Aamu alkoi maittavalla aamiaisella (Kanasalaattia, leipää, KAHVIA ja mehua). Kahvi maistui lähestulkoon yhtä hyvältä, kun Juhlamokka. Tosin 16e keittimemme ei ole kovin tehokas keittämään kovinkaan kuumaa kahvia, jouduttiin siis juomaan aika haaleana aamukahvimme, mutta olihan se sentään kahvia! Suunnitelmiin kuului lähteä tänään Lissaboniin seikkailemaan noin kello 12. Ihan suunnitelmiin ei päästy. Ruhomme poistui asunnosta noin 12:30 ja suuntasimme kohti tuttua ja turvallista bussipysäkkiä.
Jostakin syystä julkisella liikenteellä oli tänään jotakin meitä vastaan, sillä bussi on aina tullut noin 2 min sisällä kun olemme pysäkille rantautuneet. Ei tänään. Odottelimme bussia saapuvaksi valehtelematta ainakin 10 min ..ellei jopa kauemmin. Kamalaa ajantuhlausta. Päästiin kuitenkin onnellisesti bussiin ja matka jatkui kohti Cascaisia ja juna-asemaa.
Tällä kertaa tajusimme ostaa myös junaan liput. Virheistä oppii! Onneksi näin, koska jo muutaman pysäkin jälkeen tarkastaja tuli rei’ittämään reiät lippuihimme. Ei saatu sakkoja. Junaan astui eräältä pysäkiltä mies, joka näytti epäilyttävästi suomalaiselta..tai ainakin skandinaavilta. Varmuuden vuoksi emme tällä kertaa kehitelleet hänen kustannuksellaan huumoria. Mies meni muutaman penkkirivin meistä eteenpäin (tosin niin, että katsoi meihin päin), mutta muutaman tovin jälkeen siirtyi suoraan edessämme olevaan rivistöön. Kuinka ihanaa. Kovasti se setä siinä hymyili ja naureskeli meidän jutuille, tajuskohan se jotain? Noh, ei se ainakaan mitään sanonu kuhan pällisteli ja virnuili. Kummaa porukkaa! Toinenki välikohtaus tapahtu junassa ku joku local vanha setä alko huitoa meille vihasena, että jalat pitäs ottaa pois penkiltä. Niinku mitä? Luuleeko se, että meijän kengänpohjat ois jotenki paskaset tai jotain? Sitä paitsi ei ne sen penkkejä ole! Tosi kumma epeli. (Onneks se ei tajunnu ainakaa Suomea :D )
Koska junamatka oli niin pitkä (40min), oli meille matkan aikana iskenyt jo orastava pissahätä. Teimme taktisen vedon ja suuntasimme kohti taksijonoa. Yksi päivän tavoitteista oli löytää Lissabonin Hard Rock Café ja koska pissahätä pääsi meidät näin yllättämään, päätimme ottaa taksin ja mennä Hard Rockiin pissalle. Hypättiin ensimmäiseen taksiin, joka jonossa nökötti ja sanottiin hieman rupsahtaneelle taksikuskille selvällä englanninkielellä että ”To the Hard Rock Café, thank you” Noh, setä oli sitte ihan huuli pyöreenä, että minne..toistettiin sama lause muutamaan otteeseen ja kun pappa ei millään tajunnut niin pyydettiin kynää (elekielellä, eihän se sitäkään tajunnu englanniks). Saatiin paperi ja kynä ja kirjotettiin paperile ”HARD ROCK CAFÈ, Lisboa”. No mutta setäpä pyöritteli edelleen päätään ja nosteli käsiään. Luoja mikä urpo! Miten voi paikallinen taksikuski olla niin daiju, ettei tiedä missä noinkin kova nähtävyys sijaitsee. Jäis eläkkeelle! Hypättiin sitte taksista hyvinkin nopeasti pois (ei pyytänyt mitään maksuu siitä että istuttiin siinä taksissa 2 min sisällä!) ja otettiin seuraava taksi. Tää setä ties sentään muutaman repeatauksen jälkeen minne halutaan! Ja eikun kohti Hard Rock Caféta. Finally!
Siinä taksissa tavattiin toisillemme reittiä, ettei tarttis taksilla tulla takasinpäinki vaan vois kävellä kohti keskustaa. Nooh, taksihan kurvas aivan niille hoodeille missä viimekski seikkailtiin iteksemme. Kulman taakse ja tsadaaaa, Hard Rock Café! Nää muijathan on kävelly nooooiiin 20 m päähän tästä rakennuksesta ja kerran ennenki ajanu taksilla ohitte. No ei kaikkee voi huomata!! Mentiin sitte eka ihan vaan pyörähtää siihen Hard Rock Café Shoppiin. Voitte jo varmaan arvatakki ettei lähetty tyhjin käsin. Mut hei, reilun kahen viikon aikana bongattu kolme eri Hard Rock Caféta, kysyn vaan kuinka moni teistä on pystyny samaan ja pitäähän matkamuistoja olla! Käytiin me juomassa suht halvat Latet (kuitissa luki 2 CAPICCINOS 2,90e). Ai nii, vessat oli kans ihan kivat ja toimivat.
Seuraava target oli Puman kauppa (yllättävä käänne), koska viimeksi sinne jäi muutama mieltä kutkuttava lumppu sekä ehkä jotain vähän muutakin. Käytiin eka jollain keskusaukiolla (sama missä Mäksy sai viimeksi pulunpaskan olalle) syömässä eväämme. Joo-o, olimme fiksuina tyttöinä tehny eväsleivät mukaan, ettei tarvitse kalliita sapuskoita ostaa. Jossain se on sentään säästettävä! Siinä eväitä mutustaessamme ohitsemme kulki ryhmä suomalaisia. Onneksemme leipäläpemme oli sillä hetkellä täynnä mupellusta, ettei jauhettu taas kovaan ääneen loistavaa paskahuumoriamme. Ollaa totuttu liikaa siihen, ettei kukaan ymmärrä täällä suomea. Mutta joopajoo.. jatketaan. kaupoissa ei enää niin hyviä alennuksia ollu ku viimeks, mutta ihan kivannäköstä vaatetta sun muuta rekvisiittaa kylläkin. Se riittänee tässä vaiheessa, että kummatkin lähtivät liikkeestä Puman kassit käsissä heiluen. Piste.
Kasseja alkoi olla käsissä jo muutama, joten päätimme suunnata enää tämän pikku ostoskeskuksen, siis jossa Puman liike sijaitsee, alakerrassa sijaitsevaan urheiluliikkeeseen. Matkalla ihan vaan poikkesimme kivannäkösessä putiikissa, josta tarttui mukaan oikein muikean näköiset tuliaistyynyt. Ei tosin vielä tiedetä kelle ne tullaan antamaan vai pidetäänkö itse, hyvin todennäköisesti jälkimmäinen vaihtoehto. Päätimme kuitenkin vielä piipahtaa siellä alakerran urheiluliikkeessä, mikä sinänsä oli melkoinen virhe. Hullut alennusmyynnit edelleen meneillään! Siellä oli merkkivaatetta pilkkahintaan tarjolla. Muijat pyöri taas kun lapset karkkikaupassa ja silmät pyöri päässä kuin hedelmäpelissä konsanaan. Tarkoitus oli ostaa housut, koska kummatkin on tullut siihen tulokseen., ettei mukana ole tarpeeksi rentoja housuja, jotka olisi hieman siistimmät, mutta joita voisi tarvittaessa käyttää myös esim. urheillessa/harjoittelussa. Löytyhän niitä. Ja tuli oli irti, kun huomattii urheiluliikkeessä olevan vielä alakerta, josta pilkotti mieletön kasa alennettuja merkkiKENKIÄ. Mäksylle tarttui mukaan yhdet tennarit (Äiti-Mäkelä, ei maksanut juuri mitään) ja Sundikselle kahdet kangastossukat (Äiti-Sundvall, älä pelästy yhteensä VAIN 15e). Kassalla pyörähdettyämme tulimme siihen tulokseen, että nyt on kellon ja
etenkin kukkaron perusteella korkein aika poistua Lissabonista mitä pikimmiten. Päätettiin ottaa nopeasti juna Cascaisiin (1h) ja siitä suoraa bussi Alcabidecheen (odotuksineen 1h) ja kotiin. Tiedä mitä pelleilyä nää näiden bussiaikataulut on täällä lauantaisin, ku bussit menee kerran tunnissa ja vaikka meijänki nurkille tulee useempi ku yks busa ni kaikkien bussien viimenen vuoro lähti 10 min sisällä. Järki hoi, äly älä jätä. Pitäs vissii fiksuna suomalaisena ehdottaa niille jonkinlaista hajauttamista noiden bussien lähtöajankohtien suhteen. Tultiin siihen tulokseen, että tarvitaan auto! Kuka haluu kustantaa?Nojoo, päästiin nyt sitte kuitenki ehjin nahoin kotia. Onneks oli jääny ruokaa eiliseltä (sitä gourmeta), koska saatto olla aika mieletön nälkä siinä vaiheessa. Syötiin siinä sitte samalla lounas, päivällinen ja iltapala. Erittäin terveellistä! Ainiin, ja koska meillä on nyt ne uudet paikalliset liittymät, joita pidämme vain mukana kaupungilla kulkiessamme (numerot voit bongata edellisen päivän tekstistä), vilkasimme kotisuomen puhelimia ja olihan sinne viestiä kolissut. Jenni oli saanut oikein hellyttävän viestin isukilta ja Öögalta, terkkuja vaan takaisin, mutta Mäkelän message olikin taas jonkun sortin pommi: ”Dear Hanna, due to carnaval the school will beclosed on Monday!!! I expect you on school 8.30. Have a jolly good time. Patricia”. Tällä meijän englannintaidolla ei oikein tajuta mitä toi tarkottaa, ollaanko me menossa sinne karnevaaleihin vai lähetäänkö me koululta sinne harjotteluun, joka tosiaan pitäs alkaa maanantaina. Ilmeisesti se jälkimmäinen vaihtoehto, mutta vastattiimpa taas hätäpäissään niin maan juntti viesti tolle takasin, että hävettää jo valmiiks. (Eli ilmottauduttiin sit sinne Karnevaaleille ja kysyttiinpä siinä samalla et missä klovniasusteissa sinne pitäis saapua!) Eipä saa ainakaan liian fiksua käsitystä meistä, ikäänku muuten sais! Tytöt, NYT NE VALOT PÄÄLLE JO!!
Testailtiin vielä muutamaa uutta lumppua ja ei niin uuttakaan, joita tuolta laukun pohjalta hintalappuineen löytyy (ei niitä kaikkia voi muistaa). Saimme myös puhelun Suvilta (Suvi ja Heini on suomalaisia fyssariopiskelijoita, jotka saapuivat tänään Portugaliin) että olivat päässeet hyvin perille ja vaihdoimme muutenkin hieman kuulumisia. Luultavimmin huomenna olisi tarkotus myös treffata neidot jossain lähimaastossa (lue:aika sata varmasti Cascais Shoppingissa). Ihanaa kuulla välillä muidenkin puhuvan suomea kuin toistemme jauhantaa! Mutta katellaan huomenna. Eiköhän tässä ollu taas ihan tarpeeks tältä päivältä. Ei muuta kuin kohti huomista ja hyvät yöt kaikille mussukoille!
”Rahaa, massii, pätäkkää, tuohta, ne ei mulle tuota tänäänkään huolta..”
Ps. Maybe we will finally meet you tomorrow Miguel!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti