klo.8.00 Herätyskello. Mäksy nousee ylös, syö aamupalaa ja lähtee lenkille. Jenni kääntää kylkeä ja vetää peiton päänsä päälle.
klo. 9.30 Mäksy palaa lenkiltä ja suorittaa jonkinmoista kuntopiiriä. Jenni kampeaa itseään sängystä.
klo. 10.30 Suihkun, viikkosiivouksen (Paula oli jemmannut osan siivousvälineistä, ei vissiin tykkää kun vähän väliä luututaan lattioita…sen välineillä) sekä maittavan aamupalan jälkeen rojut ja eväät matkaan ja jolkotus kohti koulun atk-luokkaa.
klo. 13.30 Pakko poistua koululta, koska harjoitteluhelvetti odotti viimeisen kerran tällä viikolla. Eli bussipysäkille odottelemaan bussia Estorillin suuntaan ja sieltä junaa Carcavelokseen.
klo.14.30 Juna Carcaveloksessa. Ei olla niin työnarkomaaneja, että oltais menty melkein tuntia ennen töiden alkua työpaikalle. Joten päätimme pyhittää pullapäivän ja istua aurinkoisessa puistossa hetken. Pistäydyttiin siis paikallisessa pullapuodissa, jonka olimme viikolla bonganneet. Ostettiin munkit keltaisella täytteellä. Johan tärppäs. Ne jopa maistui munkilta! Ja se täyte oli jotain aivan taivaallista. Top 5:n kärkeen! (tämä info oli siis vain Kirsukkaa ja hukkista varten… Jos hukkis enää tähän tiimiin kuuluu… taitaa pikkuhukka olla pahasti rappiolla ja vaihtanut pullapäivätradition pullopäiviin) Mut joo hyvät pullat, turha niistä on mitää suurta numeroa nostaa.
klo.15.15 Saavuimme onnistuneesta pullapäivästä piristyneinä harjoittelupaikkaan. (Joskin tämä into laantui hyvin nopeasti) Mäksyn klinikalla oli melko hiljaista tänä perjantaisena päivänä, vain 3 asiakasta, joten viikonloppufiiliksissä muija vatvoi asiakkaansa ja lähetti ne mahdollisimman nopeasti pois jaloista (Lue: tein alkuhaastattelut, mittaukset kaikki mahdolliset hoidot sekä annoin kotiharjoitteluohjeet lopuksi. Asiakkaan poistuttua kirjoitin hänestä 10 sivun mittaisen raportin liitteineen sekä englanniksi että portugaliksi. …ja paskat). Sundvallin fysioterapiassa sen sijaan oli vilkkaampaa, 6 asiakasta! Joutui sykkimään ihan tosissaan ennen viikonlopun viettoa, parhaimmassa tapauksessa oli 3 asiakasta samaan aikaan!! Siinä sai vähän sumplia ja juosta asiakkaasta toiseen, ei taukoja. Ihan paskaa. Orjatyövoimaa parhaimmillaan!
klo. 19.00 Vatvottiin Jennin viimeisen asiakkaan kinttuja kiireellä, koska Joao ilmoitti että tänään suljetaan klo.19, koska hän on tilannut siivouksen tänään aikaisemmaksi. No eihän siinä mitään, ovesta paukkaa sisään vielä yksi Jennin asiakas! Onneksi muut opiskelijat vatvoi sen nopeasti viimeisen harjoittelupäivänsä kunniaksi. Asiakkaiden jälkeen Joao vielä jututti meitä hieman. Mitä mieltä ollaan ensimmäisestä viikosta? No eihän sille voinu suoraa sanoo: ”Tää on paskin harjottelupaikka ikinä, ollaa viikon jälkee jo ihan hajalla ja sä oot mulkuin äijä mitä tiedetää!” eli ”erilainen kuin aikaisemmat, ei olla totuttu ihan näin isoon työmäärään, koska Suomessa meillä on aina yksi asiakas tuntia kohden. Mutta varmaan ihan opettavainen paikka”. Hyvin kierrelty tytöt. No äijä ei ihan tajunnu meijän pointtia: ”Teidän pitää tottua tähän, että on useita asiakkaita samaan aikaan, joten on opittava tekemään aikatauluja ja suunnitella jokaisen asiakkaan kuntoutus. Maanantaista lähtien teidän tulee hoitaa asiakkaat itsenäisesti ja jos ette ymmärrä asiakasta tai asiakas ei ymmärrä teitä, otatte sanakirjan ja etsitte sanan. Ja asiakkaiden taustoihin on tutustuttava ja tutustuttava aiheeseen liittyvään lähde materiaaliin. Teidän pitää työskennellä ja opiskella todella ahkerasti seuraavien 5:n viikon aikana. Teistä tehdään tänä aikana hyviä fysioterapeutteja.” Hei voitko yrittää enää yhtää enempää kasata meille paineita?!! Meillä saattais olla muitaki suunnitelmia viimeisten 5:n viikon ajaksi! Ja: ”Maanantaina odotan teille palauttavan raportit tästä viikosta ja näistä asiakkaista. Hyvää viikonloppua.” Ei jumalauta me inhotaa sitä hyypiötä. Meinaaks se tappaa meijät! Joo oikein tappavan tylsää viikonloppua sulleki. Saatettiin olla ehkä hippusen verran kateellisia niille kahdelle opiskelijalle, jotka poistui siitä kiirastulesta viimeisen kerran! Niiden tuuletuksen oven ulkopuolella oli kyllä sen mukaiset.
klo. 20.00 Kotona. Onneks päästii yhen opiskelijan kyydissä koululle asti niin ei tarvinnu tulla julkisilla. Herrathan ei käytä julkisia kuin pakon edessä (tällä valuuttamäärällä niihin tosin joutuu uhrautumaan harmittavan usein). Siinä oli tunti aikaa rentoutua, vaihtaa kuteet ja siirtyä Suville ja Heinille syömään. Ricardo oli luvannut valmistaa jotain portugalilaista pöperöä.
klo.21.00 No eihän nyt ihan ysiks ehitty Suvin ja Heinin (ja Miguelin) kämppään. Oltiin vasta matkalla. Piti meinaan käydä Continentessa hakemassa pari pulloa (ruuan kyytipojaksi), koska ei kehdattu vaan astua valmiiseen pöytään ilman mitään panostusta. Ostettiin myös paikalliset leivokset jälkiruoksi.
klo.22.00 Ricardo saa vihdoin ruuan pöytään. Hyi, näytti ihan oksennukselta. jotain papu-possu möhjöä. No näil muijil oli niin hirvee nälkä ku ei mitää kunnollista oltu koko päivänä ehitty syömään, joten ennakkoluulot pois ja ruokaa naamaan. Ja ihan hyvää oli. Ricardo väitti et punkku oli ainoo oikee juoma tän ruuan kanssa. Meijän mielestä kaikki juomat, missä on alkoholia sopii sen ruuan kanssa oikein hyvin.
klo. 23.30 Ricardo kysyy halutaanko lähtee joihinki bileisii Lissabonii, sillä on meille vaparit sisään. Suvi ilmoitti heti, ettei jaksa lähteä. Me muut ei yllättäen suoraan hylätty ajatusta vaan laitoimme tarjouksen hautumaan.
klo. 00.30 Ricardo innostui kovin paljon suomi-portugali-suomi –sanakirjasta. Ja alkoi tosissaan opiskella suomea. Siinä tunnin verran pidettii hauskaa sen lausumisen kustannuksella.
klo. 1.30 Hylättiin ajatus baariin lähdöstä. Väsymys painoi ja oma sänky kiinnosti enemmän kuin Ricardon bileet. Onneksi ”Riku” suostui heittämään meidät kotiin, ettei tarvinnut kävellä. Herrat ei kävele, herrat saatetaan kotiovelle. (Riku voisi tosin harkita uuden auton ostoa) Sanoi valmistavansa joku toinenki kerta meille ruokaa. Ei vastusteltu.
klo. 2.00 Riku kurvasi kotiovellemme. Lupasi esitellä meidät seuraavana päivänä jolleki surfaaja-kaverille, jess. Toivoteltiin siinä byebyet ja good nightit ja Riku vastas: ”hyvä öötä, saaatana.” Hyvin on menny oppi perille.
klo. 2.30 Pienimuotoisen paskanjauhannan jälkeen muijien lyhdyt sammuu.
Ps. Miguel, what’s your problem?! Miks et ikinä voi olla kotona ku tullaan kylään? Oltii laitettu hippakuteetki sua varten. Itkettiin taas ittemme uneen. Nyyh :’(
klo. 19.00 Vatvottiin Jennin viimeisen asiakkaan kinttuja kiireellä, koska Joao ilmoitti että tänään suljetaan klo.19, koska hän on tilannut siivouksen tänään aikaisemmaksi. No eihän siinä mitään, ovesta paukkaa sisään vielä yksi Jennin asiakas! Onneksi muut opiskelijat vatvoi sen nopeasti viimeisen harjoittelupäivänsä kunniaksi. Asiakkaiden jälkeen Joao vielä jututti meitä hieman. Mitä mieltä ollaan ensimmäisestä viikosta? No eihän sille voinu suoraa sanoo: ”Tää on paskin harjottelupaikka ikinä, ollaa viikon jälkee jo ihan hajalla ja sä oot mulkuin äijä mitä tiedetää!” eli ”erilainen kuin aikaisemmat, ei olla totuttu ihan näin isoon työmäärään, koska Suomessa meillä on aina yksi asiakas tuntia kohden. Mutta varmaan ihan opettavainen paikka”. Hyvin kierrelty tytöt. No äijä ei ihan tajunnu meijän pointtia: ”Teidän pitää tottua tähän, että on useita asiakkaita samaan aikaan, joten on opittava tekemään aikatauluja ja suunnitella jokaisen asiakkaan kuntoutus. Maanantaista lähtien teidän tulee hoitaa asiakkaat itsenäisesti ja jos ette ymmärrä asiakasta tai asiakas ei ymmärrä teitä, otatte sanakirjan ja etsitte sanan. Ja asiakkaiden taustoihin on tutustuttava ja tutustuttava aiheeseen liittyvään lähde materiaaliin. Teidän pitää työskennellä ja opiskella todella ahkerasti seuraavien 5:n viikon aikana. Teistä tehdään tänä aikana hyviä fysioterapeutteja.” Hei voitko yrittää enää yhtää enempää kasata meille paineita?!! Meillä saattais olla muitaki suunnitelmia viimeisten 5:n viikon ajaksi! Ja: ”Maanantaina odotan teille palauttavan raportit tästä viikosta ja näistä asiakkaista. Hyvää viikonloppua.” Ei jumalauta me inhotaa sitä hyypiötä. Meinaaks se tappaa meijät! Joo oikein tappavan tylsää viikonloppua sulleki. Saatettiin olla ehkä hippusen verran kateellisia niille kahdelle opiskelijalle, jotka poistui siitä kiirastulesta viimeisen kerran! Niiden tuuletuksen oven ulkopuolella oli kyllä sen mukaiset.
klo. 20.00 Kotona. Onneks päästii yhen opiskelijan kyydissä koululle asti niin ei tarvinnu tulla julkisilla. Herrathan ei käytä julkisia kuin pakon edessä (tällä valuuttamäärällä niihin tosin joutuu uhrautumaan harmittavan usein). Siinä oli tunti aikaa rentoutua, vaihtaa kuteet ja siirtyä Suville ja Heinille syömään. Ricardo oli luvannut valmistaa jotain portugalilaista pöperöä.
klo.21.00 No eihän nyt ihan ysiks ehitty Suvin ja Heinin (ja Miguelin) kämppään. Oltiin vasta matkalla. Piti meinaan käydä Continentessa hakemassa pari pulloa (ruuan kyytipojaksi), koska ei kehdattu vaan astua valmiiseen pöytään ilman mitään panostusta. Ostettiin myös paikalliset leivokset jälkiruoksi.
klo.22.00 Ricardo saa vihdoin ruuan pöytään. Hyi, näytti ihan oksennukselta. jotain papu-possu möhjöä. No näil muijil oli niin hirvee nälkä ku ei mitää kunnollista oltu koko päivänä ehitty syömään, joten ennakkoluulot pois ja ruokaa naamaan. Ja ihan hyvää oli. Ricardo väitti et punkku oli ainoo oikee juoma tän ruuan kanssa. Meijän mielestä kaikki juomat, missä on alkoholia sopii sen ruuan kanssa oikein hyvin.
klo. 23.30 Ricardo kysyy halutaanko lähtee joihinki bileisii Lissabonii, sillä on meille vaparit sisään. Suvi ilmoitti heti, ettei jaksa lähteä. Me muut ei yllättäen suoraan hylätty ajatusta vaan laitoimme tarjouksen hautumaan.
klo. 00.30 Ricardo innostui kovin paljon suomi-portugali-suomi –sanakirjasta. Ja alkoi tosissaan opiskella suomea. Siinä tunnin verran pidettii hauskaa sen lausumisen kustannuksella.
klo. 1.30 Hylättiin ajatus baariin lähdöstä. Väsymys painoi ja oma sänky kiinnosti enemmän kuin Ricardon bileet. Onneksi ”Riku” suostui heittämään meidät kotiin, ettei tarvinnut kävellä. Herrat ei kävele, herrat saatetaan kotiovelle. (Riku voisi tosin harkita uuden auton ostoa) Sanoi valmistavansa joku toinenki kerta meille ruokaa. Ei vastusteltu.
klo. 2.00 Riku kurvasi kotiovellemme. Lupasi esitellä meidät seuraavana päivänä jolleki surfaaja-kaverille, jess. Toivoteltiin siinä byebyet ja good nightit ja Riku vastas: ”hyvä öötä, saaatana.” Hyvin on menny oppi perille.
klo. 2.30 Pienimuotoisen paskanjauhannan jälkeen muijien lyhdyt sammuu.
Ps. Miguel, what’s your problem?! Miks et ikinä voi olla kotona ku tullaan kylään? Oltii laitettu hippakuteetki sua varten. Itkettiin taas ittemme uneen. Nyyh :’(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti