Voi kuinka ihanaa herätä uuteen viikkoon intoa puhkuen ja pirteänä! …Ja paskat. Väsytti törkeästi ja kiinnostus ylösnousemiseen ja töihin lähtöön nolla. Eli hyvistä lähtökohdista tähän viikkoon. Toivottiin, että olis taas joku pyhä ja bussit ei kulkis, mutta valitettavasti näin ei ollut.
Harjoittelussa päästiin heti aamutuimaan taas kuntoilemaan. Kinttua ja käpälää ylös mammojen ja pappojen tahtiin ja vatsojakin vedettiin eräskin 30:n sarja. Että aika rempseästi lähti käyntiin tämäkin viikko, mutta hyvä vaan, koska nyt taas (siis tälläkin viikolla) alettiin tsemppaamaan ton ruokavalion ja urheilun suhteen. Jumpan jälkeen joimme automaattikahvit (jotka olivat muuten todella pahat ja makeat) ja sen jälkeen suuntasimme oman asiakkaamme luokse. Tämä on siis sama asiakas jota jo edellisellä viikolla vatvoimme (ketä kukaan muu ei halunnut hoitaa, koska asiakkaan tilanteelle ei juuri mitään voida tehdä). Asikas huusi edellisen viikon tapaan koko ajan. Ei kivusta vaan sillä on päässä jotain vikaa. Kukaan ei oikeastaan tarkemmin ole meille osannut kertoa kyseisestä tapauksesta. Paha dementia ja kuuppa sekasin. Kyllä me siinä jotain muutakin puuhastelimme ennen lounastaukoa, mutta ei nyt siitä liian tarkkaa selostusta. Joudutaan jo muutenkin lähettelemää oppimispäiväkirjoja ympäri maailmaa.
Lounastauolla yritimme rantautua taas rannalle evästämään, mutta siellä tuuli niin paljon ettei siellä sietänyt olla ja lisäksi joku oli manannut pilvet taivaalle (epäillään Kristaa) joten jouduimme etsimään suojaisemman paikan. Buu. Ei jakseta enää näitä pilvisiä päiviä.
Lounaan jälkeen seurasimme koko lopputyöpäivän ajan (1h) toisen kerroksen potilaiden kuntoilua ja käveltiin niiden perässä jossain kehikossa. Oli sen päivästä ravirataa että hellurei! Mammat ei vaan ihan kyenny ravaamaan, koska olivat niin huonokuntoisia.
Töiden jälkeen koululle. Nopeasti vaan tarkistetaan mailit ja päivitetään rakasta päiväkirjaa. Joo niinku arvata saattaa oltii tosi nopeita! Vierähti vaan 4 tuntia! Innostuttiin niin kovasti ku oli tuttuja mesessä, et unohdettii vallan kaikki muut jutut. Mut oli pakko päästä vaihtaa kuulumisia, koska ei paljon mitään olla Suomesta kuultu, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Eli huudeltiin taas kaikille tutuille turhanpäiväsiä juttuja ja vainottii niitä Internetin ihmeellisessä maailmassa.
Ysin jälkeen oli pakko poistua koululta, koska oltiin päätetty kokeilla jälleen uimahallia. Täten toimimme myös suunnitelmien mukaan, vaikka väsymys painoikin jo kovasti. Äkkiä kotiin ja uimakamppeet kassiin ja toiveikkain odotuksin kohti uimahallia. No te varmaan kihertelette siellä, että ei ne tumpiot taaskaan päässy uimaan! No ette tiedä mitään! Totta kai päästiin. Näytettiin vaan paperilappua, jossa on jotku numerot ja heti saatii avaimet uimahallin pukukaappeihin. Pelonsekaisin tuntein vaihdoimme kuteet uima-asusteisiin ja kohti päämäärää. Ahdisti jo etukäteen ajatus kylmästä vedestä ja toivoimme hartaasti, että hallilla olisi ollut sauna. Mutta mikä ihana yllätys olikaan altaaseen molskahtaminen! Lämmintä vettä! Mahtavaa. Suomessa on ehkä kylpylöissä näin lämmintä vettä. Tarkistimme lukemat seinältä: 30 astetta. Jess! Allas tosin oli melko lyhyt, mutta kyllähän siinä nyt sohlasi. Uimiseksi sitä meijän menoa ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa. Sen päivästä kamppailua hukkumista vastaan. Saimme oman radan, koska hallissa oli melko vähän porukkaa. Siistä, ei tarvinnut väistellä hitaampia!! :D Joopa joo, aika täydelliseltä uintireissulta kuulostaa, eikö? Olishan se ollu pienmuotoinen ihme, jos tää olis onnistunu täydellisesti. Siinä vähän aikaa uituamme paikalle ilmestyi vastaanottotiskin poika eteemme ja sano meille, että täällä uimalakit on pakolliset. Ahaaa! Vähän jo kateltiiki et ihme porukkaa ku kaikil on noi hirveet myssyt päässä uidessa. Eli uimalakkiostoksille sitten ennen ensi kertaa! Poika lainasi meille uimalakit loppuajelehtimisen ajaksi. Uitiin varmaan sata kilsaa, ainakin uinnin jälkeen oli tosi väsynyt fiilis.
Kotona tajuttiin, ettei olla syöty mitään lounaaksi nauttimamme salaatin jälkeen. Jouduimme siis valmistamaan vielä iltapalaa, sekä seuraavan päivän eväät. Ei paljon tarvinnut unta etsiskellä sen jälkeen.
Ps. Miguel we heard that you are alive! Mahtavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti