Perjantain voimalla noustiin sängystä. Aamupalat nopeesti nassuun ja menoksi. Ei otettu eväitäkään mukaan, koska eläteltiin toiveita lyhyestä työpäivästä (vaikka viikko-ohjelmassa luki hyvinkin selvästi klo.16). Aamusta ei muuta mainittavaa.
Toivottiin että aamujumpassa olis tänää vuorossa tunnin rentoutus (eli päikkärit). Ei ollu, joutu ihan tosissaa kuntoilee heti aamutuimaan. Aamupäivä jatkui suhteellisen tehokkaana aamujumpan jälkeenkin: Ultran pyörittelyä, huutavan mamman mobilisointia (tänään se huus ja aivan edelliskerranki edestä) ja tuolijumppaa (siis tällä kertaa ihan osallistuttiin jumppaan.) Huhhuh, olipa rankkaa. No se työpäivä oliki sitte siinä :D Muilla fyssareilla on iltapäivä kirjallisia töitä aina perjantaisin, ni ei meidän tarvinnut siellä turhaan olla. Lähtiessä tosin mainittiin meidän kaasu-lämminvesi-hellantoiminta-ongelmasta (siis kaasun loppumisesta) yhdelle fyssarille. No se siinä sitte kirjotti A4:n täyteen tekstiä ja sano et antakaa tää sille vuokraemännälle ni se ymmärtää. Aivan mahtavia ihmisiä. Tekstistä ei ite tajuttu ku muutama sana sieltä toinen täältä, mutta tää fyssari sano et se on yrittäny nätisti ja hienotunteisesri ilmaista asiat. Luultavasti siinä lukee: ”Olkaa hyvä ja auttakaa näitä suomalaisia urpoja, kun ei ne mitään itse saa aikaiseksi. Ja teidän oman hyvinvointinne huomioon ottaen, en teinä antaisi näiden koskea mihinkään, joka saattaa aiheuttaa myös teille itsellenne hengenvaaran. Joten olkaa hyvä ja vaihtakaa marttojen kaasupullot!”
Siinä junaa odotellessamme poikettiin Oeiraksen leivosparatiisissa ja pyhitimme pullapäivän. Suklaaunelma ei tällä kertaa ehkä ollut se paras mahdollinen vaihtoehto, sillä suklaisen kuorrutuksen alla oli sen sortin muovailuvahaa, että siitä olisi suussaan voinut muovailla vaikka minkälaisia olioita. Ei syöty niitä loppuun, jätettiin muovautumaan roskiksen pohjalle. Kirsukalle piti kyllä yksi häiriköintiviesti tykittää, ettei unohda pullapäivärituaalia! Hukkiksen kohdalla ollaan jo menetetty toivo, sillä on pullapäivä vaihtunut pullopäivään Prahan reissulla. (Sitä se muistaa huhujen mukaan pyhittää sitten senkin edestä!!) Ei vois pikkuhukkaa laskea yksin maailmalle!
Bussi odotteli meitä jo malttamattomana Cascaisin asemalla. Ja näin pääsimme hyvinkin pikaisesti kotinurkille. Ennen kotia pysähdyttiin alakerran kahviossa esittelemässä mammalle lappua ja kyllä se ainaki siihen mallii nyökytteli että tais osata lukea. Mamma lupasi tulla tarkistamaan tilanteen. Aloitimme sillä välin siivouksen! Siis imuroimme ja pyyhimme pöydät. Koska lämmintä vettä ei saatu, päätettiin siirtää lattioiden pesu, vahaus ja kiillotus sekä mattojen pesu myöhemmäksi! …no joo vähän taas karkas. Mamma kävi siinä pyörähtämässä ja ilmoitti että kaasu tosiaan on loppu (ahaa!) ja sillä menee jonkin aikaa että se käy jostain hakemassa uudet. No ei jääty sitä odottelemaan vaan vedettiin edellisenä iltana valmistamamme salaatit ja lähdettiin kohti uusia seikkailuja.
Seikkailumme ensimmäinen määränpää oli posti. Turha kuvitella että jotain paketteja Suomeen päin oltais lähetelty, ehei. Oltiin kuultu että saattaisi olla mahdollista että kyseisestä postista saisi ladattua puheaikaa paikallisiin liittymiimme. Ja oho. Puhelimet toimii taas. Jihuuu! …Ja matka jatkuu.. Siinä räpelsimme puhelimillamme kun huomasimme kaksi tutunnäköistä lenkkeilijää edessämme. Heini ja Suvi oli päättäneet suunnata lenkkinsä samaiseen postiin ja samoissa asioissa. Vaihdoimme siinä vähän kuulumisia, mutta sitten oli jatkettava matkaa kun joku poika alkoi heitellä vesi-hiekkapalloja parvekkeelle meitä kohti. Mäksy oli yllättäen taas maalitauluna ja sai housun puntit märiksi ja hiekkaisiksi. Ainii… mainittakoon että nämä Joensuun (nykyisin Alcoitaon) tytöt oli pukeutuneet yllättävänki tutunnäköisiin (ja tyylikkäisiin) vaatteisiin. Saattaa olla mahdollista, että meidän vaatevarastoista saattaa löytyä melkoisen samannäköisiä vaatekappaleita.. Tytöt on siis tutustuneet myöskin paikallisiin tekstiilituotteita kauppaaviin laatu-liikkeisiin! :D
Jatkoimme matkaa kohti koulua, koska oli saatava tehtyä päiväkirjaan viimeiset päivitykset ennen viikonloppua. Ei ollut tullut maileja eikä kavereita paljon netissä näkynyt, joten melko pikaisesti saimme taas aloittaa seuraavan etapin. Ketä jaksoi yllättää että suuntasimme kohti C.shoppingia? Nyt oli ihan pakko. Ei olla piiitkään aikaan ostettu juuri mitään, joten nyt oli aika tempaista. Kulkumme suuntasi päättäväisesti kohti Foot Lockeria, jossa kaiken merkkiset, väriset, kuvioiset ja hintaiset uututta loistavat merkkikengät kutsuvasti huhuilivat meitä luokseen. Ostettiin hienoimmat ja luultavasti myös kalleimmat kengät mitä löydettiin. Aivan mahtavaa (Paitsi pankkitilien ja äiti-Mäkelän mielestä) Hunajat housuissa poistuttiin Foot Lockerista.
Käytiin perjantain kunniaksi syömässä pizzahutissa sekä haimme viikonloppua varten pientä evästystä Continentesta. Sitten kotiin tarkistamaan lämpimän veden tilanne. Ei oltais sitä itekkää uskottu, mutta lämminvesivaraajan liekki syttyi hyvinkin helposti ja iloisesti. Oho, miten tänää voi kaikki onnistua näinkin helposti?
Tiskattiin tiskit lämpimällä vedellä ja lähdettiin takaisin Cascaishoppingii. No tehän taas laskette pikkupäissänne 1+1 yhteen ja luulette et meiltä jäi jotain lumppuja ostamatta ja palaudumme hakemaan niitä. Mutta eheeei! Mentiin leffaan! juu, leffaan. Leffavalikoimassa ei montaa leffaa ollu, jotka mahdollisesti olisi ollut englanninkielisiä ja oletimme että kaikki leffat on kuitenkin dubattu. Leffavalintamme oli: John Rambo!! Älkää naurako! Mutta tätä leffaa ei oltu dubattu, hienoa! Noh, ei sitä leffaa kovinkaa pitkälle tarvinnu kattoa ku huomas että tän leffan vois kattoa vaik indokiinaks ja silti varmaa tajuis idean. Siihen mallii ihmisiä ammuttiin ettei paljon puheenvuoroja tarvinnu yrittää suomennella. Sellanen anatomian tunti, kaikkine pursuavineen sisäelimineen, herkkua! Eli koko leffan punainen lanka tiivistettynä (ja kirjaimellisesti punainen!): Hirveetä kidutusta, ampumista, pommeja, miinoja, tulitusta, vitusti verta, sisäelinten repimistä sun muuta yhtä mukavaa ja lopuksi tietysti hyvä voitti ja Stallone oli sankari. Suositellaan leffaa ainoastaan kaikkein pimeämielisimmille sotaveritappokidutusfanaatikoille hullujenhuoneella. Osattiinpa taas valita upea leffa. Viimeksi kun kahdestaan lähdimme elokuviin, valinta oli lähes yhtä hyvä: Tali Ihantala 1946! :D
Leffan jälkeen n. klo 23, poistuimme ostoskeskuksesta kotiin. Matkalla ei ehkä ollut paras mahdollinen olo, oltiin vissiin vedetty oudokseltaan vähän liikaa limua ja muuta epäterveellistä… Mutta kaiken kaikkiaan todella onnistunut ja mukava päivä: Saadaan hellaan taas liekki, lämminvesi toimii, portugalin liittymät toimivat taas, ”saatiin” Puman kengät, käytiin leffassa… Mahtavaa
Ps. Saithan sä Migge vaihdettua sen kaasun vihdoinki, eihän siinä kauaa menny! Harmi vaan ettei oltu kotona…
1 kommentti:
Törkeen hienoja kenkiä! Pistä Jenni tulee yhet postis! ;)
Lähetä kommentti