Out of gas

DAY 37 (19.2.2008)

Klo. 8.00 herätyskello pärähtää soimaan, hetkeä myöhemmin ujeltaa toinen. Seuraava torkku muutamia minuutteja myöhemmin, läpsäistiin kiinni. Yli puoli tuntia kuunneltiin puhelinten viheltelyä ennen ku jaksettii ajatella heräämistä. Siinä vaiheessa, kun tajuttiin kohottaa konttia sängyn pinnasta, huomasimme myös että taas tulisi helvetinmoinen kiire. Ei siis toivoakaan että aamusta oltaisiin ehditty mihinkään pankkiin tai postiin hakemaan puheaikaa liittymiin.. Ehkä sit iltapäivällä paremmalla onnella… Lähdettiin siis ysin kieppeillä himasta (koska harjoittelu alkoi tänään vasta klo.10), ensimmäisestä kulmasta käännyttyämme huomasimme bussin porhaltavan jo kovaa vauhtia pysäkkimme ohi. Miten sekin taas oli mahdollista, oltiin kuitenkin 5 minuuttia etuajassa edelliseen viikkoon verrattuna. Tällä viikolla jo toinen perättäinen bussista myöhästyminen! Voiko olla mahdollista, että nää olis muuttanu aikatauluja ilmottamatta meille siitä! ei käsitetä tätä.

No päästiin sitten seuraavaan bussiin, joka oli pysäkillämme n. 20 yli. Siinä taas vaivuttiin epätoivoon, ei millään ehdittäis junaan (joka lähtee siis Cascaisista 9.33). Oltiin Cascaisin bussiasemalla 9.31. Pikkuspurtilla sitte oikoreittiä (tunneli bussi- ja juna-aseman välissä) kohti juna-asemaa ja lippuautomaattia. Toivottiin vaan, että toivottavasti automaatti ei vittuilis. Ei vittuillu. Ihme. Saatiin liput ja toinen pikkuspurtti junaan. Ehdittiin! Ihme. Kovia juttuja. Ja kovat spurtit. Aika sekunttipeliks meni taas.

Eli taas oltiin ajoissa harjoittelupaikassa! No vähän turhanki ajoissa. Siinä pukuhuoneessa (siis omassa wc.ssämme) katsottiin sitte päivän ohjelmaa.. Jaahas ekalle tunnille on merkattu se huutava asiakas. Mutta eihän sitä tänään ollut. Eli pidettiin kahvitunti (kirjaimellisesti)! Alkoipa rankasti tämä aamu.

Kahvihetken jälkeen siirryimme ”raviradalle” seuraamaan 3.kerroksen asiakkaiden kävelyä kaiteiden välissä sekä muuta ”kuntoilua”. Tää 3. kerroksen porukka on hyvin dementoitunutta sakkia. Pärjää Mäksyn mummolle oikeinkin hyvin. Samaa sarjaa. Harmi vaan ettei ymmäretä yhtään mitä ne haluu meille sanoo, ku ei tosiaan kaikkia portugalin kielen yksityiskohtia viel osata. Sanotaan vaan aina: sí sí (kyllä kyllä) ja hymyillää ”nätisti”. Ensin siinä seurailtiin taas, mutta olihan siinä keksittävä jotain että ees näytettäis siltä et muka tehtäis jotain ku se Patricia oli koululta tulossa seuraamaa meitä. Eli kun Patricia sitten saapui paikalle niin Jenni kulki raviradalla yhen mamman perässä ja Mäksy ohjasi toista deme-mammaa liikuttelemaan käsiään. Hianosti. No ei se Patricia viihtynyt siellä kuin about 10 minuuttia, kävi kysymässä et onks meillä kaikki hyvin sekä muistutti jostain raportista joka pitäs palauttaa tän ekan harjottelujakson lopussa ja sit se lähtiki jo pois. Luultii et saatais ottaa taas rennommin. Ei siinä nyt varsinaisesti niin käyny. Meille sanottii et meijän pitäis pitää silmällä erästä rouvaa, ettei se lähtis omia aikojaan liikkeelle. No ei kai se niin vaiheeta voi olla! no oli se aika haastavaa. Hetihän se mamma yritti liikkeelle lähteä, ei sitä kiinnostanu enää kuntoilut. Fysioterapeutti sano sille et sen pitää oottaa et sitä tullaa hakemaa. Ok. Mut ku fyssari poistu huoneesta ni mamma ampas taas pystyyn, voi hyväntähen. Tilanne rauhottu hetkeks ku fyssari asetti mamman eteen pöytälevyn ja toi palapelin siihen mammalle kasattavaks. Eihän se sitä osannu tehä, vaik Jenni ojenteli mammalle palasia ja viel näytti mihin ne pitäis laittaa. Mamma yritti jemmailla paloja välillä hihansa alle, välillä palapelin alle. Ja aika nopeestihan se siihen leikkiin kyllästy. Sit se luuli et se on jossain vankilassa, koska fyssarilta se kuulemma kysyi, koska vapautuu. Ja siinä se vuorotellen veti meijän molempien hihoista ja valitteli tilaansa. Se jopa välillä laittoin kädet ristiin ja rukoili! Joo o, rukoili meiltä. Se oli ihan samannäkönen kun noi kerjäläiset tuol kaduilla: kädet ristissä ja sit vääntää naaman niin sällittävän näköseks! Alko väärille ihmisille ujeltaa, ei sääliä mammalle. Välillä se selitti meille ettei oo saanu aamupalaa tänä aamuna(fyssarin kertomaa), mut kuulemma kaikil näil on aina sama tarina ku ei ne muista syöneensä. :D Fyssarilta liikeni vähän enemmän sääliä, joten se otti pöydän mamman edestä pois ja sanoi ettei se kuitenkaan saisi vielä nousta. ei tehonnut. Mamma kuljeskeli kaiteita pitkin edestakaisin huoneessa, vaikka aina joku kävi kiskomassa sen uudestaan tuoliin. Hohhoh, rankka aamupäivä…Siis ruokatunnille!

Ihan paskaa, et ulkona on synkkäilma. Jouduttiin siis evästämään toistamiseen kahvihuoneessa. Noi ei vissiin oo aikasemmin salaatteja nähny, sen verran ne kummastelee meijän tonnikalasalaatteja! No onhan ne nyt helvetin taidokkaasti tehty, mut hei joku raja! Kun oltiin lounastettu, huomattiin että ruokkista olis vielä 1,5 tuntia jäljellä. Ei tää tälläsil ilmoilla oo yhtää kiva juttu!

Ruokkiksen jälkeen palloilimme kuntosalihuoneessa ja seurailimme fyssareiden puuhia, ihan tylsää ku niil on joka päivä samat asiakkaat ja samat hoidot ni ei siin paljon uutta opi. Annettiin yhdelle asiakkaalle polviin ultraääntä edellisen päivän tapaan. Siinä olikin oikeestaan sen iltapäivän tärkeimmät jutut :D. Seuraava tunti pyörittiin samaisessa huoneessa, kauhistelimme ulkona riehuvaa ukkosmyrskyä, teimme tasapainotreeniä laudoilla ja sun muuta yhtä kehittävää. Kolmen aikaan siirryimme toimiston puolelle värittelemään kalenteria ja selailemaan sanakirjaa. Ei jakseta viettää turhaa aikaa siellä!! Ihan paskaa. Viiteen asti kuitenkin oli meille merkattu työaikaa ja se myös siellä oltiin. Viimeinen tunti oltiin jumppaamassa viereisessä rakennuksessa (siellä minne viimeks eksyttii) vanhusten kanssa. Vähän parempikuntoinen ryhmä kuin aikaisemmat, joten harjoitteetkin oli vaativampia. Melkein pysyttiin mammojen tahdissa. Ainoa miinuspuoli oli että meijän työasut ja etenkään housut ei oo tehty urheilua varten (tai oikeestaan ei tiedetä mitä varten ne on tehty!hirveet) ja ne puristaa todella paljon esimerkiksi vatsoja tehdessä. Tavan fysioterapeutin asut ku ahistaa niin helvetisti ettei kävelemään, saatikka jumppaamaan pysty! Tää jumppasali oli muuten tosi iso, jopa suomen mittapuussa ja yksi seinä oli pelkkää ikkunaa ja ikkunoista näkyi todella mahtavat maisemat!!

Jumppa ohi ja kotia kohti. Toivottavasti näin pitkiä päiviä ei montaa tartte tehdä. Oltiin kotona 18.30. Joo tässähän ehtii vielä vaikka mitä! Väsytti ihan törkeesti, mutta pakko oli puntille raahautua. Ei meinattu päästä puntille asti, koska vanha patu tiskin takana ei tajunnut meitä. Sille ei vissiin oltu kerrottu, että puntille voi mennä kertamaksullakin! Onneks tiedettii et niinkin voi tehdä, joten parin kielenkääntäjän avulla päästiin salille. Oltiin aikaisempiin kertoihin verrattuna ajoissa paikalla ja sen huomasi, koska paikalla oli muitakin. Mutta mahduttiin sekaan oikein hyvin ja yllättävän nopeasti muut kaikkosivat paikalta kun muijat aloittivat rehkimisen. Viihdyttiin puntilla tavallista pidempään ja päätettiin poistua vasta kun Mäksyn pohkeet kramppasivat ja kieltäytyivät takareisiliikkeistä. No, kello olikin jo 9 eli ehkä ihan hyvä aika poistua kotiin.

Suihku onkin sitten jo oma luku sinänsä. Edellisenä päivänä tiskatessamme tunnustelimme, että kaasu lämminvesivaraajasta saattaisi olla loppumaisillaan, sillä emme meinanneet saada liekkiä syttymään. Joten tarkoitus oli käydä hyvin nopeasti suihkussa ennen iltapalan valmistusta. Mäksyn sai lämmintä vettä minuutin ajan, Sundiksen suihku ei ikinä lämmennyt. Aivan mahtavaa! Tää on niin taas sen kämppiksen metkuja! Pitikö sen nyt just lähtee lomailemaan, kun me tarvittais sen apua kaasupullon vaihtamisessa? Olis ees vaihtanu kaasut ennen lähtöä. Luuleeko se, että nää martat osaa sellasta hommaa. Urpo. Eipä siinä mitää, huomenna olis edessä sitte butanopurkkien vaihto! Voidaan kertoa, että jos tää päiväkirja ei heti päivity tästä eteenpäin, niin luultavasti ollaan poksahdettu pois maapallolta. Meillä on meinaa sellanen fiilis, että näiden muijien ei ehkä olis kovin hyvä koskea niihin kaasupulloihin. Varsinkaa ku ei oo varmuutta miten ne vaihdetaa.

No se on huomisen ongelma sitte, huomenna vast räjähtää!! Mutta tänään ei siis lämmintä vettä saatu. Eli ei myöskään tiskattu tänään. Tehtiin seuraavan päivän eväät ja iltapalaa. Kukakohan on taas syöny jääkaapin tyhjäksi?! Voi voi voi… Eipä tässä muuta mainittavaa tainnu olla. Koneet kiinni ja nukkumaan n. klo. 00.10.

Ps. Miguel tuu vaihtaa Butanot, ole hyvä!

Ai nii… Ei löydetty sitä mestaa, mistä saatais lisää puheaikaa! Yllättäen. Joten Mäksyn Suomen liittymä on edelleen ainoa, jolla voimme tekstata tai soittaa… Portugalin numeroihin voidaan vaan vastaanottaa yhteydenottojanne! Joita tosiaan napsuu vähän väliä… Tällä viikolla kyllä jossain lataamme lisää puheaikaa, ihan pakko.

...Ja tulipa tässä vielä toinenkin juttu mieleen... Kun sattui pieni lepohetki tänään olemaan töiden lomassa, niin hieman laskeskelimme työmatkojen kustannuksia. Mimosoiden matematiikalla saatiin seuraavanlaisia tuloksia: Kulutamme työmatkoihin rahaa harjoittelun aikana n.300 euroa!! Ihan sairasta!! Eli pientä matkakorvausta kaivattaisiin!!