Auringon comeback

DAY 43 (25.2.2008)

Ei ollut yhtään helpompaa herätä tästäkään sängystä! Ei kyllä se on muijista kiinni, että on niin helvetin vaikeeta nousta aamulla ylös. Koska oltiin jo valmiiksi Cascaisissa, saatiin herätä puolta tuntia myöhemmin kuin kotona. Eipä juurikaan helpottanut. Viimeseen asti piti lojua taas sängyssä, joten kyllähän sen taas ties että kiire siinä väkisinki tulee! Eli lumput niskaa ja menoks. Isä-mäkelä huuteli jotain aamupalasta, mutta ei meillä ollut sellaiseen aikaa. Leivät laukkuun mukaan ja menoksi. Tosin Jennillä oli yön aikana kehkeytynyt taas niin perusteellisen heikko olo, ettei martta voinut kuvitella laittavansa suuhunsa vettä vahvempaa tai muodokkaampaa tavaraa. Tai ehkä yhden paskankovettaja-tabletin voisi nielaista…

Ei tarvinnut edes juosta ja ehdittiin junaan. Ahdisti taas mennä töihin ja vasta maanantai! Onneksi tämä on viimeinen viikko tässä paikassa, koska kyllä se alkaa olla jo aika nähty. Ihmiset on ihan mukavia, mutta tuskin me tästä paikasta enää mitään uutta juurikaan opita.

Eli innosta piukeina viimeiseen harjoitteluviikkoon! (Tai ei nyt varsinaisesti viimeiseen, toisessa paikassa pitäis lisäksi olla 6 viikkoa!) Eli viikko käyntiin aamujumpalla! Mahtavaa. Jenni ei ollut ihan varma, miten pysyy pystyssä koko jumpan ajan mutta hyvin tsemppas ja ilman pyörtyilyä selvittiin ensimmäisestä tunnista. Tähän väliin ei tulekaan kahvitaukoa vaan jatkoimme seuraavaan ryhmään. Kyseessä on tuolijumpparyhmä fysioterapian osastolla. Ryhmäläiset on hieman paremmassa kunnossa kuin hetkeä myöhemmin alkavassa ryhmässä, joten harjoitteet olivat hieman haastavampia. Muuten aika saman kaavan mukaan. Vähän ennen ryhmä loppumista poistuimme huoneesta. Ei Jennin huonon olon vaan asiakkaan takia. Eli kävimme jynssäämässä ultraa saman asiakkaan kantapäihin kuin edelliselläkin viikolla. Kiirettä siis piti aamulla. Käytiin sitten siinä välissä kahvilla. Tai koska ei ollut varmuutta kahvin vaikutuksesta vatsan toimintaan, pitäydyimme jääteessä ja pullassa. Tosiaan, veimme maanantaina harjoittelupaikkaan perhe Mäkelän mukanaan tuomaa pullaa ja pitkin päivää saimme kuulla: Thank’s for your cooking, thank’s for your cake… Se on Pullaa, P-u-l-l-a-a! Luuli et ollaa ite kokattu. joo tosiaan, ollaa ollaa. Jännä vaan et pussissa lukee isoäidin pullapitko, Vaasan. No nii, ja kahvitauon jälkee käytii viel seuraamassa se toinen tuolijumpparyhmä. Ihan samat harjotteet. Mutta toisaalta, koska asiakkailla kaikilla on dementia niin eihän ne muista mitä edellisellä kerralla on tehty.. Joten harjoitteet ovat heille joka kerta tavallaan uusia, ei ne niitä ainakaan osaa tehdä! :D

Jaaaa sitten ruokkikselle. Päästiin pitkästä aikaa biitsille. Aivan mahtavaa. Koska ei ollut kovinkaan nälkä ostimme matkalla mäkkäristä lounaaksi salaatit, jogurtit ja vesipullot (3e). Rannalla tuuli aika kovasti, joten tyydyimme vain istuskelemaan erään suljetun kuppilan terassilla. Tai Jenni otti lepoa ja Mäksy luki etlarin urheilusivuilta (jotka oli käärinyt äiti Mäkelän antaman pullapitkon ympäriltä) lahtelaisia palloilujuttuja ja seuraili koulupoikien potkupallon potkimista. Siinä se ruokkis kevyesti vierähti.

Takaisin harjoitteluun. Pyöritettiin ultraa polveen ja lähdettiin kotiin. Koska ilma oli hyvä jäimme junasta pysäkkiä aiemmin (Monte Estorillissa) ja kävelimme rantabulevardia pitkin Cascaisiin. Cascaisin bussi-asemalla noukittiin Mäkelän kööri mukaan messiin ja jatkoimme matkaa kohti kotia. Bussissa tosin tajusimme, että olisi tullut halvemmaksi ja helpommaksi ottaa taksi. No me ollaa totuttu kulkemaa täällä keskenämme ni ei käyny mielessä.

Eli koko lauman kanssa saavuttiin kotiin ja esiteltiin Mäkelän sakille kotimme. Ihan kehuivat asumiskelvolliseksi. Mäksy siinä pakkaili lumppujaan kotiin vietäviksi. Aika paljon lähti hyviä vaatteita pois kokoelmista, mutta hyvin paljon vielä jäi (ei hajuakaan miten ne voi mahtua matkalaukkuun). Äiti-Mäkelä ei millään uskonut että kaikki huoneessa lojuvat kengät ovat meidän vaan luuli että osa on kämppiksen, mutta ehei meidän ne on joka ikinen! Äiti-Mäkelä kaivoi siinä voivottelun lomassa pullon kassistaan ja hoputti Mäksyä hakemaan laseja pullon korkkausta varten. Kovin kummallista tollanen juopotteluun pakottaminen keskellä viikkoa, me ollaan työssä käyviä ihmisiä!! Joo eli maisteltiin perhe Mäkelän mukanaan tuomaa likööriä, olivat vahingossa ottaneet pähkinälikööriä persikkaliköörin sijaan. No ymmärrettävä erehdys, pähkinä kun on persikan kanssa niin kovin yhdennäköinen marja! Kiitos tuliaisista, pahaa oli. Hukkaan ei kuitenkaan hyvää tavaraa kannata heittää, vaan tarjotaan sitä seuraaville vieraille. (Todennäköisesti isä ja äiti Sundvallille.) :D

Mäksy sai pakattua pienen osan tavaroistaan porukoidensa mukaan (Äiti ja Iita: Niitä ei sitten käytetä!!! oikeesti!) ja matka jatkui kohti Cascaishoppingia, koska isä-Mäkelä oli jo kovin kyllästynyt julkisiin kulkuneuvoihin ja halusi taksin (tosiaan, 1 bussimatka takana!). No kyllä ne kuitenkin tuli tarkastamaan ensin tämän kuuluisan ostoskeskuspyhätön (lue: Sport zonen). Ihmettelivät kovasti miten näin pienessä ja surkeassa kyläpahasessa voi olla näinkin iso ostoskeskus, no se ei meitä juurikaan harmita… Porukat sitten taksilla Cascaisia kohti ja muijat Continenteen ruokaostoksille. Koska meillä ei ollut kuin ihan pienet laukut mukana, emme voineet suorittaa kovinkaan suuria ostoksia. No ei meillä viime päivinä oo kovin suurta ruokahalua muutenkaan ollut, joten aika vähällä selvittiin. Eli helvetisti tonnikalaa, vihanneksia, leipää, maitoa, jogurttia ja pastaa… ei juuri muuta.

Kotona ajateltiin vähän kokkailla, kun ei juuri mitään olla koko päivänä syöty. Nälkä ei kyllä juurikaan ollut. Kämppiskin oli tullut kotikonnuiltaan takaisin ja aloitti siivoamisen. Joo, siivoamisen! Kuka hullu alkaa heti siivoamaan kotiin päästyään?! Ja sitä paitsi kämppä oli siivottu paria päivää aikaisemin eikä nää martat ole juurikaan kotona näyttäytyneet.. ajatteli varmaan pääsevänsä helpolla. Ihme lusmu. Jaahas, se siitä taas… Eli kokattiin jotain nuudeli-nugetti-wokin tapaista. Wokkivihanneksiahan täällä ei kaupata, joten siksi ei oikeen tiedetä miksi tätä sotkua olisi pitänyt kutsua. Ihan hyvää oli annokset vaan oli turhan isot, joten puolet jouduttiin heittämään roskisten eliökunnalle. Jennillä ruokailu näytti muutenkin olevan sellasta taistelua, että ei tainnut juurikaan nauttia tästä ateriasta. Kanaan martta ei suostunut koskemaan vaan heitti ne kompostiin (Lue: Mäksy söi ne) Mutta kyllä se oikeasti ihan hyvää oli.

Illalla piti tehdä kirjallisia hommia, mutta yllättäen ei ainakaan koulujuttuihin ehditty koskea ennen nukkumaan menoa. Jenni otti torkut heti ruokailun jälkeen. Mäksyllä ei toiminta ollut juurikaan kehittävämpää, martta luki seiskan juoruja. Jennin herättyä aloimme naputtaa rästiin jääneitä päiväkirjoja, joita oli jäänyt muutama kirjoittamatta. Huomioikaa, olemme tiivistäneet tarinoita, koska olette väittäneet tekstejämme liian pitkiksi (eli olemme karsineet paskanjauhantaa huomattavasti, kuten varmasti huomaatte). Lisäksi latailtiin viikonlopun kuvia koneille ja muistitikuille, jotta Mäkelän perhe saa kuvia kotiin viemisiksi (mimosan lumppujen lisäksi). Ja hupsheijjaa, kello olikin 12, eli ei oppimispäiväkirjaa tänään, sori Annamaija. Noh, ei me nettiin kuitenkaan ehitä ennen keskiviikkoa, eli 10-korhoselle ehtii kirjoittaa myöhemminki tekstiä. Vintti pimeni puolen yön aikoihin.

Ps. Miguel, joko olet päässyt pois putkasta?