Aamulla herätyskello oli asetettu huutamaan rasittavaa aamusävelmäänsä klo 10.00. Piti katsokaas herätä aikaisin aamulla biitsille! No mutta, jaksaako taas yllättää ettei ikkunan kaltereiden välistä tulvinut säteen sädettä auringosta. Taivas oli pilvimassan peittämä eikä pilkahdustakaan sinisestä taivaasta ollut näkyvissä. Johan se oliski ollu jos pilvettömät ja aurinkoiset kelit ois jatkunu viikonlopulle asti. Johan tässä on koko viikon ollu melko kivat ilmat. Harmi vaan että nää martat on hyvinkin tiiviisti ollu päivät sisällä työharjottelussa tai tekemässä erinäisiä pakollisia visiittejä koulun suuntaan tai kuntosalille. Ei siis rannalle. Kakkos vaihtoehtona oli puntille raahautuminen. Pitkin hampain kiskoimme jogurtit naamarista sisään ja punttivermeet niskaan. Vittu mitä paskaa.
Puntilla ei mitään erikoista. Normi about 1,5h puntti. Ihan jees. Respan mies oli kummissaan, ku tällä kertaa annettiin ihan oikeet salikortit nihkeiden paperilappusten sijaan. Hei c´mon, totta kai meillä on kunnon kortit takataskussa!
Kotiin kun tultiin, nopee suihku ja ruoan valmistus (jotain normi pasta settiä). Tarkotuksena oli alottaa nää meijän massiiviset raporttisessiot. Ei vaan oikeen tiietty että mistä raportista sitä alottas. Edelleen ois kuitenki tekemättä ekan harjottelun tehtävä, joka on siis helvetin spesifi (tarkka) raportti harjotuspaikasta ja asiakas casestä. Lisäks ois jokaisesta uuden harjottelupaikan asiakkasta (5-6 asiakasta per mimosa) tehtävä englanniks ne kevyet 6 sivun raportit. Siinä kun hetki mietittiin tätä tilannetta, tultiin siihen tulokseen, että laitetaan Patricialle maili valmiiks koskien ensimmäisen harjottelupaikan raporttia (sisältö lyhyesti: Ei voida tehä sitä, koska meillä ei ollu ekassa paikassa asiakkaan asiakasta. Voidaanko tehä tämä raportti tässä toisessa paikassa?). Koska siinä vaiheessa oltiin jo kouluhommista niin uuvuksissa, päätimme ottaa päikäärit.
Rykästiin noin 30 min nokoset (aika koiran unta nukuttiin, tosin silti kummankin tyynyllä komeili kuolaläntti). Ennen päikkäreitä oltiin koodattu Heinille & Suville että mentäs leffaan iltapäivällä kun kelit oli niin nihkeet. Laitettiin ihan varmuuden vuoks hippakuteet päälle (koska Riku oli edellispäivänä sanonu, että jos ei oo parempaa tekemistä ni voitas koodaa sille la. illalla ja lähtee kemuttaa). Tarkotushan oli treffata perhe-Sundvall (miinus Joonas) illalla Estorilissa heidän saavuttuaan Portugalin maankamaralle ja siitä mahd. jatkaa iltaa omille teille. Noh anyway, lähettiin kohti Cascais Shoppingissa olevaa leffateatteria. Matkalla Mäksy havaitsi unohtaneensa korvikset kotiin (oikeestaan 3 metrin päässä kotiovesta), tultiin siihen tulokseen, että pitäähän sitä nyt uudet käydä ostamassa. Ilman korviksia voi iltaa viettää!
Cascais Shoppingilla treffattiin Suvi ja Heini. Tsekattiin leffa mitä mentäs kattoo, päädyttiin ”deffinitely maybe” nimiseen elokuvaan. Leffan alkuun oli tunti, joten käytiin kahvilla ja ostamassa ne korvikset ja Jennin piti ostaa uudet hippakengät kun vanhat hinkkas eikä oikeen sopinut muutenkaan asustukseen. Tässä vaiheessahan oli jo selvinnyt se, että ulos se on tänään lähdettävä. Joensuun tytöt oli hyvinkin samaa mieltä. Hyvä setti taas niin pienessä ajassa. Leffa oli ihan jees, aika perus kamaa. Kyllä sitä mielummin katteli ku sitä Ramboa. Happy end ja silleen.
Leffasta ulostauduttuamme Jennin kännykkään oli kilahtanut viesti äiti-Sundvallilta. Kone oli joutunu tekee välilaskun Köpiksessä, koska Suomen päässä konetta ei voinu tankata täyteen liian kovan tuulen vuoks. Oletettu saapumisaika viivästyy 2,5h. Siinä vaiheessa selkis se, että äiti- ja isä-Sundvall treffattas vasta sunnuntaina. Nää tytöt lähtee Miguelin kämpille juomaan eiliseltä jääneitä viinejä! Jes!
Lähettiin siitä jolkottelemaan kohti Migen kämppää ja voidaan sanoo, et tänään nää paikalliset miehet oli enemmän sekasin ku koskaan aikasemmin. Enää ei pelkät tööttäykset ja huudot perään riittäny. Nyt oltiin jo sellanen nähtävyys, että autot lähestulkoon parkkeeras meijän viereen ja tapitti silmät suurina tätä mieletöntä nähtävyyttä. Osa lähti jopa seuraamaan, kuinka ihanaa. Päästiin onneks ehjin nahoin Migen kämppään. Huh, onneks saatas kuulemma Rikulta kyyti, ettei tarvis enää tonne ulkoilmaan lähtee julkisilla pelleilee.
Juotiin siinä paripulloa tyhjäks ja koska Riku ei ollu vielä tullu avattiin myös skumppapullo ihan vaan seurustelujuomaks. Skumppapullon tyhjentyessä oli myös aika lähteä. Arvottiin vähän mihin suuntaan oltas menossa, mutta päätetiin kokeilla Cascaisin jotain paikkaa, ei mitään tietoa mitä. Pyörittyämme hetken Cascaisissa ja todettuamme, että paikka on aivan kuollut, kääntyi auton keula kohti Lissabonia. Tarkotuksena oli löytää joku baari missä Rikun kaveri eli tää surffari on töissä. Sinne siis.
Riku ei tarkkaan tienny missä tää kaverin baari sijaitsee, mutta pienen goo
gletuksen jälkeen paikka löyty melko vaivattomasti. Joopajoo, tässä vaiheessa selvis meilleki minne oltiin menossa. Baarin sisäänkäynnin ovessa luki Jazz bar. No mitäs helvettiä Jazzihan on ihan meijän lempi musiikkia noin yleensäkki. Noh, pidettiin turpamme kiinni (todella yllättävä käänne) ja mentiin sisään. Ihan jees mesta (eikä se surffarikaan nyt ihan mahottoman näkönen ollu) ei siinä mitään, mut musiikki oli aivan kamalaa. Onneks saatiin koko ravintolan takimmaisin pöytä ja tää Jazz laulaja (lue:kiekuva ämmä) lopetti parin kipaleen jälkeen hoilotuksensa. Kylläpä helpotti! Helpotusta toi myös tarjoilija, joka anto oikein mukavan näkösen cocktail listan meille käsiin. S
ilmät pyöri ku hedelmäpeli ja pari täysosumaa sieltä nappas heti kiinni: Orgasm ja Moranginha. Ei osattu valita ni päätettiin ottaa kummatki (lieneekö kenellekään yllätyksenä että tää oli Mäkelän ja Sundvallin päähänpistos). Riku oli ihan monttu auki, ”ette te voi tilata kahta cocktailii samaan aikaan”. Joo ei oikeen ymmärretty mikä siinä sen mielestä oli niin iso ongelma. Kerrottiin sille et Kanariallaki meillä oli kevyesti kolme cocktailii per pää pöydällä ja lisäks skumppapullo. Joo-o, pitää meitä kai hulluina mut eipä vois oikeestaa vähempää kiinnostaa. Tarjoilijallaki oli joku ongelma näiden drinkkien tilaamisen kanssa. Sekään ei oikeen käsittäny et miten muijat voi tilata kaks jytyä paukkua samalla kertaa. Drinkkien teossa kestiki niin pirun kauan että oikeen hyvä ratkasu oli tilata kaks samalla. Tarjoilijan tuodessa juomii se oli edelleen ihan pihalla kuka juo mitäki, Rikuhan tilas yhen kaljan. Drinkit oli hienoja ja maistuki ihan hyviltä. Mut vaikka meijän piti (Rikun oletuksen mukaan) näistä tulla humalaan, ni ei kyllä tultu. Ryystettiin juomat loppuun ja jatkettiin matkaa. 
Seuraava kohde olisi kuulemma joku mesta missä pääsis jo joraamaanki. Mieletöntä! Jazz alkoki jo pursuu joka reijästä ulos (kuultiin ainaki 4 kappaletta). Tää jorausmesta oli Vasco Da Camassa (mesta, josta kotiinpaluu reissulla nekru vei Jennin luurin). Auto parkkiin ja eikun musiikkia kohden. Jenni sai sen luokan vainun muutaman kymmenen metriä ennen baareja että. Guajiros-Veo veo. Voi jumalauta että askeleenmitta piteni hyvinkin nopeesti kohti tätä kyseistä baaria. Onneks Rikuki huus siinä sivussa, että sen mielestä paras paikka on just tää ensimmäinen mihin Mäkelä ja Sundvall oli jo puoliksi ittensä tunkenu sisälle. Ensimmäistä kertaa Portugalissa kuulee baarissa veo veon. Huhhei! Joo tiietään ettei teistä kaikki tajuu, mut tää oli tosi kova juttu taannoisella Kanarian reisulla. Terveisiä vaan kaikille mukana olleille! Epäonneksemme joku sisäänpääsymaksua vaativa herrasmies pysäytti meidän matkan ja maksettuemme ittemme sisälle veo veo soitti viimesiä sävelmiään. Hitto ku Riku ei voinu ajaa ees pikkasen kovempaa!
Baari oli ihan jees. Ei mikään iso, mutta varmaan melko siisti istuskelumesta ja silleen. Musiikki oli aikalailla espanjalais/portugalis painoitteista muutamia erittäin hyviä sattumia oli kyllä mukana (esim. Rice up, Destination Calabria jne.). Sisään makso 5e, mutta sillä sai yhen ilmasen juoman, joten ei paha. Tää ei ollut siis mikään maailmanluokan discotek, joten paikkasulkeutui Suomen tapaan klo 04.00. Päätettiin siitä suunnata snägärin kautta kotia. Riku parkkeeras autonsa johonki tien pieleen ja kävi hakemassa jotku kuuluisat paikalliset känttyrät meille. Herrat istuu autossa ja miehet tuo ruoan nenän eteen. Ihan syötävää se oli. Kiitos vaan taas siitäkin!
Kotona taidettiin olla jossain viiden kieppeillä. Mäkelän viimeinen mulkaisu kelloon tapahtui 05:15 ja lyhty sammui. Kylläpäs osaski väsyttää!
Ps. Miguel, tiesitkö, että tänään oli naistenpäivä?! Miksi et muistanut meitä kukilla ja konvehtirasioilla? Taas kerran jouduimme pettymään..
Ja koska haluamme muistaa kaikkia naispuolisia ystäviämme, luikautamme teille pienen värssyn:
Mikä säteily,
mikä seksikäs hymy,
mikä mahtava vartalo,
mitkä uskomattomat kasvot
ja unohtumattomat silmät.
Mikä äly!
No, se meistä, mutta HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ!
T: Mimosat Mäkelä & Sundvall
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti