Sunnuntaina päätettiin nukkua pitkään, koska edellinen yö ei ollut sujunut kummaltakaan kovinkaan maireasti. Herättiin kuitenkin herätyskelloon joskus klo:11 tienoilla, koska tarkoituksena oli lähteä mahdollisimman aikaisin Hannan porukoiden hotlalle Cascaisiin, siitä lenkille ja iltapäivällä kohti Lissabonia. Pakkasimme myös rinkkamme täyteen rojua, sillä tarkoitus oli viettää seuraava yö perhe Mäkelän hotellihuoneessa (niillä oli sellai lukaali missä oli meilleki oma makkari!), josta olisi myös lyhyempi matka harjoitteluun, hipheihurraa, säästetään 1,80e!
Koska pakkaamiseen meni aikaa ja sunnuntaisin busseilla on normaaliakin vittumaisemmat aikataulut olimme Perhe Mäkelän hotellilla vasta reippaasti kello 13 jälkeen. Siinä hetken pohdittuamme lähteäkkö vaiko ei lenkille, isä-Mäkelän kannustamana lähdimme, Iita (Hannan sisko) raahattiin väkisin mukaan. Sundvall siinä tunnusteli askeleen painavuutta. Yllättävänkin kepeästi sujui alkumatka, vaikka elimistössä tuskin oli energiaa juurilainkaan (dieetti jatkuu siis hyvää vauhtia). Juostiin Cascaisista Estoriliin ja takaisin rantabulevardia, ajallisesti noin 50 min. Vasta Cascaisin keskustassa alko Jennin näköä hieman heittää, siinä vaiheessa tajusi Sundvall vaihtaa juoksuaskeleet ripeeseen kävelyyn, melko hyvin näillä eväillä.
Nopean suihkun jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa Cascaisin keskustan tuntumasta. Perhe Mäkelän kävelyreittejä (syrjäisiä pikkukujia) jonkinaikaa käveltyämme löysimmekin sopivan ruokailupaikan monien vaihtoehtojen seasta. Ruoka oli maittavaa ja seura hyvää (ottakaa huomioon, ollaan oltu kahestaa paru viikkoa putkeen eli seura ku seura). Ainoa mikä häiritsi, oli jaloissa pyörivät pulut, ne koitti kai päästä haukkana osingoille silmän välttäessä. Kiitos vaan aterioista isä-Mäkelälle :)! Maksettuamme laskun (tai siis kun seurasimme laskun maksamista) huomasimme kellon olevan jo melkoisen paljon. Ajatuksena oli illalla lähteä katsomaan Benficalle peliä ja kellon tikittäessä mieletöntä vauhtia pelin alkuun oli vain 4 tuntia. Päätettiin ottaa lähimmät taksit ja mennä Benfican stadionin vastapäisen ostoskeskuksen (Colombo, tuttu paikka) kautta kohti illan matsia koko köörin voimin, vaikka äiti-Mäkelä ja Jupe hieman arpoivat osallistumistaan illan otteluun ennen varsinaista päätöstä.
Jouduttiin ottaa kaksi taksia, koska 6 ihmistä ei ämpätä juuri mitenkään normi taksiin eikä täälläpäin tunneta käsitettä tilataksi. Ei ole. Kokoonpanoina:1.taksi:isä-Mäkelä,Jupe,Iita 2.taksi:äiti-Mäkelä, Hanna, Jenni. Äiti-Mäkelä kummasteli kovin matkan varrella Portugalin rehevää ja kaunista luontoa. Erityisesti kukat saivat huomiota osakseen. Kas kun me ei olla moisiin kiinnitetty huomiota laisinkaan. Todella kumma juttu. Kivoja rehuja joo, kauniita kukkia jne. Taksimatka sujui ilman sen suurempia kommelluksia. Päästiin Colombolle ja silleen.
Colombossa pyörittiin muutamassa putiikissa (ei ostettu MITÄÄN!). Käytiin kahvilla ja jätskillä. Lähettiin kohti peliä. Saatettiin siinä ohimennen huomata pari ihan uutta liikettä joissa ei olla vielä vierailtukkaan (esim. Billabong, Roxy..). Joutuu siis vielä palaamaan kyseiseenkin puljuun, väkisinkin.
Matkalla kohti Benfican kenttää oli pakko piipahtaa fanikojuilla. Koska siinä fanilaumassa tuli todella ulkopuolinen olo, ei haluttu näyttää turisteiltä vaan napattiin fanikojusta (siis ihan maksettiin kyllä) Benfican kaulahuivit. Ja avot, hetkessä näytettiin niin local
eilta että! Eikun lippuja ostamaan. Mäksy siinä tyrkättiin lähimmäs lippuluukkua tekemään lipputilausta. Kovasti oltiin tilaavinamme 22e/kpl liput 1 pisolle, mutta toisin kävi. Yllättävä käänne. Tarkastellessamme mennyttä rahan määrää ja lipuissa lukevaa summaa, oli lippumme 37e/kpl, hyvää päivää! Mäksy oli vissiin vahingossa tilannu jotku aitiopaikat! Eikä se kaukana ollu. Kun vihdoin löydettiin oikeelle portille, oikeeseen katsomoon, oikeille paikoille, ei paikoissa kyllä mitään valittamista ollut. Näkymät kentälle oli mahtavat ja ihan takanamme oli erisorttista kuppilaa ja kioskia. Ei hullumpaa. Pelin alkuun oli vielä tunti aikaa kun tämä sortinsakki oli jo iske
nyt konttinsa penkeille. Kyllä sitä siinä kelpasi istua ja ihmetellä. -> Katsomon fanaattisin fani !
Lähettiin sitte massan mukana valumaan kohti takseja. Saatiin hyvinkin kivuttomasti taksit ilman jonotusta. Paikalliset jonotti kylläkin metroon ja busseihin, mut ilmeisesti niillä ei oo varaa takseihin (eikai tollasten lippuhintojen jälkee). Samoilla kokoonpanoilla hypättiin takseihin ja eikun ruuhkan sekaan. Toisesta autokuskista ei osata kauheesti sanoa, mutta ainaki tää meijän taksikuski oli niin kujalla että. Pyörittiin useempiki liikenneympyrä muutamaan otteeseen ympäri kun tää hombre koitti tavata tienviittoja. ”Are you lost?” ”Do you know where we are?”. Ei vastausta. Jossain vaiheessa onneksi ite tajuttiin olevamme todellalähellä ja ajettuamme hotellin ohi oikein sujuvasti, pyysimme kuskia pysäyttämään. Siinä vaiheessa alkoi tälläkin miehellä leikkaamaan, että ai tuo hotelli. No just se. Hombrehan oli koko ajan pitänyt taksamittaria päällä ja mittarissa oli iloinen lukema 33e, johon tulisi vielä tullimaksu päälle. Onneksi äiti-Mäkelä avasi rempseästi suunsa: ”I think this is enough!” ja antoi kuskille vain 30e ja adiokset päälle. Sinne jäi taksikuski huulipyöreänä pyörittelemään seteleitään, mutta eipä huudellut sen enempiä rahojensa perään. Onnettomia nää taksikuskit täälläpäin..
Ei vissiin toisella autollisella sen paremmin mennyt, sillä heidän taksinsa kurvasi pihaan noin 5 min myöhemmin. Kuski oli kuulemma ollut tylsä ja noudattanut liikennesääntöjä. Jepjep, harvemmin täällä noita liikennesääntöjä noudatellaankaan. Kaikki pääsi kuitenkin ehjin nahoin perille. Väsymys painoi jo sen verran silmäkulmassa, että muutaman vaihdetun sanan jälkeen koko talossa oli hyvinkin hiljaista…
Pikkuhiljaa kellon lähestyessä 20.00 alkoi stadionille valua populaa melkoisesti. Pelin alkuvaiheilla 
screenille ilmestyi ottelun katsojamäärä, 31 220 katsojaa. Voi terve. Lähestulkoon samoja summia kun noissa FC Lahden kotipeleissä. Silti stadionilla oli tilaa varmaan ainakin toiselle mokomalle. Ei mikään ihan pikku stadikka. Peli oli ihan jees, Benfica vaan ryssi sen heti alkumetreillä. Maalivahti oli melko jäissä, varmaan osaks senki takia että Benfica painosti, mutta ei ni ei. Lopputulos oli 1-1, mikä oli varmaan melkonen pettymys (tai siltä se ainaki näytti) Benfican kannattajille. Sarjataulukossa Benfica on toisena heti Porton jälkeen ja Braga, ketä vastaan tää peli nyt siis oli, on vasta kahdeksantena. Benfican olis melkeen siis pitäny voittaa ja kevyesti. Mutta ei aina voi voittaa, ei edes jokakerta! Eli ei mikään huippupeli, mutta olihan se aika siisti kokemus olla seuraamassa peliä näin hienoissa puitteissa ja voidaan kertoa että täällä on katsomoissa toiminta aika paljon fanaattisempaa kuin meilläpäin Suomessa. Tuskin on kuitenkaan varaa noihin lippuihin toista kertaa ilman sponsoreita.. Tarttee tyytyä halvempiin paikkoihin, jos halutaan vielä toisen kerran samaiselle stadionille.
Lähettiin sitte massan mukana valumaan kohti takseja. Saatiin hyvinkin kivuttomasti taksit ilman jonotusta. Paikalliset jonotti kylläkin metroon ja busseihin, mut ilmeisesti niillä ei oo varaa takseihin (eikai tollasten lippuhintojen jälkee). Samoilla kokoonpanoilla hypättiin takseihin ja eikun ruuhkan sekaan. Toisesta autokuskista ei osata kauheesti sanoa, mutta ainaki tää meijän taksikuski oli niin kujalla että. Pyörittiin useempiki liikenneympyrä muutamaan otteeseen ympäri kun tää hombre koitti tavata tienviittoja. ”Are you lost?” ”Do you know where we are?”. Ei vastausta. Jossain vaiheessa onneksi ite tajuttiin olevamme todellalähellä ja ajettuamme hotellin ohi oikein sujuvasti, pyysimme kuskia pysäyttämään. Siinä vaiheessa alkoi tälläkin miehellä leikkaamaan, että ai tuo hotelli. No just se. Hombrehan oli koko ajan pitänyt taksamittaria päällä ja mittarissa oli iloinen lukema 33e, johon tulisi vielä tullimaksu päälle. Onneksi äiti-Mäkelä avasi rempseästi suunsa: ”I think this is enough!” ja antoi kuskille vain 30e ja adiokset päälle. Sinne jäi taksikuski huulipyöreänä pyörittelemään seteleitään, mutta eipä huudellut sen enempiä rahojensa perään. Onnettomia nää taksikuskit täälläpäin..
Ei vissiin toisella autollisella sen paremmin mennyt, sillä heidän taksinsa kurvasi pihaan noin 5 min myöhemmin. Kuski oli kuulemma ollut tylsä ja noudattanut liikennesääntöjä. Jepjep, harvemmin täällä noita liikennesääntöjä noudatellaankaan. Kaikki pääsi kuitenkin ehjin nahoin perille. Väsymys painoi jo sen verran silmäkulmassa, että muutaman vaihdetun sanan jälkeen koko talossa oli hyvinkin hiljaista…
Ps. Miguel, ihanaa, että sinäkin rakastat jalkapalloa. Toosin voisit koittaa hillitä fanaattisuuttasi edes hieman (Miguel poistettiin katsomosta toisen puoliajan alussa), että voisimme ensikerralla katsoa koko pelin yhdessä loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti