BINGO!

DAY 51 (4.3.2008)

Aamulla herättiin klo.9 kellon pärinään. Pienimuotoisen aamupalan jälkeen suuntasimme kulkumme ruokaostoksille Cascaishoppingiin. No oltiin tosiaan aika vähissä vaatteissa liikkeellä ja Jenniä kävi niin kovin palelemaan, joten ajattelimme pikaisesti pyörähtää eräässä paikallisessa vaatealan yrityksen liikkeessä ”noutamassa” martalle villapaitaa. No käsistähän se karkas. Lumppua tarttui (vahingossa) mukaan sieltä sun täältä. Ihan pikkusen vaa lipsahti. Se niistä opintotuista.

Käytiin syömässä jotain lasagnen tapaista kantis pastamestassa. Ja lopulta kulkumme suuntasi oikeasti jopa sinne ruokakauppaan. Tässä vaiheessa oli pakko priorisoida (lukekaa jostain fiksujen ihmisten kirjasta, jos ette tiiä mitä tarkottaa. Kaikkien ft-opiskelijoiden pitäs ainaki tunnistaa Annamaijan ja Ritulin tunneilta), joten päätettiin säästää ruokaostoksissa. Lumppuihin paloi killinki jos toinenkin, joten ruokaan ei enää ole varaa. Eli vähän leipää, juustoa, kurkkua, jogurttia, mehua. Kyllähän siitä jo taikoo ruokaa jos jonki näköstä. Mahtavaa.

Kotiin päästyämme kello olikin sitten jo sen verran, että oli suunniteltava harjotteluun lähtöä. Ei siis tiedetty miten löydetään perille, joten aikaa oli varattava jonkin verran. Jolkotettiin bussipysäkille. No tietysti oltiin taas melko väärään aikaan paikalla ja saatiin yli vartti venailla bussin tuloa. Onneksi Cascaisissa ei junaa tarvinnut juuri odotella vaan pääsimme saman tien jatkamaan matkaa kohti Carcavelosta. Carcaveloksen stoppi on ennen Oeirasta, joten säästimme lipun hinnassa 10 senttiä! uuu.

No niin tähän asti aika helppoa. No sitten vaan suunnistamaan kohti harjoittelupaikkaa. Eli minne? Eihän meil ollu minkäänlaista hajun häivähdystäkään mihin päin meidän pitäisi seuraavaksi lähteä. Ainoa asia mitä tiesimme oli, että se fysioterapiaklinikka on vaaleenpunasessa kerrostalossa!! Ei tietoa nimestä, ei osoitetta, ei kenenkään puhelinnumeroa. Patrician veikkaus oli että sinne kävelis asemalta about 10 minuuttia. Voi olla, mut mihin suuntaan laitamme kompassin sojottamaan? kysympä sulta, emäntä kulta!!?! HÄH. No ei siinä mitään, intuitiolla mennään. Kun oltiin vartti jolkoteltu ympäri Carcavelosta ja sen lähi kuntia, alkoi usko ja toivo mennä. Ainoo mitä muistettii oli, et tultii isolta moottoritieltä ja paikka oli siin aika lähellä. No muijat lähti suunnistamaa moottoritien kylttien suuntaan. Me ei ikinä löydettäis sinne!! Siinä sitten jolkoteltiin moottoritien viertä rinkat selässä, näytettiin varmaan sen päiväsiltä eräjormilta että moro! Noustiin jotain ramppia ylös moottoritieltä ja Bingo!! Tai lähemminki Dolce pingo, se on lähikaupan nimi, joka on harjottelupaikan vieressä. Mikä läppä! Ei ollu riemulla rajoja siinä vaiheessa. Mutta ei sitä kyllä 10 minuutissa ihan kävelis paremmallakaa reittivalinnalla! (luultavasti)

No harjottelupaikassa ahisti edelleen koko ajan tosi paljon. Me ei ikinä tulla selviimää siitä! Yhessä vaiheessa tää klinikan omistaja, fysioterapeutti Joao tuli sanoo Jennille et meijän pitää tehä joka asiakkaasta raportti ja näytti mallia siitä. Voi vittu 6-7 sivuu jokaisesta! Älä nyt viitti! Ja lisäks joka käyntikerran jälkee pitää kirjata mitä minkäki asiakkaan kanssa on sillä kerralla tehty. Mut meijän ei kuulemma tartte kirjottaa portugaliks vaan saadaa käyttää englantia!! Wou, kiitti helpotuksesta! Et molempien tulee harjottelun aikana kirjottaa luultavasti ainaki 6-7 sellasta raporttia. Ja siellä harjottelupaikassahan ei oo koneita eikä aikaakaan näitä kirjauksia suorittaa, koska asiakkaita on koko ajan. Eli meijän pitäs kirjottaa ne omalla ajalla! Hei eihän me ikinä selvitä noista hommista. 5 asiakasta joka päivä (about 1tunti per asiakas) ja lisäks ihan sika iso homma korjottaa joka asiakkaast törkeen tarkka raportti. Tuskin selvittäis noista ees suomeks! Ihan paskaa. Ok, me tultii tänne harjottelun takii (tai niin opettajat luulee), mut olishan se ollu kiva viimesen 6 viikon aikana nähä muutaki ku harjottelupaikkaa, koulun tietokoneluokkaa ja kotikämpän seiniä ja tietokoneruutua. Vähän erilaista erasmustoimintaa ku mitä on muualla…
Loppupäivä meni harjoittelussa ihan ohi, koska nyppi niin pahasti toi raporttihomma. Vähän vatvottiin asiakkaita. Joao pakotti tytöt taas kuskaamaan meidät kotiin työpäivän päätyttyä… Eli koska mentiin moottoritien kautta, emme nähneet reittiä juna-asemalle. Eli huomenna tullaan taas olemaan hyvin eksyksissä.

Kotona meitä vitutti toi harjottelu hyvin hyvin syvästi!! Teki mieli Hesburgerin mega-ateriaa triplana. Jos ulkona ei olis ollu niin helvetinmoinen puhuri, oltais käyty shoppingin mäkkärissä vetää kunnon mätöt ja haettu kotimatkalla kaupasta jotan vähän vahvempaa litkua. No ulkona tosiaan tuuli aika moisesti (onneks!), joten ei uskallettu poistua ovesta. Oltiin vitutuksen takia melkoisen hiljaa koko ilta, kirottiin harjottelupaikka alimpaan helvettiin… Ei muuta tällä erää, tullaan olemaan niin kusessa. Tänään oli eka kerta ku tuli fiilis et nyt oli parempi olla Suomessa! Harjottelu olis ainaki helpompaa…

PS. Miguel hypätäänkö yhdessä kaivoon?