DAY 73 (26.3.2008)
Meillä oli herätyskellot huutamassa jo ennen 9!! Niinpä, kelatkaa, ennen aamu yheksää. Sundvallin torkutin meni kaikkien yllätykseksi kiinni saman tien kun tärähti toista kertaa päälle. Mäkelä sen sijaan nosti konttinsa melko rivakasti sängynpohjalta ja riensi kohti keittiötä.
”Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain, hyvää syntymäpäivää toivotan!” Oi kuinka kauniisti Mäkelän sävelmä kaikuikaan huoneistossamme. Neiti Mäkelä toi itse valmistamansa gourmet syntymäpäiväaamiaisen Sundvallille sänkyyn ruusujen kera (lue:Nyt vanhus ylös, dieetti syntymäpäiväaamiainen on katettu kirjotuspöydälle). Että näin täällä. Puhelimiin oli jo aamusella pärähtänyt Sundvallille enemmän viestejä kun koko reissun aikana yhteensä. Hitto, mulla on sitteki kavereita (..ja sukulaisia)!
Pohdittiin siinä sitten aamupalapöydässä, että mitenhän sitä tätä suurta päivää lähtisi juhlistamaan. Noh, tultiin siihen tulokseen, että koska lahjoja ei muuten juurikaan kolise ovista ja ikkunoista (unohtamatta kuitenkaan sitä yhtä jo tullutta pakettia <3), tulisi niitä itse ostaa. Päätettiin lähteä Colomboon Lissaboniin. Ensin oli kuitenkin jotenkin saatava hiukset ja muu elimistö pestyä, koska muutama päivä on taas vietetty paskaisina johtuen vesi+kaasu ongelmista. Mäksy lähti pioneerina kohti kylppäriä. Melko kauan martta siellä löträsi. JES. Paula oli tajunnu huikata vuokraemännälle että kaasu on (taas) loppu ja joku ihana ihminen oli vaihtanut sen, vettäkin tuli suihkusta normaaliin tapaan. Oli muuten mieletön fiilis lähtee puhtaana liikenteeseen!
Totta kai otettiin taksi. Jouduttiin tosin ensin kävellä shoppingille, jonka edessä päivystää aina muutama taksin pahanen. Mahto taxi driver ihmetellä ku otettiin shoppingin edestä taksi isoimpaan shoppingiin koko Lissabonin lähimaastossa. Taksiki oli yllättävän halpa. Ollaan totuttu sellaseen 30e maksuihin Lissaboniin mentäessä, mut nyt oli vaan 20e. Tosi jees, vois käydä toistekki.
Colombossa pyörittiin taas ku hyrrät. Pikku hiljaa alkaa olla jonkinnäköstä suuntavaistoa missä saattaa olla mikäkin kauppa, mutta aina sieltä löytyy uusiakin. Luultavasti muutama siipi vielä honaamatta. Sundvallin shoppailua häiritsi edelleen kännykköihin tulvivat viestit. Kiitos vaan kaikille, oli oikein kiva kuulla teistä ja suomen todella paskoista keleistä! No mutta anyway, tarttu sitä jotain rievun poikasta ohimennessä mukaan. Vahingossa saatettiin joku tulianenki napata mukaan. Kaikkea sitä sattuukin. Koska oli niin special day, päätimme syödä myös ulkona. Ei korppuja tänään! Käytiin jo hyväksi havaitussa wokki mestassa. Kanawokkia, nam! Sellanen on tosiaan elämys täälläpäin maailmaa.. Melko nopeasti ruokailun jälkeen oli aika poistua Colombosta kohti töitä, helmeilevää..oikein helmeilevää.
Taksikuskilla ei ollu aavistustakaan missä tää meijän private clinic sijaitsis. Ei oo Jopen klinikka siis ainakaan mikään maailmankuulu HAH! Noh, onneks osataan reitit jo niin hyvin, että oikein näppärästi ohjattiin kuski ykkösellä työpaikan ovelle. Kuteiden vaihto ja töihin. Siinä välissä kävi yks sun toinen työntekijä taputtelemassa selkää ja toivottelemassa hyviä synttäreitä. Thanks a lot. Jope piti jonku synttäripuheen ja sano että Jenni on tän päivän baby, niinku mitä? Vuosiahan tässä tulee vaan lisää. Mutta ei kuulemma tarvis tehä töitä tänään. Jenni toimii vaan ohjaajana. Joopajoo, senku ois taas nähny. Ihan jokanen asiakas sieltä tuli vuorollaan ovesta sisään ja ihan ite ne kaikki sai hoidella. Oli kaiken lisäks tosi busy päivä kummallakin klinikalla. Pahimmassa tapauksessa oli näillä martoilla yhteensä 6 asiakasta sisällä, kummallakin kolme. Että ollaan varmaan melkosia rahasampoja tolle firmalle vaikka tyytyväisyystakuuta näillä klinikoilla ei luvata.
Mutta joo. Päivä meni kuitenkin ilman taukoja oikein mukavasti. Mäkelä pääsi jopa eroon muutamasta asiakkaastaan, jotka hän oli vatkannut jo täysin kuntoon. Ja Jenni sai lahjojakin! Tää rikas mies oli taas käyny kirjakaupassa shoppaa: Eyewitness travel guides Lisbon. Kaikki lissabonista ravintoloista/baareista beacheihin. Ei huono. Ois voinu vaan antaa ton vähän aikasemmin ni olis mahdollisesti ehtiny kiertää noita kaikkia ”nähtävyyksiä”. Lahjan tää asiakas ojensi ”Hyvää syntymäpäivää”-kortin kera! Sitte tää mielettömän sulonen 16-vuotias poika, se oli eka aatellu ostaa suklaata (joojoo, se tietää et tykkään suklaasta), mutta koska siitä ei ois jääny kunnollista muistoa ni oli päätyny toiseen vaihtoehtoon. Se oli ostanu sellasen mielettömän siistin turkoosin kaulakorun. Oikein onnistunu valinta. Pojalla on melkosen hyvä maku! Mut sitte tää meijän kollega Paulo, jolla eilen oli itellään synttärit. Noh, se sano että Jenni saa lahjansa ens viikon torstaina..harvinaisen selvä juttu. Myöhemmin tää kaveri selkeytti lahjansa sisältö sen verran että meinaa tehä dinnerin, hohhoijaa, johan käy mielenkiintoseks. Tää koko kaveri on kyllä niin täys läppä, ettei tohon dinneriin voi kaiheesti luottaa saati sen mahdolliseen sisältöön. Nähtäväksi jää.
Asiakkaat potkittuamme pihalle maisteltiin Jopen kanssa synttärikakkua (vietiin siis ite se sinne) ja paineltiin hyvinkin nopeasti kohti pysäkkiä. Tällä kertaa kuin ihmeen kaupalla ehdimme bussiin! Kotiin tultuamme purettiin nyssykät ja katottiin mitä kaikkea sitä tosiaan tarttu mukaan. Kivoja ylläreitä, oikein kivoja. Suunnistettiin vielä uimaan, pakko kai se ois taas jotain urheiluntynkääki harrastaa välillä. Mäksykin oli jo melkein selvinnyt viikon vaivanneesta flunssastaa. Yllätykseksemme uimahallin setä ei taas tietojemme takaa löytänyt mitään merkintöjä. Jep, oishan se taas ollukki ku ykkösellä ois uimaan päässy. Noh, setä soitti respaan ja sieltä sanottiin et meijän kortit on jotku ongelmatapaukset (vai ollaanko me niitä ongelmatapauksia?) että meijän tiedot aina pyyhkiytyy pois. Joo, noh asia kuitenki selvis. Meillä on vielä 4 uintikertaa jäljellä. Anteeks? No ei haittaa, oikeesti kuuluis olla maksimissaan kaks, mutta minkäs teet ku koneet kusee. Ei vituttanu. Uitiin tunti ja kotiin tiskaamaan (Mäksy tiskas, meni hätäpäissään aamulla lupaamaan jotain niin käsittämätöntä, oli meinaa viikon tiskit rästissä), syötiin iltapalaa, kirjoteltiin blogiin lisää shittiä ja unta.
Ps. Miguel, missäs sun synttärionnittelut viipyy?!!
torstai 27. maaliskuuta 2008
Puto Paulo, muitos parabéns!
DAY 72 (25.3.2008)
Muijat availevat silmiään 10:n aikoihin, oltiin pihalla kuin tamponin narut. Ihan ku oltais herätty keskellä yötä, väsytti ihan homona. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, että edellisenä yönä naputimme koneitamme klo. 03.00:een asti! Aamupalan nautittuamme pakkasimme eväskorput reppuihin ja vaelsimme pikkusateen vallitessa postin (Jenni latasi puheaikaa + ostettiin postimerkkejä) kautta koululle. Meillä meni blogin päivityksessä 3 tuntia, koska se ei meinannut hyväksyä kaikkia upeita pääsiäiskuvia ja lisäksi netti tilttas koko ajan. Oli huumori vähissä siinä vaiheessa. Eli pakko palata koululle mahdollisimman nopeasti, koska jäi vastaamatta moneen erinäiseen viestiin ja kutsuhuutoon.
Olimme missanneet ensimmäisen (13.45 pysäkillä) ja toisen (14.20) bussin. joten katsoimme ainoaksi vaihtoehdoksi ottaa taksin jos halusimme ehtiä harjoitteluun ajoissa. Joten herrat astelivat taksipysäkille ja vilkuttelivat rahvaalle mersun ikkunasta. Jihuu, olimme harjoittelussa hyvissä ajoin, jopa vartin etuajassa. Jennille ei heti ollut tulossa asiakasta, joten mimosa suuntasi lähikauppaan ostamaan lisäystä eväsvarastoon sekä syntymäpäiväkorttia työtoverillemme Paulolle (Paulo on siis se, jolla on yhtä vajaa aivotoiminta ku meillä).
Vaihdettiin työlumput päälle ja ojennettiin Paulolle syntymäpäivälahjamme. Lahja sisälsi levyn Fazerin sinistä sekä kortin: Onnea pikkupaulolle 14-vuotis syntymäpäivänäsi (portugaliks sekä suomeks)! No mitä oli Jennille edellisenä päivänä kusettanu et näyttää muka vanhemmalta ja oikeesti täyttää vast 14! Urpo. Jenni voi vaan innolla odottaa omaa syntymäpäivälahjaansa huomenna! Paulo kyllä epäili että Jenni kuolee seuraavana yönä kun siitä tulee niin vanha. Kivoja työtovereita.
Mimosa on muutenki sen verran hudellut tulevaa rupsahtamispäiväänsä että asiakkaat ovat hyvin tietoisia siitä. Eräs Mäksyn asiakas pyysi Jennin asiakkaan puolesta Mäksyltä kirjoittamaan Happy Birthday suomeksi, jotta voisi syntymäpäiväkorttiin kirjoittaa onnittelut suomeksi. Sundiksen asiakkaat tuskin uskaltaa tulla klinikalle huomenna ilman lahjoja, sen verran on muija juhlapäiväänsä mainostanut… Ainakin Mäksy on hyvin tietoinen siitä.
Ei kai siinä työpäivässä muuta mainittavaa ollut, asiakkaita valui tasaiseen tahtiin, ilman suurempia ruuhkahuippuja. Otettiin työpäivän päätteeksi pikkuspurtti bussipysäkille. Myöhästyttiin toistamiseen tällä viikolla. Kyllä taas kiristi otsalohkossa. Venattii puol tuntia ja päästii bussii. Näissä busseissa ei kyllä todellakaa nukuta, pelottaa enemmän ku anatomian tentissä! Sen päivästä vuoristorataa ja äkkikäännöstä ja muureja viiltävää ajoa että on rystyset valkosena ja tippa housussa istua bussin penkillä. Sitä virhettä ei olla vähää aikaa tehty, et istuttais selkä menosuuntaan, tulee meinaa todella huono olo.
Kotona ei tehty juuri mitään, väsytti. Tarkoitus oli käydä suihkussa, mutta koska totesimme ettei hanasta tule minkään sortin vettä, ajateliin siirtää pesut aamulle. hyi. Eli ei siis voitu tiskata tiskejäkään. Harmillista. Tehtiin iltapalaa ja luettiin hetki seiskoja. Oli pakko mennä jo hieman aikasemmin nukkumaan… Herrat hiljeni palatsissaan pian klo.23:n jälkeen.
PS. Miguel olethan ostanut Jennille syntymäpäivälahjan? Jos haluat pitää raajasi tai kasvosi mustelmitta, suosittelen hyvin pikaista ostosreissua! T: Mäksy
Muijat availevat silmiään 10:n aikoihin, oltiin pihalla kuin tamponin narut. Ihan ku oltais herätty keskellä yötä, väsytti ihan homona. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, että edellisenä yönä naputimme koneitamme klo. 03.00:een asti! Aamupalan nautittuamme pakkasimme eväskorput reppuihin ja vaelsimme pikkusateen vallitessa postin (Jenni latasi puheaikaa + ostettiin postimerkkejä) kautta koululle. Meillä meni blogin päivityksessä 3 tuntia, koska se ei meinannut hyväksyä kaikkia upeita pääsiäiskuvia ja lisäksi netti tilttas koko ajan. Oli huumori vähissä siinä vaiheessa. Eli pakko palata koululle mahdollisimman nopeasti, koska jäi vastaamatta moneen erinäiseen viestiin ja kutsuhuutoon.
Olimme missanneet ensimmäisen (13.45 pysäkillä) ja toisen (14.20) bussin. joten katsoimme ainoaksi vaihtoehdoksi ottaa taksin jos halusimme ehtiä harjoitteluun ajoissa. Joten herrat astelivat taksipysäkille ja vilkuttelivat rahvaalle mersun ikkunasta. Jihuu, olimme harjoittelussa hyvissä ajoin, jopa vartin etuajassa. Jennille ei heti ollut tulossa asiakasta, joten mimosa suuntasi lähikauppaan ostamaan lisäystä eväsvarastoon sekä syntymäpäiväkorttia työtoverillemme Paulolle (Paulo on siis se, jolla on yhtä vajaa aivotoiminta ku meillä).
Vaihdettiin työlumput päälle ja ojennettiin Paulolle syntymäpäivälahjamme. Lahja sisälsi levyn Fazerin sinistä sekä kortin: Onnea pikkupaulolle 14-vuotis syntymäpäivänäsi (portugaliks sekä suomeks)! No mitä oli Jennille edellisenä päivänä kusettanu et näyttää muka vanhemmalta ja oikeesti täyttää vast 14! Urpo. Jenni voi vaan innolla odottaa omaa syntymäpäivälahjaansa huomenna! Paulo kyllä epäili että Jenni kuolee seuraavana yönä kun siitä tulee niin vanha. Kivoja työtovereita.
Mimosa on muutenki sen verran hudellut tulevaa rupsahtamispäiväänsä että asiakkaat ovat hyvin tietoisia siitä. Eräs Mäksyn asiakas pyysi Jennin asiakkaan puolesta Mäksyltä kirjoittamaan Happy Birthday suomeksi, jotta voisi syntymäpäiväkorttiin kirjoittaa onnittelut suomeksi. Sundiksen asiakkaat tuskin uskaltaa tulla klinikalle huomenna ilman lahjoja, sen verran on muija juhlapäiväänsä mainostanut… Ainakin Mäksy on hyvin tietoinen siitä.
Ei kai siinä työpäivässä muuta mainittavaa ollut, asiakkaita valui tasaiseen tahtiin, ilman suurempia ruuhkahuippuja. Otettiin työpäivän päätteeksi pikkuspurtti bussipysäkille. Myöhästyttiin toistamiseen tällä viikolla. Kyllä taas kiristi otsalohkossa. Venattii puol tuntia ja päästii bussii. Näissä busseissa ei kyllä todellakaa nukuta, pelottaa enemmän ku anatomian tentissä! Sen päivästä vuoristorataa ja äkkikäännöstä ja muureja viiltävää ajoa että on rystyset valkosena ja tippa housussa istua bussin penkillä. Sitä virhettä ei olla vähää aikaa tehty, et istuttais selkä menosuuntaan, tulee meinaa todella huono olo.
Kotona ei tehty juuri mitään, väsytti. Tarkoitus oli käydä suihkussa, mutta koska totesimme ettei hanasta tule minkään sortin vettä, ajateliin siirtää pesut aamulle. hyi. Eli ei siis voitu tiskata tiskejäkään. Harmillista. Tehtiin iltapalaa ja luettiin hetki seiskoja. Oli pakko mennä jo hieman aikasemmin nukkumaan… Herrat hiljeni palatsissaan pian klo.23:n jälkeen.
PS. Miguel olethan ostanut Jennille syntymäpäivälahjan? Jos haluat pitää raajasi tai kasvosi mustelmitta, suosittelen hyvin pikaista ostosreissua! T: Mäksy
tiistai 25. maaliskuuta 2008
Lentopostia
DAY 71 (24.3.2008)
Maanantain, meijän lempparipäivä viikosta. Varsinki tollasen huikeen lomareissun jälkeen. Vitutti niin paljon ku kello tärähti laulamaan sävelmäänsä 10 maissa. Mäkelä nousi, Sundvall ei. Mäkelän tarkoituksena oli suunnitella asiakkaiden terapioita ja kirjoitella asiakasraportteja, nooh, 7 Päivää lehtipinosta löytyi vielä jokin juoru mitä mimosa ei ollut muistaakseen lukenut vielä kertaakaan. Jotain fiksuakin Mäksy sai sentään aikaan, nimittäin kirjoitti muutaman postikortin hätäpäissään sukulaisille. Kavereiden siis turha odotella nenät kiinni postiluukuissa minkään näköstä kortinpahasta, ei meillä oo teijän osotteita, kyllähän me toki muuten läheteltäs..Sundvallin assi irtosi sängystä siinä 12 hujakoilla. Viimeistely mummojen ja mammojen postikortteihin myös tällä mammalla, muutama korppu naamarista sisään ja olikin jo taas aika painua töihin. JES. Aivan mieletöntä.
Oltiin just paiskattu kotipihan portti kiinni ja paineltiin täyttä häkää kohti pysäkkiä kun alakerran kahviosta riens mamma meijän perään. ”Heyy, is this for you?”. Muorilla oli iso ruskea kirjekuori kädessään, jossa todella luki meijän osote ja kaiken kukkuraks Sundvallin nimi! Huh hei, oltiin kummatki niin turvat rullalla ettei varmaan ees tajuttu kiittää sitä. Kuori kiskastiin hyvinkin nopeasti auki. Aivan mieletöntä. Syntymäpäivälahja Suomesta: 7 päivää lehti (uusin pääsiäisen tuplanumero!) ja levy Fazerin marinnesuklaata. Ihan ykköslahja, just niitä mitä täällä kaipaa ja ennen kaikkea aivan ihana ajatus sieltä Suomen päästä :) Kiitos tuhannesti Jenna, Ellu ja Henna <3
Hinattiin ahterimme kauemmalle pysäkille, koska oltiin hylätty ajatus mennä suoraan 462 (bussin numero) Carcavelokseen. Odoteltiin sitten tovi busseja, jotka menis Cascaisiin päin, ei näkyny. Mäksy googletti bussiaikatauluista, että seuraava 462 olis kohta meijän pysäkillä ja kaiken järjen mukaan ehittäs sillä vielä ajoissa harjoittelumestaan (bussilla menee 30 min). Vaihdoimme siis tien toiselle puolelle odottelemaan 462. Fiksuina tyttöinä katottiin siinä kun muutama Cascaisiin päin menevä bussi huristeli ohitsemme, mutta emme viitsineet enää siinä vaiheessa vaihtaa leiriä. Kun kello alkoi näyttää huolestuttavan paljon, oli pakko varautua vaihtoehtoon kolme, taksi. Lähin taksitolppa olisi kuitenkin Cascais Shoppingilla minne matkaa pysäkiltä on noin 10 min kävellen. Lähettiin tarpomaan senpäivästä vauhtia kohti shoppingia ettei mitään rajaa. Onneksemme 462 huristi noin 2 min kävelyn jälkeen iloisesti ohitsemme. Voidaan kertoo, vitutti. Jos oltas odotteu 2 min, oltas päästy bussiin. Jos oltas lähetty 1 min aikasemmin kävelee oltas ehitty kävellä seuraavalle pysäkille. Tästä päivästä on varmaan tulossa ihan helvetin upee! Fiilikset kohos taas ihan kattoon.
Saatiin taksi (oltiin ihan varmoja ettei shoppingin edessä oo yhtään taksia). Aikaa ei ollu paljon joten toivottiin että kuski ajaa kovaa. Noh, tää sällihän valitsi jonku aivan uuden sight seeing reitin. Eikä ollu nopein vaihtoehto. Jossain päin lähempänä Carcavelosta bongattiin bussi numero 462. Jes, tuolla meijän pitäs istua. Ajella köröteltiin sen perässä joku tovi, mutta jonku pysäkin kohalla päästiin ohi. Kannatti matkustaa taksilla. Päästiin ajoissa harjoitteluun, ei maksanu ku euron pari enemmän ku bussi ja mikä parasta suoraan harjoittelupaikan ovelle. Jes, Herrat kulkee taksilla. Joutuu käyttää tätä vaihtoehtoa varmaan vielä toistekin.
Noniin maanantai. What a feeling.. Laahustettiin naamat norsunvitulla harjoitelupaikan ovesta sisään. Ei sanottu odotushuoneessa oleville asiakkaille edes hyviä päiviä. Joku mamma sieltä karjaski melko nopeesti ”Boa tarde” meijän selille, melkosen vaisun vastauksen sai takas. Nopee katsaus päivän tapahtumiin: Sundvallilla asiakkaita todella vähän (4), oli jopa tylsää välillä. Jengi vissiin vielä lomilla, tai sitte hoidot on tuottanu sen kaltasta tulosta, ettei klinikalle parane enää tulla. Mäkelällä asiakkaita (3). Nämä asiakkaat tosin tulivat hieman järkevämmällä ajoituksella ja Mäksyn klinikalla oli asiakkaita kuitenkin lähes kokoajan eikä varsinaista luppoaikaa ollut. Jopelta tuli taas tänään oikeen mukavia kommentteja suusta: neiti Mäkelä on masokisti (tämä siksi, koska kestää Sundvallin kyynärpäähierontaa ilman huutoa) ja neiti Sundvall on muka palanut (oikeesti oon ihan ruskee, sitä vaan vituttaa ku meillä on parempi rusketus ku sillä). Päivä oli ihan ok, ainakaan vielä ei tullut kauheeta huutoa tekemättömistä raporteista tai listaa uusista asiakkaista. Katellaan huomenna uudestaan..
Sundvallin kaikki asiakkaat tuli taas viimesen tunnin aikana joten työpäivä venähti lähelle klo:20.00. Päätettiin kuitenkin ehtiä bussiin, joka lähtee vähän ennen kasia ja juostiin koko matka pysäkille. No ei ehitty. Bussi oli ilm. menny jo aikaa ennen ku nää martat spurttaukseltaan pysäkille saapu. Onneks oli uus seiska mitä siinä pysty selailla seuraavaa bussia odotellessa..
Bussikuski oli joku pipipää tai sitte tääl on yhtäkkiä lippujen hinnat noussu. Normisti lippu maksaa 2,60e kotipysäkiltä Carcavelokseen, mutta ei tänään 3,35e. Siis anteeks?! Tultiin vielä varmemmin siihen tulokseen, että taksilla kulkeminen kannattaa (vähän reilu 7e suunta). Vitutti niin paljon, että päätettiin pistäytyä Shoppingilla (oikeestikki oli pakko käydä ostamassa sapuskaa).
Meidän ja teidän ihmetykseksenne emme ostaneet shoppingista mitään muuta kuin ruokaa. Tuntuu, ettei ruokaakaan ostettu kun ihan pakollisia tarvikkeita, mutta silti sinne taas joku kymppi katosi. Kyllä ruoka on kallista! Ei jatkossakaan ajateltu vierailla siellä kovinkaan usein. Hinattiin ruhomme himaan ja tulimme siihen päätökseen ettei tänään enää ehditä uimaan. Ei oltas ehitty uida kun 30 min, koska kello oli jo niin paljon. Tehtiin iltapalaa (lämppäreitä) ja alettiin naputtaa tätä soopaa koneelle. Muutama viestintynkä kolahteli illalla luureihimme suunnalta jos toiseltakin (Heinillä masennus Alcoitaon suunnilla, Jesseltä terkkuja Saksan kaljabaareista). Se tästä päivästä.
Ps. Miguel, have u already bought a birthday present to Jenni?
Maanantain, meijän lempparipäivä viikosta. Varsinki tollasen huikeen lomareissun jälkeen. Vitutti niin paljon ku kello tärähti laulamaan sävelmäänsä 10 maissa. Mäkelä nousi, Sundvall ei. Mäkelän tarkoituksena oli suunnitella asiakkaiden terapioita ja kirjoitella asiakasraportteja, nooh, 7 Päivää lehtipinosta löytyi vielä jokin juoru mitä mimosa ei ollut muistaakseen lukenut vielä kertaakaan. Jotain fiksuakin Mäksy sai sentään aikaan, nimittäin kirjoitti muutaman postikortin hätäpäissään sukulaisille. Kavereiden siis turha odotella nenät kiinni postiluukuissa minkään näköstä kortinpahasta, ei meillä oo teijän osotteita, kyllähän me toki muuten läheteltäs..Sundvallin assi irtosi sängystä siinä 12 hujakoilla. Viimeistely mummojen ja mammojen postikortteihin myös tällä mammalla, muutama korppu naamarista sisään ja olikin jo taas aika painua töihin. JES. Aivan mieletöntä.
Oltiin just paiskattu kotipihan portti kiinni ja paineltiin täyttä häkää kohti pysäkkiä kun alakerran kahviosta riens mamma meijän perään. ”Heyy, is this for you?”. Muorilla oli iso ruskea kirjekuori kädessään, jossa todella luki meijän osote ja kaiken kukkuraks Sundvallin nimi! Huh hei, oltiin kummatki niin turvat rullalla ettei varmaan ees tajuttu kiittää sitä. Kuori kiskastiin hyvinkin nopeasti auki. Aivan mieletöntä. Syntymäpäivälahja Suomesta: 7 päivää lehti (uusin pääsiäisen tuplanumero!) ja levy Fazerin marinnesuklaata. Ihan ykköslahja, just niitä mitä täällä kaipaa ja ennen kaikkea aivan ihana ajatus sieltä Suomen päästä :) Kiitos tuhannesti Jenna, Ellu ja Henna <3
Hinattiin ahterimme kauemmalle pysäkille, koska oltiin hylätty ajatus mennä suoraan 462 (bussin numero) Carcavelokseen. Odoteltiin sitten tovi busseja, jotka menis Cascaisiin päin, ei näkyny. Mäksy googletti bussiaikatauluista, että seuraava 462 olis kohta meijän pysäkillä ja kaiken järjen mukaan ehittäs sillä vielä ajoissa harjoittelumestaan (bussilla menee 30 min). Vaihdoimme siis tien toiselle puolelle odottelemaan 462. Fiksuina tyttöinä katottiin siinä kun muutama Cascaisiin päin menevä bussi huristeli ohitsemme, mutta emme viitsineet enää siinä vaiheessa vaihtaa leiriä. Kun kello alkoi näyttää huolestuttavan paljon, oli pakko varautua vaihtoehtoon kolme, taksi. Lähin taksitolppa olisi kuitenkin Cascais Shoppingilla minne matkaa pysäkiltä on noin 10 min kävellen. Lähettiin tarpomaan senpäivästä vauhtia kohti shoppingia ettei mitään rajaa. Onneksemme 462 huristi noin 2 min kävelyn jälkeen iloisesti ohitsemme. Voidaan kertoo, vitutti. Jos oltas odotteu 2 min, oltas päästy bussiin. Jos oltas lähetty 1 min aikasemmin kävelee oltas ehitty kävellä seuraavalle pysäkille. Tästä päivästä on varmaan tulossa ihan helvetin upee! Fiilikset kohos taas ihan kattoon.
Saatiin taksi (oltiin ihan varmoja ettei shoppingin edessä oo yhtään taksia). Aikaa ei ollu paljon joten toivottiin että kuski ajaa kovaa. Noh, tää sällihän valitsi jonku aivan uuden sight seeing reitin. Eikä ollu nopein vaihtoehto. Jossain päin lähempänä Carcavelosta bongattiin bussi numero 462. Jes, tuolla meijän pitäs istua. Ajella köröteltiin sen perässä joku tovi, mutta jonku pysäkin kohalla päästiin ohi. Kannatti matkustaa taksilla. Päästiin ajoissa harjoitteluun, ei maksanu ku euron pari enemmän ku bussi ja mikä parasta suoraan harjoittelupaikan ovelle. Jes, Herrat kulkee taksilla. Joutuu käyttää tätä vaihtoehtoa varmaan vielä toistekin.
Noniin maanantai. What a feeling.. Laahustettiin naamat norsunvitulla harjoitelupaikan ovesta sisään. Ei sanottu odotushuoneessa oleville asiakkaille edes hyviä päiviä. Joku mamma sieltä karjaski melko nopeesti ”Boa tarde” meijän selille, melkosen vaisun vastauksen sai takas. Nopee katsaus päivän tapahtumiin: Sundvallilla asiakkaita todella vähän (4), oli jopa tylsää välillä. Jengi vissiin vielä lomilla, tai sitte hoidot on tuottanu sen kaltasta tulosta, ettei klinikalle parane enää tulla. Mäkelällä asiakkaita (3). Nämä asiakkaat tosin tulivat hieman järkevämmällä ajoituksella ja Mäksyn klinikalla oli asiakkaita kuitenkin lähes kokoajan eikä varsinaista luppoaikaa ollut. Jopelta tuli taas tänään oikeen mukavia kommentteja suusta: neiti Mäkelä on masokisti (tämä siksi, koska kestää Sundvallin kyynärpäähierontaa ilman huutoa) ja neiti Sundvall on muka palanut (oikeesti oon ihan ruskee, sitä vaan vituttaa ku meillä on parempi rusketus ku sillä). Päivä oli ihan ok, ainakaan vielä ei tullut kauheeta huutoa tekemättömistä raporteista tai listaa uusista asiakkaista. Katellaan huomenna uudestaan..
Sundvallin kaikki asiakkaat tuli taas viimesen tunnin aikana joten työpäivä venähti lähelle klo:20.00. Päätettiin kuitenkin ehtiä bussiin, joka lähtee vähän ennen kasia ja juostiin koko matka pysäkille. No ei ehitty. Bussi oli ilm. menny jo aikaa ennen ku nää martat spurttaukseltaan pysäkille saapu. Onneks oli uus seiska mitä siinä pysty selailla seuraavaa bussia odotellessa..
Bussikuski oli joku pipipää tai sitte tääl on yhtäkkiä lippujen hinnat noussu. Normisti lippu maksaa 2,60e kotipysäkiltä Carcavelokseen, mutta ei tänään 3,35e. Siis anteeks?! Tultiin vielä varmemmin siihen tulokseen, että taksilla kulkeminen kannattaa (vähän reilu 7e suunta). Vitutti niin paljon, että päätettiin pistäytyä Shoppingilla (oikeestikki oli pakko käydä ostamassa sapuskaa).
Meidän ja teidän ihmetykseksenne emme ostaneet shoppingista mitään muuta kuin ruokaa. Tuntuu, ettei ruokaakaan ostettu kun ihan pakollisia tarvikkeita, mutta silti sinne taas joku kymppi katosi. Kyllä ruoka on kallista! Ei jatkossakaan ajateltu vierailla siellä kovinkaan usein. Hinattiin ruhomme himaan ja tulimme siihen päätökseen ettei tänään enää ehditä uimaan. Ei oltas ehitty uida kun 30 min, koska kello oli jo niin paljon. Tehtiin iltapalaa (lämppäreitä) ja alettiin naputtaa tätä soopaa koneelle. Muutama viestintynkä kolahteli illalla luureihimme suunnalta jos toiseltakin (Heinillä masennus Alcoitaon suunnilla, Jesseltä terkkuja Saksan kaljabaareista). Se tästä päivästä.
Ps. Miguel, have u already bought a birthday present to Jenni?
Pääsiäinen Algarvessa
DAYS 67-70 (20. – 23.3.2008)
Käytiin vähän ajelemassa. Aika mahtavat maisemat, harmi vaan että oli aika pilvistä.
Illalla valmistettiin maittava grilliateria. Tai siis Riku ja Teemu grillasi ja Heini ja Suvi hoiti loput. Nää muijat yllättäen ei jaksanu juurikaan liikauttaa persettään keittiötä kohti. Jaksoiko yllättää? Tuhottiin porukalla muutama viinipullo ruokajuomana. Oltiin niin väsyneitä, ettei jaksettu lähteä mihinkään vielä torstai iltana, joten mulkoiltiin joku leffa Rikun koneelta ja nautittiin viiniä ja juustoa.
Pojat grillas meille jotain aivan suussa sulavan hyviä pihvejä! Teemu loihti olemattomista raaka-aineista mielettömän marinadin ja ne pihvit oli NIIN hyviä, että tuli ihan mieleen suomen kesä, grillipihvit ja uudet perunat. Nam. Ruokailun lomassa saatettiin kiskasta muutama viinipullo ja jälkkäriksi oli grillattua banaania nutellalla sekä kahvitMAIDOLLA tietty. Ei kuulkaas yhtään hullumman makuisia nekään. Kahvia siemaillessamme Teemu toivoi saavansa kahvin kyytipojaksi suomalaista suklaata. Avot mikä idea! Nää muijathan kaivo saman tien laukuistaan esiin. Ä-Sundvallin tuomat Fazerin Mignon munat ja päätti juhlistaa pääsiäistä oikeen kunnolla. Mieletön makuelämys; Juhla Mokkaa ja Mignon munaa. Melkeen tuli ikävä suomeen, mutta onneks vaan melkeen! Ruokailun jälkeen laittauduttiin iltaa varten, koska oltiin päätetty että tänään kutsuisi Algarven yöelämä. Jes! Vielä muutama maitokahvi naamasta sisään ja menoksi.
Pienen pähkäilyn jälkeen tulimme siihen tulokseen että lähtisimme kohti Albufeiraa, joka olisi kuulemma lähistöllä (oli sinne useempi kymmenen kilometriä). Albufeirassa oli katu, joka oli etelänmaiden tyylisesti täynnä pelkkiä kuppiloita, baareja, istuskelumestoja, discoja and so on.. Kävästiin muutamassa, mutta ainakin yhdessä kapakassa tuli vastaan sen sorttista kummajaista (järkyttäviä transuja) että päätettiin suosiolla vaihtaa mestaa. Yks oikein näppärä paikka löydettiinki, missä viihdyttiin koko loppu ilta/yö, kunnes kapakan ovet sulkeutuivat. Tää pienempi menomesta suljettiin jo 04, koska näistä olis tarkotus siirtyä kunnon discoihin, jotka on sitte auki pitkälle seuraavaan aamuun asti. Seurue oli kuitenki niin uuvuksissa auringonotosta, että päätettiin skipata ja lähteä nukkumaan. Lyhdyt sammu varmaan siinä 05-06 välillä. Ei tarkkaa muistikuvaa.
langat poikki -lauantai
Mitä? Pilviä?! Ei me niitä tilattu! Hei taivaanherra haloo, meil on väärä ilma! Kurkattiin kyllä ulos kymmenen aikaa, mutta koska taivas ei luvannut auringonotto keliä, päätettiin jatkaa unia aviovuoteessamme. Ei olla ihan varmoja et onks kaikki tääl ihan tajunnu et tää meijän avioläppä on tosiaanki täys läppä niinku nää muijatki. Varsinki ku ollaa täl matkal sitä niin paljon väritelty. Tänä aamuna Mäksy tosin ilmoitti, että on laittanut paperit vetämään (avioeron osalta)! Mutta vielä me näköjään samassa sängyssä majaillaa (ei täällä oo paljon vaihtoehtoja!!). Välillä joutuu kyllä hieman läväyttää, jos vittuilu yltyy liikaa… Hei yrittäkääpä ite olla yli 2 kuukautta yhen ja saman ihmisen kanssa 24/7, kyllä siinä väkisinki vetää kuuppa jumiin :D
Uskokaa tai älkää nää muijat nousi sängystä ensimmäisinä sinä päivänä!! klo.12! Noh, sellanen saavutus pistää väsyttämään, joten seuraavat tunnit lahnattiinkin sitten jo hyvin tiiviisti sängyn pohjalla. Noustiin ylös vain kahdesti: Kun kävi kutsu aamupalalle ja toisen kerran kun ruoka oli katettu (Rikun tekemä kanasalaatti) pöytään. Oltiin kyllä tosi saamattomia, melkein kävi jo hävettämään. Riku toi meille jopa ruokamaistiaisia sänkyyn, ei jaksettu sormenpäitäkään liikuttaa, joten Riku laittoi ruuat suoraan suuhun. Ruuan jälkeen Riku lähti heittämään Suvia ja Teemua bussiasemalle, koska Teemun pitäisi aikaisin sunnuntaiaamuna matkata Lissabonista Suomeen. Voi raukkaa. Meitä kylmäsi ajatuskin Suomesta, joten lipsutimme takaisin petiin pikkupäikkäreille.
Riku palasi kämpille olettaen, että muijat ovat pukeutuneet ja laittautuneet valmiiksi, jotta voitaisiin lähteä tutustumaan paremmin Lagosin nähtävyyksiin. Ja että olisimme mahdollisesti ehkä hieman tiskanneet. Ehei, kaikki kolme muijaa oli hyvinkin pommin näköisinä siskonpedissä ja ruokapöytä oli samassa kunnossa kuin Rikun lähtiessä. No joo joo, ihan just.
Muijille ei juuri mitään ollut tehtävissä, joten vaihdettiin vaan vaatteet ja siirryttiin autoon istumaan (lue:nukkumaan). No kyllä me siinä jossain vaiheessa hieman piristyttiin ja eräänkin
kallion kielekkeellä jouduttiin ottamaan muutama teputusaskel samalla kun Riku ja Heini ottivat kuvia upeista (mutta helvetin tuulisista) maisemista… Mäksyn kamerasta loppui akku jo perjantaina… Ja Jenni keskittyi hieman eri ”maisemien” kuvaamiseen (surffareiden perseet ja koirat).
Käytiin Lagosin keskustassa parissa putiikissa ja syömässä maittavat pihviateriat, nam. Riku ehdotti, että oltais käyty vähän kattelee vielä jotain veneitä ja yms diipadaapaa. Takapenkin mimosat antoivat siihen kyllä topakan EI-vastauksen sillä oli ehdittävä vielä suihkuun ja (maito-)kahville ja moikkaamaan Nicoa ja kumppaneita. Oli jo kova ikävä! …Tässä vaiheessa muutama sananen edellä mainitusta Nicosta… Ihastuttiin siihen jo kotikonnuilla, taisi olla yhtenä perjantai iltana Suvin ja Heinin ja Miguelin kämpillä. Mutta vasta tällä reissulla se on muuttunut rakkaudeksi. Nico on todella helmeilevä tyyppi hyvällä maulla varustettuna. Tosi cool <3>
Kämpillä otettiin lepoa, mulkoiltiin päivän kuvia ja jalkapalloa, juotiin sun muuta… harmi, ettei voi tässä kauheen tarkkaa kuvausta antaa. Kerrotaan tarvittaessa tarkemmin. Jutut olivat hiaman levottomia ja läppä lensi koko ajan puolin jos toisin. Miten niin muka väsyneitä?
01.30 otettiin poika messiin ja kömyttiin Rikun autoon. Suunta kohti Albufeiraa (n.30 min Lagosista) ja joitain huikeita Spring partyja. Tällä kertaa autossa ei kukaan voinut nukkua, kiitokset siitä takapenkin sikaosastolle (sis. Mäkelä&Sundvall)! On muuten siltä automatkalta pari jäätävää videopätkää. Ja tältä päivältä on taas pari uutta legendaa, eli jos ette ihan kaikkea ymmärrä kysykää tarkemmin. Joku tyhjensi poikamme Finlandian alle vartissa… Ihme tyyppi. Varmaan Riku. Jostain syystä Jennille iski loppumatkasta aivan kauhea virtsaamisen tarve… Päästiin kuitenkin diskoteekin pihalle kuivin penkein.
Aika mahtava paikka. Ja oltiin täälläkin joku paikallinen nähtävyys ja meidän ringin (Riku, Heini, Hanna ja Jenni) ympärille kertyi koko ajan toinen rinki. Aika paljon miehiä, jess! Rohkeimmat uskalsivat pyytää meitä mukaan kuviinsa tai tunkivat oman turpansa meidän kuviin, mutta suurin osa vaan tyytyi katselemaan kauempaa. Osasyynä saattoi tietenkin olla sekin, että Mäkelällä ja Sundvallilla oli lähes koko illan ajan aurinkolasit päässä! Tyylitaju ennen kaikkea.
Innostuttiin vetämään pari tekkeä, Sundvalli useammankin kappaleen. Ei muija suostunut taaskaan juomaan mustaa juomaa (Jennin ei laita suustaan alas mitään mustaa) ja Mäksy joutui hieman jelppimään. Upea ilta, kerranki oli kunnon meno myös Portugalin yössä.
Poistuttiin baarista JO klo.6, koska Rikua väsytti… Tää disko olis ollu auki niin kauan ku on asiakkaita, kuulemma noin klo.10:een asti.. Noh, luulis että kuuden aikaan olis jo aika hiljasta ja väsynyttä porukkaa autossa… Vielä mitä! Tai väsyneitä varmaankin oltiin mutta takapenkiltä muodostui koko ajan sen päivästä tarinaa ettei hiljentymään päässy. Vauhti päällä edelleen. Rikukin olisi hieman ehkä voinut ajatella ja ajaa suorinta tietä kotiin, mutta päättikin sen sijaan valita kiertotien näyttääkseen meille kai vähän maisemia maantien lisäksi. Hirveitä töyssyjä. ”Hei mikä savanni tää nyt oikee on!” Ja niin alkoi Mäkelän ja Sundvallin opastettu savanniajelu!! :D ”Riku, missä kaikki eläimet piileskelee!?” Tultiin tienristeykseen, jossa oli kaksi suuntaa ja kaksi tienviittaa. Oppaat: ”If you go to the right there is elephants or if you choose left there you can see those animals with long neck (kirahvit)”. Riku valitsi elefantit. Harmi ettei siltä (opastetulta) savanniajelulta oo vid
eopätkää… Auto jouduttiin matkan varrella pysäyttämään pariin otteeseen. Ei siksi että kanssamatkustajillamme olisi tullut huonovointisuutta vaan siksi että Sundvallilla oli opasbisneksen lisäksi photographerin virka päällä (ja laulajan, mutta siinä se ei onnistunut kovinkaan loisteliaasti, joskaan Mäkelä ei ollut sen parempi). Matkalauluina jo tutuksi tulleet Rise up sekä ass song (Mäkelän ja Sundiksen versio). Kanssamatkustajilla oli varmasti upea ja ikimuistoinen opastettu kotimatka takaisin Lagosiin, tuskin Riku toiste sitä virhettä tekee että valitsee kiertotien!!
”Kotona” oltiin vähän ennen aamu seiskaa. Riku ja Heini päätti mennä nukkumaan. Nössöt. Meillä oli puolestaan moniakin hyviä ideoita ja visioita vielä mielessä! Ajateltiin soittaa Suomeen (koska teillä klo olisi ollut jo 9), hylättiin se ajatus. Ajateltiin lähteä rannalle ottamaan aurinkoa, hylättiin sekin ajatus, vaikka aurinko nousikin jo kovaa vauhtia pilvettömälle taivaalle. Ajateltiin nukkumista, mutta hylättiin sekin. Toteutimme parhaana katsomamme ratkaisun eli tuhottiin hieman keittiön kaappien sisältöä (suklaatäytteisiä kökköjä, sipsejä ja Super bockia, viinikin meni pakastimeen, mutta ei tajunnut tulla sieltä itsekseen ulos). Jatkoimme keskenämme vielä hetken loistavia juttujamme ja punoimme juonia seuraavalle päivälle. Ajattelimme nukkua tunnin tai pari ennen auringonottoa ja uuden päivän aloittamista… Ja niin hiljeni hetkeksi myös olohuoneen apinat.
Mutta siis nihkeästä säästä huolimatta mahtava päivä tämäkin. Paljon sellaisia juttuja, mitä tähän ei mahdu, muista tai yksinkertaisesti ei voi laittaa… ja ps. Nico on valkoviinipullo, 1.65 euroa.
Palmun alla -sunnuntai
Mäkelä heräsi helvetilliseen poltteeseen noin klo:9 aamulla (muija siis oli nukkunut jo melkein kaksi tuntia). Polte ei ollut vatsanpohjalla vielä jylläävä alkoholi vaan auringonpaiste, joka tulvi ikkunasta ulos. Bikineiden vaihto ja takas nukkumaan, tosin parvekkeelle. Sundvall koki saman elämyksen puolta tuntia myöhemmin ja mielettömästä kanuunasta huolimatta raahasi itsensä parvekkeelle pyyhkeiden ja tyynyjen kera. Siinä sitä sitten nukuttiin tovi jos toinenkin. Noin klo 11 päätimme laittaa viestin Heinille, että ulkona paistaa aurinko..kannattas herätä (neitihän nukkui viereisessä huoneessa, mutta muijat nyt ei vaan jaksanu nousta edes sen vertaa). Heini saapui paikalle ehkä noin 47 sek myöhemmin.
Mikäli ette halua pilata päiväänne, suosittelemme että skippaatte tämän pääsiäisosuuden kokonaan. Tiedossa on meinaan todella mahtavia juonen käänteitä ja etenkin valokuvia!! Ja jokaista paskalla käyntiä ei tässä mainita, joten seuraavassa vain parhaat palat tiivistettynä. Mahtava paikka, mahtavat maisemat, mahtava reissu ja mahtava matkaseura (eikä todellakaan tarkoiteta nyt toisiamme)… Kuvat puhukoon puolestaan (harmi ettei saada tähän liitettyä videoita) :D
Torstai
Ricardon piti noutaa meidät kotiovelta klo.8.00. Ei noutanut. Ajateltiin kuitenkin siirtyä ulos odottelemaan. Kyyti kohti Algarvea saapui stopillemme 8.48 (ei meillä lasketa, mutta nyt oli horkka). Moikattiin Rikulle, Heinille, Suville ja Suvin poikaystävälle Teemulle ja loikattiin autoon. Suvi ja Teemu joutuivat sikaosastolle takakonttiin, koska muijat valtasivat takapenkin. Ja matka kohti Algarvea käynnistyi. Matka sujui hyvin (3tuntia) parilla pysähdyksellä: Belemistä haettiin kuuluisat Belemin leivokset, tankkaustauko (autolle), tyhjennystauko (martoille) ja perillä Lagosissa (paikka Algarvessa) oltiin yhen aikoihin. Rikun perheen kesäasunto ei muuten oo paskemmalla paikalla.
Torstai
Ricardon piti noutaa meidät kotiovelta klo.8.00. Ei noutanut. Ajateltiin kuitenkin siirtyä ulos odottelemaan. Kyyti kohti Algarvea saapui stopillemme 8.48 (ei meillä lasketa, mutta nyt oli horkka). Moikattiin Rikulle, Heinille, Suville ja Suvin poikaystävälle Teemulle ja loikattiin autoon. Suvi ja Teemu joutuivat sikaosastolle takakonttiin, koska muijat valtasivat takapenkin. Ja matka kohti Algarvea käynnistyi. Matka sujui hyvin (3tuntia) parilla pysähdyksellä: Belemistä haettiin kuuluisat Belemin leivokset, tankkaustauko (autolle), tyhjennystauko (martoille) ja perillä Lagosissa (paikka Algarvessa) oltiin yhen aikoihin. Rikun perheen kesäasunto ei muuten oo paskemmalla paikalla.
Käytiin vähän ajelemassa. Aika mahtavat maisemat, harmi vaan että oli aika pilvistä.
Illalla valmistettiin maittava grilliateria. Tai siis Riku ja Teemu grillasi ja Heini ja Suvi hoiti loput. Nää muijat yllättäen ei jaksanu juurikaan liikauttaa persettään keittiötä kohti. Jaksoiko yllättää? Tuhottiin porukalla muutama viinipullo ruokajuomana. Oltiin niin väsyneitä, ettei jaksettu lähteä mihinkään vielä torstai iltana, joten mulkoiltiin joku leffa Rikun koneelta ja nautittiin viiniä ja juustoa.
Vitun pitkä perjantai
Perjantaina havahduttiin auringonsäteisiin, jotka puski verhontakaa aviovuoteellemme. Sekunnin murto-osassa sekä Mäkelän että Sundvallin hanurit oli nousset sängyltä ja bikineiden vaihto niskaan. Muut talon asukit siinä heräilivät myös pikku hiljaa ja joku siinä jotain aamupalan tynkää meille loihti. Kovin oli hidasta toiminta, mutta loppupeleissä päästiin liikkeelle kohti parvekkeelta näkyvää beachiä.
Ei paskempi beachi tämäkään! Vetää vertoja ainakin pituudeltaan Estorilin, Cascaisin, Carcaveloksen ja Oeiraksen rannoille. Tällä beachillä oli myös simpukoita, joita siinä noukittiin mukaan yksi jos toinenkin. Pelailtiin beach pallia, potkittiin vähän fudista ja mikä hienointa käytiin meressä uimassa! Kyllä, nyt se on tehty! Käytiin ensimmäistä kertaa meressä uimassa täällä olon aikana eikä vesi edes ollu kovin kylmää (paljon lämpösempää ku kotikulmien merivesi). Siisteintä oli loikkia aaltojen seassa, tosin jokaisen tsunamin jälkeen sai keräillä bikinin riepuja erinäisistä paikoista.
Muutaman kerran jouduttiin niin pahasti aaltojen valtaan että luultiin hukkuvamme. Ollaan kuitenki vielä elossa harmiksenne. Kuvattiin muutama elokuvan otos rannalla ja jossain vaiheessa jotain käsittämättömiä pilviä purjehti paikalle niin, että jouduttiin hinaamaan ittemme sisälle. Muutaman tovin jälkeen aurinko päätti taas ilmaantua iloksemme esiin ja pistettiin leiriä hyvinkin nopeesti pystyyn Rikun kesämökin parvekkeelle. Siinä ne suomalaiset oikeen rykelmässä grillas lihaa. Ei vituttanu.
Ei paskempi beachi tämäkään! Vetää vertoja ainakin pituudeltaan Estorilin, Cascaisin, Carcaveloksen ja Oeiraksen rannoille. Tällä beachillä oli myös simpukoita, joita siinä noukittiin mukaan yksi jos toinenkin. Pelailtiin beach pallia, potkittiin vähän fudista ja mikä hienointa käytiin meressä uimassa! Kyllä, nyt se on tehty! Käytiin ensimmäistä kertaa meressä uimassa täällä olon aikana eikä vesi edes ollu kovin kylmää (paljon lämpösempää ku kotikulmien merivesi). Siisteintä oli loikkia aaltojen seassa, tosin jokaisen tsunamin jälkeen sai keräillä bikinin riepuja erinäisistä paikoista.
Muutaman kerran jouduttiin niin pahasti aaltojen valtaan että luultiin hukkuvamme. Ollaan kuitenki vielä elossa harmiksenne. Kuvattiin muutama elokuvan otos rannalla ja jossain vaiheessa jotain käsittämättömiä pilviä purjehti paikalle niin, että jouduttiin hinaamaan ittemme sisälle. Muutaman tovin jälkeen aurinko päätti taas ilmaantua iloksemme esiin ja pistettiin leiriä hyvinkin nopeesti pystyyn Rikun kesämökin parvekkeelle. Siinä ne suomalaiset oikeen rykelmässä grillas lihaa. Ei vituttanu. 
Auringon rusketusvaikutuksen laskiessa päätettiin lähteä vähän kiertelemään paikkoja. Riku ajo meijät siihen lomakohteeseen, josta tää maailmankuulu portugalilais kakara Madde siepattiin. Nähtiin se hotelli ja ravintola, jossa sen vanhemmat oli oletettavasti nauttimassa illallista tän kaappauksen sattuessa. Melko huisia. Otettiin taas muutamia aivan järisyttävän upeita maisemakuvia (toisistamme) as you can see. Ja pikku hiljaa päätettiin kaupan kautta mennä valmistamaan illallista. Yllättäen ostoskorin sisältö Mäkelän ja Sundvallin puolelta oli hyvin juomapitoinen, esim. Nico (valkoviini) pomppasi hyvinkin nopeasti ostoskoriimme sekä tietenkin maitokahvi (joku bailyesin korvike..). Halpoja ja varmoja vaihtoehto!
Pojat grillas meille jotain aivan suussa sulavan hyviä pihvejä! Teemu loihti olemattomista raaka-aineista mielettömän marinadin ja ne pihvit oli NIIN hyviä, että tuli ihan mieleen suomen kesä, grillipihvit ja uudet perunat. Nam. Ruokailun lomassa saatettiin kiskasta muutama viinipullo ja jälkkäriksi oli grillattua banaania nutellalla sekä kahvitMAIDOLLA tietty. Ei kuulkaas yhtään hullumman makuisia nekään. Kahvia siemaillessamme Teemu toivoi saavansa kahvin kyytipojaksi suomalaista suklaata. Avot mikä idea! Nää muijathan kaivo saman tien laukuistaan esiin. Ä-Sundvallin tuomat Fazerin Mignon munat ja päätti juhlistaa pääsiäistä oikeen kunnolla. Mieletön makuelämys; Juhla Mokkaa ja Mignon munaa. Melkeen tuli ikävä suomeen, mutta onneks vaan melkeen! Ruokailun jälkeen laittauduttiin iltaa varten, koska oltiin päätetty että tänään kutsuisi Algarven yöelämä. Jes! Vielä muutama maitokahvi naamasta sisään ja menoksi.
Pienen pähkäilyn jälkeen tulimme siihen tulokseen että lähtisimme kohti Albufeiraa, joka olisi kuulemma lähistöllä (oli sinne useempi kymmenen kilometriä). Albufeirassa oli katu, joka oli etelänmaiden tyylisesti täynnä pelkkiä kuppiloita, baareja, istuskelumestoja, discoja and so on.. Kävästiin muutamassa, mutta ainakin yhdessä kapakassa tuli vastaan sen sorttista kummajaista (järkyttäviä transuja) että päätettiin suosiolla vaihtaa mestaa. Yks oikein näppärä paikka löydettiinki, missä viihdyttiin koko loppu ilta/yö, kunnes kapakan ovet sulkeutuivat. Tää pienempi menomesta suljettiin jo 04, koska näistä olis tarkotus siirtyä kunnon discoihin, jotka on sitte auki pitkälle seuraavaan aamuun asti. Seurue oli kuitenki niin uuvuksissa auringonotosta, että päätettiin skipata ja lähteä nukkumaan. Lyhdyt sammu varmaan siinä 05-06 välillä. Ei tarkkaa muistikuvaa.
langat poikki -lauantai
Mitä? Pilviä?! Ei me niitä tilattu! Hei taivaanherra haloo, meil on väärä ilma! Kurkattiin kyllä ulos kymmenen aikaa, mutta koska taivas ei luvannut auringonotto keliä, päätettiin jatkaa unia aviovuoteessamme. Ei olla ihan varmoja et onks kaikki tääl ihan tajunnu et tää meijän avioläppä on tosiaanki täys läppä niinku nää muijatki. Varsinki ku ollaa täl matkal sitä niin paljon väritelty. Tänä aamuna Mäksy tosin ilmoitti, että on laittanut paperit vetämään (avioeron osalta)! Mutta vielä me näköjään samassa sängyssä majaillaa (ei täällä oo paljon vaihtoehtoja!!). Välillä joutuu kyllä hieman läväyttää, jos vittuilu yltyy liikaa… Hei yrittäkääpä ite olla yli 2 kuukautta yhen ja saman ihmisen kanssa 24/7, kyllä siinä väkisinki vetää kuuppa jumiin :D
Uskokaa tai älkää nää muijat nousi sängystä ensimmäisinä sinä päivänä!! klo.12! Noh, sellanen saavutus pistää väsyttämään, joten seuraavat tunnit lahnattiinkin sitten jo hyvin tiiviisti sängyn pohjalla. Noustiin ylös vain kahdesti: Kun kävi kutsu aamupalalle ja toisen kerran kun ruoka oli katettu (Rikun tekemä kanasalaatti) pöytään. Oltiin kyllä tosi saamattomia, melkein kävi jo hävettämään. Riku toi meille jopa ruokamaistiaisia sänkyyn, ei jaksettu sormenpäitäkään liikuttaa, joten Riku laittoi ruuat suoraan suuhun. Ruuan jälkeen Riku lähti heittämään Suvia ja Teemua bussiasemalle, koska Teemun pitäisi aikaisin sunnuntaiaamuna matkata Lissabonista Suomeen. Voi raukkaa. Meitä kylmäsi ajatuskin Suomesta, joten lipsutimme takaisin petiin pikkupäikkäreille.
Riku palasi kämpille olettaen, että muijat ovat pukeutuneet ja laittautuneet valmiiksi, jotta voitaisiin lähteä tutustumaan paremmin Lagosin nähtävyyksiin. Ja että olisimme mahdollisesti ehkä hieman tiskanneet. Ehei, kaikki kolme muijaa oli hyvinkin pommin näköisinä siskonpedissä ja ruokapöytä oli samassa kunnossa kuin Rikun lähtiessä. No joo joo, ihan just.
Muijille ei juuri mitään ollut tehtävissä, joten vaihdettiin vaan vaatteet ja siirryttiin autoon istumaan (lue:nukkumaan). No kyllä me siinä jossain vaiheessa hieman piristyttiin ja eräänkin
kallion kielekkeellä jouduttiin ottamaan muutama teputusaskel samalla kun Riku ja Heini ottivat kuvia upeista (mutta helvetin tuulisista) maisemista… Mäksyn kamerasta loppui akku jo perjantaina… Ja Jenni keskittyi hieman eri ”maisemien” kuvaamiseen (surffareiden perseet ja koirat).Käytiin Lagosin keskustassa parissa putiikissa ja syömässä maittavat pihviateriat, nam. Riku ehdotti, että oltais käyty vähän kattelee vielä jotain veneitä ja yms diipadaapaa. Takapenkin mimosat antoivat siihen kyllä topakan EI-vastauksen sillä oli ehdittävä vielä suihkuun ja (maito-)kahville ja moikkaamaan Nicoa ja kumppaneita. Oli jo kova ikävä! …Tässä vaiheessa muutama sananen edellä mainitusta Nicosta… Ihastuttiin siihen jo kotikonnuilla, taisi olla yhtenä perjantai iltana Suvin ja Heinin ja Miguelin kämpillä. Mutta vasta tällä reissulla se on muuttunut rakkaudeksi. Nico on todella helmeilevä tyyppi hyvällä maulla varustettuna. Tosi cool <3>
Kämpillä otettiin lepoa, mulkoiltiin päivän kuvia ja jalkapalloa, juotiin sun muuta… harmi, ettei voi tässä kauheen tarkkaa kuvausta antaa. Kerrotaan tarvittaessa tarkemmin. Jutut olivat hiaman levottomia ja läppä lensi koko ajan puolin jos toisin. Miten niin muka väsyneitä?
01.30 otettiin poika messiin ja kömyttiin Rikun autoon. Suunta kohti Albufeiraa (n.30 min Lagosista) ja joitain huikeita Spring partyja. Tällä kertaa autossa ei kukaan voinut nukkua, kiitokset siitä takapenkin sikaosastolle (sis. Mäkelä&Sundvall)! On muuten siltä automatkalta pari jäätävää videopätkää. Ja tältä päivältä on taas pari uutta legendaa, eli jos ette ihan kaikkea ymmärrä kysykää tarkemmin. Joku tyhjensi poikamme Finlandian alle vartissa… Ihme tyyppi. Varmaan Riku. Jostain syystä Jennille iski loppumatkasta aivan kauhea virtsaamisen tarve… Päästiin kuitenkin diskoteekin pihalle kuivin penkein.
Aika mahtava paikka. Ja oltiin täälläkin joku paikallinen nähtävyys ja meidän ringin (Riku, Heini, Hanna ja Jenni) ympärille kertyi koko ajan toinen rinki. Aika paljon miehiä, jess! Rohkeimmat uskalsivat pyytää meitä mukaan kuviinsa tai tunkivat oman turpansa meidän kuviin, mutta suurin osa vaan tyytyi katselemaan kauempaa. Osasyynä saattoi tietenkin olla sekin, että Mäkelällä ja Sundvallilla oli lähes koko illan ajan aurinkolasit päässä! Tyylitaju ennen kaikkea.
Innostuttiin vetämään pari tekkeä, Sundvalli useammankin kappaleen. Ei muija suostunut taaskaan juomaan mustaa juomaa (Jennin ei laita suustaan alas mitään mustaa) ja Mäksy joutui hieman jelppimään. Upea ilta, kerranki oli kunnon meno myös Portugalin yössä.
Poistuttiin baarista JO klo.6, koska Rikua väsytti… Tää disko olis ollu auki niin kauan ku on asiakkaita, kuulemma noin klo.10:een asti.. Noh, luulis että kuuden aikaan olis jo aika hiljasta ja väsynyttä porukkaa autossa… Vielä mitä! Tai väsyneitä varmaankin oltiin mutta takapenkiltä muodostui koko ajan sen päivästä tarinaa ettei hiljentymään päässy. Vauhti päällä edelleen. Rikukin olisi hieman ehkä voinut ajatella ja ajaa suorinta tietä kotiin, mutta päättikin sen sijaan valita kiertotien näyttääkseen meille kai vähän maisemia maantien lisäksi. Hirveitä töyssyjä. ”Hei mikä savanni tää nyt oikee on!” Ja niin alkoi Mäkelän ja Sundvallin opastettu savanniajelu!! :D ”Riku, missä kaikki eläimet piileskelee!?” Tultiin tienristeykseen, jossa oli kaksi suuntaa ja kaksi tienviittaa. Oppaat: ”If you go to the right there is elephants or if you choose left there you can see those animals with long neck (kirahvit)”. Riku valitsi elefantit. Harmi ettei siltä (opastetulta) savanniajelulta oo vid
eopätkää… Auto jouduttiin matkan varrella pysäyttämään pariin otteeseen. Ei siksi että kanssamatkustajillamme olisi tullut huonovointisuutta vaan siksi että Sundvallilla oli opasbisneksen lisäksi photographerin virka päällä (ja laulajan, mutta siinä se ei onnistunut kovinkaan loisteliaasti, joskaan Mäkelä ei ollut sen parempi). Matkalauluina jo tutuksi tulleet Rise up sekä ass song (Mäkelän ja Sundiksen versio). Kanssamatkustajilla oli varmasti upea ja ikimuistoinen opastettu kotimatka takaisin Lagosiin, tuskin Riku toiste sitä virhettä tekee että valitsee kiertotien!!”Kotona” oltiin vähän ennen aamu seiskaa. Riku ja Heini päätti mennä nukkumaan. Nössöt. Meillä oli puolestaan moniakin hyviä ideoita ja visioita vielä mielessä! Ajateltiin soittaa Suomeen (koska teillä klo olisi ollut jo 9), hylättiin se ajatus. Ajateltiin lähteä rannalle ottamaan aurinkoa, hylättiin sekin ajatus, vaikka aurinko nousikin jo kovaa vauhtia pilvettömälle taivaalle. Ajateltiin nukkumista, mutta hylättiin sekin. Toteutimme parhaana katsomamme ratkaisun eli tuhottiin hieman keittiön kaappien sisältöä (suklaatäytteisiä kökköjä, sipsejä ja Super bockia, viinikin meni pakastimeen, mutta ei tajunnut tulla sieltä itsekseen ulos). Jatkoimme keskenämme vielä hetken loistavia juttujamme ja punoimme juonia seuraavalle päivälle. Ajattelimme nukkua tunnin tai pari ennen auringonottoa ja uuden päivän aloittamista… Ja niin hiljeni hetkeksi myös olohuoneen apinat.
Mutta siis nihkeästä säästä huolimatta mahtava päivä tämäkin. Paljon sellaisia juttuja, mitä tähän ei mahdu, muista tai yksinkertaisesti ei voi laittaa… ja ps. Nico on valkoviinipullo, 1.65 euroa.
Palmun alla -sunnuntai
Mäkelä heräsi helvetilliseen poltteeseen noin klo:9 aamulla (muija siis oli nukkunut jo melkein kaksi tuntia). Polte ei ollut vatsanpohjalla vielä jylläävä alkoholi vaan auringonpaiste, joka tulvi ikkunasta ulos. Bikineiden vaihto ja takas nukkumaan, tosin parvekkeelle. Sundvall koki saman elämyksen puolta tuntia myöhemmin ja mielettömästä kanuunasta huolimatta raahasi itsensä parvekkeelle pyyhkeiden ja tyynyjen kera. Siinä sitä sitten nukuttiin tovi jos toinenkin. Noin klo 11 päätimme laittaa viestin Heinille, että ulkona paistaa aurinko..kannattas herätä (neitihän nukkui viereisessä huoneessa, mutta muijat nyt ei vaan jaksanu nousta edes sen vertaa). Heini saapui paikalle ehkä noin 47 sek myöhemmin.
Oltiin edellisenä päivänä bongattu postikorteista aika kivan näkösiä laguuneja ja sanottiin Rikulle että ois syytä viedä meijät huomenna (tänään) yhelle niistä. Jotain se väitti ettei tiiä missä ne on, 
mutta we´ll try! Nopee aamupala naamarista sisään ja baanalle. Ajettiin ihan pikku tovi kaupungista poispäin ja Riku pysäytti autonsa johki melko korkeelle. Heini kävi kurkkaamassa oliko paikka ok ja olihan se..ei kuulemma vaan paljon hiekkatilaa, jossa vois aurinkoa ottaa. Valuttiin kohti tätä laguunia ja olihan se siisti. Todella siisti. Tilaa auringon otolle ei vaan tosiaan paljon olisi. Mäkelä lähti tutkimusmatkalle ensimmäisenä ja ei aikaakaan kun muija kiljahti sen päiväsesti että. Kalliossa oli aukko, josta pääsi sujahtamaan toiselle puolelle, paratiisiin. Ei tässä oo ees mitään järkee kirjottaa tätä koska ette pysty millään saamaan sitä fiilistä ku se näky
mä aukes silmien eteen. Se oli jotain niin käsittämätöntä. Ihan ku postikorteista tai parhaista matkaoppaista kattoisit jotain unelmakohdetta jonne haluisit matkustaa. Pieni poukama, jossa ei meijän lisäks ollu ottamassa aurinkoa kun ehkä 2 ihmistä. Törkeen siistit kalliot ympärillä, joiden seiniin on pinnottunu simpukoita. Hiekka vaaleeta ja pehmeää, välillä saatat bongata jonku mieletömän simpukan sieltä seasta. Ja mikä parasta se vesi! Niin kirkasta, että siitä näki 100m päässä uivat kalatki. Pidemmälle ku katoit ni se muuttu turkoosista tummemman siniseks. Ei sitä näkymää pysty kuvailemaan eikä noi kuvatkaan pysty sitä täysin kertoa. Voidaan vaan ihan rehellisesti sanoa, 
ettei ikinä olla nähty mitään niin upeeta, kaunista, mieletöntä omin silmin. Siellä ku muijat makas ottamassa aurinkoa ni ei voinu ees sulkea silmiä, ei voinu tuhlata sekuntiakaan siitä nautinnosta. Otettiin ehkä 300 kuvaa, pelattiin beach pallia, nautittiin, otettiin lisää kuvia, käytiin laguunissa uimassa (!!!). Näitä elämän parhaita hetkiä. Ei ollu itku kaukana ku tuli aika lähteä. Sinne vois vaan palata uudestaan ja uudestaan ilman et sen hohto häviäis mihkään. Niin mieletön paikka se oli. Otettiin varmaan 100 kuvaa lisää ku kiivettiin sieltä pois lakkionreunaa ja nähtiin tää laguuni ylhäältä päin. Jos teillä vaan ikinä käy mielessä lähtee lomalle Portugaliin, ei Lissaboniin, ei Estoriliin, ei Cascaisiin..menkää Algarveen. Me niin rakastuttiin tähän paikkaan. Jos yhtään diggaa nähä mielettömiä maisemia niin ne on siellä. Cascaisin rannat ei oo tän jälken enää mitään!
mutta we´ll try! Nopee aamupala naamarista sisään ja baanalle. Ajettiin ihan pikku tovi kaupungista poispäin ja Riku pysäytti autonsa johki melko korkeelle. Heini kävi kurkkaamassa oliko paikka ok ja olihan se..ei kuulemma vaan paljon hiekkatilaa, jossa vois aurinkoa ottaa. Valuttiin kohti tätä laguunia ja olihan se siisti. Todella siisti. Tilaa auringon otolle ei vaan tosiaan paljon olisi. Mäkelä lähti tutkimusmatkalle ensimmäisenä ja ei aikaakaan kun muija kiljahti sen päiväsesti että. Kalliossa oli aukko, josta pääsi sujahtamaan toiselle puolelle, paratiisiin. Ei tässä oo ees mitään järkee kirjottaa tätä koska ette pysty millään saamaan sitä fiilistä ku se näky
mä aukes silmien eteen. Se oli jotain niin käsittämätöntä. Ihan ku postikorteista tai parhaista matkaoppaista kattoisit jotain unelmakohdetta jonne haluisit matkustaa. Pieni poukama, jossa ei meijän lisäks ollu ottamassa aurinkoa kun ehkä 2 ihmistä. Törkeen siistit kalliot ympärillä, joiden seiniin on pinnottunu simpukoita. Hiekka vaaleeta ja pehmeää, välillä saatat bongata jonku mieletömän simpukan sieltä seasta. Ja mikä parasta se vesi! Niin kirkasta, että siitä näki 100m päässä uivat kalatki. Pidemmälle ku katoit ni se muuttu turkoosista tummemman siniseks. Ei sitä näkymää pysty kuvailemaan eikä noi kuvatkaan pysty sitä täysin kertoa. Voidaan vaan ihan rehellisesti sanoa, 
ettei ikinä olla nähty mitään niin upeeta, kaunista, mieletöntä omin silmin. Siellä ku muijat makas ottamassa aurinkoa ni ei voinu ees sulkea silmiä, ei voinu tuhlata sekuntiakaan siitä nautinnosta. Otettiin ehkä 300 kuvaa, pelattiin beach pallia, nautittiin, otettiin lisää kuvia, käytiin laguunissa uimassa (!!!). Näitä elämän parhaita hetkiä. Ei ollu itku kaukana ku tuli aika lähteä. Sinne vois vaan palata uudestaan ja uudestaan ilman et sen hohto häviäis mihkään. Niin mieletön paikka se oli. Otettiin varmaan 100 kuvaa lisää ku kiivettiin sieltä pois lakkionreunaa ja nähtiin tää laguuni ylhäältä päin. Jos teillä vaan ikinä käy mielessä lähtee lomalle Portugaliin, ei Lissaboniin, ei Estoriliin, ei Cascaisiin..menkää Algarveen. Me niin rakastuttiin tähän paikkaan. Jos yhtään diggaa nähä mielettömiä maisemia niin ne on siellä. Cascaisin rannat ei oo tän jälken enää mitään! 
Ei ollu enää yhtään kivaa palata Rikun kämpille. Edessä oli helvetillinen siivous ja kotiinlähtö. Mäkelälle napsahti tiskivuoro, joka oli varmasti kaikista helvetillisin koska tiskiä tuntui löytyvän ihan joka nurkasta ja pesuvälineet olivat melko kehnonpuoleiset. Heini imuroi huushollin, Riku pakkaili kamoja paikoilleen ja siivosi vessan, Sundvall siinä sivussa sutaisi muutaman pöytätason rätillä puhtaaksi. Hyvä duuni. Pikkuhiljaa saatiin kamat roudattua autoihin ja kämppä siihen kuntoon, että sen kehtasi jättää seuraaville asukeille valmiiksi (toivottavasti me). Nyyh. Hyvästit Lagosille ja puuduttavan pitkä ajomatka alkakoon.
Heti saman tien takapenkin apinat aloittivat jo tutuksi tulleen paskanjauhannan. Musiikin mentyä kovemmalle ja maisemien vaihduttua puuduttavan tylsiksi pimeni Rikun ja Heinin onneksi Mäkelän ja Sundvallin vintit. Ei oikeen tiietä kauan nukuttiin, mutta herättyämme matkaa oli vielä helvetisti jäljellä. Jatkoimme siis asiattomia huuteluja takapenkin suunnalta ja opetimme esim. erittäin hyödyllisiä suomenkielisiä sanoja Rikulle. Ei viitsi mainita niitä nyt tässä julkisessa tekstissä, ettei heikoimmat tipu penkeiltä. Yksi matkan puhutuimmista aiheista oli Mäkelän pissahätä, joka tuli myös opetettua Rikulle monellakin eri lauserakenteella. Koitimme myös opettaa Rikua laulamaan ”Paljon onnea vaan” kipaleen ihan vaan keskiviikkoa silmälläpitäen. Ehkä ei olisi kannattanut, melkoisen kamalan kuullosta oli se kolmen sanan laulaminen pötköön. Päätettiin kipasta vielä Oeiraksen drive in:in kautta kotimatkalla, koska päivän energiavarastojen tankkaus oli ollut melko kehnoa. Hyvät mätöt, huomenna alkaisi taas dieetti. Mutta ennen kaikkea hyvä, reissu, paras reissu, aivan mieletön reissu. Näitä lisää. Ei paljon vituta että tuli lähettyä. Heti uudestaan jos vaan tarjoutuu tilaisuus moiseen. Kotiin tultua kamat jäivät juuri siihen mihin ne käsistä tippui. Koneet esille ja kuvien lataus. Upeita otoksia, ei voi muuta sanoa. Onneksi on ainakin kuvia (..ja videoita) mistä muistella elämänsä parasta pääsiäistä!
”Algarveen on helppo mennä, mutta vaikea tulla takaisin” – Ricardos’ mother
Ps. Miguel, onko sinulla asuntoa Algarvessa? Voitas tulla visiitille..
Heti saman tien takapenkin apinat aloittivat jo tutuksi tulleen paskanjauhannan. Musiikin mentyä kovemmalle ja maisemien vaihduttua puuduttavan tylsiksi pimeni Rikun ja Heinin onneksi Mäkelän ja Sundvallin vintit. Ei oikeen tiietä kauan nukuttiin, mutta herättyämme matkaa oli vielä helvetisti jäljellä. Jatkoimme siis asiattomia huuteluja takapenkin suunnalta ja opetimme esim. erittäin hyödyllisiä suomenkielisiä sanoja Rikulle. Ei viitsi mainita niitä nyt tässä julkisessa tekstissä, ettei heikoimmat tipu penkeiltä. Yksi matkan puhutuimmista aiheista oli Mäkelän pissahätä, joka tuli myös opetettua Rikulle monellakin eri lauserakenteella. Koitimme myös opettaa Rikua laulamaan ”Paljon onnea vaan” kipaleen ihan vaan keskiviikkoa silmälläpitäen. Ehkä ei olisi kannattanut, melkoisen kamalan kuullosta oli se kolmen sanan laulaminen pötköön. Päätettiin kipasta vielä Oeiraksen drive in:in kautta kotimatkalla, koska päivän energiavarastojen tankkaus oli ollut melko kehnoa. Hyvät mätöt, huomenna alkaisi taas dieetti. Mutta ennen kaikkea hyvä, reissu, paras reissu, aivan mieletön reissu. Näitä lisää. Ei paljon vituta että tuli lähettyä. Heti uudestaan jos vaan tarjoutuu tilaisuus moiseen. Kotiin tultua kamat jäivät juuri siihen mihin ne käsistä tippui. Koneet esille ja kuvien lataus. Upeita otoksia, ei voi muuta sanoa. Onneksi on ainakin kuvia (..ja videoita) mistä muistella elämänsä parasta pääsiäistä!
”Algarveen on helppo mennä, mutta vaikea tulla takaisin” – Ricardos’ mother
Ps. Miguel, onko sinulla asuntoa Algarvessa? Voitas tulla visiitille..
JA SEMMOSTA VIELÄ, ETTÄ LISÄTÄÄN TÄNNE MYÖHEMMIN VIELÄ LISÄÄ KUVIA...
Sataa sataa ropisee…
DAY 66 (19.3.2008)
Keskiviikko, hyvinki tiivistettynä… Herättii melko kevyesti, koska edessä oli viikon viimeinen työpäivä ja torstaiaamuna starttaava Algarven reissu pyöri hyvinki selvänä kuvakkeena mielessä. Aamulla kun verhoja raotettiin, toivottiin tosin että etelärannikolla olisi hieman parempaa säätä tiedossa, sillä nyt taivas näytti hyvin synkältä näillä main. Startattiin koululle, koska viimeiset päiväkirjamerkinnät tuli suorittaa ennen pääsiäistä.
Iso herrakaan ei nähtävästi tykännyt ideasta, että muijat menisivät tänä keskiviikkoisena iltapäivänä työharjoitteluun sillä taivas repesi kun poistuttiin koululta. Siinä oltiin viidessä sekunnissa ihan litsunlätsyn märkiä ja fiilis kohosi taas välittömästi. Yleensä kova sade ei kestä täällä kovin pitkään, mutta niin kuin ollaan parina viime päivänä huomattu taivaan iso herra osaa tehdä kepposia. Satoi siis niin maan perkeleesti myös kun päästiin Carcaveloksen asemalle. Ei siinä sadetta pitävät takit ja Mäksyn sateenvarjon rääpäle mihinkään auttanu. Näin ollen voinette kuvitella kuinka tyylikkään näköisiä oltiin kun vihdoin harjoittelupaikkaan. Siinä oli sen näköstä hemasevaa luuskaa että wou! Teki mieli näyttää persettä isolle herralle…
Työpäivää ei oikein jaksettais muistella näin loman alussa, mutta kai teille pitää oleellisimmat mainita. Sukat kuivumaan salaa Jopen patterille. Ensimmäiset tunnit matelivat aika normaalisti, ei liian pahoja ruuhkia. Viimeinen tunti olikin sitten jo ihan mielenkiintoinen… Ensin Jennin klinikalle tuli sutinaa, kun kolme asiakasta paukkasi sisään ovesta. No ei siinä mitään, kyllä ammattilainen selviytyy pikku haasteista. Siinä puoli kahdeksan aikoihin Jope huuteli toisesta huoneesta, että tulkaas tytöt käymään täällä. Sillä oli siellä pöytä koreena! Omenapiirakkaa jo portviiniä!! jaa jaa. Se ihmetteli kun Jenni ei ehtiny heti maistelemaan.. No ei oo Suomessa tapana, että aletaa dokaamaa kun on vielä 2 asiakasta klinikalla. Mäksy siinä sitten heitti Jopen kanssa small talkkia (kumpikaan ei ymmärtäny toisen juttuja) ja maisteli piirakkaa ja maukasta viiniä (ihan hirveetä shittiä, heitän pois heti kun Jopen silmä välttää). No siinä vaiheessa ovelta kuului: ”Hanna, I’m sorry that I’m late”. Ei jumalauta vartti ennen klinikan sulkeutumista! ”That’s ok, please come in!” Vartissa Mäksy hoiti asiakkaan nilkan kuntoon hieronnalla ja mobilisoinnilla, muut harjoitteet mamma sai tehdä kotona. Mäksyn parantaessa viimeistä asiakastaan Sundis oli heivannut asiakkaansa jo ulos ja pääsi nauttimaan Jopen herkuista. Portviini ei tosin noussut Sundvallinkaan arvoasteikossa kovinkaan ylös (paitsi kurkussa) joten mimosa kaatoi sekä oman että Mäkelän annoksen viemäristä alas. Eipä siinä muuta, adeus 4 päiväksi... Jätettiin työhousut jalkaan, koska omat housut olivat edelleen todella todella märät… tyylikkäinä tultiin, tyylikkäinä lähetää… (molempien työhousuissa saumat saattavat hieman lepattaa rivon näköisesti, koska ei olla jaksettu kaivaa saumuria laatikosta…)
Eipä siinä illalla ihmeempiä… pähkäiltiin ja pakkailtiin. Lähetää taas samalla taktiikalla kuin Kanarialle: Ei mitään tilaavieviä lumppuja -> siis bikineitä ja hippakuteita :D
PS. Miguel, arvaa mitä? Jope yritti tappaa meijät tänää portviinillä!
Keskiviikko, hyvinki tiivistettynä… Herättii melko kevyesti, koska edessä oli viikon viimeinen työpäivä ja torstaiaamuna starttaava Algarven reissu pyöri hyvinki selvänä kuvakkeena mielessä. Aamulla kun verhoja raotettiin, toivottiin tosin että etelärannikolla olisi hieman parempaa säätä tiedossa, sillä nyt taivas näytti hyvin synkältä näillä main. Startattiin koululle, koska viimeiset päiväkirjamerkinnät tuli suorittaa ennen pääsiäistä.
Iso herrakaan ei nähtävästi tykännyt ideasta, että muijat menisivät tänä keskiviikkoisena iltapäivänä työharjoitteluun sillä taivas repesi kun poistuttiin koululta. Siinä oltiin viidessä sekunnissa ihan litsunlätsyn märkiä ja fiilis kohosi taas välittömästi. Yleensä kova sade ei kestä täällä kovin pitkään, mutta niin kuin ollaan parina viime päivänä huomattu taivaan iso herra osaa tehdä kepposia. Satoi siis niin maan perkeleesti myös kun päästiin Carcaveloksen asemalle. Ei siinä sadetta pitävät takit ja Mäksyn sateenvarjon rääpäle mihinkään auttanu. Näin ollen voinette kuvitella kuinka tyylikkään näköisiä oltiin kun vihdoin harjoittelupaikkaan. Siinä oli sen näköstä hemasevaa luuskaa että wou! Teki mieli näyttää persettä isolle herralle…
Työpäivää ei oikein jaksettais muistella näin loman alussa, mutta kai teille pitää oleellisimmat mainita. Sukat kuivumaan salaa Jopen patterille. Ensimmäiset tunnit matelivat aika normaalisti, ei liian pahoja ruuhkia. Viimeinen tunti olikin sitten jo ihan mielenkiintoinen… Ensin Jennin klinikalle tuli sutinaa, kun kolme asiakasta paukkasi sisään ovesta. No ei siinä mitään, kyllä ammattilainen selviytyy pikku haasteista. Siinä puoli kahdeksan aikoihin Jope huuteli toisesta huoneesta, että tulkaas tytöt käymään täällä. Sillä oli siellä pöytä koreena! Omenapiirakkaa jo portviiniä!! jaa jaa. Se ihmetteli kun Jenni ei ehtiny heti maistelemaan.. No ei oo Suomessa tapana, että aletaa dokaamaa kun on vielä 2 asiakasta klinikalla. Mäksy siinä sitten heitti Jopen kanssa small talkkia (kumpikaan ei ymmärtäny toisen juttuja) ja maisteli piirakkaa ja maukasta viiniä (ihan hirveetä shittiä, heitän pois heti kun Jopen silmä välttää). No siinä vaiheessa ovelta kuului: ”Hanna, I’m sorry that I’m late”. Ei jumalauta vartti ennen klinikan sulkeutumista! ”That’s ok, please come in!” Vartissa Mäksy hoiti asiakkaan nilkan kuntoon hieronnalla ja mobilisoinnilla, muut harjoitteet mamma sai tehdä kotona. Mäksyn parantaessa viimeistä asiakastaan Sundis oli heivannut asiakkaansa jo ulos ja pääsi nauttimaan Jopen herkuista. Portviini ei tosin noussut Sundvallinkaan arvoasteikossa kovinkaan ylös (paitsi kurkussa) joten mimosa kaatoi sekä oman että Mäkelän annoksen viemäristä alas. Eipä siinä muuta, adeus 4 päiväksi... Jätettiin työhousut jalkaan, koska omat housut olivat edelleen todella todella märät… tyylikkäinä tultiin, tyylikkäinä lähetää… (molempien työhousuissa saumat saattavat hieman lepattaa rivon näköisesti, koska ei olla jaksettu kaivaa saumuria laatikosta…)
Eipä siinä illalla ihmeempiä… pähkäiltiin ja pakkailtiin. Lähetää taas samalla taktiikalla kuin Kanarialle: Ei mitään tilaavieviä lumppuja -> siis bikineitä ja hippakuteita :D
PS. Miguel, arvaa mitä? Jope yritti tappaa meijät tänää portviinillä!
keskiviikko 19. maaliskuuta 2008
Jenniiii, Hannaaa your patients have arrived!
DAY 65 (18.3.2008)
Joopajoo. Taas herätyskellot huusi ilosta sävelmäänsä ja normaaliin tapaan käännettiin kylkeä. Noin 30 min päästä neiti Mäkelä päätti nostaa konttinsa sängyltä kovan pissahädän vuoksi. Pikku hiljaa myös Sundvall koitti kerätä luitaan sängynpohjalta vaikka ei se helpolta näyttänyt. Jogurttien voimalla päätettiin suunnata kohti kuntosalia.
Kuntosalin respassa oli se vanha kurppa joka ei sanaakaan englantia osaa. Ajateltiin, että se siitä kuntosalille menosta. Osoteltiin sitte sedälle sormella ylöspäin ja hoettiin gym sanaa ja un vez. Se tajus! Eli päästiin siis hyvinkin vaivattomasti respasta eteenpäin kohti punttista. Noh, kiivettyämme rappuset ylös huomasimme kuntosalille johtavan portin olevan kiinni. Nää portugalilaiset on kyllä niin tunnollisia työntekijöitä, kellohan oli vasta 10:37 (punttiksen pitäs aueta 10:00). Onneksemme punttiksen työntekijä oli sentään saapunut töihin ja istu viereisessä kahvilassa. Huikkasimme hänelle ja niin päästiin kuntoilemaan. Ja yllättäen olimme taas kuntosalin ainoat asiakkaat. Varmaan tosi tuottosa päivä tolle kuntosalille.
Hinattiin ittemme kotiin suihkuun ja ruoan tekoon. Jep, ruoan. Vaikka olemme dieetillä, päätettiin tänään tehä vähän sapuskaa ennen töihin lähtöä. Tämä siksi, koska edellisenä päivänä oli sen verran kova nälkä töissä ja klinikoilla pitää tähän aikaan vuodesta niin kovaa kiirettä (ilmeisesti sana meistä on kiirinyt kovastikkin klinikan ulkopuolelle koska asiakkaita tulvii ovista ja ikkunoista) ettemme ehtineet edes taukoja pitämään. Otettiin siis varman päälle ja tehtiin tonnikalapastaa (jakso varmaan yllättää?). Aika siinä taas vierähti jonnekin, ei tiedetä minne ja pian olikin kiire rientää bussipysäkille, ettei vaan myöhästyttäs rakkaasta työpaikastamme. Bussissa Sundvall viitsi vilkasta luuriaan ja ai että mikä ilosanoma sielä odottelikaan. Heiniltä tullu viesti, niilläkin olis to. vapaa harjoittelupaikasta joten päästäs lähtee jo ke. iltana eli huomenna. Voitte vaan kuvitella kuinka hymynpoikanen kiiri näiden muijien naamoille. Töihin lähtö ei tuntunukkaan taas yhtään niin pahalta ku 5 min aikasemmin.
Noniin. Oltiin töissä jo 15:00 (normaalisti työt alkaa 15:30), koska Mäksyllä oli jälleen niin kova pissahätä. No eihän siinä mitään. Toimitettiin jotain tyhjää puol tuntia ennen ku asiakkaita alko valua sisään. Tää päivä oliki töiden kannalta ihan omaa luokkaansa. Pahin ikinä! Hyvä ku ehti välissä ees hengittää, missä välissä? Sundvallilla pahimmillaan 3 asiakasta samaan aikaan, mutta Mäksy veti pohjat, 4 samaan aikaan. Todella mielenkiintosta. Jope (terapeuta João) nakkas Mäksylle vielä uuden casen vaikka sillä oli kaks asiakasta jo ennestään sisällä. Reilu jätkä. Onneks Sundvallin klinikalla helpotti hetkeks sen verran, että ehti vähän jeesii Mäksyä merihädässä. Ainiin, tänään oli Mäksyn vuoro saada asiakkailta lahjoja! Tää neiti Mäkelän lahja oli vaan hippasen verran mielekkäämpi ku Sundvallin saama sanakirja. Nimittäin viinipullo. Aivan, viinipullo! Asiakas käski jemmata sen ettei Jope ota pultteja. Laitetiin jemmaan. Lisää näitä lahjoja, nää on kivoja! Kaiken kaikkiaan päivän aikana Sundvallin klinikalla kävi 6 asiakasta, Mäkelän 6-7..niin vitusti ettei laskuissa ees pysy mukana. Päivä saatiin päätökseen vähän 19:30 jälkeen ja heitettiin eväät naamariin samalla kun käveltiin kohti bussipysäkkiä.
Bussikuskilla oli joku helvetillinen ongelma taas tänään menossa. Bussi nyki kuin vasta kortinsaaneella. Aateltiin, että kuollaan varmaan vielä matkan aikana, mutta päästiin kuitenkin ehjin nahoin kotiin asti. Kotona suoritettiin pientä siivousta ja pakkausta tulevaa reissua silmällä pitäen. Istahdettuamme sängyille näpyttämään parin päivän päiväkirjoja napsahti Heiniltä viesti. Lähdettäisiinkin vasta to. aamulla reissuun. Voi räkä, ihan turhaan oli pakattu, siivottu ja tuuleteltu huomisen nimeen. Rikulle kuulemma kävis paremmin to. aamu. Kai se on siis meilleki käytävä ku ollaan sen kyytiin tunkemassa :D Suvi ja Suvin poikaystävä Teemu, joka on tällä hetkellä visiitillä Portugalissa lähtis myös mukaan. Isommalla porukalla siis reissuun heti to. aamulla! Jes! Heini laitto vielä viestiin, että kuulemma ois hyvät bileet tiedossa, koska Algarve on täys porukkaa pääsiäisenä. Noh, täähän ei meille ollu mikään uus tieto, koska varmaan jokanen asiakas on hehkuttanu miten siisti paikka Algarve on just pääsiäisenä kun siel on kaikki. Ei paljon vituta lähteä voidaan sanoa hyvinkin rehellisesti!
Ps. Miguel, are you also coming to Algarve with us? …Vai vietätkö laatuaikaa sen sun mielikuvituskaverin kanssa?
Tiedoksenne: Blogin päivitys tapahtuu seuraavan kerran Algarven reissun jälkeen. Kiireellisissä asioissa ottakaa yhteyttä puhelimen välityksellä...
Joopajoo. Taas herätyskellot huusi ilosta sävelmäänsä ja normaaliin tapaan käännettiin kylkeä. Noin 30 min päästä neiti Mäkelä päätti nostaa konttinsa sängyltä kovan pissahädän vuoksi. Pikku hiljaa myös Sundvall koitti kerätä luitaan sängynpohjalta vaikka ei se helpolta näyttänyt. Jogurttien voimalla päätettiin suunnata kohti kuntosalia.
Kuntosalin respassa oli se vanha kurppa joka ei sanaakaan englantia osaa. Ajateltiin, että se siitä kuntosalille menosta. Osoteltiin sitte sedälle sormella ylöspäin ja hoettiin gym sanaa ja un vez. Se tajus! Eli päästiin siis hyvinkin vaivattomasti respasta eteenpäin kohti punttista. Noh, kiivettyämme rappuset ylös huomasimme kuntosalille johtavan portin olevan kiinni. Nää portugalilaiset on kyllä niin tunnollisia työntekijöitä, kellohan oli vasta 10:37 (punttiksen pitäs aueta 10:00). Onneksemme punttiksen työntekijä oli sentään saapunut töihin ja istu viereisessä kahvilassa. Huikkasimme hänelle ja niin päästiin kuntoilemaan. Ja yllättäen olimme taas kuntosalin ainoat asiakkaat. Varmaan tosi tuottosa päivä tolle kuntosalille.
Hinattiin ittemme kotiin suihkuun ja ruoan tekoon. Jep, ruoan. Vaikka olemme dieetillä, päätettiin tänään tehä vähän sapuskaa ennen töihin lähtöä. Tämä siksi, koska edellisenä päivänä oli sen verran kova nälkä töissä ja klinikoilla pitää tähän aikaan vuodesta niin kovaa kiirettä (ilmeisesti sana meistä on kiirinyt kovastikkin klinikan ulkopuolelle koska asiakkaita tulvii ovista ja ikkunoista) ettemme ehtineet edes taukoja pitämään. Otettiin siis varman päälle ja tehtiin tonnikalapastaa (jakso varmaan yllättää?). Aika siinä taas vierähti jonnekin, ei tiedetä minne ja pian olikin kiire rientää bussipysäkille, ettei vaan myöhästyttäs rakkaasta työpaikastamme. Bussissa Sundvall viitsi vilkasta luuriaan ja ai että mikä ilosanoma sielä odottelikaan. Heiniltä tullu viesti, niilläkin olis to. vapaa harjoittelupaikasta joten päästäs lähtee jo ke. iltana eli huomenna. Voitte vaan kuvitella kuinka hymynpoikanen kiiri näiden muijien naamoille. Töihin lähtö ei tuntunukkaan taas yhtään niin pahalta ku 5 min aikasemmin.
Noniin. Oltiin töissä jo 15:00 (normaalisti työt alkaa 15:30), koska Mäksyllä oli jälleen niin kova pissahätä. No eihän siinä mitään. Toimitettiin jotain tyhjää puol tuntia ennen ku asiakkaita alko valua sisään. Tää päivä oliki töiden kannalta ihan omaa luokkaansa. Pahin ikinä! Hyvä ku ehti välissä ees hengittää, missä välissä? Sundvallilla pahimmillaan 3 asiakasta samaan aikaan, mutta Mäksy veti pohjat, 4 samaan aikaan. Todella mielenkiintosta. Jope (terapeuta João) nakkas Mäksylle vielä uuden casen vaikka sillä oli kaks asiakasta jo ennestään sisällä. Reilu jätkä. Onneks Sundvallin klinikalla helpotti hetkeks sen verran, että ehti vähän jeesii Mäksyä merihädässä. Ainiin, tänään oli Mäksyn vuoro saada asiakkailta lahjoja! Tää neiti Mäkelän lahja oli vaan hippasen verran mielekkäämpi ku Sundvallin saama sanakirja. Nimittäin viinipullo. Aivan, viinipullo! Asiakas käski jemmata sen ettei Jope ota pultteja. Laitetiin jemmaan. Lisää näitä lahjoja, nää on kivoja! Kaiken kaikkiaan päivän aikana Sundvallin klinikalla kävi 6 asiakasta, Mäkelän 6-7..niin vitusti ettei laskuissa ees pysy mukana. Päivä saatiin päätökseen vähän 19:30 jälkeen ja heitettiin eväät naamariin samalla kun käveltiin kohti bussipysäkkiä.
Bussikuskilla oli joku helvetillinen ongelma taas tänään menossa. Bussi nyki kuin vasta kortinsaaneella. Aateltiin, että kuollaan varmaan vielä matkan aikana, mutta päästiin kuitenkin ehjin nahoin kotiin asti. Kotona suoritettiin pientä siivousta ja pakkausta tulevaa reissua silmällä pitäen. Istahdettuamme sängyille näpyttämään parin päivän päiväkirjoja napsahti Heiniltä viesti. Lähdettäisiinkin vasta to. aamulla reissuun. Voi räkä, ihan turhaan oli pakattu, siivottu ja tuuleteltu huomisen nimeen. Rikulle kuulemma kävis paremmin to. aamu. Kai se on siis meilleki käytävä ku ollaan sen kyytiin tunkemassa :D Suvi ja Suvin poikaystävä Teemu, joka on tällä hetkellä visiitillä Portugalissa lähtis myös mukaan. Isommalla porukalla siis reissuun heti to. aamulla! Jes! Heini laitto vielä viestiin, että kuulemma ois hyvät bileet tiedossa, koska Algarve on täys porukkaa pääsiäisenä. Noh, täähän ei meille ollu mikään uus tieto, koska varmaan jokanen asiakas on hehkuttanu miten siisti paikka Algarve on just pääsiäisenä kun siel on kaikki. Ei paljon vituta lähteä voidaan sanoa hyvinkin rehellisesti!
Ps. Miguel, are you also coming to Algarve with us? …Vai vietätkö laatuaikaa sen sun mielikuvituskaverin kanssa?
Tiedoksenne: Blogin päivitys tapahtuu seuraavan kerran Algarven reissun jälkeen. Kiireellisissä asioissa ottakaa yhteyttä puhelimen välityksellä...
Hitlerin heikko hetki
DAY 64 (17.3.2008)
Eiiiii! Miks ei voi vaan nukkua maanantain ohi? Käsittämätöntä. Herättiin klo. 10.00 ja väsytti ihan homona. buu. Nihkeän aamupalan ja eväiden teon jälkeen suuntasimme koulua kohti, olipa pilvistä… Mainittakoon tässä välissä, että päätettiin tällä viikolla olla käymättä kaupassa ja jo maanantain kohdalla näkisimme, että loppuviikosta tullaan vetämään hyvinkin korppulinjalla… Tapansa kullakin säästää rahaa… :D
Koululla oli hyvinki hiljaista, koska täkäläiset opiskelijat viettävät jotain ihme pääsiäislomaa!! Mikä loma? Koulun koneet oli edelleen vihoissaan meille, eivätkä suostuneet oikein toimimaan kanssamme yhteistyössä. Ei meillä Lamkissa internetit tolleen töki! Noh, voitettiin loppupeleissä tämäkin vääntö ja saatiin suureksi onneksemme lähetettyä Suomen suunnalle oppimispäiväkirjat! Annamaija (opettaja) on varmaa pudonnu penkiltä ku on lukenu niitä, pelästyy et miten NÄÄ muijat on saanu jollain klinikalla näin paljon vastuuta..tulee varmaa hakemaa meijät takasin koulun penkille… Innolla odotamme vastauksia kiperiin pohdintoihimme :D Kun nyt koneille oltiin eksytty, kierrettiin kaikki Internetin tärkeimmät sivustot ja häirittiin tuttuja kaikkien mahdollisten huutelupalstojen välityksellä. Oli varmaan helvetin kiva kuulla meistä…
Voi kuinka innoissamme poistuimme koululta. Fiilikset kohosivat entisestään, kun pääsimme ulos. Vettä tuli taivaalta hyvinkin hyvällä sykkeellä, Jippii. Pysäkille päästyämme olimme märkiä kuin tiskirätit. Siistiä, ei ollakaa käyty vähää aikaa suihkussa.
Päästii bussiin ja junaan, kyllä oli kiva päästä taas viikonlopun jälkeen työn touhuun. Jope paukkas töihin vähän muijien jälkeen. Meitä vähän pelotti se Jopen kohtaaminen, koska 1. Ei oltu ainakaa liikaa opiskeltu viikonloppuna, 2. meijän raportit ei todellakaa oo viel valmiit ja 3. Meitä ahdisti kysyä siltä pääsiäislomasta, koska se virkaintoisena luultavasti pitäisi puljun auki myös viikonloppuna. ”Hello, In this week we’ll be working… (jess, luultavasti saadaa perjantai vapaaks! hyvä alku) …only Monday, Tuesday and Wednesday, is that ok?” Joo, meille kävi!! Eli Heinille viestiä, et nää lissut voi lähteä Algarvea kohti vaikka jo keskiviikkoiltana!! Ei muuten tuntunu maanatain työpäivä enää juuri miltään sen jälkeen! Huippua, tällä viikolla siis vaan 3 työpäivää. (Mutta teidän olotilaanne helpottaaksemme voidaan kertoa, että täällä maanantai on kyllä jo työpäivä!) Jope oli vissii lyöny aamulla päänsä johonki tippatelineesee, ku lupas vapaata, mut sen verran se oli tajuissaa ettei maanantaita enää luvannu vapaaks…
Työpäivä meni sen jälkeen ihan sujuvasti Mäksyllä asiakkaita valui kuin räkä, tasasen tappavaan tahtiin, ei kuitenkaa liian kiirettä. Jotain se Jope kävi välillä juttelee, ei pystyny kauheen tarkkaan rekisteröimään sen antamaa informaatiota. Sundiksen klinikka sykki totuttuun tapaan melko kiireisenä, ei minkäänlaista taukoa koko päivänä. Mäksy piti jopa minuutin tauon sillä aikaa kun asiakkaat oli kytkettynä laitteisiin. No meillä onkin ollu viime aikoina tapana syödä eväät vasta töiden jälkeen kävellessämme bussille… Lisäksi Jope piristi meitä loppupäivästä vielä uusilla ranneasiakkailla! On se kyllä mukava mies. Kummankaan asiakas ei osannut sanaakaan englantia. Mäksyn asiakkaalla on kämmenen läpi kulkeva vekki kädessä, josta on juuri poistettu tikit. Jotai jännettä korjailtu. Ei sille juuri mitään voinut tehdä, koska vekki oli nyt jo todella karmaisevat näköinen ja puoliksi auki. Pientä hipelöintiä ja varovaisia venytyksiä (Luultavasti vekki on hyvinki levällään huomenna, kun asiakas saapuu klinikalle..) Jennin asiakkaalla oli kytketty kaikenlaisia metalliosia kämmeneen ja sitä martta sitten oli mobilisoivinaan (Teki kaikki kielletyt liikkeet ja vähän päälle). Voi Jope olla taas ylpee terapeutoistaan.
Vähän ennen kasia sanottii kiitos ja näkemiin (tack och adjöö) ja poistuttiin työpisteistämme. Pikkuspurtilla ehdittiin bussiin. Kotona tutustuttiin reilun puolen tunnin verran opiskelumateriaaleihin, ei tajuttu niistä yhtikäs mitään. Lähdettiin uimaan. Altaassa oli ruuhkaa, mutta hyvinkin nopeasti meille vapautui rata. Polkittiin taas melkein pilkkuun asti. Kotona kokosimme säälittävästä varastostamme nihkeänpuoleisen iltapalan. Onneksi lähdetään varmaan jo torstaina Algarveen, eli ei tartte montaa päivää elää korpuilla.
Avattiin opiskelumateriaalisto. Jenniä kävi saman tien väsyttämään kamalasti ja Mäksykin siirtyi mieluummin lattialle venyttelemään. Ei sitte ihan koko opus-arsenaalia luettu tänäiltana…
Ps. Miguel have u ever been in Algarve.
Eiiiii! Miks ei voi vaan nukkua maanantain ohi? Käsittämätöntä. Herättiin klo. 10.00 ja väsytti ihan homona. buu. Nihkeän aamupalan ja eväiden teon jälkeen suuntasimme koulua kohti, olipa pilvistä… Mainittakoon tässä välissä, että päätettiin tällä viikolla olla käymättä kaupassa ja jo maanantain kohdalla näkisimme, että loppuviikosta tullaan vetämään hyvinkin korppulinjalla… Tapansa kullakin säästää rahaa… :D
Koululla oli hyvinki hiljaista, koska täkäläiset opiskelijat viettävät jotain ihme pääsiäislomaa!! Mikä loma? Koulun koneet oli edelleen vihoissaan meille, eivätkä suostuneet oikein toimimaan kanssamme yhteistyössä. Ei meillä Lamkissa internetit tolleen töki! Noh, voitettiin loppupeleissä tämäkin vääntö ja saatiin suureksi onneksemme lähetettyä Suomen suunnalle oppimispäiväkirjat! Annamaija (opettaja) on varmaa pudonnu penkiltä ku on lukenu niitä, pelästyy et miten NÄÄ muijat on saanu jollain klinikalla näin paljon vastuuta..tulee varmaa hakemaa meijät takasin koulun penkille… Innolla odotamme vastauksia kiperiin pohdintoihimme :D Kun nyt koneille oltiin eksytty, kierrettiin kaikki Internetin tärkeimmät sivustot ja häirittiin tuttuja kaikkien mahdollisten huutelupalstojen välityksellä. Oli varmaan helvetin kiva kuulla meistä…
Voi kuinka innoissamme poistuimme koululta. Fiilikset kohosivat entisestään, kun pääsimme ulos. Vettä tuli taivaalta hyvinkin hyvällä sykkeellä, Jippii. Pysäkille päästyämme olimme märkiä kuin tiskirätit. Siistiä, ei ollakaa käyty vähää aikaa suihkussa.
Päästii bussiin ja junaan, kyllä oli kiva päästä taas viikonlopun jälkeen työn touhuun. Jope paukkas töihin vähän muijien jälkeen. Meitä vähän pelotti se Jopen kohtaaminen, koska 1. Ei oltu ainakaa liikaa opiskeltu viikonloppuna, 2. meijän raportit ei todellakaa oo viel valmiit ja 3. Meitä ahdisti kysyä siltä pääsiäislomasta, koska se virkaintoisena luultavasti pitäisi puljun auki myös viikonloppuna. ”Hello, In this week we’ll be working… (jess, luultavasti saadaa perjantai vapaaks! hyvä alku) …only Monday, Tuesday and Wednesday, is that ok?” Joo, meille kävi!! Eli Heinille viestiä, et nää lissut voi lähteä Algarvea kohti vaikka jo keskiviikkoiltana!! Ei muuten tuntunu maanatain työpäivä enää juuri miltään sen jälkeen! Huippua, tällä viikolla siis vaan 3 työpäivää. (Mutta teidän olotilaanne helpottaaksemme voidaan kertoa, että täällä maanantai on kyllä jo työpäivä!) Jope oli vissii lyöny aamulla päänsä johonki tippatelineesee, ku lupas vapaata, mut sen verran se oli tajuissaa ettei maanantaita enää luvannu vapaaks…
Työpäivä meni sen jälkeen ihan sujuvasti Mäksyllä asiakkaita valui kuin räkä, tasasen tappavaan tahtiin, ei kuitenkaa liian kiirettä. Jotain se Jope kävi välillä juttelee, ei pystyny kauheen tarkkaan rekisteröimään sen antamaa informaatiota. Sundiksen klinikka sykki totuttuun tapaan melko kiireisenä, ei minkäänlaista taukoa koko päivänä. Mäksy piti jopa minuutin tauon sillä aikaa kun asiakkaat oli kytkettynä laitteisiin. No meillä onkin ollu viime aikoina tapana syödä eväät vasta töiden jälkeen kävellessämme bussille… Lisäksi Jope piristi meitä loppupäivästä vielä uusilla ranneasiakkailla! On se kyllä mukava mies. Kummankaan asiakas ei osannut sanaakaan englantia. Mäksyn asiakkaalla on kämmenen läpi kulkeva vekki kädessä, josta on juuri poistettu tikit. Jotai jännettä korjailtu. Ei sille juuri mitään voinut tehdä, koska vekki oli nyt jo todella karmaisevat näköinen ja puoliksi auki. Pientä hipelöintiä ja varovaisia venytyksiä (Luultavasti vekki on hyvinki levällään huomenna, kun asiakas saapuu klinikalle..) Jennin asiakkaalla oli kytketty kaikenlaisia metalliosia kämmeneen ja sitä martta sitten oli mobilisoivinaan (Teki kaikki kielletyt liikkeet ja vähän päälle). Voi Jope olla taas ylpee terapeutoistaan.
Vähän ennen kasia sanottii kiitos ja näkemiin (tack och adjöö) ja poistuttiin työpisteistämme. Pikkuspurtilla ehdittiin bussiin. Kotona tutustuttiin reilun puolen tunnin verran opiskelumateriaaleihin, ei tajuttu niistä yhtikäs mitään. Lähdettiin uimaan. Altaassa oli ruuhkaa, mutta hyvinkin nopeasti meille vapautui rata. Polkittiin taas melkein pilkkuun asti. Kotona kokosimme säälittävästä varastostamme nihkeänpuoleisen iltapalan. Onneksi lähdetään varmaan jo torstaina Algarveen, eli ei tartte montaa päivää elää korpuilla.
Avattiin opiskelumateriaalisto. Jenniä kävi saman tien väsyttämään kamalasti ja Mäksykin siirtyi mieluummin lattialle venyttelemään. Ei sitte ihan koko opus-arsenaalia luettu tänäiltana…
Ps. Miguel have u ever been in Algarve.
maanantai 17. maaliskuuta 2008
Sunnarit
DAY 63 (16.3.2008)
Herätyskello soi klo.10. Mäksy hoippui ylös sängystään ja avasi verhot. Hyi, todella pilvistä. Verhot kiinni ja unta palloon. Herättiin klo.14. Väsytti edelleen. Syötiin loput Karjalanpiirakat ja munavoit. Avattiin toimistot. Tykitettiin 10-Korhoselle oppimispäiväkirjoja. Muijat oli jotenki ihan eri planeetoilla, päiväkirjat saatii vielä jotenki väännettyä, mutta muuten ei kyllä juurikaan edistytty missään. Koko ajan kyllä naputettiin koneilla.
Heini soitteli ja ilmoitta tekevänsä pullaa illan ruokailuun. Me ei ajateltu viedä sinne mitään. Tuskin jaksoi yllättää. Valmiiseen pöytään vaan. Aika meni nopeasti ja Riku ja Heini tuli noutamaan meidät klo. 19 syömään Tichan kämpille. Huomaatteko, ollaan löydetty hovikuski!! Herrat ei julkisilla kulje. Siis taksi tai hovikuski. Alleviivattu tulee kylläkin huomattavasti halvemmaksi. Käytiin ostamassa Tichan ruokapöytään hieman viiniä: 7 pulloa. Siinä ilmeni, että tähän ruokailuun olisi tulossa enemmänkin porukkaa, 14. Olisko tytöt ollu mitään mulkaista peilistä ennen kotoa poistumista? No can do, ku paskat on jo housuissa.
Hyvää ruokaa, jotain spagetti-makkara-sieni-maissisettiä. Joo täällä ollaa opit
tu pistämään suusta alas kaikenlaista paskaa. Ei täällä paljon kehtaa nirsoilla. Oli ihan syötävää. Mäkelä ja Sundvall oli ekana santsaamassa. Muut ei saanu syötyy edes yhtä lautasellista, ihme epeleitä! Jälkkäriks Heinin tekemiä pullia, Rikun tekemää hyvää suklaakakkua, jäätelöa ja Fazerin sinistä. Hyvää edelleen. Nää luikautti aina välillä jotain helvetin juomalaulua ja siinä pakotettiin juomaa viinilasi ykkösellä tyhjäks. Yrittiks ne tappaa? vai saattaa viattomia ihmisiä humalatilaan. Jenni joutui tämän juomalaulun kohteeksi ja hyvinkin helposti ja ongelmitta lasi tyhjeni. Hyvää duunia Sundvall, hyvää duunia.
Yksi paikalla olleista tytöistä alkoi puhua, että hänen pitäisi lähteä töihin. Se on töissä jossain irkkubaarissa. No nää muut sai sitte niinki mahtavan älynväläyksen että mehän lähetää kaikki sinne baariin. ei ei ei, ja taas mentiin. Otettiin kylläkin yksi vajaa vinettopullo matkajuomaksi. (Olis väljähtyny siinä pöydällä) No siellä baarissa oli täydet karaoketohinat menossa ja keski-ikä oli selkeästi alle 20! Voi voi, jouduttiin siis laulamaan karaokea… Laulettiin jopa portugalilaisia hittejä! Meille tosin vähäsen naurettii. Ja baari tyhjeni yllättävänki nopeesti. Ei oltu myöhään, kotona puolen yön pintaan. Vähän vielä koulujuttuja ja päiväkirjan täyttämistä ennen nukkumaanmenoa. Valot sammuu torpasta ehkä kolmen pintaan!! Ja silti jää koulujutut vielä todella, todella pahasti kesken. Voi voi voi. Ei haluta herätä huomenna.
Heini sano meille tänää et me ollaa ku joku vanha aviopari. Me vaan keskustellaan! :D "Mä en kestä teitä enää!" Se on kaks päivää ollu meijän kans putkee!
PS. Miguel voitko kertoa, onko perjantaina pyhäpäivä? Ku meitä ei nappais mennä silloin harjoitteluun, olisi vähän muuta…
Herätyskello soi klo.10. Mäksy hoippui ylös sängystään ja avasi verhot. Hyi, todella pilvistä. Verhot kiinni ja unta palloon. Herättiin klo.14. Väsytti edelleen. Syötiin loput Karjalanpiirakat ja munavoit. Avattiin toimistot. Tykitettiin 10-Korhoselle oppimispäiväkirjoja. Muijat oli jotenki ihan eri planeetoilla, päiväkirjat saatii vielä jotenki väännettyä, mutta muuten ei kyllä juurikaan edistytty missään. Koko ajan kyllä naputettiin koneilla.
Heini soitteli ja ilmoitta tekevänsä pullaa illan ruokailuun. Me ei ajateltu viedä sinne mitään. Tuskin jaksoi yllättää. Valmiiseen pöytään vaan. Aika meni nopeasti ja Riku ja Heini tuli noutamaan meidät klo. 19 syömään Tichan kämpille. Huomaatteko, ollaan löydetty hovikuski!! Herrat ei julkisilla kulje. Siis taksi tai hovikuski. Alleviivattu tulee kylläkin huomattavasti halvemmaksi. Käytiin ostamassa Tichan ruokapöytään hieman viiniä: 7 pulloa. Siinä ilmeni, että tähän ruokailuun olisi tulossa enemmänkin porukkaa, 14. Olisko tytöt ollu mitään mulkaista peilistä ennen kotoa poistumista? No can do, ku paskat on jo housuissa.
Hyvää ruokaa, jotain spagetti-makkara-sieni-maissisettiä. Joo täällä ollaa opit
tu pistämään suusta alas kaikenlaista paskaa. Ei täällä paljon kehtaa nirsoilla. Oli ihan syötävää. Mäkelä ja Sundvall oli ekana santsaamassa. Muut ei saanu syötyy edes yhtä lautasellista, ihme epeleitä! Jälkkäriks Heinin tekemiä pullia, Rikun tekemää hyvää suklaakakkua, jäätelöa ja Fazerin sinistä. Hyvää edelleen. Nää luikautti aina välillä jotain helvetin juomalaulua ja siinä pakotettiin juomaa viinilasi ykkösellä tyhjäks. Yrittiks ne tappaa? vai saattaa viattomia ihmisiä humalatilaan. Jenni joutui tämän juomalaulun kohteeksi ja hyvinkin helposti ja ongelmitta lasi tyhjeni. Hyvää duunia Sundvall, hyvää duunia. Yksi paikalla olleista tytöistä alkoi puhua, että hänen pitäisi lähteä töihin. Se on töissä jossain irkkubaarissa. No nää muut sai sitte niinki mahtavan älynväläyksen että mehän lähetää kaikki sinne baariin. ei ei ei, ja taas mentiin. Otettiin kylläkin yksi vajaa vinettopullo matkajuomaksi. (Olis väljähtyny siinä pöydällä) No siellä baarissa oli täydet karaoketohinat menossa ja keski-ikä oli selkeästi alle 20! Voi voi, jouduttiin siis laulamaan karaokea… Laulettiin jopa portugalilaisia hittejä! Meille tosin vähäsen naurettii. Ja baari tyhjeni yllättävänki nopeesti. Ei oltu myöhään, kotona puolen yön pintaan. Vähän vielä koulujuttuja ja päiväkirjan täyttämistä ennen nukkumaanmenoa. Valot sammuu torpasta ehkä kolmen pintaan!! Ja silti jää koulujutut vielä todella, todella pahasti kesken. Voi voi voi. Ei haluta herätä huomenna.
Heini sano meille tänää et me ollaa ku joku vanha aviopari. Me vaan keskustellaan! :D "Mä en kestä teitä enää!" Se on kaks päivää ollu meijän kans putkee!
PS. Miguel voitko kertoa, onko perjantaina pyhäpäivä? Ku meitä ei nappais mennä silloin harjoitteluun, olisi vähän muuta…
Next try to Erasmus parties
DAY 62 (15.3.2008)
Hei mikä tää läppä on? Miks taivaanherra on piilottanu auringon pilvien taakse? Huono läppä. Näin valkosina ei kehata Suomeen palata. Pohdittiin että pitäsikö lähteä sitten Lissaboniin vai mitäkö tehtäis, ei lauantaita voinut kotona viettää. Tosin tekemättömät koulu- ja harjoittelutehtävät houkuttelivat meitä kyllä kovasti. Ajateltiin hakea neuvoa fiksummalta taholta joten soitettiin Suville ja Heinille. ”Missä vaikutatte?” ”Ollaa Cascaisin biitsillä”. Hei anteeks, siis rannalla? Eli pilvet meijän kämpän yläpuolella on hämäystä!
Tulihan muijiin vähän vipinää ja suunnitelmat selkeni hyvinki nopeesti, bikinit alle ja seuraavalla bussilla Cascaisiin. Ja kyllä, Cascaisissa paistoi aurinko. Aivan mahtavaa, kiitos ja kumarrus isolle herralle. Pikku haittapuolena tosin näimme tuulenvireen. Pikkublosari pauhasi kaikki rannan hiekat päällemme ja tuntui kuin joku olisi pistellyt nuppineuloilla ihoamme. Mutta lämmin oli. Reilun tunnin verran jaksettiin sitä hiekkamyrskyä. Suvi lähti kotiin, valmistautumaan poikaystävänsä tuloon ja tämä säälittävä kolmikk
o suuntasi kohti rantabaaria! Yllättävä käänne. Pikku tankkauksen jälkeen jatkoimme auringonottoa, tällä kertaa Estorillin rannalla. Lisäksi ostettiin rantapuljusta rantapeli! Jep, beach ball! Mahtava peli. Nyt on löytyny se oikea laji. Ollaa tosi hyviä siinä. Ohikulkijatki pysähty seuraamaa sitä, tais olla komiikkaa parhaimmillaan :D.
Neljän pintaan oli jätettävä biitsit, jotta ehtisimme tänään vielä muuallekin. Eli Cascaisista bussi kotiin. Rykästiin siinä sitten niinkin yllättävä veto, että lähettii vielä uimahalliin ennen illanviettoa! Kovia juttuja. Oltiin kyllä niin täynnä hiekkaa, että kunnon liotus tuli tarpeeseen. Ai niin.. ja poika uimahallin aulassa sano kortteja tarkistaessaan että meillä olisi vielä tämän kerran jälkeen 4 uintikertaa! Jaa jaa, ei laitettu vastaan. Oikeasti meillä olisi enää ollut vain 1 kerta!
Uinnin jälkeen Mäkelän & Sundvallin keittiössä valmistui muuan gourmet ruoka called tonnikalapasta. Huippu osaamista. Äkkiä pieni siivouksen poikanen ennen Heinin saapumista lukaaliimme. Siis koko kämppä on taas viikon käytössämme, koska kämppis suuntasin pääsiäisl
omansa ajaksi isin ja äidin huomaan. Heini tuli siinä kasin pintaan. Tarjottiin heti kahvit kahvimaidolla maustettuna (minttubaileys) sekä söimme karjalanpiirakoita ja itsetekemäämme (!) munavoita. Helvetin hyvä setti!! Toinen huipentuma oli kun avattiin kylmät Hartwallin lonkerot, ette voi kuvitella sitä fiilistä. Tai itse asiassa luultavasti voitte… Eipä siinä muuta, alkuilta sujui melko suomalaisen kaavan mukaan, tiedätte kyllä. Tänään oli Mäksyn vuoro saada infoa Suomesta, ei oo Lahden yöelämässäkään tapahtunut suuria muutoksia. Ylilyöntejä, lekaa ja pöydillä tanssimi
sta, hyvää duunia!
Myös Heinin puhelin pärisi vähän väliä. Ricardo laittoi viestiä että päästäisiin sen kyydissä Lissaboniin ja Erasmus-partyihin. Jess, hyvä Riku! Säästettiin taas aikaa ja etenkin rahaa. Riku tuli meille, kun muijat ei ollu vielä valmiita. Väitti, että asutaan muka olohuoneessa, kun keskellä huonetta on kattokruunu. Höpö höpö, Riku ei tiiä mitää, on kateellinen meijän arvo-lampusta! No mutta, reissari matkaan ja menoksi.
Oltiin aikaisemmin päivällä saatu loistava idea koskien pääsiäisen viettoamme: Lähettäis kolmestaa (tai neljästää Riku mukaan lukien) torstaina tai perjantaina Algarveen Rikun porukoiden ”kesämökille”. Heini sitten automatkalla hieman vihjaisi Rikulle mökistä. ”Olis parempi mennä sinne myöhemmin ku on lämpimämpää ja enemmän aikaa”. Heini selitti sille ettei näillä kahella oo lomia harjottelun jälkee (Suvilla ja Heinillä meinaan on enää kaks viikkoa harjottelua ja sitte kuukauden loma täällä!!). ”No käykö et tuun hakemaa teiät torstaina harjottelusta ni lähetää siitä sit suoraa?” Hei käviks tää näin helposti?? Eli nää muijat on ehkä lähössä Portugalin eteläkärkee ens torstaina… Siis jos Hitler João ei pidä meitä töissä perjantaina ja jos Rikun porukat ei silloin oo mökillään. Olis se kyllä siistiä päästä käymään sielläkin…
Me Suomalaiset: Jenni, Heini, tais olla Mikko & Hanna
Löydettiin taas Erasmusbileiden ovelle. Eii, taas porukkaa oven edessä! Mutta no panic, ovet oli auki ja päästii heti sisään, kovia juttuja. Sisäänpääsy 5euroa tai vastaavasti voi ostaa 5 euron ErasmusLisboa –cardin jolla pääsee aina ilmasiks bileisii.. Oota hetki ku mietitää kumpi vaihtoehto valitaa. Ostettii kortit. Ekana tutustuttiin baarin vessoihin, ihan hyvät ja toimivat. Ja bileet oli muutenki ihan hyvät. Paljon opiskelijoita ja hyvää musiikkia ja juomia. Yhessä vaiheessa joku tyyppi tuli kysymää Heiniltä ”Are u swedish or finnish?” ”Finnish” ”No perkele, suomalaisia”. No nii törmättii sitte baarin ainoaa suomalaiseen poikaan. Supi suomalaiseen tyyliin tämäki tapaus oli melko humalatilan vaikutuksen alaisena eikä siltä enää onnistunu ees suomenkieli. Hyvät bileet, poistuttiin pilkun jälkeen, klo. 04.00. Ei jaksettu jatkaa enää Luxiin.
Riku ajoi meidät takaisin kotiin. Kiitos kyydistä nähdään huomenna, kun mennään Tichalle syömään! Good night.
Ps. Miguel, nyt alat rajottaa sitä itekses puhumista. Heiniä ja Suvia alkaa jo pelottaa se sun manaus! rauhotu hyvä mies…
Hei mikä tää läppä on? Miks taivaanherra on piilottanu auringon pilvien taakse? Huono läppä. Näin valkosina ei kehata Suomeen palata. Pohdittiin että pitäsikö lähteä sitten Lissaboniin vai mitäkö tehtäis, ei lauantaita voinut kotona viettää. Tosin tekemättömät koulu- ja harjoittelutehtävät houkuttelivat meitä kyllä kovasti. Ajateltiin hakea neuvoa fiksummalta taholta joten soitettiin Suville ja Heinille. ”Missä vaikutatte?” ”Ollaa Cascaisin biitsillä”. Hei anteeks, siis rannalla? Eli pilvet meijän kämpän yläpuolella on hämäystä!
Tulihan muijiin vähän vipinää ja suunnitelmat selkeni hyvinki nopeesti, bikinit alle ja seuraavalla bussilla Cascaisiin. Ja kyllä, Cascaisissa paistoi aurinko. Aivan mahtavaa, kiitos ja kumarrus isolle herralle. Pikku haittapuolena tosin näimme tuulenvireen. Pikkublosari pauhasi kaikki rannan hiekat päällemme ja tuntui kuin joku olisi pistellyt nuppineuloilla ihoamme. Mutta lämmin oli. Reilun tunnin verran jaksettiin sitä hiekkamyrskyä. Suvi lähti kotiin, valmistautumaan poikaystävänsä tuloon ja tämä säälittävä kolmikk
o suuntasi kohti rantabaaria! Yllättävä käänne. Pikku tankkauksen jälkeen jatkoimme auringonottoa, tällä kertaa Estorillin rannalla. Lisäksi ostettiin rantapuljusta rantapeli! Jep, beach ball! Mahtava peli. Nyt on löytyny se oikea laji. Ollaa tosi hyviä siinä. Ohikulkijatki pysähty seuraamaa sitä, tais olla komiikkaa parhaimmillaan :D.
Neljän pintaan oli jätettävä biitsit, jotta ehtisimme tänään vielä muuallekin. Eli Cascaisista bussi kotiin. Rykästiin siinä sitten niinkin yllättävä veto, että lähettii vielä uimahalliin ennen illanviettoa! Kovia juttuja. Oltiin kyllä niin täynnä hiekkaa, että kunnon liotus tuli tarpeeseen. Ai niin.. ja poika uimahallin aulassa sano kortteja tarkistaessaan että meillä olisi vielä tämän kerran jälkeen 4 uintikertaa! Jaa jaa, ei laitettu vastaan. Oikeasti meillä olisi enää ollut vain 1 kerta!
Uinnin jälkeen Mäkelän & Sundvallin keittiössä valmistui muuan gourmet ruoka called tonnikalapasta. Huippu osaamista. Äkkiä pieni siivouksen poikanen ennen Heinin saapumista lukaaliimme. Siis koko kämppä on taas viikon käytössämme, koska kämppis suuntasin pääsiäisl
omansa ajaksi isin ja äidin huomaan. Heini tuli siinä kasin pintaan. Tarjottiin heti kahvit kahvimaidolla maustettuna (minttubaileys) sekä söimme karjalanpiirakoita ja itsetekemäämme (!) munavoita. Helvetin hyvä setti!! Toinen huipentuma oli kun avattiin kylmät Hartwallin lonkerot, ette voi kuvitella sitä fiilistä. Tai itse asiassa luultavasti voitte… Eipä siinä muuta, alkuilta sujui melko suomalaisen kaavan mukaan, tiedätte kyllä. Tänään oli Mäksyn vuoro saada infoa Suomesta, ei oo Lahden yöelämässäkään tapahtunut suuria muutoksia. Ylilyöntejä, lekaa ja pöydillä tanssimi
sta, hyvää duunia!Myös Heinin puhelin pärisi vähän väliä. Ricardo laittoi viestiä että päästäisiin sen kyydissä Lissaboniin ja Erasmus-partyihin. Jess, hyvä Riku! Säästettiin taas aikaa ja etenkin rahaa. Riku tuli meille, kun muijat ei ollu vielä valmiita. Väitti, että asutaan muka olohuoneessa, kun keskellä huonetta on kattokruunu. Höpö höpö, Riku ei tiiä mitää, on kateellinen meijän arvo-lampusta! No mutta, reissari matkaan ja menoksi.
Oltiin aikaisemmin päivällä saatu loistava idea koskien pääsiäisen viettoamme: Lähettäis kolmestaa (tai neljästää Riku mukaan lukien) torstaina tai perjantaina Algarveen Rikun porukoiden ”kesämökille”. Heini sitten automatkalla hieman vihjaisi Rikulle mökistä. ”Olis parempi mennä sinne myöhemmin ku on lämpimämpää ja enemmän aikaa”. Heini selitti sille ettei näillä kahella oo lomia harjottelun jälkee (Suvilla ja Heinillä meinaan on enää kaks viikkoa harjottelua ja sitte kuukauden loma täällä!!). ”No käykö et tuun hakemaa teiät torstaina harjottelusta ni lähetää siitä sit suoraa?” Hei käviks tää näin helposti?? Eli nää muijat on ehkä lähössä Portugalin eteläkärkee ens torstaina… Siis jos Hitler João ei pidä meitä töissä perjantaina ja jos Rikun porukat ei silloin oo mökillään. Olis se kyllä siistiä päästä käymään sielläkin…
Me Suomalaiset: Jenni, Heini, tais olla Mikko & HannaLöydettiin taas Erasmusbileiden ovelle. Eii, taas porukkaa oven edessä! Mutta no panic, ovet oli auki ja päästii heti sisään, kovia juttuja. Sisäänpääsy 5euroa tai vastaavasti voi ostaa 5 euron ErasmusLisboa –cardin jolla pääsee aina ilmasiks bileisii.. Oota hetki ku mietitää kumpi vaihtoehto valitaa. Ostettii kortit. Ekana tutustuttiin baarin vessoihin, ihan hyvät ja toimivat. Ja bileet oli muutenki ihan hyvät. Paljon opiskelijoita ja hyvää musiikkia ja juomia. Yhessä vaiheessa joku tyyppi tuli kysymää Heiniltä ”Are u swedish or finnish?” ”Finnish” ”No perkele, suomalaisia”. No nii törmättii sitte baarin ainoaa suomalaiseen poikaan. Supi suomalaiseen tyyliin tämäki tapaus oli melko humalatilan vaikutuksen alaisena eikä siltä enää onnistunu ees suomenkieli. Hyvät bileet, poistuttiin pilkun jälkeen, klo. 04.00. Ei jaksettu jatkaa enää Luxiin.
Kuvassa: Ticha, Ricardo, Sundis & Heini
Riku ajoi meidät takaisin kotiin. Kiitos kyydistä nähdään huomenna, kun mennään Tichalle syömään! Good night.
Ps. Miguel, nyt alat rajottaa sitä itekses puhumista. Heiniä ja Suvia alkaa jo pelottaa se sun manaus! rauhotu hyvä mies…
Perjantain voimalla
DAY 61 (14.3.2008)
Perjantai!! Aivan mahtavaa. Kiristys pään ympärillä hellittää… Klo. 7.55 Mäksyn puhelin pärähtää soimaan herätyskellon sävelmää ja patistaa muijaa suuntaamaan lenkille. Miss Sundvallin sängyssä ei elon merkkejä näin aikaisin aamusta ole havaittavissa. Mäksy kiskoo banaanin naamaan ja suuntaa kulkunsa lenkille.
Mäksy palaa lenkiltä, tähän kolinaan herää myös J.S sänkynsä uumenista. Mäksy on suorittavinaan jonkinmoista lihaskuntosettiä ja Sundis aamuvenyttelyitä sängyssä jonka jälkeen alkaa varsinainen toiminta… Perussettiä, ei jakseta kuvailla tarkemmin. Suihkua, aamupalaa, jolkotus koululle jossa tietokoneet oli todella huonolla tuulella ja katkaisivat koko ajan nettiyhteyksiä, alkoi jo nyppimään. Bussi oli pahasti myöhässä, joten myöhästyttiin junasta. Arghhhh, että me vihataa noita julkisia! Varsinki bussit on kyllä niin syvältä!! niin syvältä… no haettiin lohdutusta aseman kuppilan pullavalikoimasta.. Ehdittiin kuitenkin töihin seuraavallakin junalla ja ryittiin siinä muutamaa asiakasta. Mäkelän terapiassa vietetään näköjään perjantaisin siestan poikasta ja paikalle eksyi vain 2 asiakasta. Jenni ei klinikallaan päässyt vielä viikonloppufiilikseen ja lähes kaikki asiakkaat eksyivät paikalle, jopa tyyppi joka maanantaina ilmoitti ettei tällä viikolla tulisi. Koska lupasimme alkuviikosta, että perjantaina annamme tarkemman kuvauksen klinikoidemme toiminnasta niin hengähtäkää nyt syvään ja pitäkää leteistänne kiinni, tässä se nimittäin tulee:
Mäkelän kuvaus klinikastaan: Terapeuta Mäkelän uudensuuntauksen klinikka avasi ovensa maanantaina klo. 15.30. Klinikalla käy tällä hetkellä 5 asiakasta (kaikki ovat luultavimmin elossa vielä 1. viikon jälkeen… perjantaina paikalle tosin uskaltautui enää vain 2 asiakasta). Asiakas 1: Pohkeen ja polven alueen ongelmia. Tämä asiakas joutuu klinikalla todella kovaan rääkkiin: Äijää kidutetaan mm. erilaisilla hyvinkin haasteellisilla juoksu ja hyppelyharjoitteilla, crosstrainerilla, kuntopyörällä ja jollain paikallisella tasapainokehikolla. Äijästä tulee vielä kovan luokan urheilija! Toisella asiakkaalla on olkapää helvetin kipeä, kroonista tendiniittiongelmaa. Tämän asiakkaan kohdalla ei kivut ainakaan ole lievittyneet Mäksyn hellässä huomassa. Ei siis mitään tehtävissä… Kolmannelle asiakaalle tykitän aina saman setin: Hieronta niskaan, laser(!) kyynärvarteen, hieronta kyynärvarteen, TNS samaan paikkaan (TNS, suom. sähköshokki :D ..no fyssarit tietää…) ja lisäks mobilisoin sen toisen käden pikkurillin! Sellanen monivammanen. Neljäs on surffari (!)… Joo ihan ok näkönen, mut ei urpo osaa oikee enkkua. ”Have u any pain?” ei tajuu. ”Does this hurt?” ei tajuu. ”Is this ok?” esitti tajuavansa. Ei sattunu, runttasin kovempaa :D Tää tapaus on hyvin koulutettu ja tekee harjoitteensa itsenäisesti (paitsi jos kaveri soittaa ni se puhuu sen kanssa ja ku koulutettu terapeuta kysyy joko harjoitteet on tehty ni aina väittää tehneensä). Viimeinen on nilkkavaivainen (mobilisoitia, hierontaa sun muita harjoitteita (mitä milloinki), jonka tiedot H.Mäkelän pitäisi muuttaa myös raportin muotoon lähiaikoina… Tulee varmaa kaikenkattava raportti, voi Jope olla ylpee… En jaksa nyt kovin tarkkaa kuvausta tehdä. Jos jotain ihan oikeesti kiinnostaa (mitä kyllä epäilen kovasti) ni voi kysyä tarkemmin, soittakaa vaikka työnumeroo ja jättäkää soittopyyntö. Terapeuta Mäkelän klinikalla asiakkaat saavat hyvinkin uutta, vastakehitettyä fysioterapiaa, joka tulee mullistamaan vielä koko fysioterapia maailman (tai ainaki mullistaa tän Jopen klinikan konkurssii). Hoitomuotoina eniten käytettyjä on tällä klinikalla hieronta, TNS ja mobilisointi (sinne sun tänne-menetelmä). Tervetuloa.
Sundvallin kuvaus klinikastaan: Joopajoo, ei Sundvallin klinikasta paljon hohdokkaampaa mainoskuvaa saa aikaseks. Luultavimmin viimestään ens viikolla raajoja tippuu asiakkaalta jos toiseltaki. Noh, sitä tarkempaa kuvausta. Asiakas 1. Krooninen olkapäävamma, tarkempi tausta..älkää kysykö. Teetetään niska-olkapää-haukkari linjalla hieronta, mobilisoinninpoikasta AC-nivelen tienoille, ultraa olkapäähän, TNS:iä olkapäähän ja samalla lämpöpakkaus sekä vaihtelevia harjoitteita, mitä milloinkin keksii (on sillä ukolla kotiharjotteetki mitkä se osaa tehä ulkoa, lucky me!). Englanninkielen taito, paska. Asiakas 2. Rikas mies akillesjännevammoineen. Tälle herra poheetallehan pitää tehä takareiden-pohkeen-akillesjänteen-jalkapohjan hieronta, laseria akillesjänteeseen, kaikennäkösiä stimuloivia harjoitteita jääpalan kanssa (orpo ei osaa koukistaa varpaitaan), polkupyörällä ajoa ja erinäisiä kävelyharjoituksia. Ihan jees ukko (antohan se sentään jo ekalla viikolla mulle lahjan!), koittaa kovasti puhu englantia, mutta on siinä huomattavasti huonompi kuin Terapeuta J.Sundvall. Asiakas 3. Terrible tapaus. Tää on uus asiakas ja vtun vaikee. Se tumpelo on lentäny kakkoskerroksesta alas sillai että on survassu polvensa johonki bonus asentoon niin, että polvi on pitäny sitte operoida. Nyt mulla ois 10 pvän missio saada se turvotus laskee ja äijä kävelee normaalisti ilman kipuja. Voi pojat, on Jope sysänny asiakkaansa sellaseen suden kitaan ettei pahemmasta väliä. Tää asiakas tulee tietty aina samaan aikaan parin muun asiakkaan kanssa, ni ei mulla sille mitään private aikaa löydy. Pistän jätkän sitte veivaamaan kinttua ylös-alas, vähän runttaan kaverin tibiaa ja lopuks jäitä päälle. Tein sille myös kotiohjelman mitä se vissiin on noudattanu vähän liian ahkerasti, koska yks päivä se tuli J.Sundvallin vastaanotolle niin tuskasena, ettei kuulemma ollu hetkeekään nukkunu yöllä. Niinpäniin, sitä se teettää ku ei omia rajojaan tunne. Kai sitä nyt pitäs tyhmemmänki tyypin tietää, että raja se on kotiharjoitteissaki. Tarvi koko iltaa verenmaku suussa niitä tykittää, yks kerta riittää. Asiakas 4. Tääki on paha. Siinä mielessä, että tää viehättävä rouva ei puhu sanaakaan englantia. Ja kun sanon ei sanaakaan, ni se tosiaan tarkottaa sitä. Mielenkiintosia nää meijän terapiatunnit voin sanoa. Mutta enivei, tän mamman leikkaushaavaa ensin hipsutan tavallisen rasvan kera, plintillä kevyitä lihaskuntoharjoituksia, kävelyharjoituksia, lisää liikkeitä seisten kuminauhan kanssa ja porraskävelyn harjoittelua kyynärsauvojen kanssa. Se siinä lyhykäisyydessään. Asiakas 5. Heh, suosikki potilas. 16-vuotias poika (oispa ees 5 vuotta vanhepi), mielettömän ..ei voi sanoo komee koska se on niin nuori, siis söpö. Siit tulee varmaan sellai perus tosi hyvännäkönen portugalilainen mies kuhan vähän vanhenee. Nojoo, mutta asiaan. Sillä on jotain ongelmia etureisien lateraalisivuilla. Lihakset on niin jäykät, että ne vaikuttaa patellanki liikeisiin heikentäen normaalia liikkuvuutta. Sen perus hoitoihin kuuluu patellan accessory movements, etureiden hieronta, TNS polviin ja sitte oon pistäny sen teke erinäisiä lihaskuntoharjotuksia painopalloiilla. Ja valehtelematta tää kaveri puhuu parhaiten englantia mun asiakkaista, paremmin ku terapeutti itse. J. Sundvallin potilaslistoille kuuluu vielä kaksi muuta henkilöä, mutta he harvemmin saapuvat paikalle eikä heissä muutenkaan ole mitään kovin ihmeellistä, perus TNS:iä ja hierontaa. Vielä ois toinen käsi siis vapaana joinakin harvoina ajankohtina pitkin päivää. Mikäli tahdot jännitystä elämään ni kannattaa rimpautella, tiedätte kyllä mihin numeroon :) Ovet ovat avoinna 15:30-20:00. Tervetuloa!
Kun klinikoiden ovet vihdoin laitetaan tämän viikon osalta säppiin, joudumme ottamaan teputusaskeleen jos toisenkin ja luikauttamaan pari kaunista säveltä viikonloppu –biisistä. Jihuu. Ilta jatkui seuraavanlaisella kaavalla: venattii bussia puol vuotta, jäätii shoppingin pysäkillä, rentouduttiin shoppaillen, tosin ei kyllä löytyny juuri mitään, käytiin kaupassa ja syömässä. Sitten jolkotus kotiin, jalkoja painoi. Kotona lahnattiin sängyillä koko loppu perjantai-ilta. Joo, voitteko kuvitella, kotona perjantai-ilta. No lauantaina sitte tärähtää!! Luettii seiskoja ja mässäiltii.
Siinä klo. 01.00 suljettiin Seiskat ja alettiin suunnitella nukkumaan menoa. Mitäs helvettiä, Jennin puhelin soi, Suomen liittymä vielä! No numeroahan ei tietysti ollu puhelimessa valmiina. Joku on tosi vahvassa humalatilassa, että tänne soittelee!! No ei paljon erehdytty siinä analyysissa. Puhelu tuli poikein tupareista (T. Komulainen calling), joissa ainoa nais edustaja oli Barbara. 1h 49min Jenni jaksoi kuunnella mm. Miikan kusemista, filtterin imemistä ja poikien korkealaatuisia juttuja esim. ”Sano sille Hennille (siis Hannalle), että kusi meni kotiin ja jos te haluutte kotiin niin koti on löydetty”-Miika Nuuttila. Jep Ellu, sinuna kattoisin pikkasen ton sun miehes perään tarkemmin. Tainnu pojilla hieman lipsahtaa kännin puolelle. Onko näin? Onko muistikuvia Miika? Ja pojat oli kovasti tulossa moikkaamaan meitä Luxiin, Ilkka kanervan 60-vuotis synttäreille. Ei pojat tajunnu että 1. me ollaan edelleen Portugalissa, 2. Ollaan lauantaina kyllä menossa ehkä Luxiin, mutta täkäläiseen yökerhoon ja 3. Ilkka Kanervan kemut meni jo muutama viikko sitten (luettiin seiskasta). Että sellasta! Oli oikein kiva kuulla kuulumisia Suomesta! Kiitos Miika, Teemu, Jussi ja Antti.
PS. Kuinka urpoja kavereita sulla on Migge?
Perjantai!! Aivan mahtavaa. Kiristys pään ympärillä hellittää… Klo. 7.55 Mäksyn puhelin pärähtää soimaan herätyskellon sävelmää ja patistaa muijaa suuntaamaan lenkille. Miss Sundvallin sängyssä ei elon merkkejä näin aikaisin aamusta ole havaittavissa. Mäksy kiskoo banaanin naamaan ja suuntaa kulkunsa lenkille.
Mäksy palaa lenkiltä, tähän kolinaan herää myös J.S sänkynsä uumenista. Mäksy on suorittavinaan jonkinmoista lihaskuntosettiä ja Sundis aamuvenyttelyitä sängyssä jonka jälkeen alkaa varsinainen toiminta… Perussettiä, ei jakseta kuvailla tarkemmin. Suihkua, aamupalaa, jolkotus koululle jossa tietokoneet oli todella huonolla tuulella ja katkaisivat koko ajan nettiyhteyksiä, alkoi jo nyppimään. Bussi oli pahasti myöhässä, joten myöhästyttiin junasta. Arghhhh, että me vihataa noita julkisia! Varsinki bussit on kyllä niin syvältä!! niin syvältä… no haettiin lohdutusta aseman kuppilan pullavalikoimasta.. Ehdittiin kuitenkin töihin seuraavallakin junalla ja ryittiin siinä muutamaa asiakasta. Mäkelän terapiassa vietetään näköjään perjantaisin siestan poikasta ja paikalle eksyi vain 2 asiakasta. Jenni ei klinikallaan päässyt vielä viikonloppufiilikseen ja lähes kaikki asiakkaat eksyivät paikalle, jopa tyyppi joka maanantaina ilmoitti ettei tällä viikolla tulisi. Koska lupasimme alkuviikosta, että perjantaina annamme tarkemman kuvauksen klinikoidemme toiminnasta niin hengähtäkää nyt syvään ja pitäkää leteistänne kiinni, tässä se nimittäin tulee:
Mäkelän kuvaus klinikastaan: Terapeuta Mäkelän uudensuuntauksen klinikka avasi ovensa maanantaina klo. 15.30. Klinikalla käy tällä hetkellä 5 asiakasta (kaikki ovat luultavimmin elossa vielä 1. viikon jälkeen… perjantaina paikalle tosin uskaltautui enää vain 2 asiakasta). Asiakas 1: Pohkeen ja polven alueen ongelmia. Tämä asiakas joutuu klinikalla todella kovaan rääkkiin: Äijää kidutetaan mm. erilaisilla hyvinkin haasteellisilla juoksu ja hyppelyharjoitteilla, crosstrainerilla, kuntopyörällä ja jollain paikallisella tasapainokehikolla. Äijästä tulee vielä kovan luokan urheilija! Toisella asiakkaalla on olkapää helvetin kipeä, kroonista tendiniittiongelmaa. Tämän asiakkaan kohdalla ei kivut ainakaan ole lievittyneet Mäksyn hellässä huomassa. Ei siis mitään tehtävissä… Kolmannelle asiakaalle tykitän aina saman setin: Hieronta niskaan, laser(!) kyynärvarteen, hieronta kyynärvarteen, TNS samaan paikkaan (TNS, suom. sähköshokki :D ..no fyssarit tietää…) ja lisäks mobilisoin sen toisen käden pikkurillin! Sellanen monivammanen. Neljäs on surffari (!)… Joo ihan ok näkönen, mut ei urpo osaa oikee enkkua. ”Have u any pain?” ei tajuu. ”Does this hurt?” ei tajuu. ”Is this ok?” esitti tajuavansa. Ei sattunu, runttasin kovempaa :D Tää tapaus on hyvin koulutettu ja tekee harjoitteensa itsenäisesti (paitsi jos kaveri soittaa ni se puhuu sen kanssa ja ku koulutettu terapeuta kysyy joko harjoitteet on tehty ni aina väittää tehneensä). Viimeinen on nilkkavaivainen (mobilisoitia, hierontaa sun muita harjoitteita (mitä milloinki), jonka tiedot H.Mäkelän pitäisi muuttaa myös raportin muotoon lähiaikoina… Tulee varmaa kaikenkattava raportti, voi Jope olla ylpee… En jaksa nyt kovin tarkkaa kuvausta tehdä. Jos jotain ihan oikeesti kiinnostaa (mitä kyllä epäilen kovasti) ni voi kysyä tarkemmin, soittakaa vaikka työnumeroo ja jättäkää soittopyyntö. Terapeuta Mäkelän klinikalla asiakkaat saavat hyvinkin uutta, vastakehitettyä fysioterapiaa, joka tulee mullistamaan vielä koko fysioterapia maailman (tai ainaki mullistaa tän Jopen klinikan konkurssii). Hoitomuotoina eniten käytettyjä on tällä klinikalla hieronta, TNS ja mobilisointi (sinne sun tänne-menetelmä). Tervetuloa.
Sundvallin kuvaus klinikastaan: Joopajoo, ei Sundvallin klinikasta paljon hohdokkaampaa mainoskuvaa saa aikaseks. Luultavimmin viimestään ens viikolla raajoja tippuu asiakkaalta jos toiseltaki. Noh, sitä tarkempaa kuvausta. Asiakas 1. Krooninen olkapäävamma, tarkempi tausta..älkää kysykö. Teetetään niska-olkapää-haukkari linjalla hieronta, mobilisoinninpoikasta AC-nivelen tienoille, ultraa olkapäähän, TNS:iä olkapäähän ja samalla lämpöpakkaus sekä vaihtelevia harjoitteita, mitä milloinkin keksii (on sillä ukolla kotiharjotteetki mitkä se osaa tehä ulkoa, lucky me!). Englanninkielen taito, paska. Asiakas 2. Rikas mies akillesjännevammoineen. Tälle herra poheetallehan pitää tehä takareiden-pohkeen-akillesjänteen-jalkapohjan hieronta, laseria akillesjänteeseen, kaikennäkösiä stimuloivia harjoitteita jääpalan kanssa (orpo ei osaa koukistaa varpaitaan), polkupyörällä ajoa ja erinäisiä kävelyharjoituksia. Ihan jees ukko (antohan se sentään jo ekalla viikolla mulle lahjan!), koittaa kovasti puhu englantia, mutta on siinä huomattavasti huonompi kuin Terapeuta J.Sundvall. Asiakas 3. Terrible tapaus. Tää on uus asiakas ja vtun vaikee. Se tumpelo on lentäny kakkoskerroksesta alas sillai että on survassu polvensa johonki bonus asentoon niin, että polvi on pitäny sitte operoida. Nyt mulla ois 10 pvän missio saada se turvotus laskee ja äijä kävelee normaalisti ilman kipuja. Voi pojat, on Jope sysänny asiakkaansa sellaseen suden kitaan ettei pahemmasta väliä. Tää asiakas tulee tietty aina samaan aikaan parin muun asiakkaan kanssa, ni ei mulla sille mitään private aikaa löydy. Pistän jätkän sitte veivaamaan kinttua ylös-alas, vähän runttaan kaverin tibiaa ja lopuks jäitä päälle. Tein sille myös kotiohjelman mitä se vissiin on noudattanu vähän liian ahkerasti, koska yks päivä se tuli J.Sundvallin vastaanotolle niin tuskasena, ettei kuulemma ollu hetkeekään nukkunu yöllä. Niinpäniin, sitä se teettää ku ei omia rajojaan tunne. Kai sitä nyt pitäs tyhmemmänki tyypin tietää, että raja se on kotiharjoitteissaki. Tarvi koko iltaa verenmaku suussa niitä tykittää, yks kerta riittää. Asiakas 4. Tääki on paha. Siinä mielessä, että tää viehättävä rouva ei puhu sanaakaan englantia. Ja kun sanon ei sanaakaan, ni se tosiaan tarkottaa sitä. Mielenkiintosia nää meijän terapiatunnit voin sanoa. Mutta enivei, tän mamman leikkaushaavaa ensin hipsutan tavallisen rasvan kera, plintillä kevyitä lihaskuntoharjoituksia, kävelyharjoituksia, lisää liikkeitä seisten kuminauhan kanssa ja porraskävelyn harjoittelua kyynärsauvojen kanssa. Se siinä lyhykäisyydessään. Asiakas 5. Heh, suosikki potilas. 16-vuotias poika (oispa ees 5 vuotta vanhepi), mielettömän ..ei voi sanoo komee koska se on niin nuori, siis söpö. Siit tulee varmaan sellai perus tosi hyvännäkönen portugalilainen mies kuhan vähän vanhenee. Nojoo, mutta asiaan. Sillä on jotain ongelmia etureisien lateraalisivuilla. Lihakset on niin jäykät, että ne vaikuttaa patellanki liikeisiin heikentäen normaalia liikkuvuutta. Sen perus hoitoihin kuuluu patellan accessory movements, etureiden hieronta, TNS polviin ja sitte oon pistäny sen teke erinäisiä lihaskuntoharjotuksia painopalloiilla. Ja valehtelematta tää kaveri puhuu parhaiten englantia mun asiakkaista, paremmin ku terapeutti itse. J. Sundvallin potilaslistoille kuuluu vielä kaksi muuta henkilöä, mutta he harvemmin saapuvat paikalle eikä heissä muutenkaan ole mitään kovin ihmeellistä, perus TNS:iä ja hierontaa. Vielä ois toinen käsi siis vapaana joinakin harvoina ajankohtina pitkin päivää. Mikäli tahdot jännitystä elämään ni kannattaa rimpautella, tiedätte kyllä mihin numeroon :) Ovet ovat avoinna 15:30-20:00. Tervetuloa!
Kun klinikoiden ovet vihdoin laitetaan tämän viikon osalta säppiin, joudumme ottamaan teputusaskeleen jos toisenkin ja luikauttamaan pari kaunista säveltä viikonloppu –biisistä. Jihuu. Ilta jatkui seuraavanlaisella kaavalla: venattii bussia puol vuotta, jäätii shoppingin pysäkillä, rentouduttiin shoppaillen, tosin ei kyllä löytyny juuri mitään, käytiin kaupassa ja syömässä. Sitten jolkotus kotiin, jalkoja painoi. Kotona lahnattiin sängyillä koko loppu perjantai-ilta. Joo, voitteko kuvitella, kotona perjantai-ilta. No lauantaina sitte tärähtää!! Luettii seiskoja ja mässäiltii.
Siinä klo. 01.00 suljettiin Seiskat ja alettiin suunnitella nukkumaan menoa. Mitäs helvettiä, Jennin puhelin soi, Suomen liittymä vielä! No numeroahan ei tietysti ollu puhelimessa valmiina. Joku on tosi vahvassa humalatilassa, että tänne soittelee!! No ei paljon erehdytty siinä analyysissa. Puhelu tuli poikein tupareista (T. Komulainen calling), joissa ainoa nais edustaja oli Barbara. 1h 49min Jenni jaksoi kuunnella mm. Miikan kusemista, filtterin imemistä ja poikien korkealaatuisia juttuja esim. ”Sano sille Hennille (siis Hannalle), että kusi meni kotiin ja jos te haluutte kotiin niin koti on löydetty”-Miika Nuuttila. Jep Ellu, sinuna kattoisin pikkasen ton sun miehes perään tarkemmin. Tainnu pojilla hieman lipsahtaa kännin puolelle. Onko näin? Onko muistikuvia Miika? Ja pojat oli kovasti tulossa moikkaamaan meitä Luxiin, Ilkka kanervan 60-vuotis synttäreille. Ei pojat tajunnu että 1. me ollaan edelleen Portugalissa, 2. Ollaan lauantaina kyllä menossa ehkä Luxiin, mutta täkäläiseen yökerhoon ja 3. Ilkka Kanervan kemut meni jo muutama viikko sitten (luettiin seiskasta). Että sellasta! Oli oikein kiva kuulla kuulumisia Suomesta! Kiitos Miika, Teemu, Jussi ja Antti.
PS. Kuinka urpoja kavereita sulla on Migge?
perjantai 14. maaliskuuta 2008
Kakskuukautispäivä
DAY 60 (13.3.3008)
Hei anteeks! Day 60? Mitäs helvettiä? Onks meil jääny joku päivä elämättä vai mikä on homman nimi? No niin siinä seisoo. Eli meidän matikalla se tarkoittaa, että ollaan oltu täällä 2 kuukautta. APUA! Ja samalla matikalla laskettuna se tarkoittaa, että kuukauden päästä kotiin lähtö alkaa olemaan jo todella lähellä. Eeeeeei! Huono läppä. Ja viel huonompi läppä meijän mielest on, että me ollaa jauhettu tätä sontaa koko tää 2 kuukautta.. Öö, olisko kentien voinu tänki ajan käyttää paremmin hyödyks.. No ei tietenkää, ollaan ajateltu vaan teidän parasta hyvät ihmiset. Että helpottaaksemme ikäväänne ollaan infottu (hyvinkin tarkasti ja yksityiskohtaisesti) tekemisistämme päivittäin. Sieltäpäin informaation kulku ei ole ollu ihan yhtä soljuvaa… ;) Niitä muutamaa ihanaa ihmistä kiitettäköön myöhemmin.
Koska olemme hieman shokissa tuosta yläpuolella olevasta lokikirjan luvusta emme jaksa tämän päivän kohdalle kirjoittaa yksityiskohtaista selostusta. Samaa paskaa ku tähänki asti. Päivän erikoisuutena käytiin Sundvallin vanhempien kanssa pyörimässä Cascaisissa ja jätskillä ja heitettiin adeukset kehiin (suom. näkemiin kuukaudeksi). Muu info päivästä: Syötiin, peseydyttiin ja paskottiin normaalisti (tosin ei jaksettu tehä ruokaa), käytiin töissä, asiakkaita riitti, ei uusia opuksia, ei ehitty bussiin, tultiin Cascaisin kautta kotiin, luettiin seiskaa ja artikkeleita, Mäksy kirjoitti oppimispäiväkirjaa, Jenni luki patellan mobilisoinnista, Mäksy päivitti päiväkirjan, nukkuminen taas venähti, nukkumaan ehkä n.klo.01.00… Sen pituinen se. ...Ainii, päivän kohokohta: Jennin Suomen liittymä toimii taas!! Mutta älkää liikaa innostuko, tekstarilinjat tukkiutuu!
Mitäs paskaa, kuka tätä lukea jaksaa?
2 kuukautta ollaan heitetty shittiä, Suomessa saadaan varmaan hittiä.
Todella huonolaatuista juttua, teille se taitaa kuitenkin olla jo tuttua?
Ollaan muka oltu täällä jo 60 päivää, meillä ei siitä ole hajun häivää!
Mitä me ollaan muka täällä puuhattu? Kaupoissa ja rannoilla silloin tällöin luuhattu…
Pitäsikö alkaa enemmän käydä baareissa, lumppuja on kyllä jo sitä varten kaapeissa :D
Viimeisille viikonlopuille tarttee jotain kehittää, että voidaan myöhemmin revittää.
Toivomme taivaanherralta loppuajaksi hyvää säätä, tai muuten kiristää pahasti muijien päätä.
Harjoitteluhelvetti pitää siinä sivussa koluta, ei tässä paljon sängyn pohjilla lojuta!
Nyt hyvää yötä, olkaa hyvä ja jatkakaa työtä!! :D
Paljon terkkuja, syökää viikonloppuna herkkuja!
PS. Osaatko Miguel laskea 60:een? Me ei.
Hei anteeks! Day 60? Mitäs helvettiä? Onks meil jääny joku päivä elämättä vai mikä on homman nimi? No niin siinä seisoo. Eli meidän matikalla se tarkoittaa, että ollaan oltu täällä 2 kuukautta. APUA! Ja samalla matikalla laskettuna se tarkoittaa, että kuukauden päästä kotiin lähtö alkaa olemaan jo todella lähellä. Eeeeeei! Huono läppä. Ja viel huonompi läppä meijän mielest on, että me ollaa jauhettu tätä sontaa koko tää 2 kuukautta.. Öö, olisko kentien voinu tänki ajan käyttää paremmin hyödyks.. No ei tietenkää, ollaan ajateltu vaan teidän parasta hyvät ihmiset. Että helpottaaksemme ikäväänne ollaan infottu (hyvinkin tarkasti ja yksityiskohtaisesti) tekemisistämme päivittäin. Sieltäpäin informaation kulku ei ole ollu ihan yhtä soljuvaa… ;) Niitä muutamaa ihanaa ihmistä kiitettäköön myöhemmin.
Koska olemme hieman shokissa tuosta yläpuolella olevasta lokikirjan luvusta emme jaksa tämän päivän kohdalle kirjoittaa yksityiskohtaista selostusta. Samaa paskaa ku tähänki asti. Päivän erikoisuutena käytiin Sundvallin vanhempien kanssa pyörimässä Cascaisissa ja jätskillä ja heitettiin adeukset kehiin (suom. näkemiin kuukaudeksi). Muu info päivästä: Syötiin, peseydyttiin ja paskottiin normaalisti (tosin ei jaksettu tehä ruokaa), käytiin töissä, asiakkaita riitti, ei uusia opuksia, ei ehitty bussiin, tultiin Cascaisin kautta kotiin, luettiin seiskaa ja artikkeleita, Mäksy kirjoitti oppimispäiväkirjaa, Jenni luki patellan mobilisoinnista, Mäksy päivitti päiväkirjan, nukkuminen taas venähti, nukkumaan ehkä n.klo.01.00… Sen pituinen se. ...Ainii, päivän kohokohta: Jennin Suomen liittymä toimii taas!! Mutta älkää liikaa innostuko, tekstarilinjat tukkiutuu!
Mitäs paskaa, kuka tätä lukea jaksaa?
2 kuukautta ollaan heitetty shittiä, Suomessa saadaan varmaan hittiä.
Todella huonolaatuista juttua, teille se taitaa kuitenkin olla jo tuttua?
Ollaan muka oltu täällä jo 60 päivää, meillä ei siitä ole hajun häivää!
Mitä me ollaan muka täällä puuhattu? Kaupoissa ja rannoilla silloin tällöin luuhattu…
Pitäsikö alkaa enemmän käydä baareissa, lumppuja on kyllä jo sitä varten kaapeissa :D
Viimeisille viikonlopuille tarttee jotain kehittää, että voidaan myöhemmin revittää.
Toivomme taivaanherralta loppuajaksi hyvää säätä, tai muuten kiristää pahasti muijien päätä.
Harjoitteluhelvetti pitää siinä sivussa koluta, ei tässä paljon sängyn pohjilla lojuta!
Nyt hyvää yötä, olkaa hyvä ja jatkakaa työtä!! :D
Paljon terkkuja, syökää viikonloppuna herkkuja!
PS. Osaatko Miguel laskea 60:een? Me ei.
Aurinko, missä olet?
DAY 59 (12.3.2008)
Klo. 9.20 herätys… eiku klo.10 herätys. Jogurtit naamaan ja puntille. Pakko sykkiä heti aamusta, jos meinaa ehtiä tekemään jotain muutakin päivän aikana kuin harjoittelua. No onneksi ollaan niin aamuihmisiä, että tämä ei tuota ongelmia (eipä!). Jenni: ”Mä otan sen maton sieltä seinaltä ja nukun tunnin”. No kyllä me kuitenki oikeasti sykittiin siellä sen koko 1,5 tuntia. Ja puntilla oli kerrankin muitakin kuin me! Mutta aika lyhyitä settejä ne siellä vetää, sillä oltiin ekoja salilla, mutta lähettii silti viimesten joukossa pois. Ne tekee yleensä vaa yhet sarjat joka laitteella ja vaihtaa seuraavaan. Ihme touhua. Me vedetään kyllä koko rahan edestä, koska puntilla käynti ei oo ihan ilmasta täällä.
Kiireellä kotiin suihkuun ja ruuan (ja eväiden) valmistukseen (yllättäen: tonnikalaa ja pastaa, jälkiruokana: Juhla Mokkaa ja pullaa!), jotta ehditään tekemään vielä sille uudelle asiakkaalle ne harjoitusohjelmat sun muut. Vähänkö nyppii elää päivästä toiseen minuuttiaikataululla, mutta no can do. Olis huomattavasti helpompaa, jos harjottelu olis aina aamusta ja sit jäis koko päivä aikaa muuhun toimintaan. Nyt saa olla koko ajan nenä kiinni kellossa ja pelätä et myöhästyy harjottelusta (sehän olisikin niin kovin harmillista). Mut joka tapauksessa, rykästii asiakasta varten oikein loistavia harjoitteita (englanninkielellä, totta kai) ja rynnättiin kohti bussipysäkkiä.
Ekassa risteyksessä mietittiin, että suunnataanko lähimmälle pysäkille vai kävelläänkö Alcabidechen stopille, koska siellä olisi bussien aikataulut (meillähän ei luonnollisestikaan ole minkäänlaisia aikatauluja). Päädyttiin lähimmälle pysäkille, koska ei jaksettu kävellä. Tällä kertaa aika nappivalinta, koska oikea bussi kaahasi saman tien paikalle. Toiselle pysäkille emme olisi ehtineet ajoissa. Bussissa jouduttiin taas paikoille, joissa on selkä menosuuntaa kohti. Todella ahdistavaa, kun ei nää eteenpäin ja kuski kaahaa pikkukujilla miten sattuu, saa pelätä koko ajan henkensä edestä. Bussissa oltiin vissiin taas joku ihme nähtävyys (pitäis vissiin pitää plehat päässä julkisilla paikoilla ja julkisissa kulkuneuvoissa ja Mäksyn pitäisi aivan ehdottomasti sävyttää lettiään tummemmaksi!!). Oltiin jo alkumatkasta kiinnitetty huomiota siihen kun edessä istuvat miehet kyyläävät, mutta ei välitetty sen enempää koska meitä mulkoillaan samalla tavalla joka paikassa. Mutta huonoin läppä oli että tajuttiin jossain vaiheessa että ne ottaa meistä kuvia kännyköillään! Ei jumalauta! Hei haloo, muijat ei oo lauantain jälkee mulkassu peiliin ja näytettiin hyvinkin pommeilta (vrt. Frankensteinin hirviö). Varmaan hyviä kuvia: Kaks muijaa kyyhöttää bussin penkeillä hupparit korvissa asti, tukka jotenkuten ponnarilla ja rinkat sylissä, uulalaa. Tultiin siihen tulokseen et niil miehil oli kyllä oltava hyvin paljon henkilökohtasia ongelmia elämässään, ei oo kaikki hedelmät korissa eikä jauhot kaakaossa jne.
Voi voi, Bussi löysi perille Carcavelokseen. Voi surkeuksien surkeus! YHYY! Vasta keskiviikko. Mäksyn klinikalla oli tänään kiireistä, mimosan suureksi iloksi kaikki asiakkaat olivat päättänet saapua paikalle kolottavien paikkojensa kanssa. Sundvallin osastolla puolestaan vietettiin jonkinmoista sapattia, sillä vain puolet asiakkaista vaivautuivat paikalle. Jos haluatte tarkempaa kuvausta, olkaa hyvä ja ottakaa yhteyttä terapeutteihin. Jopsukka piristi meitä taas parilla kansiolla: Terapeuta Tsenin tulisi tutustua polvivaivoja koskeviin artikkeleihin ja terapeuta Anan niska probleemiin. Me ei ihan kyetty pinnistämään suuria ilon kiljahduksia näistä artikkeleista, Jope sen sijaan tuntui jotain kiksejä niistä saavan, sen verran innoissaan se näytti olevan.
Meitä ei enää kukaan kuskaile edes bussipysäkille, joten taas jolkoteltiin paremmille bussin metsästys maastoille. Saattoi olla että hätäpäissämme otimme jopa jonkun juoksuaskeleen, kun bussi kaahasi paikalle odotettua nopeammin. Oltiin kotona puol ysin aikaan jo! Ja ette ikinä arvaa!: Luettiin Jopsukan antamia tekstejä! Juu, oikeesti. Jenni meinas tosin jo luovuttaa otsikon jälkeen, kun ei osannut kääntää sitä suomeksi. Mutta sitkeästi tunti opiskeltiin, eikä nukuttu sekuntiakaan. Ihme.
Onneksi tunti meni nopeasti (innostuttiin niin kovin opiskelemisesta) ja päästiin uimaan. Pikkuharkinnan jälkeen vastaanotto-hengenpelastaja päästi muijat altaaseen polskimaan. Ei ollut kyllä helpoin uintikerta, se voidaan kertoa. Aamun puntti painoi meinaan jonkin verran jäsenissä, mutta melkein tunti altaassa melskattiin (siis uitiin) ja sen jälkeen valuttiin hyvinkin voimattomina kotia kohti. Eli urheilun kannalta oikein onnistunut päivä! Hienosti.
Väsättiin perusiltapalaa, opiskeltiin (muutakin kuin seiskaa) ja kirjotettiin hieman rästiinjääneitä päiväkirjoja, mahtaa olla hyvää settiä siihen aikaan illasta/yöstä… ei olla tarkisteltu… Torpasta sammui valot klo.02.00! olispa Sundvallinki lyhty sammunu valojen kanssa samanaikaisesti, mutta ehei. Muija ei meinannut saada paskanjauhantaansa talttumaa ja Mäksy jo hetken pohti erinäisiä tainnutuskeinoja muijan hiljentääkseen ennen muijan sammumista.
PS. Miguel, käytkö pitkin viikkoa hippamassa meijän kämppiksen kanssa ku se käy nykyää joka ilta ulkona…?! Jotain rajaa.
Klo. 9.20 herätys… eiku klo.10 herätys. Jogurtit naamaan ja puntille. Pakko sykkiä heti aamusta, jos meinaa ehtiä tekemään jotain muutakin päivän aikana kuin harjoittelua. No onneksi ollaan niin aamuihmisiä, että tämä ei tuota ongelmia (eipä!). Jenni: ”Mä otan sen maton sieltä seinaltä ja nukun tunnin”. No kyllä me kuitenki oikeasti sykittiin siellä sen koko 1,5 tuntia. Ja puntilla oli kerrankin muitakin kuin me! Mutta aika lyhyitä settejä ne siellä vetää, sillä oltiin ekoja salilla, mutta lähettii silti viimesten joukossa pois. Ne tekee yleensä vaa yhet sarjat joka laitteella ja vaihtaa seuraavaan. Ihme touhua. Me vedetään kyllä koko rahan edestä, koska puntilla käynti ei oo ihan ilmasta täällä.
Kiireellä kotiin suihkuun ja ruuan (ja eväiden) valmistukseen (yllättäen: tonnikalaa ja pastaa, jälkiruokana: Juhla Mokkaa ja pullaa!), jotta ehditään tekemään vielä sille uudelle asiakkaalle ne harjoitusohjelmat sun muut. Vähänkö nyppii elää päivästä toiseen minuuttiaikataululla, mutta no can do. Olis huomattavasti helpompaa, jos harjottelu olis aina aamusta ja sit jäis koko päivä aikaa muuhun toimintaan. Nyt saa olla koko ajan nenä kiinni kellossa ja pelätä et myöhästyy harjottelusta (sehän olisikin niin kovin harmillista). Mut joka tapauksessa, rykästii asiakasta varten oikein loistavia harjoitteita (englanninkielellä, totta kai) ja rynnättiin kohti bussipysäkkiä.
Ekassa risteyksessä mietittiin, että suunnataanko lähimmälle pysäkille vai kävelläänkö Alcabidechen stopille, koska siellä olisi bussien aikataulut (meillähän ei luonnollisestikaan ole minkäänlaisia aikatauluja). Päädyttiin lähimmälle pysäkille, koska ei jaksettu kävellä. Tällä kertaa aika nappivalinta, koska oikea bussi kaahasi saman tien paikalle. Toiselle pysäkille emme olisi ehtineet ajoissa. Bussissa jouduttiin taas paikoille, joissa on selkä menosuuntaa kohti. Todella ahdistavaa, kun ei nää eteenpäin ja kuski kaahaa pikkukujilla miten sattuu, saa pelätä koko ajan henkensä edestä. Bussissa oltiin vissiin taas joku ihme nähtävyys (pitäis vissiin pitää plehat päässä julkisilla paikoilla ja julkisissa kulkuneuvoissa ja Mäksyn pitäisi aivan ehdottomasti sävyttää lettiään tummemmaksi!!). Oltiin jo alkumatkasta kiinnitetty huomiota siihen kun edessä istuvat miehet kyyläävät, mutta ei välitetty sen enempää koska meitä mulkoillaan samalla tavalla joka paikassa. Mutta huonoin läppä oli että tajuttiin jossain vaiheessa että ne ottaa meistä kuvia kännyköillään! Ei jumalauta! Hei haloo, muijat ei oo lauantain jälkee mulkassu peiliin ja näytettiin hyvinkin pommeilta (vrt. Frankensteinin hirviö). Varmaan hyviä kuvia: Kaks muijaa kyyhöttää bussin penkeillä hupparit korvissa asti, tukka jotenkuten ponnarilla ja rinkat sylissä, uulalaa. Tultiin siihen tulokseen et niil miehil oli kyllä oltava hyvin paljon henkilökohtasia ongelmia elämässään, ei oo kaikki hedelmät korissa eikä jauhot kaakaossa jne.
Voi voi, Bussi löysi perille Carcavelokseen. Voi surkeuksien surkeus! YHYY! Vasta keskiviikko. Mäksyn klinikalla oli tänään kiireistä, mimosan suureksi iloksi kaikki asiakkaat olivat päättänet saapua paikalle kolottavien paikkojensa kanssa. Sundvallin osastolla puolestaan vietettiin jonkinmoista sapattia, sillä vain puolet asiakkaista vaivautuivat paikalle. Jos haluatte tarkempaa kuvausta, olkaa hyvä ja ottakaa yhteyttä terapeutteihin. Jopsukka piristi meitä taas parilla kansiolla: Terapeuta Tsenin tulisi tutustua polvivaivoja koskeviin artikkeleihin ja terapeuta Anan niska probleemiin. Me ei ihan kyetty pinnistämään suuria ilon kiljahduksia näistä artikkeleista, Jope sen sijaan tuntui jotain kiksejä niistä saavan, sen verran innoissaan se näytti olevan.
Meitä ei enää kukaan kuskaile edes bussipysäkille, joten taas jolkoteltiin paremmille bussin metsästys maastoille. Saattoi olla että hätäpäissämme otimme jopa jonkun juoksuaskeleen, kun bussi kaahasi paikalle odotettua nopeammin. Oltiin kotona puol ysin aikaan jo! Ja ette ikinä arvaa!: Luettiin Jopsukan antamia tekstejä! Juu, oikeesti. Jenni meinas tosin jo luovuttaa otsikon jälkeen, kun ei osannut kääntää sitä suomeksi. Mutta sitkeästi tunti opiskeltiin, eikä nukuttu sekuntiakaan. Ihme.
Onneksi tunti meni nopeasti (innostuttiin niin kovin opiskelemisesta) ja päästiin uimaan. Pikkuharkinnan jälkeen vastaanotto-hengenpelastaja päästi muijat altaaseen polskimaan. Ei ollut kyllä helpoin uintikerta, se voidaan kertoa. Aamun puntti painoi meinaan jonkin verran jäsenissä, mutta melkein tunti altaassa melskattiin (siis uitiin) ja sen jälkeen valuttiin hyvinkin voimattomina kotia kohti. Eli urheilun kannalta oikein onnistunut päivä! Hienosti.
Väsättiin perusiltapalaa, opiskeltiin (muutakin kuin seiskaa) ja kirjotettiin hieman rästiinjääneitä päiväkirjoja, mahtaa olla hyvää settiä siihen aikaan illasta/yöstä… ei olla tarkisteltu… Torpasta sammui valot klo.02.00! olispa Sundvallinki lyhty sammunu valojen kanssa samanaikaisesti, mutta ehei. Muija ei meinannut saada paskanjauhantaansa talttumaa ja Mäksy jo hetken pohti erinäisiä tainnutuskeinoja muijan hiljentääkseen ennen muijan sammumista.
PS. Miguel, käytkö pitkin viikkoa hippamassa meijän kämppiksen kanssa ku se käy nykyää joka ilta ulkona…?! Jotain rajaa.
Vedenalaista
DAY 58 (11.3.2008)
Päästiin lipputiskille. Ei tarvinnu jonottaa, oltiin ainoot asiakkaat. Liput makso about 10e per pää. Ei halpaa hupia, mutta mikäs siinä kun on kukkaro matkassa mukana. Sisälle päästyämme emme valitettavasti olleetkaan ainoat asiakkaat akvaariossa. Varmaan about 10 kouluryhmää oli päättänyt lähteä tutustumaan kaloihin samana päivänä ja samaan a
ikaan. Aivan mieletöntä. Noh, kuljettiin kuitenki kiltisti seurueiden välissä ja mulkoiltiin montut auki mereneläviä. Kaikennäköstä haikalaa, silakkaa, ahventa ja kuhaa sieltä polskutteli vastaan. Oli siellä myös meritähtiä, meduusoja, rapuja ja jotain eläviä ruohoja (?!). Yksi vonkale erottui kyllä joukosta muita selvemmin. Ei sitten oikeen osata sanoa erottuko edukseen vaiko ei. Ainakin sen vonkaleen elopaino oli muita lajitovereitaan huomattavasti suurempi. Muutenkin koko ulkomuoto poikkesi muista fisuista melkoisesti. Neljä räpiköivää raajaa, putkia naaman ympärillä ja helvetillinen kanisteri selässä. Todella omaa luokkaansa tämä tapaus. Ehkä suosikiksemme nousi kuitenkin kuningas pingviini komealla ulkomuodollaan. Ainakin tällä kaverilla oli poseeraus verissä. Niin tyylikkäästi hän vaihteli asentoa kameroiden napsahdellessa. Myös muutama mukava saukonrääpäle v
alloitti sydämemme tekemällä hauskoja temppuja pikku altaassaan. Meinattiin yllättää Paula ja tuoda se toinen meijän ammeeseen asustelemaan. Paula olis varmaan ollu kovin innoissaan!
Tovi Ocenariossa vierähti (varmaan lähemmäs 2h). Saatiin liput (luultavasti maksettiin myös niistäkin) johonkin toiseen halliin, joka osottautui hyvinkin tylsäksi paikaksi. Siellä ei ollut mitään muuta kuin tietoa kaloista, niiden historiasta ja joitain typeriä pelejä (joita J-Sundvall joutui hieman testaamaan..). Kiersimme tämän hallin alla 5 minuutissa. Kello näytti jo melkoisen paljon, joten suuntasimme Vasco da Caman shoppin centeriin sapuskalle. Pirusti oli jengiä ja jonoja joka paikassa, joten päädyttiin nopeeseen vaihtoehtoo..eeeheiheeiii, ei mikään Mäkkäri, vaan KLF. Pikaruokala sekin, mutta ei sentään Mäksteri. Sitä paitsi syötiin terveellisesti kanaa, että sellasta.
Isä- ja äiti-Sundvall nakkasivat meidät autolla suoraan harjoittelupaikan eteen. Jes, tällästä tää pitäs olla joka päivä. Miksi kukaan ei ole ilmoittautunut vielä meidän hovikuskiksemme? Muuta hurrattavaa ei taas siinäkään tilanteessa ollut. Sundvallin ensimmäinen asiakas siellä jo odottelikin terapeutin saapumista. Helvetin nopee kamojen vaihto ja tosi toimiin. Ihan kauheen tarkasti ei jaksa päivän tapahtumista taas selostaa, mutta asiakkaista piisas ihan kohtalaisesti. Muutama jätti tulematta. Onneksemme terapeuta Hitler João keksi meille kuitenki tekemistä siks aikaa kun meillä ei omia asiakkaita ollut hoidettavana. Saatiin uus asiakas! Voi tätä ilonpäivää. Jope heitti meille vaan ohimennen jotain tähän suuntaan: Tässä olis teille uusi asiakas. Tehkää alkuhaastattelu, tutkimukset, kirjottakaa raportti asiakkaasta huomiseksi ja tehkää hänelle kotiharjoitusohjelma myös huomiseksi valmiiksi. Asiakkaalla on 10 hoitokertaa ja siinä ajassa teidän tulee saada hänet kuntoon. Oisittepa nähny meijät. Olitiin ku rautakangen nielleitä siinä tilanteessa. Alkuhaastattelut sun muuthan nyt meni luonnollisesti päin helvettiä. Kyllä näiden muijien pitäs joku sekunti, minuutti, tunti, päivä..miettii tollasia tilanteita silmälläpitäen kysymykset valmiiks. Voidaan sanoo jo nyt et tää kaveri ei tuu parantuu. Jope ilahdutti meitä vielä illemmalla oikeen mukavalla opuksella. Tää tarina kertoo jostain proprioseptiikasta ja ryhtihommista. Kovin näytti mielenkiintoseltä kirjalta, harmillisen paksu vaan.. (400 sivua). Mut joo, ei voinu taas muuta ku kiittää Jopee iltalukemisista ja huutaa raikuvat Chiaot perään!
Käppäiltiin kohti bussipysäkkiä, josta olimme onnistuneet edellisenä iltana nappaamaan bussin kohti Alcabidecheä. Tänään oli kuitenkin niin pitkä työpäivä (ja paskanjauhannan kesto asiakkaiden kanssa viivästyi niin myöhäiseksi) että bussi oli jo hurahtanut tovi sitten ohitsemme pysäkille saavuttuamme. Seuraava bussi olisi lähtenyt vasta 25 min päästä ja matkaan olisi mennyt sen lisäksi noin 30 min. Siinä vaiheessa havahduimme, heeetkinen..eihän Herrat kulje julkisilla, Herrat kulkee taksilla. Napattiin seuraava ohimennyt taksi lennosta ja eikun kohti CascaiShoppingia.
Herätyskello soi 9.00. Kello kiinni. Havahduttiin talviunilta noin klo. 9.32 kun äiti-Sundvall rimpautteli Jennin luuriin. Kyseli päivän ohjelmaa ja sanoi heidän olevan valmiina lähtöön. Joopajoo, kiirehän siinä taas tuli. Äkkiä naamariin nihkeet jogurtit ja matkalaukun pakkaaminen. Joo-o, matkalaukun. Äiti- ja isä-Sundvall oli tuonu mukanaan tyhjän matkalaukun, johon oli tarkoitus pakata Suomeen tässä vaiheessa lähteviä rojuja. Voidaan kertoa, että hyvinkin täyteen se tuli. Pitää vaan toivoa, ettei kovinkaan kylmiä ilmoja enää piisaisi. Kaikki vähänkin lämpimämpi vaatetus on lähetetty hyvinkin kohti Suomen maata.
Sundvallin poppoo kurvasi pihaan ja niin mentiin. Siinä tovin autossa pähkäiltyämme tulimme siihen tulokseen, että suuntana olisi Vasco da Caman Ocenario, eli olimme suunnistamassa kohti vedenalaista maailmaa (niinpä..Mäksyn suomennos). Paikka on siis ku Lintsin Sea life (huomattavasti isompi, tää on joku euroopan suurin akvaario), mut ei osata oikeen suomentaa sitä. Ollaan jo niin totuttu puhumaan pelkkää englantia, yeah right.. Ja paskanjauhanta sikseen. Isä-Sundvall teki mahtavia ratkaisuja taas ratin takana ja pian olimmekin jo Ocenarion pihalla (lue: matkaan meni varmaan 1,5h, ajettiin harhaan varmaan 5 kertaa, ainakin kolmessa liikenneympyrässä täyttyi täysi kierros jne.) Tovin käveltyämme Ocenario kylttien suuntaan löysimme paikan ja true turisteina nappasimme muutaman erittäin loistokkaan kuvankin ohimennen.
Päästiin lipputiskille. Ei tarvinnu jonottaa, oltiin ainoot asiakkaat. Liput makso about 10e per pää. Ei halpaa hupia, mutta mikäs siinä kun on kukkaro matkassa mukana. Sisälle päästyämme emme valitettavasti olleetkaan ainoat asiakkaat akvaariossa. Varmaan about 10 kouluryhmää oli päättänyt lähteä tutustumaan kaloihin samana päivänä ja samaan a
ikaan. Aivan mieletöntä. Noh, kuljettiin kuitenki kiltisti seurueiden välissä ja mulkoiltiin montut auki mereneläviä. Kaikennäköstä haikalaa, silakkaa, ahventa ja kuhaa sieltä polskutteli vastaan. Oli siellä myös meritähtiä, meduusoja, rapuja ja jotain eläviä ruohoja (?!). Yksi vonkale erottui kyllä joukosta muita selvemmin. Ei sitten oikeen osata sanoa erottuko edukseen vaiko ei. Ainakin sen vonkaleen elopaino oli muita lajitovereitaan huomattavasti suurempi. Muutenkin koko ulkomuoto poikkesi muista fisuista melkoisesti. Neljä räpiköivää raajaa, putkia naaman ympärillä ja helvetillinen kanisteri selässä. Todella omaa luokkaansa tämä tapaus. Ehkä suosikiksemme nousi kuitenkin kuningas pingviini komealla ulkomuodollaan. Ainakin tällä kaverilla oli poseeraus verissä. Niin tyylikkäästi hän vaihteli asentoa kameroiden napsahdellessa. Myös muutama mukava saukonrääpäle v
alloitti sydämemme tekemällä hauskoja temppuja pikku altaassaan. Meinattiin yllättää Paula ja tuoda se toinen meijän ammeeseen asustelemaan. Paula olis varmaan ollu kovin innoissaan!Tovi Ocenariossa vierähti (varmaan lähemmäs 2h). Saatiin liput (luultavasti maksettiin myös niistäkin) johonkin toiseen halliin, joka osottautui hyvinkin tylsäksi paikaksi. Siellä ei ollut mitään muuta kuin tietoa kaloista, niiden historiasta ja joitain typeriä pelejä (joita J-Sundvall joutui hieman testaamaan..). Kiersimme tämän hallin alla 5 minuutissa. Kello näytti jo melkoisen paljon, joten suuntasimme Vasco da Caman shoppin centeriin sapuskalle. Pirusti oli jengiä ja jonoja joka paikassa, joten päädyttiin nopeeseen vaihtoehtoo..eeeheiheeiii, ei mikään Mäkkäri, vaan KLF. Pikaruokala sekin, mutta ei sentään Mäksteri. Sitä paitsi syötiin terveellisesti kanaa, että sellasta.
Isä- ja äiti-Sundvall nakkasivat meidät autolla suoraan harjoittelupaikan eteen. Jes, tällästä tää pitäs olla joka päivä. Miksi kukaan ei ole ilmoittautunut vielä meidän hovikuskiksemme? Muuta hurrattavaa ei taas siinäkään tilanteessa ollut. Sundvallin ensimmäinen asiakas siellä jo odottelikin terapeutin saapumista. Helvetin nopee kamojen vaihto ja tosi toimiin. Ihan kauheen tarkasti ei jaksa päivän tapahtumista taas selostaa, mutta asiakkaista piisas ihan kohtalaisesti. Muutama jätti tulematta. Onneksemme terapeuta Hitler João keksi meille kuitenki tekemistä siks aikaa kun meillä ei omia asiakkaita ollut hoidettavana. Saatiin uus asiakas! Voi tätä ilonpäivää. Jope heitti meille vaan ohimennen jotain tähän suuntaan: Tässä olis teille uusi asiakas. Tehkää alkuhaastattelu, tutkimukset, kirjottakaa raportti asiakkaasta huomiseksi ja tehkää hänelle kotiharjoitusohjelma myös huomiseksi valmiiksi. Asiakkaalla on 10 hoitokertaa ja siinä ajassa teidän tulee saada hänet kuntoon. Oisittepa nähny meijät. Olitiin ku rautakangen nielleitä siinä tilanteessa. Alkuhaastattelut sun muuthan nyt meni luonnollisesti päin helvettiä. Kyllä näiden muijien pitäs joku sekunti, minuutti, tunti, päivä..miettii tollasia tilanteita silmälläpitäen kysymykset valmiiks. Voidaan sanoo jo nyt et tää kaveri ei tuu parantuu. Jope ilahdutti meitä vielä illemmalla oikeen mukavalla opuksella. Tää tarina kertoo jostain proprioseptiikasta ja ryhtihommista. Kovin näytti mielenkiintoseltä kirjalta, harmillisen paksu vaan.. (400 sivua). Mut joo, ei voinu taas muuta ku kiittää Jopee iltalukemisista ja huutaa raikuvat Chiaot perään!
Käppäiltiin kohti bussipysäkkiä, josta olimme onnistuneet edellisenä iltana nappaamaan bussin kohti Alcabidecheä. Tänään oli kuitenkin niin pitkä työpäivä (ja paskanjauhannan kesto asiakkaiden kanssa viivästyi niin myöhäiseksi) että bussi oli jo hurahtanut tovi sitten ohitsemme pysäkille saavuttuamme. Seuraava bussi olisi lähtenyt vasta 25 min päästä ja matkaan olisi mennyt sen lisäksi noin 30 min. Siinä vaiheessa havahduimme, heeetkinen..eihän Herrat kulje julkisilla, Herrat kulkee taksilla. Napattiin seuraava ohimennyt taksi lennosta ja eikun kohti CascaiShoppingia.
Jos nyt ihmettelette, että miksi Cascais Shoppingiin niin siksi, koska tarkoituksena oli vielä tavata isä- ja äiti-Sundvall. Taksi osottautui melko halvaksi (7.25e). Yhteensä bussilippuihin menee kuitenkin 5.20e ja siihen käytetty aika ja vaiva on niin suuri, että joutuu varmasti harkita taksilla kotiintuloa joskus toistekin. No mutta, tavattiin kuitenkin Sundvallit ja suunnistettiin kohti ruokapaikkoja. Ruokalistat oli kovin suppeita ja ainakin englanniksi olevia listoja oli kovin vaikea löytää koko kauppakeskuksesta. Päädyttiin sitten loppupeleissä yhteen vaihtoehtoon, mikä ei välttämättä ollut paras. Eri ruokalajeja oli vain muutama hassu ja listoja englanniksi ei tosiaan ollut kuin se yksi ainokainen ravintolan ulkopuolella. Pähkäiltyämme ja pyöriteltyämme päitämme tarpeeksi kauan kävivät ravintolan työntekijät repimässä englanninkielisen menun ravintolan ulkopuolelta, jotta mekin saimme tilauksemme tehtyä. Tilattiin puolikkaat kanat riisillä. Ihan ok safkaa, ensimmäistä kertaa kana maistu kanalta, mutta lihaa ei loppupeleissä ollut kovinkaan paljon kun luiden seasta koitti pieniä lihamöykkyjä rääppiä irti. Ei ruoan syönti saa olla niin vaivalloista. Ei mennä enää uudestaan vaikka ihan hyvää ruoka olikin. Sapuskat nautittuamme lupasi äiti-Sundvall vielä kustantaa meidän ruokaostokset Continentesta. Sepä kiva, ladattiin kärryt täyteen kaikkea mahdollista paskapaperista fitnessmuroihin. Kiitos vaan kovasti, eipä tarvi ainakaan vähään aikaan kuivamuonia ostella!
Saatiin kyyti himaan ja niinkun Herrojen kuuluukin saada, kotiovelle asti. Koska oltiin ihan uupuneita, ei jaksettu vaivata päätämme proprioseptiikka helvetillä tai millään muullakaan. Ladattiin päivän kuvat (kummallakin n.150 kuvaa) koneelle ja niitä sekä ehkä muutama sivu seiskaa selailtuamme kello näyttikin jo liikaa, aivan liikaa. Lyhty sammui vasta noin klo.01.30. Seuraavasta aamusta tulisi varmasti helvettiä..
Saatiin kyyti himaan ja niinkun Herrojen kuuluukin saada, kotiovelle asti. Koska oltiin ihan uupuneita, ei jaksettu vaivata päätämme proprioseptiikka helvetillä tai millään muullakaan. Ladattiin päivän kuvat (kummallakin n.150 kuvaa) koneelle ja niitä sekä ehkä muutama sivu seiskaa selailtuamme kello näyttikin jo liikaa, aivan liikaa. Lyhty sammui vasta noin klo.01.30. Seuraavasta aamusta tulisi varmasti helvettiä..
Ps. Miguel, have you ever been at Ocenario de Lisboa? We think u are!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
