Lauantai, jihuu!! Heräiltiin vissiin siinä 11.30 aikoihin, ei pidetty kiirettä ylösnousemisen kanssa. Jossain vaiheessa, kun oltiin saatu kammettua itsemme ylös sängyistä, teimme aamupalaa vähäisistä ainesosista. Siinä kahvia juodessamme kehittelimme tämän lauantaipäivän strategiaa ja suunnittelimme hieman aikatauluja, koska Jennin olisi mentävä johonkin poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitus pöllitystä puhelimestaan vakuutusrahojen toivossa, lisäksi olisi käytävä kaupassa ja paikallisiin liittymiinkin olisi kiva saada ladattua puheaikaa. Tällä hetkellä ainoa puhelin, jolla voimme soittaa tai viestittää on Hannan Suomen liittymä. Toki voimme edelleen vastaanottaa puheluita ja viestejä myös Portugalin liittymiin.
Joskus kahden aikoihin lähdimme kohti koulun lähellä sijaitsevaa pankkia siinä toivossa, että tosiaan saisimme lisää puheaikaa. Mariana sanoi aiemmin, että pankkiautomaatilla pitäisi saada ladattua lisää puheaikaa. Ei saanut. Mariana myös sanoi, että jos MAHDOLLISESTI emme onnistu, voimme kysyä pankkivirkailijata apua. Ei voitu, pankki oli lauantaina kiinni. Se siitä sitte. Yhden liittymän taktiikalla mennää siis edelleen.
Jenni lähti Estorilliin etsimään poliisiasemaa… Tässä seuraavassa Jennin selostus iltapäivän tapahtumista: Rantauduin Alcoitaon ”keskustan” bussipysäkille klo:14:25. Tarkkaillessani bussipysäkin seinällä olleita bussiaikatauluja huomasin ilokseni bussien kulkevan tänään todella usein, kerran tunnissa. Ohikulkeva bussi oli lähtenyt Cascaisista 14:05, ei siis hajuakaan olisiko se jo mennyt ohi vaiko ei. Toinen bussi ainakin oli, koska se huristeli ohitsemme juuri meidän kävellessä Mäksyn kanssa kohti pankkia. Päätin kuitenkin jäädä hetkeksi odottelemaan tätä mahdollista toista bussia. Kun olin jököttänyt pysäkillä 10minuuttia paikalle purjehti vanhahko mummo. Hän toi toivoa jaksaa jatkaa odottamista. Mummelikin vilkuili kelloon siihen malliin, että joko bussi oli myöhässä tai mummeli sekaisin päivistä, veikkaan jälkimmäistä. Kellon ollessa 14:45 olin jo lähellä lähteä kävelemään kohti Estoriliä, ei se matka nyt niin pitkä ole..toinen vaihtoehto, joka kävi mielessä, oli ottaa lennosta taksi. Onneksi odotin kuitenkin vielä 6 minuuttia ja bussi kurvasi 14:51 pysäkille, jes! Ja eiku kohti kyttistä.
Onneks en lähetny kävelee! En muistanu ollenkaan et siinä yhessä väl
issä mennään ihan pelkästään moottoritiellä. Kerranki tehny oikeen ratkasun tääki mamma. Noh, hyppäsin sitte kyttiksen kohalla pois bussista. Mielettömän kokonen laitos (lue:säälittävän pieni). Heti ovella mua morjensti maailman sulosin koirtanpentu (siis tietty heti Ögen, meijän porukoiden koiran, jälkeen! :)). Se oli kyllä ihana ruttuturpa ja niin pieni ja villi! Poliisisetä siinä koitti pitää koiraansa aisoissa huonolla menestyksellä ja siinä samassa esittelin asiani tälle herralle. Eka kysymys mitä se kysy oli, että puhunko port
ugalia? No en puhu. Sitte oot väärässä paikkaa. Nojaajaa, oishan se pitäny arvata. Setä sano, että mun pitäs mennä turistipoliisiasemalle, jossa puhutaan englantia. Tää mestä on kuulemma Cascaisissa. No mutta jes. Setä kysy tän jälkeen, että onko mulla auto käytössä. Joo oota ku käyn käynnistää ton mersun tosta pihasta..mitä nää kuvittelee? Ei oo ensimmäinen tyyppi joka kysyy täällä onko meillä oma auto. Vois kyllä olla ei haittas yhtää, mut ollaan aateltu pikemminki hommaa se hovikuski. No mutta back to business. Pyysin poliisisetää kirjoittamaan paikan nimen ylös, että mahollisesti löytäsin sinne vielä mieluiten tämän vuorokauden aikana. Sillä aikaa kun poliisisedällä meni noin 10 minuuttia kirjoittaa viisi sanaa tekstiä leikin tämän sulopennun kanssa. Ai että, se oli kyllä niin kiva että Estorilin poliisiasemalla vois vierailla useemminki!Saatuani tän paperinpalasen tietoineen tulin siihen tulokseen, etten ala odottelee yhtäkään julkisen liikenteen kulkuneuvoa vaan meen taksilla. Onneks poliisiasema oli melko lähellä Estorilin juna-asemaa, missä tiesin taksitolpan olevan, niin jolkottelin sitte sinne. Hyppäsin ensimmäiseen taksiin ja kysyin vanhalta taksinkuljettajakurpalta tietääkö hän kyseistä paikkaa. Sano tietävänsä. Sitte mentiin taas. Kun vihdoin saavuttiin Cascaisin ei tää kuski enää tarkkaan tiennykkää minne sen pitäs mennä. Koitin sille inttää, että tän paikan pitäs olla poliisiasema turisteille. Se nosteli vaan käsiä. Lopulta meni hermot ja sanoin että jätä tähän. Jonku poliisiaseman se sano olevan kulman takana, joten suunnistin sitten siihen suuntaan. Onneks taksimatka ei maksanu 5e enempää.
Kävelin muutamanki kulman ohi kunnes näin yhen poliisiauton tulevan yhtä kujaa pitkin. Lähin kohti kujaa ja vähän ajan päästä löytyki mieletön poliisiasema, varmaan vielä puolet pienempi ku tää Estorilin. Taas poliisisedän juttusille ja esitin asiani. Kaskummaa, poliisisetä sano, että mun pitäs mennä tekemään rikosilmotus turisteille tarkotetulle poliisiasemalle. Siis missä vitusa mä nyt sitte oon?! Nooh, kysyttiin taas ohjeita ja tarkat ohjeet sainki. Käänny oikeelle, mee suoraa alas, käänny oikeelle, sitte vasemmalle ja site se on vasemmalla. Harvinaisen selvä homma. Ja eikun matkaan. Koitin parhaani mukaan muistella näitä oikeelle vasemmalle käskyjä mut pieleen meni. Puolisen tuntii ku olin pitkin Cascaisia pyöriny päätin luovuttaa. Ei enää jaksa. Pakko vissiin ottaa Marianaan yhteyttä ja pyytää sitä jelppii. Onneks jostain ylemmältä taholta tuli sellai neronleimaus Sundvallin aivoihin että. Cascaishan on melkonen turistikohde niin pätin vielä koittaa etsiä turisti-infon, josta varmasti osataan auttaa. Turisti-info löytyi noin kahdessa minuutissa, aivan mieletöntä!
Mieletön munkki, tää info oli jopa auki! Naisvirkailijalle selitin sitte huoleni ja se siinä maireesti hymyili ja sano että oon ihan oikeessa paikassa. Nää rikosilmotuk
set tehään kuulemma heti seuraavasta ovesta mentäessä oikealle. No kappas, jopas sattu. Kiitin ja kumarsin kauniisti ja suuntasin kohti seuraavaa ovea. Sisälle kurkistettuani näin, että sielä edellinen rikoksenuhri vielä vuodatti tarinoitaan. Tarkemmin ympäristöä tutkailtuani tajusin meidän Mäksyn kanssa kävelleen tän ”poliisilaitoksen” ohi muutaman kerran. Jännä ku ei olla kiinnitetty aikasemmin huomioo. Kuitenki muurahaisen kokosin kirjaimin lukee tavallisen oven vierustalla Policia. Ei siis mitään massiivisia sinisiä plakaatteja missään. Kas ku en löytäny tätä poliisiasemaa ykkösellä.Pääsin lopulta sisälle ja poliisisetä kyseli mitä on käyny. Kerroin niinku asiat oli ja setä alko naputtaa. Teki mieli sanoo sille, että voinko tulla ite kirjottaa, niin hidasta se yhen sormen kirjotustaktiikka oli. Tähän reissuun oli kuitenki menny aikaa jo varmasti pari tuntia. Yllättävän kivuttomasti saatiin laput tehtyä (niinpä, miettikää sitä että Sundvall on tällä mielettömällä englannintaidollaan selvinny poliisin puhuttelusta). En tiiä mitä Pohjola tykkää tosta mulle jääneestä osiosta, se on kuitenki portugalia :D Noh, on siinä nimet ja kaikenlaiset leimat alla, että sietäs kelvata muutaman huntin vakuutuskorvauksiin. Eikun soitto Mäksylle ja seuraavalla bussilla kohti Cascais Shoppingia, piti vielä hakea vettä ja suodatinpusseja mitkä Mäksy oli unohtanu shopata.
Mitäs Mäksy tällä välin oli puuhastellut? No siitä seuraavassa Mäksyn hyvinkin ykstyiskohtainen ja tarkka selonteko: Sillä välin kun Jenni seikkaili rikosilmoituksensa kanssa Mäksy suuntasi kulkunsa kohti Cascais Shoppingia. Se ketä tämä tieto jaksoi yllättää, niin käsi ylös. Siis ihan ruokaostoksille tällä kertaa. Pikkuvilkaisu tietysti ensin eräisiin liikkeisiin. Äiti, älä nostata verenpaineitas tässä välissä: ihan vaan vilkaisu. Ja noukin matkalla myös Jennille muutaman kännykkä esitteen.. Esitteen halvin puhelin 9,90, tuskin kuitenkaan käy Sundvallin mimosalle. Ei ollut täälläkään pankit auki, ei saatu puheaikaa viikonlopuksi. Lopulta löytyi myös ruokakauppa. Sen verran harvoin käyty siinäki puljussa ni ei voi ykkösel löytää. (Sport zonen hyllyiltä ei elintarvikkeita hämmästyksekseni löytyny) Oli Continentessa muutama muukin tullut hakemaan täydennystä ruokavaroihin, kauppa oli hyvinkin täynnä ihmisiä. Aikaa kului ruokakaupassa (!) melkein tunti. Käsittämätöntä. Vaikka muijalla oli kauppalistat ja kaikki mukana. Rahaa kului myös helvetin paljon, miten voi salaatit ja sen kaverit maksaa näin paljon?? No oli mukana myös muutama lekalajike, mutta silti! Lauantaipäivä ruokakaupassa, mahtavaa. Toivottavasti ei tartte pariin päivään sielläkään taas näyttäytyä. Nyssäkät painoi ainakin sen verran, että pikkuafrikanneekeripoika eläis noilla eväillä ainaki vuoden. Olispa auto.
Jenni ilmestyi kotiin hieman Mäksyn jälkeen. Keräiltiin vähän itteämme ja sen jälkeen kamojamme, että olisi vähän mukavampaa aloittaa illanvietto… Ei tajuta, kuka täällä viljelee tota rojua. Meijän sängyt on aina ihan täynnä kaikenlaista rompetta ja lumppupusseja vaik juuri mitään vaatteita ei olla täält ostettu, eikä itse oikein mahduta sekaan. Hyvin harmillista. Iltaisin siirretään kamat aina lattialle nukkumaan mennessä (äiti-M ja äiti-S, lue: kaappiin viikattuina ja silitettyinä), mutta kummasti ne aina päivän aikana pomppaa takaisin sängylle. Varsin outoa… Pointti oli siis että siivottiin. Nii ja pestiin kaks koneellista pyykkiäkin. Aika tehokasta! Sitten vilkaisu kelloon, ahaa: 18.30. Pitäisköhän käydä suihkussa, että saatais ilta käyntiin ja päästäis valmistautumaan illan Erasmuspartyihin. Todellaki pitäis.
Johan tuli mimosoiden kinttuihin vipinää. Suihkut oli suihkutettu hyvinkin nopeasti ja ruokalajikkeet uunissa (Valmislasagnet mikrossa). Siinä sitten keitettiin päiväkahvitkin samalla, koska olimme ostaneet kunnollista kahvimaitoa Kanarian tapaan!! Mahtava ateria ruokaviineineen. Viiniä tosin jäi jonkin verran ruokailusta ja se oli illan mittaan tuhottava, koska se oli tiiliskivi-viiniä (maitotölkin näköisessä pakkauksessa) eikä purkkia saa avaamisen jälkeen suljettua. Harmillista. Siinä sitten rauhassa keskenämme laittauduttiin ja popitettiin musiikkia ja jauhettiin huonoa huumoriamme. Toiveissa oli, että tutustuttais Erasmus partyissa muihinkin Erasmus-opiskelijoihin, ettei tartteis aina viettää aikaa keskenämme. Suvi ja Heinikin oli edellisestä viikosta jo oppineet ja kehitelleet itselleen muuta ohjelmaa :D
Puolen yön kieppeillä aloimme suunnitella lähtöä kohti Lissabonia. Loput kahvimaidot ja Kaipirinhapullot (rinha, suom. roska :D ) messiin ja menoksi. Pysäkille päästyämme saimme taas kerran todeta, että edellinen bussi oli juuri mennyt. Miten lauantaina ei tähän aikaan kulje enempää busseja?! Onneksi oli eväät ja musiikit mukana niin puolen tunnin odottelu meni yllättävänkin nopeasti. Juna-asemalla sitten huomasimme, että juna oli juuri lähdössä. Oikein, taas myöhästyttiin. Mutta koska matkassa oli kaksi tavan ideanikkaria: äly ja väläys, päätettiin kehitellä vähän puuhastelua puolen tunnin odottelun ajaksi. Jen
nin Nikon laulamaan ja muutama kuva räiskästiin itestämme halaamassa Cascais-kylttiä. Tai oikeastaan Cascai-kylttiä, koska viimeinen s oli pyyhkiytynyt pois. Onneksi juna tuli aika nopeasti ja päästiin junaan odottelemaan matkan jatkumista. Matka sujui oikeinkin rattoisissa tunnelmissa alkumatkan ajan, mutta suunnilleen puolessa välissä se iski. Ja molempiin samaan aikaa. Ihan hirveä vessahätä. Kuinka paljon näissä junissa on vessoja. Oikein. Ei ole! Kiihtyvällä tahdilla se lisääntyi Lähestyessämme Lissabonia. Junasta noustessa ei sitte pystytty ees seisoo suorassa. Ihan hirveetä, ei millään olla keksitty mistä se hätä saattoi johtua!? Ai nii.. Siinä Lissabonin asemalla ennen junasta poistumista joku mies vielä sano meille: tytöt olkaa varovaisia paikallisten miesten kanssa. Ahaaa. Ihan tosi?! Ei ollakaa viel huomattu. Olisit eilen kertonu! Urpo. … Jatketaas matkaa… Siinä selät kumarassa vaelsimme taksiin, jotta se voisi kuljettaa meidät päämääräämme eli Welcome new Erasmus students- Partyihin, kuselle. 
Taksikuski oli tietävinään party-paikan, mutta niin vain joutui hän taas huutelemaan ikkunasta ajo-ohjeita. Pääsimme kuitenkin perille melko nopeasti. Oven ulkopuolella oli jonkun verran porukkaa jonottamassa sisään. Koska ovi ei ensimmäisen minuutin aikana auennut, päätettiin lähteä puska-pissalle kulman taakse. No eihän siinä kulmien takana oikein mitään puskia ollut, pelkkiä talojen kiviseiniä. Nyt oli kuitenkin tosi hätä. Eli seuraavan kulman taakse. Siinä olikin sopivasti joku paikallinen koivu, jonka juurakkoon lossotimme. Jos ei siitä nyt sitten sen enempää, palasimme jonoon.
Jonoon palattuamme laskimme, että jonossa oli varmaan noin parikymmentä ihmistä eli suht nopeesti päästäis varmaan sisään. Tai ei siinä mitään jonoa ollut kasa ihmisiä ja aina kun ovi viiden minuutin välein avautui, maksimissaan pari ihmistä pääsi sisälle. Jonotimme 10 minuuttia. Jonotimme 20 minuuttia. Jonotimme 30 minuuttia. Jonotimme 40 minuuttia. Jonotimme 50 minuuttia. Jonotimme tunnin. Mitä paskaa tää nyt on?!! Klo.3,15: oltiin jonotettu 1,5 tuntia, oltiin liikuttu metri eteenpäin, yhtä lähellä ovea, yhtä paljon porukkaa jonossa ja edelleen oltiin jonon viimeisiä. Kun ovi avautui, joku saattoi vinkata sisältä että toi on mun kaveri ja kaveri pääs sisää. Kaikki muut jonossa oli portugalilaisia tai espanjalaisia. Sisältä poistuneet vaikuttivat kyllä Erasmusopiskelijoita, harmi vaan ettei ehditty tutustumaan. Aivan mahtavat bileet!! tai siis eihän me sitä tiedetä. Meni hermot otettii taksi lennosta ja lähettiin himaa. Oltaishan me varmaa sisää päästy, veikkauksena ehkä siin viiden pintaa. Kyllähän täällä menomestat on auki seiskaa asti, mut nyt meni jo maku tähän iltaan. Voidaan kertoa että lähetetään maanantaina Erasmus Lisboalle eräskin mielipide näistä ”Erasmus-bileistä”. Vähänkö vitutti (anteeksi ruma kielenkäyttö) ku päästii himaa, saattoi muutama painokelvoton sana päästä ilmoille. Ihan turhaa kerranki vilkastii peilii ennen uloslähtöä, turhat naamat, naamarit ja naamiaisasut. Oltais me voitu vinettoa kiskoa kotona kollarit, possupaita ja villasukatki päällä keskenämme ja aivan varmasti olis ollu paremmat bileet ja fiilikset. Vittu mitä paskaa. Ei ollu alun perin ihan tarkotus vaan lähteä treenaamaan julkisilla kulkemista.
Päivän lopputulos: Ei puheaikaa paikallisiin liittymiin, Ei halpaa terveysruokaa, ei nopea kauppareissu, ei nopea rikosilmoitusreissu, ei Erasmusbileitä, ei uusia tuttavuuksia, ei hovikuskia. Mentiin nukkumaan ennen neljää, erittäin epäpositiivisissa tunnelmissa.
Ps. Kuules nyt Miguel! Hommaa auto itelles, että voit kuskata meitä! Tämä ei ole toive vaan käsky. Toimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti