Perjantai, perjantai, perjantai!!! Tämän ajatuksen voimalla saimme kammettua itsemme ylös sängystä tänään, ei yhtään aikaisemmin mutta kuitenkin. Ollaan jo sen verran kehitytty, että vaatteet ja varusteet on illalla kytketty hyvinkin lähtövalmiiksi, joten aamulla voi herätyskelloa huoletta torkuttaa puoli tuntia. Hyppäys vaatteisiin, valmiit aamupalat ja eväät kainaloon ja ulos. Ollaan jo seuraavaakin siirtoa mietitty. Eli puettaisiin itsemme jo illalla lähtövalmiiksi, niin säästyy aamulta taas yksi vaihe! Aivan mahtavaa aivotyöskentelyä! Tässä vaiheessa sen verran mainittakoon, että tämä päiväkirjamerkintä on kirjattu perjantai-iltana melko myöhään. Eli sen mukaan voitte sensuroida tätä paskaa, koska odotettavissa on sen päivästä settiä että kannattaa varata sipsiä, poppareita ja juomaa ja ottaa hyvä asento tuolissa, koska heikkotasoista tekstiä ja tapahtumia riittää!
Tosiaan viikon viimeisen työpäivän voimalla raahauduttiin…siis innosta puhkuen saavuttiin työpisteeseen. Vedettiin siinä vähän alkuverryttelyä jumpan alkuun, siis näytettiin liikkeet ja fyssari tulkkas jos ei asiakkaat tajunnu muuten. Ja osallistuttiin jumppaan mammojen ja yhden papan kanssa, jumppapalloilla. Tai mammat oli palloilla, meillä oli sellaset sarvelliset pomppupallot ku ei muita riittäny. Eli hyvinkin rempseästi työn touhussa heti aamusta. Siihen se työrupema sit oikeestaa päättyki tältä päivältä…hmm, yritetää muistella et oltaisko mahdollisesti jotain merkittävää tehty… Mutta ei, ei tehty ei. Haettiin jumpan jälkeen kahvit, uudesta kahviautomaatista, pahaa edelleen. Istuttiin tovi kahvihuoneessa. Ja toinen tovi. Ei omaa asiakasta tänään. Mentiin kuntosalille seuraamaan yhden polviasiakkaan kävelyä. Testailtiin vähän välineitä. Jenni leikki leluilla. Päätettiin lähteä syömään. Siinä oltiin työvaatteet vaihdettu omiin lumppuihin ja juuri suuntaamassa lounastauolle, kun päätimme varmistaa iltapäivän ohjelmaa. Kysyttiin yhdeltä fyssarilta, että ollaanko mahdollisesti tulossa iltapäivän ryhmään mukaan auttamaan. ”Ei tänään mitään ryhmää ole”. Se kävi kysymässä vielä the big boss fisioterapeutalta meidän ohjelmaamme ja niin se vain oli, että siinä meidän työviikko oli tällä erää! Ei paljon harmittanu! Eli niin rankka viikon lopetus. Tosi rankkaa tuolla harjoittelussa. Olisi kyllä kiva oppiakin jotain, mutta onhan meillä vielä 8 viikkoa jäljellä. harmi.
No nyt meillä oli ainakin aikaa toteuttaa päivän suunnitelmat. Eli valloittaa Lissabonista taas yksi Shopping center! Eli heti seuraavalla junalla Oeiraksesta (harjoittelupaikka) Lissaboniin. Koska meillä nyt oli aikaa runsaasti päätimme kokeilla paikallista metroverkostoa. Joo tiedetään, aika villi veto ja riskialtista hommaa näinkin idiooteille Lissuille. Harjoittelupaikassa fyssarit kyllä antoi aika hyvät ohjeet miten tulis liikkua, mut kyllä siinä vähän sormi suusta seistii ensin lippuautomaatin edessä ja sit sen jälkee pyörittii hetki asemalla ku puolukka p… siis ryssät Anttilassa. Mutta koska aivotoimintamme on hyvinkin keh
ittyneellä tasolla, osattiin tietenkin perille ykkösellä! Ja vaihdettiin siinä lennossa jopa metrosta ja metrolinjasta toiseen. Päättärillä (Oriente) siinä hetki sitten seistiin ja mietittiin, että mistäköhän ihmeestä löydetään se Vasco da Gaman ostoskeskus. No se ei ollut kovinkaan vaikeaa. Astuttiin aseman ovesta ulos niin siinähän se ostoskeskus morjesteli suoraan edessä! Aika upean näköstä seutua muutenki, siistejä rakennuksia joka puolella. Ei tietoakaan köyhyydestä, jota näkee muuten joka puolella täällä. (mm. meidän lompakoissa) Päätettiin vähän kierrellä lähimaastossa ennen Vasco da Gamaan menoa. Fyssarit sano, et Orientessa on joku Euroopan suurin oceanario, jossa uiskentelee kaikenlaisia haikaloja ja muita haukien ja ahventen kavereita. Ei me sitä nähty, olis kyllä kiva joku kerta siihenkin tutustua kerran ollaa täällä. Muita rakennuksia kylläki nähtii, ei vaa oikee tiedetä mitä ne sisältää, yks oli ainaki jäähalli (Koska ovessa luki Disney on ice)! Löydettiin veden äärelle, jossa nautittiin eväät. Ei paskemmat maisemat ollenkaan. Ja ilmaki ihan ok, tosin huppareista ei uskallettu luopua. Yläpuolella hyrräsi joku maisemahissi, joka olis myös ihan kiva testata. Ja edessä upea silta joka ylittää jonku joen tai merenpuokaman, ei oikeen tiietä. (Mahtavaa maantiedon osaamista)
Ei jaksettu siinä kauaa eväiden syömisen jälkee istuskella, koska meillä oli korkkaamaton ostoskeskus lähistöllä. Eli päättäväisin askelin sitä kohti. Jotku neekeripojat… siis pikkuyöntimot taas huuteli perään matkalla, ei annettu askelten hidastua. Päästiin Shoppingcenterii sisälle ja Jenni räiskäisi heti kuvan. Onneksi oli nopeaa toimintaa kameran kanssa, sillä vahtimestari asteli hyvinkin ripein askelin meidän luokse ja sanoi ettei ostoskeskuksessa saisi kuvata. Ihan typerä sääntö. Kamera laukkuun siis. Aika siistin näköinen ostoskeskus tämäkin, mutta ei läheskään niin iso kuin se toinen Lissabonin iso ostoskeskus Benfican stadionin vieressä: C.C Colombo. Käytiin melko alkuvaiheessa testaamassa ostoskeskuksen kahvi/pullatarjonta. Hukkis ja Kirsukka: Viikkorituaali suoritettu. Terpan pullafanfaarit vaan uupui. :D Kierreltiin ostoskeskuksessa useampi tunti, mutta yllättävänkin pienillä ostoksilla selvittiin, vaikka kierrettiin osa kaupoista kahteenkin kertaan. Johtuu varmaan siitäkin, että ollaan kohtuullisen kiitettävästi kierrelty putiikeissa tän kuukauden aikana ja väkisinki alkaa tulemaan samoja liikkeitä vastaan koko ajan. Toi Sport zone koituu kyllä turmioks ja tänään paha paikka oli Nike Lisboa, jonka avajaisissa vierailimme. Jenni löysi putiikin pukuhuoneesta sohvan(!), jossa sitten hetken otti lepoa. Harmiksemme Cristiano Ronaldo taisi juuri olla kahvituolla, koska häntä emme tavanneet liikkeessä. (Sen kuva oli liikkeen näyteikkunassa, ni ajateltii, että kai se nyt avajaisissa olis näyttäytyny! :D ) Sori Tanja: en saanu sulle C.Ronaldon yhteystietoja! (t:Mäksy) Huono ajoitus siis. No treffataa Cristianoa sit myöhemmin ja paremmalla ajalla.
No se taas siitä, pyörittii keskuksessa tunti jos toinenki, koska ei ollu kiire mihinkää. Ajateltii jopa mennä leffaa, mutta ainoa mahdollisesti englanninkielellä oleva leffa (Rambo) oli juuri alkanut. Ei siis menty. Käytiin ennen kotimatkaa viikonlopun kunniaks syömässä. Vedettii niinki villi kortti hihasta, et mentii intialaisee. Tilattii jotain kanasettiä. Siinä ruokaa odotellessamme tarjoilija-täti toi meille jotain intialaista näkkäriä (melko pahaa) ja jotain salsakastikkeita. ”the red one is very spicy” Siinä se muka yritti varotella, että punanen salsa olis muka tulista. YRITTIKS SE TAPPAA!?! Mäksy sipas hyvinki varovaisesti sitä punaista leivälleen ja seuraavan puol tuntia oliki suu ja varmaan koko ruokatorvi tunnottomana, iho rullalla ja hiukset tuhannen voltin kiharalla. Mäksyn kurkkukipukaa ei tuntunu enää miltään tähän verrattuna. No olihan Jenninki sitä sitten maistettava, juu makua kyllä oli!! Muut salsat oli ihan hyviä ja ruokakin oli hyvää, sitten kun makuaisti oli hieman palautunut. Jälkiruokia ei uskallettu testata, varmaan jäätelöpallotkin pyöritellään siellä punaisessa mönjässä.
Paikallisessa Continentessa käytiin vielä ennen kotimatkaa. Ostettiin 25W lamppuja 8kpl, ettei tarttis ihan pimeessä kynttilänvalossa viikonloppua viettää. Saatais kämppäki viel liekkeihin. Perjantain kunniaks saattoi mukaan tarttua muutakin… (suklaata).
Sitten kohti metroa, löydettiin oikea metro. Se oli juuri lähdössä, kun saavuimme laiturille. Jenni heitti äkkiä kinttunsa oven väliin ja näin ehdimme täpötäyteen junaan. Hieman ehkä pelotti seistä siinä yöntimojen seassa. Mäksy jo ihan alkuvaiheessa epäili, että vieressä seisova NEEKERI olisi näpelöinyt reppua, mutta reppu oli edelleen kiinni. Loppumatkasta oli tarkkailtava ympärillä olevia ihmisiä ja yritettävä pitää kamat pois timojen näppien lähistöltä. EI ONNISTUTTU!!! Jenni oli siinä metromatkalla tunnustellut että äiti varmaan lähetti viestin, koska reppu tärisi ja koska äiti-Sundvall ei ollut vielä yhtään viestiä päivän aikana lähettänyt (!) Ja Junassa sitten kaivoi puhelintaan lukeakseen viestin. Ei ollut puhelinta. Tai oli, mutta vaan halvempi malli (Portugalin liittymällä). Kalliimpi makaa nyt varmaan jonku helvetin neekerin myyntikojussa! Uskomattoman taitavaa toimintaa, koska Mäksy oli seissyt melkein koko metromatkan Jennin takana ja suurempi todennäköisyys olisi ollut että neekerit olisi iskenyt Mäksyn laukkuun. Luultavasti niillä on sen verran hyvä vainu, että tajus Jennin laukun sisällön arvokkaammaksi! Voidaan kertoa, että nyt nyppii ja paljon!! Eli kaikki Jennin tutut: Lähettäkää Jennille numeronne Portugalin numeroon (+351965225572) nimellä varustettuna mikäli haluatte, että Jenni on teihin jossakin yhteydessä seuraavan 2 kk aikana (luokkakaverit, älkää vaivautuko..sain jo Mäksyltä teijän numerot :) ). Muussa tapauksessa varautukaa antamaan ne joskus huhtikuun tienoilla, tarkkaa ajankohtaa ei pysty vielä tässä vaiheessa sanomaan. Viesteihin (ikäänkun niitä viestejä tässä ois muuten sadellu solkenaan..) ette kyllä välttämättä heti saa vastausta, koska liittymässä ei tällä hetkellä ole puheaikaa (sama juttu Mäksyn liittymässä, jos odotatte viestiä). Yritetään korjata tilanne pikimmiten. Älkää poistako Jennin Suomen numeroa kuitenkaan puhelimistanne, koska Sundis saa uuden liittymän (sama numero kuin pöllitty number) todennäköisesti seuraavan kuukauden sisällä. Että sellanen annos paskaa tällekin päivälle. Päivä kohosi paskimpien päivien listalla Jennillä suoraan ykköseksi. Mäksyllä listaykkösenä loistaa edelleen päivä, jolloin tärähti Kelalta tonnin lasku.
Tultiin kotiin ja Jenni soitti Mäksyn toisesta puhelimesta kotiin, jotta liittymä saataisiin suljettua. Tällä aikaa Mäksy toimi sähköasentajan hommissa ja saatiin torppaan taas valoa. Kristallikruunu loistaa taas. Tai loistais, jos joku viittis pyyhkiä pölyt. Loppuilta kirjotettiin päiväkirjamerkintöjä, kuunneltiin masentavaa musiikkia ja suunniteltiin seuraavan päivän ohjelmaa. Huomennahan siis ohjelmassa on Welcome new Erasmus students partyt Lissabonissa!!! että siitä voitte hieman omissa pikku päissänne päätellä päivän ohjelmaa… :D Huomenna joutuu kyllä riipasee…
Nyt kello on jo sen verran paljon yli puolen yön, että taidetaan lopettaa ja siirtyä nukkumaan…
Ps. Miguel Ethän ole neekeri? ethän?!
Paikallisessa Continentessa käytiin vielä ennen kotimatkaa. Ostettiin 25W lamppuja 8kpl, ettei tarttis ihan pimeessä kynttilänvalossa viikonloppua viettää. Saatais kämppäki viel liekkeihin. Perjantain kunniaks saattoi mukaan tarttua muutakin… (suklaata).
Sitten kohti metroa, löydettiin oikea metro. Se oli juuri lähdössä, kun saavuimme laiturille. Jenni heitti äkkiä kinttunsa oven väliin ja näin ehdimme täpötäyteen junaan. Hieman ehkä pelotti seistä siinä yöntimojen seassa. Mäksy jo ihan alkuvaiheessa epäili, että vieressä seisova NEEKERI olisi näpelöinyt reppua, mutta reppu oli edelleen kiinni. Loppumatkasta oli tarkkailtava ympärillä olevia ihmisiä ja yritettävä pitää kamat pois timojen näppien lähistöltä. EI ONNISTUTTU!!! Jenni oli siinä metromatkalla tunnustellut että äiti varmaan lähetti viestin, koska reppu tärisi ja koska äiti-Sundvall ei ollut vielä yhtään viestiä päivän aikana lähettänyt (!) Ja Junassa sitten kaivoi puhelintaan lukeakseen viestin. Ei ollut puhelinta. Tai oli, mutta vaan halvempi malli (Portugalin liittymällä). Kalliimpi makaa nyt varmaan jonku helvetin neekerin myyntikojussa! Uskomattoman taitavaa toimintaa, koska Mäksy oli seissyt melkein koko metromatkan Jennin takana ja suurempi todennäköisyys olisi ollut että neekerit olisi iskenyt Mäksyn laukkuun. Luultavasti niillä on sen verran hyvä vainu, että tajus Jennin laukun sisällön arvokkaammaksi! Voidaan kertoa, että nyt nyppii ja paljon!! Eli kaikki Jennin tutut: Lähettäkää Jennille numeronne Portugalin numeroon (+351965225572) nimellä varustettuna mikäli haluatte, että Jenni on teihin jossakin yhteydessä seuraavan 2 kk aikana (luokkakaverit, älkää vaivautuko..sain jo Mäksyltä teijän numerot :) ). Muussa tapauksessa varautukaa antamaan ne joskus huhtikuun tienoilla, tarkkaa ajankohtaa ei pysty vielä tässä vaiheessa sanomaan. Viesteihin (ikäänkun niitä viestejä tässä ois muuten sadellu solkenaan..) ette kyllä välttämättä heti saa vastausta, koska liittymässä ei tällä hetkellä ole puheaikaa (sama juttu Mäksyn liittymässä, jos odotatte viestiä). Yritetään korjata tilanne pikimmiten. Älkää poistako Jennin Suomen numeroa kuitenkaan puhelimistanne, koska Sundis saa uuden liittymän (sama numero kuin pöllitty number) todennäköisesti seuraavan kuukauden sisällä. Että sellanen annos paskaa tällekin päivälle. Päivä kohosi paskimpien päivien listalla Jennillä suoraan ykköseksi. Mäksyllä listaykkösenä loistaa edelleen päivä, jolloin tärähti Kelalta tonnin lasku.
Tultiin kotiin ja Jenni soitti Mäksyn toisesta puhelimesta kotiin, jotta liittymä saataisiin suljettua. Tällä aikaa Mäksy toimi sähköasentajan hommissa ja saatiin torppaan taas valoa. Kristallikruunu loistaa taas. Tai loistais, jos joku viittis pyyhkiä pölyt. Loppuilta kirjotettiin päiväkirjamerkintöjä, kuunneltiin masentavaa musiikkia ja suunniteltiin seuraavan päivän ohjelmaa. Huomennahan siis ohjelmassa on Welcome new Erasmus students partyt Lissabonissa!!! että siitä voitte hieman omissa pikku päissänne päätellä päivän ohjelmaa… :D Huomenna joutuu kyllä riipasee…
Nyt kello on jo sen verran paljon yli puolen yön, että taidetaan lopettaa ja siirtyä nukkumaan…
Ps. Miguel Ethän ole neekeri? ethän?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti