Herättiin herätyskelloon klo.10.00. Tänä aamuna ei yhtään vituttanut nousta, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kutsui meitä ulos. Onneks ei oo työpäivä. Helppo herätys siis. Vaikka ei ollut tällä kertaa töihin lähtö kyseessä, tuli silti melkoinen kiire bussiin. Oli pakko ehtiä 10.25 Cascaisista lähteneeseen bussiin, koska seuraavaa saisi hetken jos toisenkin odotella ja auringonottoaika lipuisi silmiemme ohi. Tänä aamuna ei sitten ehditty tekemään aamupalaa ollenkaan.
Bussi porhalsi ajallaan pysäkille ja niin jatkui muijien matka kohti Estorilin rantaa. Bussimatkan aikana kiinnitimme huomiota automereen, mikäs tapahtuma täällä on? No melkein koko porukka jäikin bussista niillä nurkilla ja huomasimme ajavamme ison markkina-alueen ohi. Kivan näköisiä kojuja (lue: halpoja lumppuja). Sinne on pakko päästä jonain sunnuntaina!
Oltiin Estorilissa n. klo.11. Kävimme ostamassa rantakaupasta muutaman litran vettä. Ja kai sitä jotain aamupalan tynkää voisi myös napata, joten rantakahvilaa kohti. Tilattiin jääteet ja jotku juustoburgerit. Vähän ajan päästä tarjoilija tuli uudestaa meijän luokse ja ilmotti keittiön aukeavan vasta klo.12. Jaa, et muka äsken tienny. Otettiin toastit. Kyllä niittenki valmistus hetken kesti, mutta hyvää oli. Hetken sai myös laskua venailla, mutta lopulta saimme suunnata kulkumme ihan biitsille asti.
Ei muuten paljon vituttanu lahnata siinä auringossa! Aivan mahtavaa, voik
s tää ees olla totta. Tais olla. Lämpötilaveikkaus 25 celsiusta. Myös Suvi ja Heini löys tiensä samaiselle rantahietikolle ja siinä sitten joukolla palvottiin auringon herraa. Tehän tietysti luulette että koko päivä auringonlaskuun asti laamattii ruhot hiekassa ja ainoo liike on ku lihat kääntyy grillissä tai ku laahustetaa rantabaarii ja takas. Ehei. Wrong answer. Jätettii Suvi ja Heini vahtimaan kamoja ja lähettii lenkille. Joo, lenkille. Ja parhaaseen auringonottoaikaan, ennen kahta. Lenkkiasu saattoi olla hieman kevyempi ku Suomessa yleensä, mut lenkille kuitenki. Piti maksimoida lenkin hyöty ihan joka saralla, ei siis liikaa vaatetusta ettei tulis turhia rusketusraitoja. Jopa Jenni nautti siitä lenkistä. Hei, voi yhdistää lenkkeilyn, rannan ja auringonoton: aivan mahtavaa. Lenkkimaastot oli huomattavasti viihtyisämmät kuin kotikulmilla. No kieltämättä oli aika lämmintä (lue: hiki virtas jo kenkiä laittaessa), mutta eipä se meitä juurikaan haitannu. Tähän lenkkeilyy vois jopa tottua. Paikallinen lenkkipolku:
Palattiin lenkin jälkeen leiriimme ja suunnitelmissa oli käydä meressä uimassa lenkin jälkeen, koska hiki virtasi. No ei ihan uitu. Siinähän sai horkan saman tien ku aallot hipas varpaanpäitä. Kyllä me siinä hetki hytistiin, mutta päätettiin että vilvoittaudutaan mieluummin kylmällä juomalla tai jäätelöillä kuin uimalla. Urheilijan ratkasu. Eli bikineissä hilppastiin rantapuljuun (meitä saatettiin hieman sivusilmällä mulkoilla) ja ostettiin jääteet, ja jäätelöt ja suklaata… eli kaloribalanssi kuntoon.. Vielä pariksi tunniksi aurinkoon lepäilemään rankan urheilusuorituksen jälkeen. Neljän jälkeen oli pakko poistua biitsiltä, koska tuuli hieman yltyi ja eiköhän melkein viiden tunnin auringonotto riitä yhdelle päivälle. Tässä vaiheessa Jenni heitti lätsän päähän, ettei saisi auringonpistosta. Hyvä Jenni, hienosti ajateltu!
Käveltiin joukolla vielä rantabulevardia pitkin kohti Cascaisia. Aika paljon on tänään ollut ihmisiä liikkeellä, mutta ne ei ihan viel oo hiffannu et kesä on alkanu. No onneks näytetää esimerkkiä. Erottiin Joensuun mimosoista yhden pankkiautomaatin kohdalla ja jatkettiin matkaa CascaisVillan ruokakaupan kautta bussiin ja kotiin.
Tultiin kotia siinä aikalailla klo 17.00. Olo oli niin raukea, ettei heti jaksettu rientää suihkuun vaikka hiekkaa olikin ihan joka reiässä. Laamattiin sängyillä, juotiin vettä, syötiin välipalaa (croisanttia ja ehkä muutama pala suklaata) ja Jenni tutustui porukoille ostettuun Portugalin karttaan. Kovia paikkoja löyty missä pitäs vielä visiteerata esim. ocenario, eläintarha, Madeira ja Acores! Mäksy päätti urhokkaasti hetken akkujaan ladattuaan kipaista suihkussa. Ei mennyt kun tovi ja Mäksy huuteli Sundista apuun. Ei, ongelma ei ollut kylmässä vedessä, eikä vessapaperi ollut loppu eikä Mäksy liukastunut pesualtaaseen vaan vessassa oli ampiainen! Jepjep, ampiainen. Tää ampiainen oli tosin hieman isompaa sorttia. About tulitikkurasian kokonen (no ainaki lähellä). Onneks se amppari oli saanu jo hittiä jossain aikasemmin tai sitte se oli tosi kännissä, koska yhen huitasun jälkeen se kuukahti suihkualtaaseen. Tovi sitä hakattiin, että se varmasti kuoli ja kuolihan se. Huuhdottiin alas pöntöstä ja suihku oli vapaa. Ei niistä suihkukäynneistä sitten sen enempää.
Suihkun jälkeen rullattiin rasvaa ympäri kehoa. Pientä punotusta viiden tunnin auringonotosta saattoi olla erinäisissä paikoissa havaittavissa, mutta kaiken kaikkiaan olemus vaikutti melko ruskealta. Rasvaussession jälkeen päätettiin latailla viikonlopun kuvia koneelle. Hyviä otoksia yhteensä noin 150 kuvaa, ihan jees (ei vedä vielä mitään vertoja kunnon känni-illoille Onnelassa). Tovi jos toinenkin siinä vierähti kuvia selaillessa ja käännellessä, jossain vaiheessa tajuttiin kattoa kelloa. Huhhei 19.25 ja edellispäivänä oltiin saatu kutsu (niinpä, meijät ihan kutsuttiin) syömään Marianan luokse klo 20.00. Kiirehän siinä tuli. Todellinen katastrofi oli vilkaista peiliin. Ei onneks palettu tänää auringossa. Muijien turpavärkit helotti punasempana kun liikennevalot konsanaan. Jonkin näköstä naamaria koitettiin siinä häthätää kehitellä ja haroa hiuksia hieman ojoon siinä kiireessä. Jumala on vissiin olemassa, sillä kellon näyttäessä 19.50 (Marianan kämpille kävelee ainakin 15 min) Mäksyn puhelimeen tärähti viesti. Se oli Marianalta. Hän tulisi hakemaan meidät autolla kuhan ruoka vaan olisi redi. Loistavaa, ei siis mitään kiirettä. Muijat rauhassa valmiiks ja ehittiin me vielä hetki selailla kuviakin ennen Marianan soittoa.
Päästiin vihdoin Marianan talolle pyörähdettyämme ensin Miguelin kämpän kautta (käytiin siis hakemassa Suvi ja Heini). Selvis että Mariana oli kokannut kalaa. Noniin, eihän tässä kalaa oo viime aikoina syötykkään. Mutta kalahan on terveellistä..ja kai sitä kuulus jonkiverran syödäkki aika-ajoittain. Ollaan kuultu tällästä huhuu. No enivei, kala oli hyvää, taas. Se oli jotain paikallista pöperöä mitä Mariana oli meille loihtinu, mutta tää kala on kuulemma Norjasta kotosin eli lähestulkoon kotikonnun sapuskoja syötiin. Rupateltiin siinä lomassa mukavia ja vähemmän mukavia. Vaikeuksia tuotti ehkä eniten ku Mariana kysy mitä meijän porukat tekee töikseen. Vähän vaikeeta oli ainaki ulosottomiehen työtä koittaa selittää englanniks ku ei varsinaista ammattinimikettä enkuks tienny. ”If you don´t pay your bills he´s like a man who comes to your house and take all your stuffs if the situation is really bad”. Mariana sai kuitenki ideasta kiinni. Sen vaari on kuulemma tehny joskus samaa työtä, että terkkuja vaan isä-Sundvallille. Voidaan kertoo, ettei ne teijän muidenkaan duunit kovin helppoja ollu selittää, mutta ehkä se nyt ei ollu kaikista oleellisinta, kuhan juttua riitti. Illan aikana selvis myös se, että Mariana on tulossa Lahteen intensiiviviikoille huhtikuussa. Että sellasta. Mahtaa olla mieletön fiilis ku tulee takasin suomeen ja koulussa näkee samat naamat ku täälläki, vähän niinku pehmee lasku. Mutta ihan vaan kaikille teille ihanille opiskelutovereille tiedoks, että koittakaas järkätä kovat intensiiviviikot kehiin. Me koitetaan antaa oma panostuksemme sitte oikeen kunnolla sillä tokalla viikolla kun ensimmäiselle ei oikeen ehitä vielä mukaan :)
Maittavan ruoan jälkeen (saatiin siis jälkkäriks vielä hedelmäsalaattia ja vohveleita jäätelöllä ja suklaakastikkeella,nam) mentiin toviks istuskelemaan Marianan ja kumppaneiden olkkariin. Katottiin siinä kuvia Portugalista, suomesta, meksikosta ja vähän kaikkialta. Mariana ajo meidät kuvien katselun jälkeen kotiin ja onneksi ajoi, koska ulkona oli aivan tajuttoman kylmä (+12.5 astetta). Koko suomalaiskööri tärisi kun pahimmassakin horkassa. Mariana katto vähän alta kulmien ja tokas vaan, että ei teillä voi olla kylmä, ootte suomalaisia. Näinhän sitä vois luulla. Me ollaan vaan jo sopeuduttu tähän ilmastoon niin mainiosti..tai sitte meijän ihot kävi vaan niin kuumana, että niinkin viileä ilma tuntui todella kylmältä.
Väsymys painoi ja varmaan syöty ruokakin mahassa siinä vaiheessa kun kotiin päästiin. Nopea päiväkirjan päivitys ja nukkumaan. Onneks huomenna ei tarvi nousta seiskalta vaikka harjottelu alkaakin!
Ps. Miguel, käytiin sun talos edessä tänään kuikuilemassa sua, missäs taas kuppasit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti