Nyt ollaa tosi hajalla! Jo toisena aamuna herätys klo.7. Ei ei ei. Pää hajoo. No onneks enää vaa yks herätys täl viikol, mut aika rankalt tää silti tuntuu. Puol tuntia meni, että saatiin perseet ylös sängystä. Pikku kiireellä heitettiin aamupalat naamariin, letin ehtii virittää harjottelupaikassaki…
Toivottiin bussi pysäkille saapuessamme, että lähiliikenne ajaisi mahdollisimman nopeasti ohitsemme, sillä juna lähtisi Cascaisista 20 minuutin kuluttua. No panic, tulihan se sieltä. Tää kuski kaahas sen verran kovaa, et meille jäi vielä 10 minuuttia aikaa siirtyä juna-asemalle ja junaan lippuautomaatin kautta. Helppo juttu. Päästiin siis ekalla kerralla itsenäisesti harjoittelupaikkaan samoillessamme ajoissa perille! 10 pistettä ja papukaijanmerkki!
Toivottiin bussi pysäkille saapuessamme, että lähiliikenne ajaisi mahdollisimman nopeasti ohitsemme, sillä juna lähtisi Cascaisista 20 minuutin kuluttua. No panic, tulihan se sieltä. Tää kuski kaahas sen verran kovaa, et meille jäi vielä 10 minuuttia aikaa siirtyä juna-asemalle ja junaan lippuautomaatin kautta. Helppo juttu. Päästiin siis ekalla kerralla itsenäisesti harjoittelupaikkaan samoillessamme ajoissa perille! 10 pistettä ja papukaijanmerkki!
Seuraava info kiinnostaa varmaa eniten luokkatovereitamme… Aamulla oltiin eka seuraamassa jonkin köhäryhmän harjoittelua. Siis erilaisia hengitystä tehostavia harjoitteita kroonisista sydän ja keuhkovaivoista kärsiville. Aika samaa settiä kuin Suomessa. Sitten mentiin osastolle (sairaala on jaettu kerroksittain osastoihin: neljä kerrosta, tutustutaan joka viikko eri osastoon. Tällä viikolla 1. kerros jne.), jossa on aika huonokuntoisia vanhuksia. Eivät selviä mistään toiminnoista itsenäisesti ja raajojen liikuttaminenkin tuottaa ongelmia. Oltiin molemmat eri fysioterapeuttien mukana ja seurailtiin ja avustettiin heitä. Työ tässä ensimmäisessä kerroksessa on lähinnä raajojen mobilisointia, hengitysharjoitteita sekä liikkuvuuksien ylläpitämistä. Me ei juurikaan itsenäisesti voida asiakkaita täällä hoitaa, koska potilaan eivät osaa englantia (ees sitä vähää mitä me ”osataan”). Mutta varmaan tosi opettavainen paikka, ollaan tähän asti ihan viihdytty.
Lounastunnin (tai tuntien) jälkeen olimme taas samaisessa ”kuntosalihuoneessa” kuin ensimmäisenäkin päivänä. Tai kuntosali ei varmaankaan ole oikea sana kuvaamaan sitä huonetta, sillä huone on täynnä pöytiä, joilla asiakkaat makailivat (p
lintti on ihan liian hieno sana kuvaamaan pöytiä, siis pöydät lakanoilla). Muutenkin huoneen varustus on melko erilainen kuin Suomessa. Pakko ottaa joku päivä kuvia, ette muuten saa tarpeeks realistista kuvaa paikasta. Fysioterapian toteutus on aika samankaltaista kuin Suomessa. Muutaman kerran ollaan kyllä kauhisteltu fysioteraputtien asentoja ja esimerkiksi nosto-otteita. Asiakkaita kiskotaan housuista ja vähän mistä sattuu. Nostovöistä sun muista siirtovälineistä ei näytä olevan tietoakaan. Välineet on ”vähän” pelkistetympiä kuin Suomessa ja tilat mielenkiintoiset, mutta fysioterapia toimii kuitenkin se on pääasia. Ollaan myös törmätty muutamaan asiaan, mihin ei meidän koulutus ohjelmassa kiinnitetä huomiota. Esimerkiksi laser-hoitoihin! Se on täällä kuulemma yhtä yleistä kuin ultra ja sähkö. joo joo.
Siinä sitten iltapäivällä seurailtiin fysioterapeuttien toimintaa, kun ”fysioterapeutti-pomo” tuli luoksemme ja pyysi huoneeseensa. ”Palauttakaa minulle maanantain-tiistain aikana raportti 1.kerroksen toiminnasta ja tavoitteista”. Että semmosta, pikkupuuhastelua viikonlopuks. Eikö riitä, et kirjotetaa koko täst neljästä viikosta Patricialle ja 10-Korhoselle joku englanninkielinen raportti? Ei näköjää. Poistuttiin hyvissä ajoin ennen neljää rakennuksesta. …Ai nii, semmosta vaan, että.. Saatiin lisäks tietää, että saadaan perjantaina yks yhteinen-oma asiakas. Joku sellanen hitleri, jota kukaan muu ei vissiin halua hoitaa. Odotamme innolla.
Päätettiin käydä ruokaostoksilla Cascaisin Jumbo-hypermarketissa. Oli aika Jumbo-ostoksetki. Kiitos Hynyselle terveysruokavinkeistä! Oli vitun kallista salaattia (53 euroa)! Ei oo varaa loppuviikosta (tai koko loppukuusta) käydä ruokakaupassa. Siellähän kuluu euroopan valuuttaa enemmän ku vaatekaupoissa! Salaatilla siis loppuviikkoon! Ja ihan tiedoksi vaan, ostettii oikeesti vaan pelkkiä ruokatarvikkeita. Käsittämätöntä. Päätettii lopettaa syöminen.
Bussilla kotiin. Ei muuten oo helppoa seistä bussissa vesikanisterit ja kauppakassit kädessä ja yrittää vielä pysyä tasapainossa, kun bussikuski kaahaa tuhatta ja sataa mutkissa. Kotona oltiin todella hajalla, ottaa koville toi työssäkäyminen. Huomaa, että ollaan lomailtu tässä muutama viikko! No, onneks tää viikko on kohta jo ohi! Jenni otti pikkutorkut, ennen kun jaksoi liittyä Hannan kanssa tentintekotalkoisiin! Eli kyhättiin molemmat tänää illalla ne työfysioterapiatentit, jotka on ollut tarkoitus tässä kyhätä jo moneen otteeseen. Koville otti, mutta saatiin onneksi valmiiksi. Jess, saatiin edes yhet kurssit loppuun asti tän kevään aikana. Bileet pystyyn!
Mäksy siinä teki sellasen virheen kesken kouluhommien, että poikkesi vessassa. Vessasta poistuessa kämppis ampaisi perään ja pyysi tämän viattoman tyttösen keittiöön. Ja arvatkaa mitä tää yks kotihiiri oli nyt kehitelly? Noh, siinä keittiökomeron ovessa oli siivousvuorolista!! Voi pyhä neekeri sentään! Siinä oli yliviivaustusseilla väritetty meijän nimet ja siivouskohteet (että tunnistetaa). Mäksylle napsahti yllättäen bathroom, Jenni voitti hall:n ja itselleen se otti keittiön. No onneksi viikoittais vuorot vaihtuu ni ei oo niin ykspuolista!! Luojan kiitos! Näin meillä!!
Ei kai tässä muuta, tässä oli tän päivän ”kohokohdat” tiivistettynä. Paljon enemmänkin joka päivä tapahtuu, liikaa ei vaan jaksa kirjottaa…
PS. We are working so hard. Miguel, that we don’t have time to meet you! We are so sorry.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti