Carnavals

DAY 23 (5.2.2008)

Aamulla heräsimme herätyskelloon klo.11. Paitsi väliherätys oli tänäänkin siinä kasin pintaan, kun Mäksyn puhelimeen tuli puhelu samaisesta bonusnumerosta. Ehkä jo huomenna pitäis vastata, tänään oli vielä niin horkassa niin AIKASIN aamusta. (Tosin kello Suomessa on jo lähes 10) Ei mitään käsitystä, miten saadaan kammettua itsemme huomenna työharjoitteluun. (herätys klo.7.) Heini ja Suvi on vissiinkin hieman aamuvirkumpaa sorttia, koska jo heti puolen päivän jälkeen napsahti tekstari, että he ovat jo bussissa matkalla Cascaisiin ja sieltä Lissaboniin. Joo joo, ihan heti perässä. Oltiin siis sovittu, että nähään Lissabonissa jossain vaiheessa.

Kyllähän mekin suht nopeesti liikkeelle päästiin ja bussiinkin päästiin ilman suurempia odotteluita. Cascaisin juna-asemalla oltiin 12.43. Jaahas seuraava juna Lissaboniin lähtee 12.45. Äkkiä lippuautomaatille. Noh. Jennin pasmat sekos täysin siinä automaatilla, kun joku kerjäläistyttö tuli ulisemaan pennosia. Tai sitten se lippuautomaatti oli oikeesti rikki. Noh. toisesta automaatista lippu ja nopeasti junaan. Matkaa junalle 10 metriä. Myöhästyttiin. Heti, kun automaatista irtaannuttiin, irtaantui myös juna laiturista. Siinä vaiheessa hieman nyppi! (otti päähän, harmitti suom. vitutti).

Onneksi seuraava juna lähti jo 13.06, joten ei siitä tullut kuin vartin viivytys. Junamatka oli yhtä tylsä ja pitkäveteinen niin kuin yleensäkin. Jennille se tosin taisi olla tuskaisempi kuin ikinä. Siinä junamatkalla tajuttiin, että koko Lissabonin reissu taisi olla aika huono veto. Jenni vaikutti melko kipeältä. Yskä oli aika pahankuuloinen ja tavaraa puski nenästä koko ajan. Pitkä junamatka (40 min) ei ainakaan helpottanut oireita. Lääkkeitäkin on vaikka kuinka paljon, mutta tietenkin jätettiin kaikki kotiin! Hienosti taas.

Lopulta juna kuitenkin pääsi Cais do Sodrè:n asemalle asti ja Jennin olotilakin hieman helpottui, kun päästiin ulkoilmaan. Suvi ja Heini odotteli meitä asemalla ja siitä suuntasimme kulkumme porukalla kohti Lissabonin sydäntä. Tarkoitus oli vähän kierrellä kaupungilla ja päästä mukaan tähän ihmeelliseen karnevaalihumuun, koska kotikulmilla ei olla siihen vielä törmätty. Ensin suunnistimme kohti Bairro Altoa eli paikallista viihde Mekkaa. Siellä pitäisi esitietojen mukaan olla paljon tapahtumia, esiintyjiä, kuppiloita ja diskoja (!). Ajattelimme katsastaa paikan, josko se olisi mahdollisesti käyttökelpoinen kohde esimerkiksi pienelle irroittelulle. No, eihän me sitä koko paikkaa löydetty!! Yllättävä käänne. Ehkä siis vaan sanotaan lauantaina taksikuskille että bairro Altoon, tänk juu. Tai sitte: to the biggest diskotek in Lissabon. Jäädään pohtimaan näitä vaihtoehtoja.

Siinä sitte käveltiin pitkin katuja eikä juurikaan törmätty karnevaalitunnelmaan. Tosin, tavallisesta poiketen lähes kaikki kaupat olivat kiinni. Typerät karnevaalit. Onneksi ostoskeskukset ovat auki! Näytettiin Heinille ja Suville Puman liikettä. Ei siitä sen enempää tällä kertaa. Muutama euro meni. Käytiin ostoskeskuksessa myös syömässä halvat ateriat. Muutama hetki vielä pyörittiin ostoskeskuksessa. Voitteko uskoa, ei ostettu (juuri) mitään. Sport Zonen kenkähelvetistäkin selvittiin ilman lisätennareita! Ja sellainenkin juttu huomattiin, että meille alkaa kertyä tuliaisiakin ihan huomaamattamme. Ei meinaa jakseta sovittaa vaatteita ennen kassalle menoa, niin lumput ei aina välttämättä istu niin hyvin päälle kuin olisi luultu. Että sellasta.

Ei jaksettu kauheasti kaupungilla pyöriä, kun edellisestä Lissabonin vierailusta ei tosiaan ollut kulunut kun vaivaiset 3 päivää ja muutenkin ei tällä kertaa oikein napannut. Ja lisäksi Jenni ei meinannut millään parantua kaupungilla! Ihme. Joensuun tytöt lähtivät samalla junalla kohti Cascaisia, koska tulimme siihen tulokseen, että suurin karnevaalihumu on ollut jo viikonlopun ja maanantain aikana. Vastaamme oli kävellyt vain muutama ipana puettuina kaikenlaisiin pelle, prinsessa ja supermies asuihin. Ei vedä vertoja Suomen vapulle. Tai toinen vaihtoehto saattoi olla, ettei osattu etsiä karnevaalitunnelmaa oikeasta paikasta.

Juna oli köröttänyt n. 5 minuuttia eteenpäin, kun huomasimme puiston, joka oli täynnä ihmisiä… Ahaaa! Oliskohan sieltä löytänyt karnevaaleja? Ei päästy asiasta selville, sillä juna porhalsi siitä hyvinkin nopeasti ohi. Ei meille kukaan oo kertonut mitään tästä aiheesta, ainoastaan että koulu on kiinni. Varmaan ihan kivat bileet, harmi vaan ettei päästy ihan mukaan menoon. :( buu.

Cascaisissa erottiin Suvista ja Heinistä, koska meillä oli tarkoitus mennä tutustumaan Cascaisin Hypermrket Jumbon ruokaosaston tarjontaan. No ei menty. Sehän oli mennyt karnevaalien kunnaiksi kiinni jo klo.13. Alettiin päästä karnevaalitunnelmaan. Hiihdettiin siinä pikkupissahädässä kohti Villa Cascaisia (Cascaisin pikkuostoskeskus). Käytiin vessassa, joku oli nekin tukkinut karnevaalien kunniaksi. Pakko oli nöyrtyä ostoskeskuksen hikiseen elintarvikeputiikkiin. Ostettiin vain tarpeellisimmat. Ja lohdutukseksi ”karnevaali”suklaata. Ostoskeksuksessa vastaan tuli taas pari batmania, keijuja, klovneja sun muita… Teräsmiehet on myös aika in näissä kemuissa. Meitäkin mulkoiltiin siihen malliin, että luulivat varmaan joksikin satuolennoiksi. Ehei, ollaan joka päivä yhtä pahannäkösiä!

Juu nähtiin tuttuja bussissa. Heini ja Suvi ei harmikseen päässeet meistä vieläkään eroon. Ja kun istumapaikkoja ei ollut enää, notkuttiin koko matka pitkin bussia. Pikku tasapainotreeni taas. Onneksi tämä bussi ei kiertänyt kaikkia pikkukujia joten päästiin suht nopeasti kotiin. Kotona oli pakko ottaa pikkulepotauko. Eli taas oli Mäksyn lenkki vaarassa. Ihme ja kumma muija kuitenkin sai kasattua itsensä lenkille ja Jenni sai hetken hengähtää ja ottaa lepoa. (Kirjaimellisesti hetken, ei nää Mäksyn lenkit mitää maratooneja oo!)

Lenkin ja muitten kuvioidensa ja suihkun jälkeen H. Mäkelä päätti laittaa tietokoneen päälle. Piuha jatkojohtoon ja tsädäm!! Sähköt poikki! Oliskohan taas ollu liikaa sähköä?! Vasta kolmas kerta tällä reissulla (joka kerta tosin eri kämpässä). Ollaan kyllä helvetin lahjakkaita tässä suhteessa. Taas onnistuttiin. Kämppiksen kämppä taisi myös pimentyä siinä samassa, koska kuulimme sen löntystävän alakertaan kohti sähkökeskusta (ei mitään hajua, missä sellainen sijaitsee). Ja pian sähköt olivat päällä. Onpa helppoa.

Heti kun tilanne oli selvitetty, uskallettiin siirtyä keittiöön iltapalan valmistukseen. Mikrot ja leivänpaahtimet päälle. Ihan energiaa säästääkemme. Jännä, sähköt pysyivät päällä. Ja saatiin iltapalaa. Ei siitä sen tarkemmin.

Siinäpä se päivä, loppuilta lahnattiin totuttuun tapaan ja latauduttiin alkavaan harjoitteluun. Olis syytä huomenna jo alkaa! Loppupeleissä ollaa kuitenki sen takia täällä. joopa joo.

Huomista kauhulla odotellen.

Ps. Have a nice carnaval Miguel!

..kuvia janoaville, lisäämme ne myöhemmin tälläviikolla! Siivooja tässä koittaa jo kovasti hiillostaa meitä ulos talosta!