Sataa sataa ropisee…

DAY 66 (19.3.2008)

Keskiviikko, hyvinki tiivistettynä… Herättii melko kevyesti, koska edessä oli viikon viimeinen työpäivä ja torstaiaamuna starttaava Algarven reissu pyöri hyvinki selvänä kuvakkeena mielessä. Aamulla kun verhoja raotettiin, toivottiin tosin että etelärannikolla olisi hieman parempaa säätä tiedossa, sillä nyt taivas näytti hyvin synkältä näillä main. Startattiin koululle, koska viimeiset päiväkirjamerkinnät tuli suorittaa ennen pääsiäistä.

Iso herrakaan ei nähtävästi tykännyt ideasta, että muijat menisivät tänä keskiviikkoisena iltapäivänä työharjoitteluun sillä taivas repesi kun poistuttiin koululta. Siinä oltiin viidessä sekunnissa ihan litsunlätsyn märkiä ja fiilis kohosi taas välittömästi. Yleensä kova sade ei kestä täällä kovin pitkään, mutta niin kuin ollaan parina viime päivänä huomattu taivaan iso herra osaa tehdä kepposia. Satoi siis niin maan perkeleesti myös kun päästiin Carcaveloksen asemalle. Ei siinä sadetta pitävät takit ja Mäksyn sateenvarjon rääpäle mihinkään auttanu. Näin ollen voinette kuvitella kuinka tyylikkään näköisiä oltiin kun vihdoin harjoittelupaikkaan. Siinä oli sen näköstä hemasevaa luuskaa että wou! Teki mieli näyttää persettä isolle herralle…

Työpäivää ei oikein jaksettais muistella näin loman alussa, mutta kai teille pitää oleellisimmat mainita. Sukat kuivumaan salaa Jopen patterille. Ensimmäiset tunnit matelivat aika normaalisti, ei liian pahoja ruuhkia. Viimeinen tunti olikin sitten jo ihan mielenkiintoinen… Ensin Jennin klinikalle tuli sutinaa, kun kolme asiakasta paukkasi sisään ovesta. No ei siinä mitään, kyllä ammattilainen selviytyy pikku haasteista. Siinä puoli kahdeksan aikoihin Jope huuteli toisesta huoneesta, että tulkaas tytöt käymään täällä. Sillä oli siellä pöytä koreena! Omenapiirakkaa jo portviiniä!! jaa jaa. Se ihmetteli kun Jenni ei ehtiny heti maistelemaan.. No ei oo Suomessa tapana, että aletaa dokaamaa kun on vielä 2 asiakasta klinikalla. Mäksy siinä sitten heitti Jopen kanssa small talkkia (kumpikaan ei ymmärtäny toisen juttuja) ja maisteli piirakkaa ja maukasta viiniä (ihan hirveetä shittiä, heitän pois heti kun Jopen silmä välttää). No siinä vaiheessa ovelta kuului: ”Hanna, I’m sorry that I’m late”. Ei jumalauta vartti ennen klinikan sulkeutumista! ”That’s ok, please come in!” Vartissa Mäksy hoiti asiakkaan nilkan kuntoon hieronnalla ja mobilisoinnilla, muut harjoitteet mamma sai tehdä kotona. Mäksyn parantaessa viimeistä asiakastaan Sundis oli heivannut asiakkaansa jo ulos ja pääsi nauttimaan Jopen herkuista. Portviini ei tosin noussut Sundvallinkaan arvoasteikossa kovinkaan ylös (paitsi kurkussa) joten mimosa kaatoi sekä oman että Mäkelän annoksen viemäristä alas. Eipä siinä muuta, adeus 4 päiväksi... Jätettiin työhousut jalkaan, koska omat housut olivat edelleen todella todella märät… tyylikkäinä tultiin, tyylikkäinä lähetää… (molempien työhousuissa saumat saattavat hieman lepattaa rivon näköisesti, koska ei olla jaksettu kaivaa saumuria laatikosta…)

Eipä siinä illalla ihmeempiä… pähkäiltiin ja pakkailtiin. Lähetää taas samalla taktiikalla kuin Kanarialle: Ei mitään tilaavieviä lumppuja -> siis bikineitä ja hippakuteita :D

PS. Miguel, arvaa mitä? Jope yritti tappaa meijät tänää portviinillä!