Aamu samaa settiä kuin edellisinäkin päivinä. Väsymys tosin oli moninkertainen! Edellisestä päivästä ”oppineina” lähdimme bussipysäkille n.2 minuuttia aikaisemmin ja saimme jopa venailla bussia muutaman minuutin pysäkillä! Kelatkaas sitä.
Siinä työkuteita vaihtaessamme kiittelimme sitä, että aamulla saamme heti osallistua mammojen kanssa jumppaan että herätään lopultakin tähän päivään. Ei jumpattu, eikä herätty. Aluksi tosin meille sanottiin että ohjatkaa muutama liike alkuverryttelyksi. Noh. Hetken mammat jaksoivat meitä katsella ja alkoivat sitten itse omatoimisesti kehitellä harjoitteita, siinä perässä mentiin sitte. Kun alkuverryttely oli ohi, meidät ohjattiin sivulle seuraamaan loppujumppaa, koska ryhmäläisiä oli tällä kertaa niin paljon, ettei meille riittänyt tilaa. Siinä sitten notkuttiin ja seurailtiin.
Ryhmän jälkeen haettiin automaatista kahvia, että vähän virkistyttäis ja saatais otetta tähänki päivään. Ei saatu otetta eikä hyvää kahvia. Automaatti sylkee ihan hirveetä sokeri-sotkua, ei olla n.10:stä vaihtoehdosta vielä ainakaan löydetty yhtään juotavaksi kelpaavaa. Jatketaan etsintöjä. Siinä kahvilla istuskellessamme saimme kuulla että tänään meidän ei tarvitse mennä oman asikkaan luokse. Ahaa. Pidennettiin sitte kahvitaukoa. Kahvitauon jälkeen seurailtiin taas parin asiakkaan kuntoutusta. Ei nyt tarkkaan pysty tilanteita muistamaan, koska piti niin paljon tsempata ettei nukahdettais.
Jotenki ihmeen kaupalla pysyttii hereillä ja lähdettii hyvissä ajoin ruokkikselle. Ulkona tuuli todella paljon eli ei uskallettu biitsille asti lähteä, ettei tuuli veis muijia mukanaan. Syötiin maittavat tonnikalasalaatit mäkkärin puistossa. Joo käytiin mäkkärissäkin pyörähtää, mutta vaan tuulelta suojaan, koulutehtäviä tekemään ja vessaan.
Palattuamme ”töihin” seurailtiin taas vanhusten kuntoilua kaiteiden välissä ja muissa yhtä alkeellisissa laitteissa. Autettiin muutamaa istumaan ja seisomaan sekä pystyssä pysymisessä. Eipä siinä muuta sitten ehtinytkään, kello oli jo kolme. Ehkä turhin päivä ikinä harjoittelussa, ehteenvetona: ei tehty mitään, koko päivä tsempattii et pysyttäis hereillä. (Siihen nähden aika paljon paskanjauhantaa tähän asti)
Onneksi tähän päivään emme olleet suunnitelleet paljon ohjelmaa, jotain turhanpäiväisiä koulutehtäviä (ihan törkeen paljon ja deadlinet huutaa punaisella jo!) ja uimaan illalla. Mutta nyt oli muijat niin väsyneitä, että päikkärit oli ihan ekana otettava!! Ei mitään muuta vaihtoehtoa. Tähän väliin on kuitenkin kerrottava, että tänään ”saatiin” meijän osoite! Toisin sanoen löydettii kotona rappusilta kämppikselle tullut kirje, josta kopioimme osoitteen. Hianosti! Koska olette jo pitkään joutuneet odottelemaan osoitetta johon voitte lähetellä rakkauskirjeitä ja lahjoja (älkää lähettäkö mitään liian isoa, koska postilaatikko on kovin pieni. Esim. setelit on ihan jees.) niin tässä se vihdoin tulee (tuskin tulee tällä perille, mutta ainahan sitä kannattaa kokeilla!):
Rua do Pompal, Vivenda Lena Cristina
n˚ 607 2˚ andar
2665-076 Alcabideche, Portugal
No niin ja sitte niihin päikkäreihin… Päivän ehdoton kohokohta. Tosiaan, pikkupäikkärit ennen koulutehtäviä. Melkein 2,5 tuntia! Herättiin tähän päivään klo. 18.30. Ensimmäisen kerran tämän päivän aikana oli fiilis, että ollaan jotenkin mukana tässä maailmassa. Siistiä. No niihin koulutehtäviin sitten. Saatiin väsättyä harjoitteluun raportti ensimmäisestä viikosta (3 päivää) tai oikeastaan raportti 1.kerroksen toiminnasta in english. Todella laadukkaat raportit, huikeita lauserakenteita ja sanahirviöitä kuten: On the 1st floor patients are in very bad condition and they can’t do any daily living things on they own. Että tollasta asiatietoa ollaa 2:n raportin verran jauhettu (hyvinkin tiivistetysti). Lue: samaa lausetta jauhettu koko ajan hieman eri sanajärjestyksillä. …Tulipa taas väriteltyä faktoja… Teeehtiin me siinä muitakin koulutehtäviä! Luettiin Tules-kurssin lisätehtävien tehtävänannot ja päädyttiin siihen ratkaisuun, että Hukkis saa auttaa niiden teossa hieman kun saapuu tänne vierailulle. Ei siis osattu.
Kello olikin siinä vaiheessa jo niin paljon, että ajateltiin jättää loput tehtävistä myöhempään ajankohtaan ja siirryimme seuraavan päivän eväiden valmistukseen. Ja tajuttiin, ettei olla päivän eväiden jälkeen mitään syöty, joten siinä jotain pientä mutustimme ennen uimaan lähtöä.
Ja sitte uimaan. Tultiin pahaan ruuhka-aikaan hallille!! (n. klo.21.40) Ei oikein tiedetty mistä olis itelle raivannu tilaa!! (Lue: altaassa ei ollut ketään). Ei tajuta oikein että mikä idea siinä on, että 10-kortilla saa mennä uimaan vain klo. 21- 23 (tiettyinä päivinä)! Joko kukaan muu ei ole kyseistä korttia hommannut tai sitten meitä on huijattu. Tai sitten ollaan karkotettu jo muut uimarit sieltä. Eivät raukat kehtaa tulla, kun ollaan niin pro-tasoa. Tosiaan!! Jep, mutta siis.. Uitiin ehkä n.1km (40min) ja sitten kotiin.Kylläpäs taas jo väsymys painoikin kovin, siis iltapalan tynkää nassuihin ja unta palloon. Hyvät yöt!
Koska tämä päivä oli niin tapahtumarikas, pientä yhteenvetoa tähän loppuun jotta muistaisitte päivän kohokohdat. Siis: Herättiin ensimmäisen kerran tähän päivään klo. 18.30, ei tehty yhtään mitään koko päivänä (uinti ainoa toivonkipinä paremmasta elämästä). Tack och adjöö.
Ps. Miguel, good night, sleep tight, don’t let bedbugs bite!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti