Herättiin suunnitelmien mukaan 9.30, koska 10.00 aukeaa vastapäinen kuntosali, johon olimme suuntaamassa urheilemaan. Yllättäen perse painoi taas niin paljon sängynpohjalla, ettei ihan aikataulussa pysytty. Heitettiin lärviin jogurtit ja menoks. Oltiin sitte kuitenkin kuntosalilla tositoimissa klo 10.30. Kyllä, lauantai-aamulla kuntosalilla. Melkonen yllätys meillekin.
Kuntosalin respassa koitettiin taas selvitellä asioita ja kyseltiin mielestämme erittäin selkeällä englannilla kuukausikorttia kuntosalille. Mies siinä oli sitten vaan ”Sí, sí..” ja pyysi 7e. Onpa halpaa! Harmi vaan miekkonen ei tajunnut taas puoliakaan mitä sille koitettiin mongertaa, hän siis pyysi kertamaksun kuntosalille..noh, ensikerralla paremmalla menestyksellä! Kuntosalilla aikaa saimme kulumaan noin 1,5h, melko hyvä reeni. Seuraavaksi suihkun kautta partsille grillaamaan ihoa. Sounds like a good plan!
Toi meijän partsi ei oo kyllä paskempi paikka uskokaa tai älkää. Siinä pystyy ottaa aurinkoa ihan kevyesti 10-17. Kuntosalilla pelleily oli vieny muutaman hyvän auringonottotunnin, mutta kyllä siinä silti jokunen tunti vierähti. Tehtiin puntin jälkeen maittavat kunnon ”aamupalat”, fitnessmuroja ja siihen sekotettuna jogurtia, mansikoita ja banaania. Suosittelemme! Erittäin hyvää ..ja terveellistä :) Samalla kun ruhojamme paahdettiin kuuman (+25 astetta) auringon alla, saimme nakutettua edellisen päivän päiväkirjapätkän, kuunneltua törkeen hyvää musiikkia ja muuten vaan nautittua mielettömän ihanasta auringonlämmöstä. Ei ollenkaan hullumpaa!
Siinä 16-17 välillä alettiin suunnitella ruoantekoa ja valmistautumista illan koitokseen. Rullat ja suoristimet kuumenemaa ja mammat lieden äärelle. Valmistettiin taas maittava diettiruoka (tonnikalakastiketta, pastaa ja salaattia). Oikeesti lautaset näytti melkeen lautasmallin mukasilta. Melkeen. Mutta anyway salaattia oli yllätävänkin paljon. Se siitä ruoasta taas, ettei teillä vaan tulis vesi kielelle. Alettiin vääntää hiuksia suuntaan jos toiseenki. Naaman laitossa oli kummallakin erittäin isoja ongelmia. Ei oo Kanarian reissun jälkeen tullu meikkiä käytettyä yhtään ni ei oikeen luonnistunu toi kaunistautuminen ilman muutamaa kirosanaa. Saatiin kuitenki naamarit ja letit jonkilaiseen kuosiin niin, että kehtas lähtee ihmistenilmoille kävelemään kohti Heinin ja Suvin (Miguelin) kämppää..Lidlin kautta tosin.
Oli melkosen outo fiilis klampsia hippakuteissa tuol kaduilla. Täällä meilläpäin kun ei kauheesti mitään discotekkejä sijaitse tai muutenkaan. Jengi kulkee lähinnä lenkkikuteissa, niinku tosin meki suurinosa ajasta. No mutta kuitenki. Melko rauhassa tai yllättävänkin rauhassa saatiin talsia tuolla pitkin kujia. Lähellä Cascais Shoppingia yleinen tie kapenee todella paljon. Se on aivan käsittämätön kohta, koska toisella puolella on joku muuri ja toisella puolella kaide, jonka toisella puolella moottoritie. Ekaa kertaa ku siitä mentiin, ni aateltiin, et tää on nyt joku ihan
bonus reitti, mut ei. Kaikki sitä käyttää. Siis kaikki, jotka vaan mahtuu siitä 30cm raosta luikahtaa toiselle puolelle. Se kohta on oikeesti niin kapee, et jos näissäkään muijissa ois muutamaa selttiä enempää massaa, ei ois toivookaan mahtua siitä reijästä. No mutta asiaan. Oltiin siis just hollilla täs kyseisessä kohassa ja sieltä puskee joku suku vastaan. No herrasnaisina pakitettiin ja annettiin väylää vanhemille ihmisille. Mäksy oli jo kovasti tunkemassa konttiaan tästä kriittisimmästä kohdasta ni voi jumalauta! Sieltä puskee puol armeijallista neekeripoikia syliin. Ja nimenomaan syliin! Niil ei ollu aikomustakaan perääntyä vaan heidän oli päästävä ensin. Mäksy sitte kiltisti peräänty ja voi jumaleisson niitä puski muurin takaa toinen toisen perään. Kummatki otti vaistomaisesti laukuista kiinni ja koitti vaan hymyillä ystävällisesti. Luojan kiitos nää oli ihan kunnon kansalaisii ja heitti vaan jotain ”Boa Noite!”. Ei siis huolta isit, meitä ei mukiloitu! Eikä ees ryöstetty. Aika hyvä suoritus ja ymmärrettiin jopa mitä ne sano meille :D
No mutta, Lidlin kautta hakemaan täydennystä illan juomapuoleen. Oltiin sovittu, että mennään Migen luo kasin jälkeen ja ysiltähän me siellä ovella sitten oltiin, eli ihan ajoissa! Tuotiin tuliaisiks (itelle) myös yks viinipullo niiden lisäks, mitä sinne oli viimeks jääny vajaaks. Juustojakin oli vielä jonkin verran jäljellä. Jauhettiin paskaa (keskusteltiin siis myös harjoittelupaikoistamme ja fysioterapiakäytäntöjen eroavaisuudesta Suomen ja Portugalin välillä, melko asiallista), naukkailtiin kaikki juustot ja tais ne viinipullotkin kaikki huveta ilman suurempia ponnisteluja. Kun juoma alko uhkaavasti olla lopussa, päätettiin hypätä seuraavaan bussiin, joka lähtisi kohti Estorilia ja siitä junalla Cais do Sodreen (Lissaboniin). Ainii, jos jollekin jäi hampaankoloon vastaus siihen nähtiinkö me Miguel, ei nähty. Yllättävä käänne.
Ylättäen luimme bussiaikatauluja kieroon ja seisoskelimme bussipysäkillä tumput suorina ties kuinka kauan. Vihdoin toiselta puolelta tietä näytti saapuvan bussi, joka oli matkalla kohti Cascaisia. Nappasimme tämän vauhdista ja päätimme mennä sitä kautta, pääseehän sieltäkin yhtä mainiosti kuin Estorilistakin. Bussissa oli taas jotain paikallisia teinejä, jotka huutelivat kaikenmaailman rivouksia (ei pysty edes julkasemaan niitä). Millanen kasvatus näillä nuorilla on täällä?! Ne onneks hyppäs bussista pois hyvissäajoin ennen Cascaisia. Päästiin kivasti Cascaisiin loppupeleissä ja hypättiin junaan pienehkön lippujenosto-ongelman jälkeen (meni tosi tiukille että kolikot riitti lippuihin). Junassakin oli jotain nuoria herroja, jotka oli kovin kiinnostuneita meistä. Muutaman lauseen niille pysty portugaliks heittää niin, että tajusvat ettei oikeesti tajuta paskaakaan mitä ne jauhaa. Toinen niistä osas sitte muutaman sanan englantia ”You are beautyful” ..”Yes, thanks!”. Se siitä sitte. 40 min päästä oltiinkin sitte jo Lissabonissa. Vihdoin! Oltiin siis vihdoin päästy MELKEEN päämääräämme ja kello oli vasta 01.30. Että sellasta.
Napattiin taas taksi ja harjottelupaikan fysioterapeuttien suosituksien mukaan sanoimme kuskille ”Bairro Alto” ja niin mentiin. Noin 7 min päästä olimme kuuluisalla bilemekka-alueella. Lieneekö kellekään yllätys, että oltiin aivan pallo hukassa eikä tietoa minne suuntaan pitäisi mennä. Suunnattiin sitte kohti ihmispaljoutta ja ihmisiä tosiaan oli PALJON! Olihan niitä ”baarejakin” vierivieressä, mutta ette voi ees kuvitella minkä kokosia ne oli! Niin jumalattoman pieneiä, että 20 ihmistä sais jo tukittua joka ikisen niistä kuppiloista (Vertaa Lahdessa: Gränän vessa, Helsingissä: Puolet Shakeristä). Täällä vissiin on pikkasen erilainen baarikulttuuri kun Suomessa, jos tässä tosiaan oli nää surullisen kuuluisat baarit. Varmaan paikallisille ihan jees mesta tavata tuttuja tai ainaki siltä se vaikutti, kun ei kaduilla päässy eteenpäin ees kulkemaan. Hyvin nopeesti meille tuli sellanen fiilis, että ollaan pikkasen väärässä paikassa. Tultiin siihen tulokseen, että fyssarin mainostama fashion baari Lux alkaa tässä vaiheessa kuulostaa todella hyvältä vaihtoehdolta! Tulipa nähtyä sekin, Bairro Alto..
Ei muuta kun takasin taksien luo ja kyytiin. Tää Lux oli noin 10 min ajomatkan päässä Bairro Altosta ihan rannan tuntumassa. Nyt näytti ainakin , et tää ois joku isompi mesta, koska jonotki oli aika massiiviset. Jonotettiin ehkä 5 min ja sisäsällä oltiin. Tosin aluks ei oikeen tiietty että oltiinko menossa lentokoneeseen vai baariin..Heti ovensuussa oli joku laukkujen tarkastus ja piti kulkee jonku läpivalasun läpi. Todella outoa, mutta ei jääty kiinni. Ohimennen ovensuussa nähtiin myös ikäraja lappu, 16v. Huhhuh! Ei ihmekkään ku ei kysyny papereita. Ollaan myös ihmetelty, miten moni autolla ajava kaveri näyttää NIIN nuorelta. Ilm. nää saa sitte ajokortitki 16 vuotiaana, ehkä. No mutta takas Luxiin. Seuraava etäppi oli sisäänpääsymaksun maksaminen, 12e. Hei kiitos! Lippua hieman tarkemmin tutkiskeltuamme huomattiin, et siinä on 12 eurolla drinkkilippui :D Hyvä läppä! Ilmanen sisäänpääsy siis. Drinkit ei kylläkään ollu ilmasii, varsinaiset Lux hinnat. Vodka Redbull 8.50e. buu. Otettiin sitte sellaset ku ei baarimikko osannu tehä mitään bayleys drinkkiäkään, surkeeta palveluu. Paikka oli kyllä ihan jees, musiikki vaan aivan paskaa. Kooltaan tää Lux oli melko iso (Vertaa Lahdessa: Huomattavasti isompi ku Royal, Helsingissä: Nojoo..ehkä aika lähella Studio 51). Ei siis kuitenkaan mikää wow mesta. Paljon siel katossa killu discopalloja ja parilla eri tasolla siel oli tanssilattioita. Se, mikä oli erittäin perseestä oli se, että musiikki oli aivan samaa kummallakin tasolla (trancea). Viihdyttiin mestassa vissiin pari tuntii ja sinä aikana tuli yks tuttu kipale kajareista ulos (ei pysty muistaa kyl mikä se oli). Eli tuskin tästä meijän kantista tulee. We keep on searching. Lähettiin himaan joskus 05.00, ettei joutus jonottaa taksii. Ulkona oli aivan järkyttävät jonot (siis jonotti Luxiin sisää) vieläki. Ilmeisesti se paikka oiski ollu auki ainaki 07.00, luultiin, et menis 06.00 kiinni, mutta siin vaihees alko väsyki painaa niin paljon että oma sänky kuulosti todella hyvältä vaihtoehdolta.
Oli melkosen outo fiilis klampsia hippakuteissa tuol kaduilla. Täällä meilläpäin kun ei kauheesti mitään discotekkejä sijaitse tai muutenkaan. Jengi kulkee lähinnä lenkkikuteissa, niinku tosin meki suurinosa ajasta. No mutta kuitenki. Melko rauhassa tai yllättävänkin rauhassa saatiin talsia tuolla pitkin kujia. Lähellä Cascais Shoppingia yleinen tie kapenee todella paljon. Se on aivan käsittämätön kohta, koska toisella puolella on joku muuri ja toisella puolella kaide, jonka toisella puolella moottoritie. Ekaa kertaa ku siitä mentiin, ni aateltiin, et tää on nyt joku ihan
bonus reitti, mut ei. Kaikki sitä käyttää. Siis kaikki, jotka vaan mahtuu siitä 30cm raosta luikahtaa toiselle puolelle. Se kohta on oikeesti niin kapee, et jos näissäkään muijissa ois muutamaa selttiä enempää massaa, ei ois toivookaan mahtua siitä reijästä. No mutta asiaan. Oltiin siis just hollilla täs kyseisessä kohassa ja sieltä puskee joku suku vastaan. No herrasnaisina pakitettiin ja annettiin väylää vanhemille ihmisille. Mäksy oli jo kovasti tunkemassa konttiaan tästä kriittisimmästä kohdasta ni voi jumalauta! Sieltä puskee puol armeijallista neekeripoikia syliin. Ja nimenomaan syliin! Niil ei ollu aikomustakaan perääntyä vaan heidän oli päästävä ensin. Mäksy sitte kiltisti peräänty ja voi jumaleisson niitä puski muurin takaa toinen toisen perään. Kummatki otti vaistomaisesti laukuista kiinni ja koitti vaan hymyillä ystävällisesti. Luojan kiitos nää oli ihan kunnon kansalaisii ja heitti vaan jotain ”Boa Noite!”. Ei siis huolta isit, meitä ei mukiloitu! Eikä ees ryöstetty. Aika hyvä suoritus ja ymmärrettiin jopa mitä ne sano meille :DNo mutta, Lidlin kautta hakemaan täydennystä illan juomapuoleen. Oltiin sovittu, että mennään Migen luo kasin jälkeen ja ysiltähän me siellä ovella sitten oltiin, eli ihan ajoissa! Tuotiin tuliaisiks (itelle) myös yks viinipullo niiden lisäks, mitä sinne oli viimeks jääny vajaaks. Juustojakin oli vielä jonkin verran jäljellä. Jauhettiin paskaa (keskusteltiin siis myös harjoittelupaikoistamme ja fysioterapiakäytäntöjen eroavaisuudesta Suomen ja Portugalin välillä, melko asiallista), naukkailtiin kaikki juustot ja tais ne viinipullotkin kaikki huveta ilman suurempia ponnisteluja. Kun juoma alko uhkaavasti olla lopussa, päätettiin hypätä seuraavaan bussiin, joka lähtisi kohti Estorilia ja siitä junalla Cais do Sodreen (Lissaboniin). Ainii, jos jollekin jäi hampaankoloon vastaus siihen nähtiinkö me Miguel, ei nähty. Yllättävä käänne.
Ylättäen luimme bussiaikatauluja kieroon ja seisoskelimme bussipysäkillä tumput suorina ties kuinka kauan. Vihdoin toiselta puolelta tietä näytti saapuvan bussi, joka oli matkalla kohti Cascaisia. Nappasimme tämän vauhdista ja päätimme mennä sitä kautta, pääseehän sieltäkin yhtä mainiosti kuin Estorilistakin. Bussissa oli taas jotain paikallisia teinejä, jotka huutelivat kaikenmaailman rivouksia (ei pysty edes julkasemaan niitä). Millanen kasvatus näillä nuorilla on täällä?! Ne onneks hyppäs bussista pois hyvissäajoin ennen Cascaisia. Päästiin kivasti Cascaisiin loppupeleissä ja hypättiin junaan pienehkön lippujenosto-ongelman jälkeen (meni tosi tiukille että kolikot riitti lippuihin). Junassakin oli jotain nuoria herroja, jotka oli kovin kiinnostuneita meistä. Muutaman lauseen niille pysty portugaliks heittää niin, että tajusvat ettei oikeesti tajuta paskaakaan mitä ne jauhaa. Toinen niistä osas sitte muutaman sanan englantia ”You are beautyful” ..”Yes, thanks!”. Se siitä sitte. 40 min päästä oltiinkin sitte jo Lissabonissa. Vihdoin! Oltiin siis vihdoin päästy MELKEEN päämääräämme ja kello oli vasta 01.30. Että sellasta.
Napattiin taas taksi ja harjottelupaikan fysioterapeuttien suosituksien mukaan sanoimme kuskille ”Bairro Alto” ja niin mentiin. Noin 7 min päästä olimme kuuluisalla bilemekka-alueella. Lieneekö kellekään yllätys, että oltiin aivan pallo hukassa eikä tietoa minne suuntaan pitäisi mennä. Suunnattiin sitte kohti ihmispaljoutta ja ihmisiä tosiaan oli PALJON! Olihan niitä ”baarejakin” vierivieressä, mutta ette voi ees kuvitella minkä kokosia ne oli! Niin jumalattoman pieneiä, että 20 ihmistä sais jo tukittua joka ikisen niistä kuppiloista (Vertaa Lahdessa: Gränän vessa, Helsingissä: Puolet Shakeristä). Täällä vissiin on pikkasen erilainen baarikulttuuri kun Suomessa, jos tässä tosiaan oli nää surullisen kuuluisat baarit. Varmaan paikallisille ihan jees mesta tavata tuttuja tai ainaki siltä se vaikutti, kun ei kaduilla päässy eteenpäin ees kulkemaan. Hyvin nopeesti meille tuli sellanen fiilis, että ollaan pikkasen väärässä paikassa. Tultiin siihen tulokseen, että fyssarin mainostama fashion baari Lux alkaa tässä vaiheessa kuulostaa todella hyvältä vaihtoehdolta! Tulipa nähtyä sekin, Bairro Alto..
Ei muuta kun takasin taksien luo ja kyytiin. Tää Lux oli noin 10 min ajomatkan päässä Bairro Altosta ihan rannan tuntumassa. Nyt näytti ainakin , et tää ois joku isompi mesta, koska jonotki oli aika massiiviset. Jonotettiin ehkä 5 min ja sisäsällä oltiin. Tosin aluks ei oikeen tiietty että oltiinko menossa lentokoneeseen vai baariin..Heti ovensuussa oli joku laukkujen tarkastus ja piti kulkee jonku läpivalasun läpi. Todella outoa, mutta ei jääty kiinni. Ohimennen ovensuussa nähtiin myös ikäraja lappu, 16v. Huhhuh! Ei ihmekkään ku ei kysyny papereita. Ollaan myös ihmetelty, miten moni autolla ajava kaveri näyttää NIIN nuorelta. Ilm. nää saa sitte ajokortitki 16 vuotiaana, ehkä. No mutta takas Luxiin. Seuraava etäppi oli sisäänpääsymaksun maksaminen, 12e. Hei kiitos! Lippua hieman tarkemmin tutkiskeltuamme huomattiin, et siinä on 12 eurolla drinkkilippui :D Hyvä läppä! Ilmanen sisäänpääsy siis. Drinkit ei kylläkään ollu ilmasii, varsinaiset Lux hinnat. Vodka Redbull 8.50e. buu. Otettiin sitte sellaset ku ei baarimikko osannu tehä mitään bayleys drinkkiäkään, surkeeta palveluu. Paikka oli kyllä ihan jees, musiikki vaan aivan paskaa. Kooltaan tää Lux oli melko iso (Vertaa Lahdessa: Huomattavasti isompi ku Royal, Helsingissä: Nojoo..ehkä aika lähella Studio 51). Ei siis kuitenkaan mikää wow mesta. Paljon siel katossa killu discopalloja ja parilla eri tasolla siel oli tanssilattioita. Se, mikä oli erittäin perseestä oli se, että musiikki oli aivan samaa kummallakin tasolla (trancea). Viihdyttiin mestassa vissiin pari tuntii ja sinä aikana tuli yks tuttu kipale kajareista ulos (ei pysty muistaa kyl mikä se oli). Eli tuskin tästä meijän kantista tulee. We keep on searching. Lähettiin himaan joskus 05.00, ettei joutus jonottaa taksii. Ulkona oli aivan järkyttävät jonot (siis jonotti Luxiin sisää) vieläki. Ilmeisesti se paikka oiski ollu auki ainaki 07.00, luultiin, et menis 06.00 kiinni, mutta siin vaihees alko väsyki painaa niin paljon että oma sänky kuulosti todella hyvältä vaihtoehdolta.
Päästiin taksilla ihan kotiovelle asti vaikka osotteesta ei oo mitään hajuu. Ollaan niin hyvii karttureita. Eläköön! Portit ja ovet auki. Hippakuteet veks ja unta palloon. Se siitä päivästä. Rankkaa tää elämä.
Ps. Miguel, you don’t have to be afraid of us!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti