterapeutit toistaa samat jutut joka kerta ja joka ryhmässä. No poistuttiin huoneesta hyvissä ajoin ultra-mamman vuoksi. Mutta mummo ei tullut tälläkään kertaa, voi voi. No siinä sitten seisottiin käytävällä ja odotettiin seuraavan ryhmän alkamista. Ajateltiin pitää kahvitauko. No ei ehitty ottaa askeltakaa kahvion suuntaan ku yks fisioterapeuta huuteli meille et ”do you want become fat?” No tottakai haluttiin, joten se ohjas meijät kahvihuoneesee. Jaa jaa, siellä oli pöytä täynnä kaikenlaista paikallista kaloripommia. Paikalliset opiskelijat oli matkinu meitä ja tuonu viimesenä harjottelupäivänä vähän local pullaa sun muuta känttyä. Siinä sitten maisteltiin Sintran erikoista munkin näköstä jötikkää jonka sisällä oli jotain mantelisiirappia (hyvää), Belemin leivosta jonka sisällä oli jotain vaniljakermasettiä (parasta näistä) ja lisäksi jotain Sintran känttykanelipikkukakkua (tosi pahaa, Jenni puklasi ulos). Eli arvosteluraadin rankkingissa voittajaksi nousi Belemin leivos. Onnittelut voittajalle. Se siitä pullapäivästä.
No työt jatkuu vielä. Annettiin yhdelle fysioterapeutille pieni muisto meistä (siis lahja), koska se oli auttanu meitä tosi paljon (mm. kaasuongelma) ja muutenki se on aivan loistava tyyppi. No sehän innostu siitä niin paljon että kutsu meijät sen kesämökille jonneki meren rannalle (jossain Lissabonin lähellä, lentokentän tuntumassa). Se sano et meijän tarttee vaa soittaa ku ollaa tulossa Portugalii ja se tulee noutaa meijät lentokentältä! Ei tienny vielä mihin miinaa ittensä ajo! No nii jumpattii viimesen kerran kunniaks ihan tosissaa mammojen kans, vähän kyllä harmitti ettei kyömyselkä-äijäalakynnessä-pariskunta ollu taaskaan ilmestynyt paikan päälle.. Tunnin jälkeen heipat mammoille, tulostettiin viimeset raportit pomolle ja pukuhuoneeseen/vessaan viimeisen kerran vaihtamaan lumppuja. Tultiin sitte pukkarista ni siinä oli yhtäkkiä koko fysioterapian osaston lauma meitä halaamassa, pussaamassa ja hyvästelemässä. Voi voi, vaikka tästä paikasta ei fysioterapian kannalta juuri mitään käteen jäänyt, niin ihmiset olivat aivan loistavia! Tää fysioterapeutti, joka oli heikkona hetkenään luvannut viedä meijät sinne kesämökille antoi meille vielä pienet lahjukset: Pienet stimulaatiopallot ja helistimet! Niitä ilman ei oltaiskaa pärjätty!
Jihuu, vapaa valintainen harjoittelu suoritettu. Tai almost suoritettu, enää Patricialle ja Annamaijalle joku pikkutarkka raportti tästä harjottelusta pitäis kirjottaa.. Huhhuh. Onneks ollaan jo alotettu (Mäksyllä on otsikot valmiina, Jennillä nekin vielä pohdinnan asteella).. Tarkoitus oli suunnata biitsille, mutta koska pilvet estivät auringon saannin hylkäsimme ajatuksen.. Käytiin Cascaisissa parissa bikini-putiikissa, muistin mukaan ei tainnut mitään tarttua mukaan. Bussilla koululle. Siellähän törmättiin tutunnäköisiin blondeihin. Suvi ja Heini oli atk-luokan perukoilla silmät punaisina edellisen illan baarireissun jäljiltä. Siinä päivitimme kuulumisia ja päätettiin että illalla lähdettäisiin tutustumaan Cascaisin yöelämään, koska Marianalla olisi kuulemma kaikille liput johonkin baariin. Jos vaikka päästäis täl kertaa sisälleki johonki. Suvi ja Heini lähti kotiin päikkäreille, sovittiin että nähää illalla ja lähettäis kympin pintaa Cascaisia kohti. Tykitettiin pari päivää päiväkirjaa sun muuta turhanpäivästä hetken (lue: 3 tuntia) ja suunnattiin Shoppingii lounaalle ja kaupan juomaosastolle. Syötiin ekan kerran tällä viikolla ateriat loppuun asti (joku tortillakiekuran tapainen setti), tiukkaa teki mut alas meni. Ruokakaupasta kahvimaitoa (Dooleys), muutama breezer sekä 10 litraa vettä + jotain kaloripommeja. (massaviikko! :D) Eipä kai muuta.
Kotona huomattiin, että jaa jaa, kello on kohta 7. No ei siinä kauaa nokat tuhissu ku oltii näyttäydytty suihkussa, hippakuteet päällä ja kahvit kiehumassa. Hämäyksen vuoks sotanaamarit naamaa ja tukat sojoon (very bad hair day) ja lisää kahvia pannuun. Siinä oltiin jo maitokahvia (tai kahvimaitoa, annossuhteet oli hieman sekasin) ryystetty kuppi jos toinenki, ku Suvi ja Heini soittelivat ja ilmoittivat lähteneensä jo kotoa. No tytöt tuli vielä meijän kämpän kautta, koska olihan kahvi juotava loppuun, kun kerran oli oikein Juhla mokkaa keitetty!! No tytöt oli onneksi ottanu matkajuomaksi myös oman punkun, ettei kävellessä nestevajaus pääse yllättämään. Vallan fiksuja tyttöjä.
No niinku arvata saattaa, ei ihan kympiltä oltu Cascaisissa. N.22.30 poistuttii kämpiltä, kohti Alcabidechen keskustaa, josta toivoimme löytävämme taksin tai edes bussin. No eihän nyt löydetty. Siinä 10 minuuttia värjöteltiin ja koska ei kyytiä saatu, päätettiin kävellä kohti Shoppingia, koska siellä ainakin päivystäisi aina takseja. No eipä onneksi tarvinnu sinne asti jolkottaa juhlatamineissa, vaan otettiin taksi lennosta. Hianosti tytöt. Ja niin jatkui matka kohti Cascaisia. Halvemmaksi tosiaan tulee mennä taksilla, vain 1,5 euroa per pää.
Suvi ja Heini oli luvannu nähä jonku Ricardon eräässä pienemmässä kupp
ilassa (Hips) ennen baariin menoa, joten suuntasimme kulkumme sitä kohti. Siellä oli yllättävänki paljon porukkaa kuuntelemassa jotain paikallista Jani Wikholmia. Maisteltiin Mojitoja. Oikein makoisia. Mariana laittoi viestiä että ehtisi baarin eteen vasta 00.30, joten ei pidetty kiirettä. Tää Suvin ja Heinin harjottelupaikan tyypin kautta löytämä Ricardo (Riku näin meidän kesken) saapui kaverinsa kanssa myös jossain vaiheessa paikan päälle. Joo näil tytöil on tääl jo muutama muuki tuttavuus… Missäköhän me ollaa oikee pyöritty? Tää Riku on joku paikallinen kultakurkku (MUUSIKKO), ja anto tytöille omat levynsä. Oltiin kateudesta (tai mojitoista) vihreinä, niitä balladeja olis ollu niin kovin mukavaa soittaa koti-Suomen hipoissa.
Ricardo ja sen roudari oli kovin hitaita juomaan, joten ne lupas tulla perässä ja muijat suuntas askeleensa kohti illan kohdetta Coconuts-baaria. No eihän meil ollu mitään tunt
umaa, missä kyseinen baari saattais sijaita. Yllättävä käänne. Eli jolkotettiin taksijonoon kysymään tietä. Jonnekin merelle päin ne osotteli ja sano et sinne kävelis n. 10 minuuttia. 10 minuuttia, hippakuteissa ja ilman reissulekaa älkää nyt viittikö. Herrat ei kävele, herrat kulkee taksilla! Eli hypättiin pirssiin jolla kaahattiin oven eteen. Ei hullumman näkönen paikka, törkeen siisti. Siis ainaki ulkopuolelta. Viel ku pääsis sisäänki. Siinä värjöteltiin ja tehtiin sulkijalihastreeniä, koska ei kehdattu lossottaa näin siistille pihamaalle. Mariana oli melkein puoli tuntia myöhässä, Riku bändeineenki (siis kaverinsa kanssa) saapui ennen Marianan porukkaa paikalle. Saatiin vapaaliput, kiitettiin ja suunnattiin baarin ovelle. Portsarit vahtoi vaparit joihinki pinkkeihi lippuihi, Mariana selitti et aina jos ostaa jotain baarista, saadaan joku merkintä korttiin ja poistuessa pitää sit maksaa koko potti narikan yhteydessä. Ihme käytäntöjä. No ei jääty ihmettelemään sitä vaan suunnattiin baarin vessaan. Kiva toiletti. No joo, teitä saattaa ehkä hieman enemmän kiinnostaa se itse kuppila. Tosi kiva mesta, siistein paikka missä tähän mennessä ollaa vierailtu. No joo, niitä ei kovin montaa oo, mut kuitenki. Yks pienempi huone, 
jossa sai laulaa karaokea. Ei laulettu, koska oltiin asiallisessa kunnossa. Mariana ja kumppanit luikautti pari kipaletta. Sitten oli yksi tosi iso tanssilattia, jonka ympärillä oli pari pitkää baaritiskiä. Paras osa Coconutsia oli (ainakin tänä iltana) yläkerran pienempi tanssilattia, jolla riitti koko illan kaikenmaailman rytmiramia ja hippaheikkiä. Siellä sitten tanssittiin tunti jos toinenki. Porukka vissii luuli et me ollaa joku paikallinen nähtävyys, koska koko ajan joku halus ottaa meistä kuvia ja poseerata meijän kanssa. No kerranki ku saatii huomiota ni ei se meitä juurikaan haitannu. Olis varmaa maksuks pitäny pyytää niit tarjoomaa aina meille drinkit, koska juomat oli todella kalliita. Vesikin maksoi 2,5 euroa, no siihen ansaa ei onneks langettu. Koska Suvilla ja Heinillä painoivat vielä edellisen illan riennot jäsenissä, Heini päätti siinä kolmen pintaan siirtyä litkuihin ja tilasi redbullin: 7 euroa. Voi moro. Otettiin siitä opiksemme eikä tehty samaa virhettä, siis vodkaredbullia ja hinta sama: 7euroa. Joo joo. Siinä vähän ennen neljää oli porukka jo aika paljon kaikonnu ja ajateltiin pikkuhiljaa alkaa hinautua kotia kohti. No sitten yhet sätkynuket (tai siltä se niitten heiluminen siin näytti) siin vieres sano et tulkaa tiskille ni saatte tilata
mitä vaa. No me oltii kyllä lähössä. Hetkinen hetkinen, peli seis. Tytöt kasetti taas rullaamaa. Ai ilmasia juomia?! No eihän niitä voi missata. Baarin omistaja halus tarjota meille juomat (jep OMISTAJA). Ei sitte ihan saatu valita niit juomia, vaik niin oli luvattu. Omistaja kaato meille jotku shotit tuoppeihi (!) ja sit jotku ihme rituaalit (kolisuteltii laseja pöytää vasten ja äijät hymis jotain paikallista shottimantraa) ja yömyssyt kurkusta alas. Kiitti, hyvää oli. Ei ihan heti kehdattu poistua niitten seurasta, joten heitettii vähän small talkkia. Ne kyseli et mistä ollaa ja ku se toinen (sätkyukoista sätkympi ja urpompi ja kielitaidottomampi) ei ihan tienny suomen sijaintia ni Jenni joutu hieman kouluttaa. Jenni ei siinä ihan heti osannu muotoilla englanniks et ”ootko ikinä ollu maantiedon tunnilla” ni palautteli sitte vähän ankarammalla kädellä: ”Have you ever been at school?”, hieljeni seki äijä aika nopeesti. Ai miks meil ei oo noit paikallisii tuttavuuksii niinku Suvil ja Heinil? :D Mäksyn kes
kustelu ei yllätäen ollu sen laadukkaampaa: Koska nää tyypit oli surffareita (urpoja surffareita) ne halus tietää onks Suomes aaltoja. Joo on, tuntureilla. Ja ku ne ei oikee tienny mitää Suomesta ni Mäksy vähän valotti tilannetta ja selitti niille kaikkee joulupukki-paskaa.. Ei meinannu uskoo et joulupukki asuu Suomessa ja on olemassa! Mut kyllä niille loppupeleissä uppos mm.: Santa Claus visits to our houses every Christmas and give us some presents and sing some Christmas songs with us. No joo alko hävettää jo itteäki moinen kusetus ja juttujen taso, joten adeus ja narikkaa kohti. Sai neki pojat pientä sivistyspläjäystä ja hyvän kuvan suomalaisista.Ei ollu taksia ulkona odottamassa, joten herrat joutu nöyrtymää ja jolkottamaa keskustaa kohti. Suvilla ja Heinillä oli nälkä (meillä ei nälän tunnetta ole viikkoon ollu), joten päätettii kävellä Mäkin kautta ennen taksiin hakeutumista. Ihan kiva yökävelyidea, mäkki vaan ei ollu auki. Joten taksiin. Kuski ei tienny kovinkaa läheltä mitää ruokapaikkaa mikä oli auki tähän aikaa vuodesta näin puol viiden aikaa, joten päätettii mennä suoraa himaa. Jättäydyttii taksista kotikulmilla ja päästiin nukkumaan ennen viittä… Kovia juttuja.
Eiköhän siinä ollut tarpeeksi yhdelle päivälle. Jännityksellä odotetaan mitä lauantai tuo tullessaan, koska nää meijän viikonloput ei tähän mennessä oo kovinkaa hyvin onnitunu!
PS. Miguel, pikkulinnut laulo, että sä oot vielä pahempi siivous-hitleri kun Paula..ei olla varmoja halutaanko sittenkään tutustua suhun..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti