Hyvää huomenta rakas päiväkirja. Tänään meillä on taas paljon kerrottavaa sinulle (vaikka juuri mitään ei tänäänkään oikeastaan tapahtunut). Rakas päiväkirja meillä ei tänäkään sunnuntaina ollut krapulaa herätessämme, voitko uskoa sitä? Ei mekään, mutta totta se vaan on. Meistä on tullut asiallisia, kilttejä ja hyvinkäyttäytyviä opiskelijatyttösiä. Joopa joo... Ainiin, eihän päiväkirjalle saisi valehdella…
Rakas päiväkirja havahduimme tänä aamuna horroksestamme 11.20 kun mamma-Sundvall soitti ja ilmoitti että päivän samoilu voi alkaa. Puhelimen toisessa päässä kartan luku kuulosti lähes yhtä hankalalta kuin 2 viikkoa sitten kun Mäkelän perhe esitti omaa kartanluku osaamistaan. No ne lupasi ajaa vuokraamallaan autolla Cascaishoppingiin, josta voisimme hypätä kyytiin ja lähteä hieman tutustumaan lähimaastoon. Tämä puhelu sai muijien kinttuihin hieman vipinää, vaikka epäilimmekin että shoppingin metsästys saattaa viedä Sundvalleilta hetken jos toisenkin. Näin ollen H.Mäkelä ja J.Sundvall veivasivat kookkaat dieetti ruhonsa kevyehkösti petiensä pohjilta ylös. Mäksy suuntasi kulkunsa kohti kahvinkeittoa ja Sundis päätti hieman siistiä huonettamme, koska meillä on epäilys että kämppis on taas yön aikana käynyt levittelemässä kamojamme sinne sun tänne ja tänne sun sinne. Ihme muija. Tässä kovassa kiireessä myös Mäkelän joukko päätti ilmoittaa itsestään puhelimitse ja kyselivät, joko ollaan varattu paluulennot Suomeen? No ei olla. Ja jos ei lentojen hinnat ala halpenee ni ei olla varaamassakaa. Paljon halvemmalla lentää esim. Madeiralle, Lanzarotelle, Kanarialle sun muille lähikulmille :D
No siinä aamupalaa nautittuamme Vanhemmat-Sundvall sitten ilmoittivat olevansa ostoskeskuksessa. Oho, ei oltais uskottu että ne oikeesti löytää sinne! ...Pikkujuttu vaan että eivät olleet Cascaishoppingissa vaan Shoppingcenterissä Cascaisissa (Cascais Villassa). Yllättävän kauan olivat saaneet senkin löytämiseen aikaa kulumaan. Niiden hotellilta on tähän ostoskeskukseen vain 10 minuutin matka, kävellen. No pyydettiin niitä pysymään siellä ja hypättiin bussiin.
Rakas päiväkirja, voitko uskoa, ei meinattu Sundvalleja sieltä ostoskeskuksen kahviosta löytää, koska Jenni ei meinannut tunnistaa äitiään. Tosiaan, niin pitkään oltu pois Suomesta :D Moikat siihen ja viimeisimpien kuulumisten vaihto ja sitten suunnattiin kulkumme kohti parkkihallia ja autoa. Päätettiin suunnata auton keulan kulku kohti Sintraa, koska emme itsekään ole ehtineet siellä käydä ja ollaan kuultu että se on nätti paikka. Äiti-Sundvall vakuutti meidät kartanlukutaidoillaan ja näimme kerran puolessa tunnissa Sintran kyltin. Matka Sintraan kesti oletettua pidempään, koska S-Sundvall valitsi kartoistaan ja kompassistaan hieman vuoristoisemman ja pidemmän (joskin melko näteillä näköaloilla varustetun) reitin. Joka tapauksessa löysimme kuin löysimmekin Sintraan (niin ainakin uskomme). Jätettiin auto jonkin portin eteen parkkiin ja jatkoimme by jolkotellen maisemiin tutustumista. Ei löydetty raunioita eikä edes pullapuotia ja suklaaleivosta, joita fysioterapeutti edellisestä harjoittelusta meille suositteli. Voi päiväkirjaseni, se oli kovin ikävää missata kovin houkuttelevalta kuulostaneet suklaahippuskakkuset.
Hetken kyläpahasessa pyörittyämme päätettiin taas hypätä autoon ja kierrellä vielä hieman lähi huudeja ennen kotiin paluuta. No voidaan kertoa et näil on joku ongelma noiden kapeiden kujien ja yksisuuntaisten teiden kanssa. On sen päivästä spagettipolkua, joissa autojen pitäisi sujuvasti puikkelehtia, että ei kyllä enää ihmetellä miks tääl näkee kolareita harvase päivä. Piti kiivetä autolla ensin jotain helvetin jyrkkää pikkutietä ylös et sit pääs taas takas alas. Lopputulos oli se et nyt saa riittää siinä kyläpahasessa pyöriminen ja suuntasimme kohti Cascaishoppingia, josta oli tarkoitus tankata lisää vettä mimosoiden varastoon.
Juuri ennen Cascaishoppingille pääsyä kiinnitimme huomiotamme oikealla puolella avautuviin katsomoihin. Onko tuollaki joku stadion? Jaa se on se formularata, jolla ajetaan mm. F1:ten Portugalin gp. ahaa, ei ihme et välillä kuuluu meille asti sen päivästä kaasutusta että oksat pois. Ei tiedetty, että se on näin lähellä. Eikä oltais menomatkalla uskottu, että paluumatka Sintrasta voisi kestää vain 10 minuuttia! navigointi kehittyy… Parkkeerattiin auto Shoppingin parkkicenteriin. Continenten ovella katsottiin että kalterit on taas ovella. Jaa jaa, tosiaan sunnuntaisinhan Continente sulkee ovensa jo klo.13!! Rakas päiväkirja, voitko uskoa että unohdimme sen taas?! No dementia kulkee suvussa…
Eipä siinä sitten, takaisin autoon ja suunnistus jatkukoon. Seuraava kohde Lidl, joka koitui taas kerran pelastukseksemme. Ostettiin näin aluksi vain 30 litraa vettä säästöön, sekä muita elintarvikkeita. Myös Isä ja äiti-Sundvall saattoivat samalla hieman suorittaa pientä nestetankkausta lomansa kunniaksi. …Ja matka jatkuu… Seuraava pysäkki: Monte Estoril, hotelli Saboia eli Sundvallin vanhempien olinpaikka seuraavan viikon ajan.
Päästyämme vihdoin muutaman liikenneympyrä pyörähdyksen jälkeen Porukoiden hotellille osoittautui se melko siistiksi. Perus hotellihuone, mutta se partsi. Tai ei se partsikaan vaan ne näkymät sieltä. Voi jumalaisson siinä se atlanti avautu silmien edessä, Estorilin ranta pilkotti luoteessa ja Cascaisin hulppeat rantabulevardit kutsuivat koillisessa. Ei hullummin yhtään. Isä- ja Äiti-Sundvall tosin kertoi taistelleensa kynsin ja hampain huoneestaan, sillä ensin heidät oli tumpattu huoneeseen, jossa ei ollut partsia
ollenkaan ja näkymät olivat aivan toisenlaiset kuin tässä nykyisessä. Merinäköalasta oli kuitenkin maksettu erikseen, joten hyvä että osasvat turpaansa sen verran avata että saivat mistä maksoivatki. Äiti-Sundvall esitteli tuliaisensa ja siinä menikin tovi, koska tuliaisia oli about noin matkalaukullinen. Tuliaislaukku oli kuulemma painanut enemmän kun heidän yhteinen matkalaukkunsa, hienosti. Lisää kamaa näille mimosoille, kun sitä ei ennestäänkään juuri yhtään ollut. Täydennykset koskivat kyllä lähinnä ruokapuolta (ruisleipää, kahvia, karjalanpiirakoita, rieskaa, dallaspitkoa, suklaata, kahvia..jne.). Oli siellä myös seiskoja muutamalta kuukaudelta ja pari oikeen näppärää bonusta! Neljä tölkkiä Hartwallin lonkeroa (joo, tilattiin lava, mutta ei kuulemma mahtunu mukaan) ja puol litraa Finlandia Vodkaa! Oikein loistavaa. Nyt voidaan tosiaan pitää kunnon suomiteemalla kekkerit ja juoda asiallisia juomia. Todella hyviä tuliaisia, kiitosta vaan :)Sitte oliki aika esitellä meijän lukaali näille turisteille. Tuliaismatkalaukku vaan mukaan ja menoks. Koska me ollaan nykyään lähestulkoon jo paikallisia, niin eihän me liikuta tollasilla turistialueilla missä nääki nyt yöpyy. Ei siis osattu neuvoa tietä. Muutama perkele ja pari muutakin voimasanaa saattoi ratintakaa kuulua, mutta aikamme pyörittyä akselilla Estoril-Monte Estoril-Cascais-Alcabideche löysimme kuin ihmeenkaupalla aivan kotikulmiemme viereiselle liikenneympyrälle. Siitä jopa takapenkin kartturit pystyivät neuvomaan tien kohti Rua de Pombalia (jos joku ei muista, ni se on meijän kotiosote!).
Astuttuamme kotiovesta sisään, kantautui korviimme helvetillinen kälätys. Paula ja sen kaks kaveria oli vallottanu keittiön. Teki olevinaan vissii jotain kouluhommia. Sundvallin vanhemmat ihastelivat huoneessamme keräämäämme rojumäärää (lue:kauhisteli sen paljoutta ja manas ettei muka ikinä saatas kaikkea tuotua kotiin). Tuliaiset ja Liiterin kamat jääkaappiin ja hyvin nopea poistuminen talosta. Kurssi kohti Saboia hotellia, auto parkkiin ja syömään.
Näin teimme. Päästiin ykkösellä hotellille. Saatiin normaali parkkipaikka hotellin edestä. Löydettiin lyhyt reitti rantabulevardille ja käppäiltiin sitä pitkin kohti Cascaisin ravintoloita. Päädyttiin muutaman tovin pohdinnan jälkeen mennä samalle kujalle syömään, jossa vierailimme myös perhe-Mäkelän kanssa kerran jos toisenkin. Valitsimme ravintolan näiden kahden paikan välistä, koska kaikkeahan on kokeiltava. Ruokalistalta päädyttiin yksimielisesti vaihtoehtoon pippuripihvi. Kaikkea tykötarpeita ne toi siihen pöytään alkuruoiks; leipää, juustoa, oliveja mut kaikista mielenkiintosin oli joku epäilyttävän näkönen lilahtava sekotus, joka osottautu mustekala-sipulisekotukseks. Näinpä, joutu sitä maistaa vaikka ne lonkeroiden imukupit niissä paloissa törrötti kovin kuvottavan näkösesti edelleenki..ei se loppupeleis maistunu juur miltään, sipulilta. Elämyksiä elämyksiä. Juotiin jotain isä-Sundvallin mukaan hyvää punkkua ruoan kanssa (ei maistettu mitään eroa muihin, samaa sontaa eri pullossa) ja jälkkäriks tilattiin talon jäätelöt. Nää jäätelöt oli vähän pettymys. Ei saatukkaan sädetikuin varustettua unelma-annosta viidellä eri pallolla, kermavaahdolla ja suklaakastikkeella varustettuna vaan jonku design neliön muotosen laatan, johon oli roiskastu jotain siirappia päälle. Ihan ok se oli, mutta se pippuripihvi vei kyllä meijän kielen mennessään. Aivan mieletöntä!
Ruokailun jälkeen päätettiin lähteä suunnittelemaan seuraavan päivän treatmenttejä asiakkaita varten (huhhei mitä paskaa, uskoo ken tahtoo). Isä-Sundvall kauhisteli kävelymatkan pituutta (10 min kävelymatka) ja sanoimme, että kannattaa ottaa taksi. Herrat kulkee taksilla! Sitä paitsi ei se tulisi maksamaan kuin ihan maksimissaan 5e, riippuen kuinka paljon heitä tultaisi kusettamaan. Perhe-Sundvall (miinus Jenni) suuntasi askeleensa kohti taksitolppaa ja muu seurue (joojoo, siis Mäksy ja Sundis) jolkotteli kohti bussiasemaa. Ensimmäinen bussi Alcabidecheen, kiitos!
Kotiin saavuttuamme avasimme heti tietokoneet aloittaaksemme koulutyöt. Nooh, pussillinen seiskoja huuteli kuitenkin siihen malliin, että oli pakko ihan vaan vilkasta tuoreimmat juorut Suomen päästä (Mitä vittua!!! Jani Wickhol on värjänny lettinsä punaseks eikä meille oo taaskaan mitää kerrottu!!??). Meni siinä tovi niitä selaillessa (lue: ainakin 2h). Kello oli siinä vaiheessa jo..no niin paljon, että joutu taas asettaa tekemättömät työt tärkeys järjestykseen ja aloittaa tärkeimmästä. Rakkaan päiväkirjan päivitys muutamalta viimeiseltä päivältä ja se siitä asiakastilanteiden suunnitelusta. Vedetään huomenna intuitiolla niinku tässä on ennenki menty. Se siis taas siitäkin opiskelusta. Huomenna luultavasti tanner tärisee Joãon jalkojen alla..
Rakas päiväkirja, onneksi olet olemassa. On hyvä että voi jollekin purkaa tuntemuksiaan ja avautua näin, ilman että se tulee koko maailman tietoon.
Ps. Miguel, miksi nimesi komeilee Sintran kirkon edessä?! Oletko jotenkin pyhä..?
Yhteenveto tästä viikosta:
+ tuliaiset Suomesta
+ onnistunut pullapäivä
+ melko urheilupitoinen viikko
+ Sundvallien saapuminen maahan
- hirveä harjoitteluhelvetti
- opintotukien ”katoaminen”
- ei minuuttiakaan auringonottoa
- viikonlopun paskat kelit
- paskat piparit
- ei löydetty piriquitaa (pullapaikka Sintrassa)
- matkat harjoitteluun
- ei elämää harjoittelun ulkopuolella
- Hitler João
Yhteenvedonyhtenveto: Kusipaskaviikko
Yhteenveto tästä viikosta:
+ tuliaiset Suomesta
+ onnistunut pullapäivä
+ melko urheilupitoinen viikko
+ Sundvallien saapuminen maahan
- hirveä harjoitteluhelvetti
- opintotukien ”katoaminen”
- ei minuuttiakaan auringonottoa
- viikonlopun paskat kelit
- paskat piparit
- ei löydetty piriquitaa (pullapaikka Sintrassa)
- matkat harjoitteluun
- ei elämää harjoittelun ulkopuolella
- Hitler João
Yhteenvedonyhtenveto: Kusipaskaviikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti